30.5.23

Tubitoimistosta Naamabaariin


Kaksi edellistä blogijulkaisuani saivat minut ajattelemaan tätä seuraavaa aihetta, etten vallan ala jauhamaan useimmille oudosta aiheesta,  jolla ei nykyisenä älypuhelinten aikana oikeastaan ole "arvoa".

Kävin eilen kaupungissa, pyöräilemässä kameran kanssa. Kamerassa oli ja on edelleen sen ensimmäinen filmi, josta kirjotitn edellisessä postauksessani. Valitsin kohteiksi paikkoja ja asioita joita olen kuvannut ennenkin filmille, saadakseni vertailukuvia filmikuvaukseen.   Aloitin kierrokseni rautatieasemalta, veturibongaus-mielessä. En niinkään filmikuvaus- . Uusi numero veturialbumiinikin löytyi. Sieltä edelleen raatihuuoneenpuistoon ja Heinen talolle, ja Taavisillalle.

Mutta asemalta keskustan suuntaan mennessäni, pysähdyin Hansakadun ja Opettajainkadun kulmaan. Nappasin puhelimella kuvan talosta jonka olen joskus päättänyt tallentaa. Siitä tämän kirjoituksen otsikkoon alku ja kansikuva.


Talossa toimi aikoinaan tubitoimisto. Tuberkuloositoimisto, jollaisia oli ympäri maan. Tuberkuoosi oli 1900-luvun alussa ja pitkälle 50-70- luvulle vakava kansanterveydellinen uhka ja vaara, johon kiivaimmillaan kuoli yksi suomalainen joka tunti. Sen seurauksena perustettiin parantoloita, joiden joukossa Satakunnan parantola, sittemmin Satalinnana tunnettu. Minulla on siitä kokemukseni äitini työpaikkana ja omina asuinpaikkoinakin.

Porin tubitoimistokin tuli minulle tutuksi, mutta nyt siitä ovat vain muistikuvat jäljellä. Isäni sairastui tuberkuloosiin vuoden 1970 paikkeilla. Hänelle tehtiin iso sydänleikkaus: paikattiin synnynnäisenä vikana tullut aukko tai reikä sydämen kammiossa. Toimenpiteen seurauksena hänen vastustuskykynsä hävisi, ja tubi iski. Hän oli hoidettavana Satalinnassa, jota seurasi bassi-lääkekuuri. 5 litran peltipöntöstä, jossa lääkkeet oli toimitettu, tuli rautanaulojen säilytyspurkki. Tuollaisia kummajaisia on jäänyt mieleeni.
Isäni parani tuberkuloosista. Mutta elimistönsä alkoi hylkiä sydämeen tehtyä paikkaa, kun lääketiede oli sellaisen osalta kehittymättömänpää kuin nykyinen. Hänen sydämensä petti ja äkkikuolo korjasi kolmekymppisenä. Ruumiinavauksessa kuulemma kävi ilmi sydämen laajentuminen kooltaan kaksinkertaiseksi.

Minut tietysti tutkittiin tuolloin sataan kertaan. Pienoisröntgenkuvaa tubitoimistossa. Lisäksi sydänkuvaa muualla, kun perinnöllisyys piti selvittää. Ei ollut kumpaakaan. Näköä ja kuuloakin kontrollitutkittiin ties kuinka kauan. Näköhermon vika oikeassa silmässä, kuulon alenema vasemmassa korvassa. Johtuvat kuulemma pitkäksi mennneen syntymätapahtumani aiheuttamasta hapenpuutteesta. Vartti pidempän niin olisin ymmärrykseni tasoltani delfiini. Ehk'ei ihan huono vaihtoehto sekään.
Tubiaiheeseen voi tutustua perusteellisemmin, hakemalla tietoa tuberkuloosin vastustamistyöstä ja yhdistyksistä. Nykyhetken korona lienee samalla tasolla joskus 50 vuoden kuluttua. Kiinnostavuudetaan ja vaarallisuudeltaan.


Naamabaariin


Napsittuani filmille tarpeelliset ja ajattelemani vertailu- ja kameratestiruudut, lähdin kotiin päin. Mutta pysähdyin Eetunaukiolla, johon on avattu uusi "kahvila". Paikka oli aiemmin nimeltään Ice cream house, joka sai satapaskan tapaan porilaisen lempinimen naamabaari. Onko se lempinimi vai pilkkasellainen, kukin miettiköön tykönään. Nimi säilynee jatkossakin.
Kahvilan perusti jääkiekkofirma: Porin Ässät. Sama firma otti hoitaakseen rantamakasiinin, entisen Cafee Jazzin ravintolatoimen. Mutta se meni jatkoajalle, kun ranta on tämän kesän kiinni Jokikeskus-remontin takia.

Tämän uuden uudistetun paikan nimi on nyt Shots. Kyltissä on englanninkielistä litaniaa, samoin kun ikkunoiden yläpuolillakin. Englantia - ei sanaakaan suomen kieltä. Se on niin stanan trendikästä ja katu-uskottavaa tiktokkikieltä. Kyllä minä kieltä osaan, varsinkin kirjoitettua englantia. Ja varmasti kansa löytää paikan vaikkei muuta ymmärtäisikään. En kuulu kohderyhmään, minä vain seurailen asioita. Kahvia saan halutessani muualtakin. Ja juottolahan tuo myös on, kun katsoo sen nettisivujen listoja. Näyttäytymisen onnistuminen onnistunee varmasi.
Syy pysähtymiseeni oli muu, mutta tulipa tuokin google-sisällöntuotettua. Meinasin ottaa vanhaan tapaani kuvan JWG.org: in ovella päivystävistä henkilöistä, mutta he pakenivat sisätilaansa ennen kun ehdin. Habitukseni saattaa olla heidän keskuudessaan pantu merkille, ja käyttäytyvät tavallaan.


Muita kuvapareja


Liikekulman sisäpiha oli muutama vuosi sitten tällainen. Edesmenneen Spar-kaupan värit. Tiloissa erotiikkabaari. Kauan sitten kuulemma Liikebaari.


Nyt se on nimetty taidepihaksi. Netistä löytyy taiteilijan nimi jota en enää muista, vaikka eilen sen googlasin ja onneliseen-poriryhmään kuvien kanssa jakelin FB-sivultani.
Kuvat on tehty Harri Virran kuvaamossa ja olikohan sataprint joka printtasi. Ihan kiva.


Katariinan- ja Äestäjänkadun kulmassa oli Autotalona tunnettu talo, jossa toimi monenmoista yritystä ja toimintaa. Ennen purkamista annettiin graffitien tekijöille tilaisuus toteuttaa itseään vapaasti.
Kuva parin vuoden takaa, tai neljän.


Nyt se on tuollainen. Ku olin etuajass liikkeellä, poliisilaitokselle henkilökorttia anomaan, oleilin hetken Karhunpuistossa ja samalla kuva tyhjästä tontista. Kauhea(?) kiire oli se silloin pistää matalaksi. Mutta suhdanteet tai jokin on viivästyttänyt uusiokäyttöä.



Kamerakuumeen - filmisellaisen lääkityksen toinen vaihe.



Kuten edellisessä päivityksessäni kerroin, hommasin filmikameran. Sen tuloksia odotellessa päädyin jatkamaan kuumeen hoitoa, mutta samalla päätin että tämän kameran tehtävä minulla on tullut tiensä päähän. Tein taas jotain mitä en olisi uskonut tekeväni. Pistin täyskennoisen digijärkkärin myyntiin, tasoittaakseni filmikuvauksen pariin palaamisen kustannuksia. Ne eivät ole suuria, mikä ei pakottnut myyntiin ryhtymistä. Mutta tämä on olut tarpeeksi pitkään kameralaukun painolastina, ilman vähemmän järkevääkään käyttöä. Jouti mennä, ja meni äkkiä. Hinta kohdallaan, ja vähän tuuria. Yksi ostaja riittää.


Tuskin olin ensimmäistäkään kuvaa juuri hankkimallani Lynx:illä ottanut, kun jo löysin itseni kahlaamassa rullafilmi / 120 koon keskiformaatin kameratarjontaa. Kinokoollakin pääsee alkuhuumaan, mutta rulla on oma maailmansa, jota ei mikään järkisyy auta.
Plarattuani erään verenimijä-kamerarescuefirman tarjonnan, menin tori-sivulle, ja lopulta huutonettiin josta löysin tämän Agfa Isolette II:n. Luotan myyjän sanoihin, että se toiii ja palkeensa ei falskaa. Saapunee lähipäivinä ja testausruljanssi alkaa alusta.

Tilasin rullafilmiä Harjun Filmipuoti nimisestä liikkeestä. Ilfordin pan-äffää iso 50, mustavalkoisena josta pidin aikoinaan kovin. Sen lisäksi värifilmiä(!), mutta ei tavanomaista vaan Lomographyn metropolia. Se tuottaa lomomaisia kuvia. Niitä saa aikaan digistäkin helpolla, mutta eivät ne ole sellaisia aitoja. Mene ja tiedä.
Ovatko nämä filmikamerat kalliita?  Filmit jotka tilasin ja niiden kehittäminen kaupassa maksavat enemmän kuin kamerat jotka huutelin. Joku paitavertauskin on mutten muista tarkkaan. Teepaitoja saa kympillä kolme.


Punakantisen muistikirjani aukeama. Kirja josta voin palauttaa mieleeni filmiasioita ja filmejä.
Tämä ääripää: Ikivanhan värifilmin kuvaus "lomokameralla" ja kehitys mustavalkokemioilla ständinä. Eli kaikki tavaomaisesta tai "oikeasta" poiketen.



Kaupungilta tuli kirje. Matkakortti jolla pääsee linja-autoilemaan. Kortti jolle ladataan "arvoa" puhelinäpillä, ja taas mennään. Otin muistoksi kuvan jotta jäähdyin paremmin lukemastani porilaiskansallisesta ulinasta; kun kaikki maksaa ja mikään ei varmaan toimi. Ja kesästäkin tulee sateinen ja kylmä. Eikä porin ässät pärjää. 



Erinomaista viikonjatkoa!
- palaan asioihin  kun ne etenevät -



Porissa: 30.5.2023


______________




24.5.23

Päivitys flmikuvausteemaan

 

Päiväkirjamerkintänä; muistiinpanona, lähinnä itselleni, ilman somejakoa. 
Edelisen postauksen aiheen jatkeena, mitä tapahtui sen jälkeen. 

Huutonetistä ostamani Yashica Lynx (5000) tuli sujuvasti aikataulussaan, Matkahuollon toimittamana lähikioskilleni. Sitä viikonlopun yli odotelessani surffailin kamerasivuja, ja etsin Yashican sarjanumerologiikkaa.
Sain selvitettyä numeron, ja kameran valmistumisen ajankohdan. Kamera on valmistunut samana vuonna kuin itsekin. Lokakuussa 1965. Kyseisen kuukauden 423. yksilö. Sarjanumeron L II tarkoittaa kameran mallia, joka on siis Lynx 5000.


Yashicojen sarjanumeroista löytämäni selvitys. Kolmen muun vastaavan joukosta, jotka vastasivat toisiaan.



Kameran toiminnan testaus. Valotusmittarin toiminta oli tai on olettamani, eli paristo on ajat sitten loppunut. Samoin kun sen tyyppisen valmistus. Mutta tarkoitukseni ei olekaan käyttää kameran mittaria. Pääasia on, että kameran toiminta on täysin mekaanista ja sähköstä riippumatonta.

Osasin odottaa, että sulkimen toiminnassa saattaa ja varmasti onkin "sanomista". Pitkän käyttämättömyyden jäljiltä on niin, etteivät kaikki sulkimen ajat toimi täsmällisesti. Niin tässäkin tapauksessa, mutta onneksi suljin ei olut täysin jumissa. Näitä kameroita täytyisi silloin tällöin mutta säännöllisesti laukoa eri ajoilla muutamia kertoja, jotta toimisivat jatkossakin. Autoistakin sanotaan, että niillä pitää ajaa.
Lyhyet ajat: 1/1000 sekunnista 1/60 sekunnin aikaan, vaikuttavat toimivan niin kuin pitäkin. 1/30 on siinne päin, mutta 1/15 - ja pidemmät ovat vielä epäluotettavia. 1/8 jää välillä auki. Samoin 1/2.
Mutta räpsittyäni "tyhjää" muutamia kymmeniä kertoja, sulkimessa on tapahtunut jo elpymistä.
Itselaukaisin joka väärässä järjestyksessä käytettynä saattaa rikkoa sulkimen, on kuivunut tai jousi kuoleentunut.
Kyllä tuosta käyttökelpoinen peli tulee. Ei jää koristeeksi tai museoesineeksi.



Mukana tuli hienosti patinoitunut elämää nähnyt kotelo.


Seuraavaksi: Kun totesin kameran käyttökelpoiseksi, tilasin sen jatkotestaamiseksi filmin. Päädyin kompromissiin. Kävin Porin Itäkeskuksen juuri avatussa Tunnin Kuva- nimisessä fotokaupassa, kysymässä että onko heillä myynnissä filmiä. Kun olen sellaista nähnyt keskustan toimitaikassa heillä olevan. Siitä on jo pari vuotta aikaa, tosin.
Ei ollut, mutta tulossa on; kertoi myyjä. Sanoi ettei ole keskustassakaan, mutta tulossa on. En huomannut varmistaa filmien kehityspalvelun saatavuutta, mutta Tunnin kuvan verkkosivuilla sanotaan että kehittävät värifilmejä keskitetysti Kouvolan toimipisteessään. Uskon lukemaani ja palaan kauppaan aikanaan, filmeineni.

Muutamat paikat: Tunninkuva mukaanlukien, tarjoavat filminkehityspalvelua. Värifilmien kehitystä.
Mustavalkofilmiäkin kehitetään monessa paikassa, mutta niiden kivijalkakaupat ovat Tampereella ja Helsingissä. Päädyin testifilmin valinnassani mustavalkoiseen värifilmiin. Siis värifilmiprosessissa C41 kehittyvään mustavalkoista kuvaa tuottavaan filmiin, jonka kehittäminen sujuu "lähikaupastanikin" käsin; siis Tunnin kuvassa. Olen kuvannut Ilfordin XP2 filmiä ennenkin. Kehittänytkin omassa fotokaupassani värikoneella 1990-luvun alussa. Sen kuvanlaatua kehutaan, ja omatkin kokemukseni ovat hyvät.
Aitoa mustavalkofilmiäkin on saatavana, monen sorttista. Kehityttäminen on mutkikkaampaa. Pitää lähettää filmit johonkin, joka ähettää ne edelleen johonkin. Aikanaan tulee paluupostissa negatiivit. Skannaustakin tarjoavat kovasti. Paperikuviakin. Mutta minulle riittävät "pelkät" negat, kun skannerini on vielä hengissä. Mustavalkofilmin kehittäminen itse, on hyvin yleinen tapa sille kuvaavien keskuudessa. Hävitin siihen tarvittavat tavarat, kun kuvaamiseni filmille meni tauolle viitisen vuotta sitten. Hankinko uudet kamat, jää nähtäväksi. Ehkä joskus syksyllä, jos homma luonnaa muuten.
 


Lopuksi tunnelmakuvia joiden sisällön saa kukin arvata

 




Valotusmittarikuvat - kaappaukset puhelimen näytöltä, tulevan filmin ISO-arvon mukaan.
 

 edit, lisäys. 

Filmi tuli  vuorokaudessa Telefotolta (.fi). 

Posti toimitti nopeasti. Samoin myyjä.


 

 

Porissa: 24.5.2023

 

____________

 

 

21.5.23

Filmikuvaus fiiliksissä - ja pari lintua



Tässä numerossa on aiheena valokuvaaamisen tekniikkaa ja  filmile kuvaamisen uudelleen herättely.  Blogin päivittäminen on jo jonkin aikaa painottunut alkuviikkoihin, manantaisiin ja tiistaisiinkin julkaisuihin. Joskus laatiminen on alkanut jo aiemmin, kuten tässäkin tapauksessa; sunnuntaiaamuna. Tällä kertaa julki laittaminenkin.
Viikkojen varrella on tullut mieleen aiheita joista seuraavassa bloggauksessa kirjoittaisi. Mutta ellei niitä laita muistiin jollain tavalla, ne haihtuvat. Olen laittanut muistiinkin, mutta kun kirjoittamisen aika on koittanut, ne ovat tuntuneet joko sopimattomilta tai muuten typeriltä. Neutraalius on tavoitteena, mutta rivien välistä saattaa löytyä piruilua. Nyt asiaan!


Valotusmittari: Jotkut muistavat kun koulussa otettiin luokkakuvaa. Valokuvaaja tuli ryhmän luo ja osoitti sen keskivaiheilla olevaa pienellä laitteella. Painoi laitteessa oleva nappulaa, ja salamat välähtivät. Saattoi luulla että tuli jo kuva, mutta kyseessä oli valotuksen mittaaminen. Salamamittarilla; mittari joka laukaisi salamalaitteet ja mittasi arvot varsinaista kuvan ottamista varten.

Yhdistin ylläolevaan kuvaan kaksi ruutunäkymää puhelimestani. Siinä olevien valotusmittari-ohjelmien näytöiltä. Oikeanpuoleinen on vapaa- ilmainen valotusmittari, jonka latasin ensin. Vasemmalla ohjelma jota olen käyttänyt aiemminkin, viitisen vuotta sitten kun viimeksi oli mittarin käytölle tarvetta ja tarkoitusta. Se on muuttuut google play- kaupassa maksulliseksi, ja annoin sen ensin olla. Testasin ilmaisen, ja totesin toimivaksi. Mutta vanhan tutun toimintatapa kummitteli mielessäni, ja päätin maksaa ohjelmasta. 1,99 euroa !  On ihmeellistä kun kaikki pitäisi saada ilmaiseksi, vaikka kyseessä olisi tuollainen summa. Maksullinen ohjelma verrattuna samaan vuosia sitten käyttämääni, silloin maksuttomaan, on kehittynyt monipuolisemmaksi - tai sujuvammaksi käyttää. Sijoitus kannatti. 


Mittarien testaus

 

 

Ensin ilmaisohjelmalla, ennen kun päädyin lataamaan maksullista. Mittaus perustuu aukkoarvon asetukseen, joka tässä tapauksessa 8. Mittarin antama aika ja asetettu ISO(200) lukema kameraan, manuaalikuvauksella ja räps. Käsittelemätön kuva annetuilla arvoilla. Hyvä tuli. Mittari toimi tässä tapauksessa niin kuin pitääkin.
Jos kuvia haluaa katsoa blogissa tarkemmin nin tiedätte mitä tehdä.

Vertailukuva kameran ajan esivalinta-automatiikalla. Ajaksi sama kuin mittarin antama, ja kamera määräsi aukon. Varjot enemmän auki, mutta huippuvalo palaa melkein puhki. Jos kuva-aiheesta pitäisi saada tasapainoinen niin varjot auki photarilla.

 

Sitten maksullisella ohjelmalla. Illemmalla valo oli jyrkempää. Mittari antaa laajemman skaalan aukko/aika-yhdistelmille. Otin siitä aukon 5.6 ja ajaksi 1/500. Kamera manuaalivalotukselle, isoarvoksi sama kuin edellisessä: 200. MIttarin keskellä näkyy mittausalue, jota voi zoomata. Annoin mitata kokoalalta.


Tähänkin vertailukuvaksi kameran ajan esivalinnalla otettu kuva, samalla ajalla kuin mittariin laittamani. Keskustapainotteinen mittaus polttaa huippuvalot puhki.

 

Täysautomaattia en käytä ollenkaan, mutta nyt silläkin sama näkymä. Ei jatkoon missään tapauksessa.

 

"Luottokamera" jolla testasin valotusmittarien toiminnat. Kaapissa ja laukussa on kolme järjestelmäkameraa, mutta tämä on mieleisin. Monessa käytössä.
Valotusmittarit voisi tietenkin korvata, käyttämällä kameraa mittausvälineenä. Katsoa mitä mieltä se on, tai ottaa kuva ja sen arvoista sitten . . .
Samalla tulisi otettua diginäkökulma.



Mitä mittarilla - miksi mittailla ?

 

Matkahuolto on toimittamassa kameraa jonka löysin ja ostin netistä, perusteellisesti etsittyäni ja monia vaihtoehtoja punnittuani. Jokakeväinen kamerakuumeeni paranee tällä lääkkeellä jota olen vuosia kaivannut. Kuva jonka varastin ja muutin harmaasävyyn,  on myyntisivulta. Saatuani kameran käsiini, otan siitä varmaankin omat kuvat. En malttanut olla tallentamatta myyntikuvia.

Etsittyäni tarpeeksi, ja surffailtuani siellä täällä vintagekameramaailmassa, päädyin hakemaani: Täysin mekaanisesti toimivaan keskussulkimelliseen kiinteäobjektiiviseen rautaan. Valotusmittarikin tuossa on mutta sen tarvitsemaa paristoa ei enää valmisteta. Mitoiltaan sopivia on kyllä, mutta niiden jännite ei vastaa mittarin tarvitsemaa. Mutta ei se mitään. Kamera toimii ilman paristoakin. Suljin on copal, kamera Yashica, ja malli Lynx 5000. Valmistettiin 1962-1970. Samaa ikäluokkaa kanssani. Jatkan valmistusnumeroon perustuvaa valmistusajankohdan tarkempaa selvitteyä. Jossain olen nähnyt luetteloja Yashican sarjanumeroista.
 

 Kun kamera tulee minulle, on vielä monta mutkaa matkassa ennen kuin sen tuottamaa kuvaa on nähtävissä. Alotin valotusmittarin palauttamisella puhelimeni ohjelmiin. Kun kamera on käsissäni, testaan sen toiminnan. Mikäli se on kunnossa; ajat aukot, filminsiirto ja muu sellainen, hankin siihen filmin tai pari. Sitten kuvaamaan.
36 kuvan rullan täyttyminen vie aikansa, kun tapanani on harkita ennen kun painan laukaisijaa. Samoin aiheita joita kuvata. Rullien tai rullan tultua kuvatuksi, vien tai lähetän sen kehitettäväksi.
Kaupungilla ja itäkeskuksessakin on Tunnin kuva- niminen firma, jossa olen nähnyt myytävän kinofilmiä. Sehän on trendikästäkin. Kehityspalveluakin tarjoavat. Keskitetysti Kouvolan toimipaikassaan suoritettuna. Tarvitsen vain filmin  kehityksen negoiksi. Skannauksen teen itse.

Mustavalkofilmin kehityttäminen on Porissa työläämpää. Pitää lähettää Tampereelle tai Helsinkiin. Kameratori, Fotoyks, ja Telefoto; ovat kunnostautuneet siinäkin. Samoin filmivalikoimissa, joista viimeistä tulen varmaankin suosimaan joskus.
Mustavalkoista kuvaa syntyy "värifilmillekin": Ilford keksi XP2 - filmin joka on mustavalkoa, mutta kehitetään väriprosessissa C-41. Diaakin on saatavana, mutta se on oma lukunsa.

 Vuosi 2018 oli minulle aktiivinen filmikuvauksen suhteen. Mutta eriäisistä syistä se päättyi silloin. Myin tai lahjoitin filmikaluston pois. Samoin kehitys- ja vedostuslaitteet. Blogissani on siltä vuodelta, silloin julkaistua juttua aiheesta, johon pääsee katsomaan blogin internet-versiossa. Ne kuten tämäkin julkaisu suuntautuu itsellenikin muistiinpanoina. Punakantinen kuvauspäiväkirjakin pitää etsiä taas varastosta esiin. Luulisin että ensimmäiset kuvat fimikuvauksen uudelleen aloittamisesta tulevat näkyviin heinäkuun loppupuolella.

 

 

Pääskysest' ei päivääkään

 

 

Kesä on täällä! Haarapääskyn laulu tallentui eilen aamulla puhelimessani olevalle linnun ääniä tunnistavaan ohjelmaan. Itse en sitä kuullut, kun kuuloni on mikä on varsinkin korkeiden äänien kohdalla. Mutta nämä ovat ihme-ohjelmia. Testailin kolmea, ja päädyin tähän: Merliniiin. Suomalainenkin on, ihan hyvä. Mutta tämä näyttää tuloksia äänityksen aikanakin. Jostain syystä se ei tunnistanut varista. Ehkä ne pitivät liian kovaa ääntä ja se luuli niitä ihmisiksi.


Toinen ohjelma ilmoittaa että "human", kun sille puhuu. Kaverini, tuttavani oli äänittänyt käkikelloa.
Ohejlma oli antanut vastaukseksi: "älä yritä!"

 

 

Porissa: 21.5.2023
_______________
_____________
___________
_________
_______
_____
___
__
_
-


_________



16.5.23

Purettua ja kirottua

On taas kulunut viikko edellisestä postauksestani, ja on viikkokatsauksen aika. Eilen jo piti, mutta ei syntynyt. Viikonloppu oli lämmin ja vihertyvä. Siis luonto alkaa saada tai on jo saanut keväisen, jo alkukesäisen sävyn. Linnut laulaa ja aurinko paistaa.
Mutta ei hätää; iltalehdessä pekkapoudat lohduttavat pessimistejä että tulee kamalat sateet ja jonnekin takatalvikin. Siitä huolimatta eilen oli ensimmäinen pyöräily ilman takkia. Pari päivää aiemmin tuli jo kuuma, mutta se ei haittaa. Olen pyrkinyt olemaan kiroamatta lämmintä säätä.

On monta paikkaa jota olen kameran läpi seuraillut ja aikoja tallentanut. Lähdin pyöräilemään, muutama sellainen tähtäimessäni. Tässä julkaisussa pari paikkaa ja asiaa sellaisista

 

Ensin Karjarantaan, Lestikadun päähän. Kuva vuodelta 2020. Porin oluen vanha tiilinen varastorakennus, jonka takana oli pari peltistä kaarihallia.
 

 

Sama paikka nyt. 13.5.2023. Rakennukset on purettu ja paikale tulee taustalla rakenuvan supermarketin parkkipaikka. Karjarannan asukkaat tarvitsevat lähikaupan. Tikkulan markettiin on liian pitkä matka. Vaikka oletan heistä suurimman osan liikkuvan autoillaan automarketteihin. Kauppatiheys voisi olla inan isompi omalla asuinalueellanikin. Väinölässä oli aiemmin kauppa, mutta sen tilalla on nyt laasersotapelipaikka.

 

Kävin Tiilimäellä, jonne on valmistunut Satasairaalan satapsykiatrian rakennus. Melkoinen kompleksi. Sisätyöt vielä käynnissä. Loppukesästä tai syksyllä valmista. Harjavallan sairaalan toiminta loppuu ja sen osastot siirtyvät Poriin. Mutta ei se mitään.
 

Samalta paikalta, kun vanha synnytysosaston rakennus oli purettu. Sairaalan keltainen päärakennus-osa hyvin näkyvissä. Kävin kuvailemassa paikkaa useaan otteeseen ja monelta suunnalta. Tämä kuvapari sopi jotenkin parhaiten silmääni. 



Kirvatsiin

 

Menin Kirjurinluotoon. Taavisillan juureen. Näkymään jonka halusin tallentaa kuvapariksi.
Kioski-taavinpub on purettu. Ja paikka siivottu .
 

Ennen paikka näytti tälle, tältä. Koivikkopolku 2 on osoite jota ei nyt enää ole. Onko koivikkopolkuakaan. Rakennus tuli teknisen ikänsä loppuun. Varmaankin. Mutta se puretttiin äkisti, kun suunnitelmana on tai oli rakentaa uusi kahvilarakennus johon saunakin, ja ja näyttävä arkkitehtooninen lipparakenne kirsikaksi kakkuun. Mutta ei alettu ainakaan vielä, kun joku instituutio sanoi ettei sellainen sovi tai käy arvomaisemaan. Tai jonkun poliittiseen ansaintamahdollisuuteen, näin nätisti ja / tai korrektisti ilmaistuna.
 

 

Lippakioski on surkuhupaisa juttu, mutta niin on vähän tämäkin. Jyrki Kankaan muistomerkkimonumentti on aivan hieno teos ja kunnianosoitus. Mutta on se vaikeaa. Kun teos tuli, niin ensin tapahtui ilkivaltaa, ja portaat suljettiin. Sitten tuli talvi, ja portaat suljettiin - ymmärrettävistä syistä kun iukastua voi, ja pudota päälleen pystyyn.
Sitten tuli rakennustarkastus- lopputarkastus tänä keväänä. Rakennusvalvonta totesi kaiteiden olevan vaarallisesti liian matalat, ja niiden väleistäkin voi joku pudota tai jäädä kaulastaan jumiin. Siksi portaat pistettiin sulkuun, etei pääse soittelemaan ylätasolle. En ole koskaan käynyt siellä.
Nyt odotellaan teoksen tehneiden taiteilijoiden kantaa asiaan, miten se voidaan hoitaa ja saada raput joskus auki.
Niittäjänsiltakin on kuulemma paikallaan ja auki kulkemiselle. Sielläkin oli joku kesä draama, ja piti pistää vähäksi aikaa kiinni kun joku rako oli 15 senttiä liikaa.

Laitoin Googlen kuvapilveen tämän saman kuvan. En käytä pilvipalveluita oikeastaan ollenkaan, mutta päätin laittaa, kun otin kuvan jpg:n lisäksi samalla myös RAW-muodossa. Piruuttani kokeilin laittaa sen "rawina" googleen, isokokoisena. Ja onnistuin. Isossa kuvassa näkyvät hyvin tekstit rapuissa.
Sitä isoa kuvaa, isossa koossa voi katsoa tässä linkissä

 Otin hatkat eräästä Pori vanhoja ja uudempiakin kuvia ja paikkoja käsittelevästä someryhmästä. Toiseen jäin ja varmaan pysynkin. Kankaan monumenttia ja varsinkin sen kaiteita esittävä kuvani, jonka latasin tai jaoin siihen ryhmään, oli viimeinen naula siihen arkkuun. Kommenteista ei pitäisi tai saisi välittää, mutta minule riitti huumori. Tai se ei riittänyt. Kritiikkiä joka kohdistuu kuvaan tai kuviin kuvina, kestän ja ymmärrän hyvin. Mutta synnyinpaikkakuntaani viittaava humoristinen naljailu ei mahdu tajuntaani. Vanhoja kuvia - muistoja ryhmät eivät tietenkään ole mitään historian tiedeyhteisöjä, mutta jotain rajaa sentään. Monumentin "vaarallisuutta" pohdittiin potentiaalisena itsetuhoisuuden toteuttamispaikkana ja harjavaltalainen saisi sieltä kätevästi diagnoosin, menemättä pian sujettavalle Harjavalan sairaalan suljetulle osastolle.

 

 

Tuulikylän aukeella

 

Pohjoisväylä yhdistää pian Ruosniementien ja Lotskerin. Tuulikylään rakentuu ja valmistuu loppukesällä uusi koulu. Pohjois-Porin monitoimitalo. pori.fi/ppm  sivulla siitä.
Rakennusta menin kuvaamaan, mutta huomion veivät mittavat maanrakennustyöt. Kulkuväyliä autoille ja kevyelle liikenteelle omansa. Siltoja ja vaikka mitä ramppia.



 

Rakennus rakentuu valmiiksi syyslukukauden alkuun mennessä.

 

Ruosniemen koulun toiminta Ruosniemessä päättyy tämän lukuvuoden lopussa. Jatkossa heidänkuusijuhlansa järjestetään Pohjois-Porin monitoimitalossa. En ole varma, mutta ehkä Ruosniemen lähikirjastokin siirtyy sinne. Toivottavasti.
Kuvassa pian edesmenevän kouln päädyssä toimiva tai toiminut kirjasto.  Liisa Nummelin  kirjoitti lehdessä yliö-palstalla artikkelin koulurakennuksesta joka arvatenkin ja mitä ilmeisemmin puretaan. Onko siinä sisäilmaongemia, vai mitä. Mutta rakennus edustaa omaa aikakauttaan joka pitänee lakaista piiloon. Artikkelissa, kolumnissa oli kuva, jooka on miltei samanlainen kuin omani jota en nyt tähän laita. Silmään pisti lehden toimituksen värimäärittelytaito, joka oli siinä tapauksessa aivan perseestä. Mutta mitä siitä. Asia ja paikka tuli selväksi.

Etsiessäni kuvaa Ruosniemen koulusta, täytyi olla tarkkana. Harjunpään koulu on hyvin saman näköinen. Niin  jonkin verran myös oma alakouluni Harjavalla Pirkkalassa. Saman aikakauden kansakouluja kaikki. Saman värisiäkin. 


Muuta muuta

 

Mastojen tiellä, tasoristeyksellä. Rautatie-someryhmässä julkaistu kuvasarja pisti pysähtymään ja nappaamaan kuvat. Tämä siksi kun siellä valitettiin tasoristeyksen olevan kamalassa kunnossa. Siis autolla ylitettäväksi. Ei tuo kovin pahalta näytä. Tai kyseessä saattoi ollakin veturinkuljettajan kommentti, jos se o paha ajaa junalla.



Rata Bolidenin suuntaan. Kevyenliikenteen väylältä nähtynä. Kiskot ja pölkyt uusitaan. Puiset betonisiksi. Taajaan laittavat. Kesäkuun alkupuolella valmis. Jonain päivänä radantuentakonekin, joka olisi mukava nähdä toimessaan. Menen jos sää suosii ja terveyttä on.



Pysähdyin sairaalanmäkeen mennessäni asemalla. Sain kaksi uutta deeveriä deeveribongausalbumiini. Nyt niitä on siellä 75. Punainen päivystäjä lähti ollessani liikkeelle. Ajoi aivan ohitseni. Kyllä murina ja tuoksu olivat puhuttelevia. Dieseliä.
 

 

Puuvilassa oli näytteillä maailman suurin palapeli. 65 000 palaa, 70 kokoajaa, 9 metriä leveä. Ikkunoista tulviva valo .



Puhelimessani on nyt hyväksi osoittautunut lintujen äänten tunnistusohjelma. Merlin bird ID.
On muitakin, suomalainenkin. Mutta tämä tunnistaa äänityksen aikana, heti.
Kuuloni on huonohko, varsinkin korkeiden äänien kohdalla ja silloin kun on taustahälyä.
Häh?



Muuntajista linja-autopysäkkeihin, vetureita ja muuta. Nyt vanhaoja katukylttejä. Talteen.

 

Olihan tässä jo ja taas tarpeeksi. Tervetuloa uudelleen.
Rauhallista viikon jatkoa, kun euroviisut ja muu sellainen on mennyttä. Jääkiekkoa pelaavat ja kalja maksaa paljon. Mutta samapa tuo kun en enemmin seuraa. Mutta väkisinkin osuu silmiin. Ruotsi voittaa. Kaikki. 



Porissa: 16.5.2023



_______




8.5.23

Totuuden aamuhetki: bussilippuja ostamassa

Koitti totuuden hetki, aamu-melkovarhaisella. Puoli tuntia sitten tämän rivin kirjoitusajankohdasta, avasin puhelimessani Waltti-mobiili- sovelluksen. Ensimmäisen kerran lipun - osto - tarkotuksessa.
Keskeneräisellä kännykkälippuohjelmalla, melko huonoin ennakko-odotuksin. En ole pessimisti, mutta odotin kuitenkin - nyt.

 Entinen Kyyti likel- sovellus korvataan Waltti- nimisellä ohjelmalla. Kuten arvata saattoikin, niitä ei voi pitää toiminnassa päällekäin. Waltti; siis tämä uusi joka on nyt osittain toiminnassa, on päivittynyt uusilla versioilla parin viikon välein, täydentyen toiminnallisuuksilla joita tarvitaan reittien selailuun ja lippujen ostamiseen. Ohjelma ei ilmoita päivityksistä tai täydennyksistä, vaan ne on pitänyt käydä sovelluskaupasta katsomassa ja lataamassa. Muussa tapauksessa ohjelma ei toimi alkuunkaan.

Tänään koitti totuuden hetki. On meno kaupunkiin ja edelleen Tiilimäelle. Meno kestää sen verran, että 24 tunnin lippu - kaksi sellaista on hankittava. Tai oli.
Huolestuttavat etiäiset päässäni, menin ja ostin lipun. Maksukorttitiedot laitoin järjestelmään pari päivää aiemmin. Silloinkin systeemi vähän tökki, mutta sain laitettua.
Epäilykseni kohdistui useamman kuin yhden lipun ostamiseen puhelimeeni, tässä tapauksessa kahden lipun koska meitä matkustaa kaksi. Vanhassa ohjelmassa siinä eu ollut mitään epäselvää tai mutkikasta.

Ostamaan. Lipun osto sujui kuin vettä vaan, ja lippu pomppasi näkyviin. Ostamaan toista lippua, aivan kuten ennenkin. Yksi kerrallaan osto epäilytti, mutta ostin kuitenkin. Vaikka ohjelma ihmetteli että haluatko ostaa saman lipun uudelleen.
Ja niiinhän siinä kävi; näkyviin saa vain yhden lipun!

 

Kolme kuvaa puhelimen näytöiltä. Kameralla, koska typerä ohjelma estää suorien ruudunkaappauksien tekemisen - suojauskäytännön vuoksi.
Lippu on ok. Mutta toista ei saa näkyviin. Ohjelmassa on kuitenkin ostohistoria-sivu, joka tuossa keskimmäisessä kuvassa. Kuljettajat ovat varmasti joutuneet monenlaisen tilanteen eteen ohjelmauudistuksen aikana. Niin tänäänkin, kun aion näyttää lipun lisäksi tuon ostokuitin, jola kaksi ostoa ovat näkyvissä. Autoissa ei ole vielä uuden ohjelman lippujen qr-koodien lukulaitteita. Siksi ohejistavat näyttämään lippua kuljettajan silmille. Niin sitten teen. Aiemmat kokemukseni Porin Linjojen kuljettajista ovat hyvin myönteisiä. Uskon että tänäänkin.

Jokin syy ohjelmauudistukselle ja sen toteuttamistavalle on. En viitsi niitä enempää alkaa spekuloida, kun menisi kiroilemiseksi. Syksyllä, talven kynnyksellä, homma ehkä toimii niin kuin kuuluukin toimia.
 

 

Perhosia vats....   puistossa

 

Väinölään; Joukahaisenpuistoon on pystytetty perhosbaari. Perhospuisto.
Asialla ovat Väinölän koulun oppilaat ja taiteilija jonka nimeä en nyt muista. Katsokaa Porin kaupungin sivuita, hakusanalla perhospuisto. Jos asia on tähdellinen.
Puisto on aivan naapuritalon takana. Siellä tulee varmaan käytyä useammankin kerran, kun ilmat tästä alkaa lämmetä ja kylmä tuuli laantua. Parempaa kameraa mukaan ja perhosiakin kuviin.

Mitä tähän perhospuistokuvaan tulee, niin se oli aiheena yksi tai on someryhmään  jakamistani. Annoin sen olla, mutta turhautumispäissäni poistin pari muuta jakamaani asiaa. Olen poistellut ennenkin, enkä ole silti mitään oppinut. Nyt on niin että valitsen taas jatkossa ainakin jonkin aikaa tarkkaan ryhmät mihin mitään itse laitan. Tyydyn enemmän lukemaan tai kommentoimaan.
Jyrki Kankaan monumentti Kirjurinluodolla, oli aihe josta pistin kuvan ja toteamukseni. Kanttaaottava kuva ei sovi siirappiseen kiiltokuvaryhmään, mutta kohtuus voisi silti olla kommentoinnissa. Meni politiikaksi ja henkilökohtaisuuksiinkin. En minä semmosta viitti kattel' !

Hyvää alkanutta viikkoa kuitenkin. Tästä parin tunnin päästä sinne bussiin ja menoksi. 


 Porissa 8.5.2023
_____
____
___
__
_
-
.



---

2.5.23

Asemalla, pysäkillä ja puhelinkopilla

 

Toukokuuta jo. Vappukin oli mutta meni. Ensimmäiset vapuntoivotukset tulivat näkyviin viikko sitten, kuusi päivää ennen varsinaista vappua, mutta ei se mitään. Eipähän pääse unohtumaan tai menemään ohi. Nakkeja ja perunasalaattia oli kaupoissa tarjouksessa. Niitä syötiin. Munkkeja pääliruuaksi kahvin kanssa. Simaa en ole nauttinut melkein viiteenkymmeneen vuoteen.

 

Se vapusta, kun en sitä kummemmin kuvallisesti huomioinut tai silleen viettänyt. Mutta tämä syntyi eilen, vapunpäivänä kun käytiin haukkaamassa raitista ilmaa. Radioaseman puistoon mennessä on tällainen kohta, jota olen pari kertaa katsellut "sillä silmällä". Viemäriputkeen tai johonkin muuhun putkeen on liiduttu Radio. Sopii silmääni, ja nyt sen nappasin puhelimella talteen. Ehkä kesällä uudelleen, kun vehreämpää. Uudelleenkuvausta, jota tässä jukaisussa toisen kohteen kohdalla.

 

 

Asemalla

 Porissa on kaksi merkittävää asemarakennusta, joista tämä nyt kuvissani esiintyvä on kokemut muutoksen. Vanhalla linja-autoasemalla ei ole enää säännöllistä henkilöliikennettä kun sen solmukohta siirtyi Matkakeskukseen, Rautatieaseman ja Ammattikorkeakoulun kainaloon. Rautatieasema toimii kuten ennenkin. Vanhalla linja-autoasemalla on Matkahuollon rahtitoimintaa ja asiakaspalvelukin.

Molemmat asemat ovat tiloiltaan melko askeettiset, minimalistiset. Kahvilaa kaipaavat joutuvat hakemaan elämyksensä muualta. Aihe on sosiaalisessa mediassa, ja lehtien yleisönosastoilla suosittu. Olen kertonut omat mielipiteeni molemmista jo aiemmin, joten ei siitä enempää.
Mutta menin asemalle ottamaan jälleenkuvauskuvan ajapaik.ee - sivustole / palveluun, kun sellaiseen olen jo kauan ollut hurahtaneena.


Vanhan linja-autoaseman, odotushalli nykyasussaan 26.4.2023. Näkymä Keskusaukion suuntaan.
Keskusaukiolta aseman pääovista pääsee sujuvasti vanhaan odotushaliin. Ovet avautuvat automaattisesti. Aukioloaikoja ei ole merkitty ovelle. Tila on puhdas ja siisti. Hallista on kulku Matkahuollon toimipisteeseen.

 

Samalla paikalla 3.4.2019, neljä vuotta sitten.

 

Minut paikalle "ajanut" Sven Raidan kuva  vuodelta 1955. Satakunnan Museon kokoelmista Pori-diasarjasta. Käyttö vapaata, kun lähteen mainitsee. Sitä jälleenkuvaamaan:


 

Kuvan toisinto,  jonka latasin ajapaik-sivulle. Penkit ovat rungoiltaan samat kuin 50-luvulla, mutta puuosat uusittu jossain vaiheessa. Samoin valaisimet, ja kaiutin on poistunut seinältä.
Aikataulut ovat siirtyneet nettiin. Tosin niillä ei tässä paikassa enää tarvita.


Toinen nurkka ja näkymä


Kun edellisen kerran, huhtikuussa 2019 - neljä vuotta sitten kävin kameran kanssa huseeraamassa (museolle ja finnaan tallentamassa), oli asemalla pienimuotoista kahvilatoimintaa, ja jotain muutakin "auki". Kaukoliikenteen kuljettajat pitivät kahvitaukoja. Uusi matkakeskus avattiin Syyskuussa 2017.
 

 

Sama paikka "tänään".
Tämä riittänee tästä paikasta tällä kertaa. Ettei mene ihan pelkäksi kuvaparitteluksi.

 

 

Koivistonluodossa

 

Puhelinkoppi Koivistonluodontien varrella. Pari päivää ennen vappua, vappukoristeltuna. Otin kuvan kun ennestään vastaavaa kuvaa joululta ja pääsiäiseltä.

 

Puhelinkopin kuvattuani katsoin ympärilleni, ja napsein kuvat risteyksessä muihin suuntiin. Tämä näkymä Päivärinnantien suuntaan herätti huomioni. Tien varrella näkyvä talo.
Katsoin myöhemmin Y-pakki- tietokannasta, ja siellähän se. Ei merkittävänä kohteena mutta kuitenkin.
Jos ketä kiinnostaa, niin: https://www.y-pakki.fi/to.aspx?id=1.207574

 Ketä kiinnostaa - maininta tai sanottu sanonta saa minut turhautumaan säännöllisesti. Se on joku ihmislaji, jonka pitää, joka saa varmaankin jotain tyydytystä kommentoidessaan esimerkiksi iltapäivälehden tai muun valtamedian someuutisointia jostain aiheesta.
Siihen vastataan usein, että kommentoijaa kiinnosti niin paljon että meni laittamaan "ketä kiinnostaa".
Minua itseäni usin kiinnostaa, joskus taas ei. Mutta en helvetissä mene laittamaan tuntemustani julki vain sitä vertaa ettei kiinnosta. Ketä muita kiinnostaa, ei minua kiinnosta. Eikä sekään että ketä ei kiinnosta.
15 vuotta sometusta on opettanut suvaitsevaisuutta, mutta myös olankohauttelua ja hiiren rullan käyttöä. Mutta tähän oli hyvä laittaa tuollainen huomio.

 

Seuraava hurahduksen kohde ?

 

 

Linja-autopysäkkibongaus? Siten isommassa määrin. Joillakin pysäkeillä on kylttiin pysäkin liikennemerkin yhteydessä pysäkin nimi. Tässä tavara-asema, vanhan linja-autoaseman tuntumassa, Itsenäisyydenkadulla Koivulan suuntaan. Linjojen numerot jo vanhentuneita, ja mobiilisovellusten kartoilla nimikin eri.

Kesäaikaan ei tule bussilla kovin paljoa kuljettua, mutta talvella on tullut noita bussin ikkunasta ihmeteltyä. Voisihan noita alkaa pyöräillessä kaikessa rauhassa kuvailla talteen, enenn kun raumalaisten rakentamat uudenmalliset pysäkkirakennelmat tulevat vanhojen tialle. Bussiliikenteen maksusysteemit ovat remontissa. Uusi waltti-mobiilisysteemi tulollaan ja vanha KyytiLikel- sovellus lopetettu. Lähimaksumahdollisuus tulee joskus sykssyllä, uutisoidaan. Jotain käräjäjuttujakin taitaa tulla jostain oikeuksista ja vastaavasta. Ei ole tai ollut vaikea arvata, ettei se kohtuudella tule menemään. Onneksi kesä on vielä edessäpäin ja pyörällä pääsee.

 Lopuksi

 

6x6 rullafilminegasta vuosia sitten sknnaamani kuva Porin Linja-autoaseman edustalta, Keskusaukiolta.
En tiedä kuvan tarkkaa ajankohtaa, mutta luulisin olevan 60 luvun alusta tai 50-luvun lopulta. Helsinkiläinen rakentaja-remontoija lähetti minulle sähköpostia, olisnko kiinnostunut negasatsista joka oli menossa roskalavalle tai sielätä pelastettu. Kyseessä oli erään sikäläisen valokuvaamon jäämistöä. Olin tietenkin kiinnostunut, ja sain aivan ilmaiseksi postikuluittakin paketillisen negatiiveja joista parhaat palat skannasin ja tallensin. Olen pohtinut kuvien tekijän- ja julkaisuoikeuksia, kun alkuperäiset filmit sain itselleni. Tekijänoikeus on ilman muuta kameran nappia painaneella. Mutta julkaisuuun pienissä määrin olen oikeutettu. Sain selville kuvaajan nimenkin, mutta se on painunut johonkin arkistoni pohjalle. Rakennus on valmistunut 1955.





Porissa 2.5.2023
_____
____
___
__
_
-
.



__________

 

 






8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...