Filmikuvaus fiiliksissä - ja pari lintua

Tässä numerossa on aiheena valokuvaaamisen tekniikkaa ja  filmile kuvaamisen uudelleen herättely.  Blogin päivittäminen on jo jonkin aikaa painottunut alkuviikkoihin, manantaisiin ja tiistaisiinkin julkaisuihin. Joskus laatiminen on alkanut jo aiemmin, kuten tässäkin tapauksessa; sunnuntaiaamuna. Tällä kertaa julki laittaminenkin.
Viikkojen varrella on tullut mieleen aiheita joista seuraavassa bloggauksessa kirjoittaisi. Mutta ellei niitä laita muistiin jollain tavalla, ne haihtuvat. Olen laittanut muistiinkin, mutta kun kirjoittamisen aika on koittanut, ne ovat tuntuneet joko sopimattomilta tai muuten typeriltä. Neutraalius on tavoitteena, mutta rivien välistä saattaa löytyä piruilua. Nyt asiaan!

Valotusmittari: Jotkut muistavat kun koulussa otettiin luokkakuvaa. Valokuvaaja tuli ryhmän luo ja osoitti sen keskivaiheilla olevaa pienellä laitteella. Painoi laitteessa oleva nappulaa, ja salamat välähtivät. Saattoi luulla että tuli jo kuva, mutta kyseessä oli valotuksen mittaaminen. Salamamittarilla; mittari joka laukaisi salamalaitteet ja mittasi arvot varsinaista kuvan ottamista varten.

Yhdistin ylläolevaan kuvaan kaksi ruutunäkymää puhelimestani. Siinä olevien valotusmittari-ohjelmien näytöiltä. Oikeanpuoleinen on vapaa- ilmainen valotusmittari, jonka latasin ensin. Vasemmalla ohjelma jota olen käyttänyt aiemminkin, viitisen vuotta sitten kun viimeksi oli mittarin käytölle tarvetta ja tarkoitusta. Se on muuttuut google play- kaupassa maksulliseksi, ja annoin sen ensin olla. Testasin ilmaisen, ja totesin toimivaksi. Mutta vanhan tutun toimintatapa kummitteli mielessäni, ja päätin maksaa ohjelmasta. 1,99 euroa !  On ihmeellistä kun kaikki pitäisi saada ilmaiseksi, vaikka kyseessä olisi tuollainen summa. Maksullinen ohjelma verrattuna samaan vuosia sitten käyttämääni, silloin maksuttomaan, on kehittynyt monipuolisemmaksi - tai sujuvammaksi käyttää. Sijoitus kannatti. 

Mittarien testaus

 

 

Ensin ilmaisohjelmalla, ennen kun päädyin lataamaan maksullista. Mittaus perustuu aukkoarvon asetukseen, joka tässä tapauksessa 8. Mittarin antama aika ja asetettu ISO(200) lukema kameraan, manuaalikuvauksella ja räps. Käsittelemätön kuva annetuilla arvoilla. Hyvä tuli. Mittari toimi tässä tapauksessa niin kuin pitääkin.
Jos kuvia haluaa katsoa blogissa tarkemmin nin tiedätte mitä tehdä.

Vertailukuva kameran ajan esivalinta-automatiikalla. Ajaksi sama kuin mittarin antama, ja kamera määräsi aukon. Varjot enemmän auki, mutta huippuvalo palaa melkein puhki. Jos kuva-aiheesta pitäisi saada tasapainoinen niin varjot auki photarilla.

 

Sitten maksullisella ohjelmalla. Illemmalla valo oli jyrkempää. Mittari antaa laajemman skaalan aukko/aika-yhdistelmille. Otin siitä aukon 5.6 ja ajaksi 1/500. Kamera manuaalivalotukselle, isoarvoksi sama kuin edellisessä: 200. MIttarin keskellä näkyy mittausalue, jota voi zoomata. Annoin mitata kokoalalta.

Tähänkin vertailukuvaksi kameran ajan esivalinnalla otettu kuva, samalla ajalla kuin mittariin laittamani. Keskustapainotteinen mittaus polttaa huippuvalot puhki.

 

Täysautomaattia en käytä ollenkaan, mutta nyt silläkin sama näkymä. Ei jatkoon missään tapauksessa.

 

"Luottokamera" jolla testasin valotusmittarien toiminnat. Kaapissa ja laukussa on kolme järjestelmäkameraa, mutta tämä on mieleisin. Monessa käytössä.
Valotusmittarit voisi tietenkin korvata, käyttämällä kameraa mittausvälineenä. Katsoa mitä mieltä se on, tai ottaa kuva ja sen arvoista sitten . . .
Samalla tulisi otettua diginäkökulma.

Mitä mittarilla - miksi mittailla ?

 

Matkahuolto on toimittamassa kameraa jonka löysin ja ostin netistä, perusteellisesti etsittyäni ja monia vaihtoehtoja punnittuani. Jokakeväinen kamerakuumeeni paranee tällä lääkkeellä jota olen vuosia kaivannut. Kuva jonka varastin ja muutin harmaasävyyn,  on myyntisivulta. Saatuani kameran käsiini, otan siitä varmaankin omat kuvat. En malttanut olla tallentamatta myyntikuvia.

Etsittyäni tarpeeksi, ja surffailtuani siellä täällä vintagekameramaailmassa, päädyin hakemaani: Täysin mekaanisesti toimivaan keskussulkimelliseen kiinteäobjektiiviseen rautaan. Valotusmittarikin tuossa on mutta sen tarvitsemaa paristoa ei enää valmisteta. Mitoiltaan sopivia on kyllä, mutta niiden jännite ei vastaa mittarin tarvitsemaa. Mutta ei se mitään. Kamera toimii ilman paristoakin. Suljin on copal, kamera Yashica, ja malli Lynx 5000. Valmistettiin 1962-1970. Samaa ikäluokkaa kanssani. Jatkan valmistusnumeroon perustuvaa valmistusajankohdan tarkempaa selvitteyä. Jossain olen nähnyt luetteloja Yashican sarjanumeroista.
 

 Kun kamera tulee minulle, on vielä monta mutkaa matkassa ennen kuin sen tuottamaa kuvaa on nähtävissä. Alotin valotusmittarin palauttamisella puhelimeni ohjelmiin. Kun kamera on käsissäni, testaan sen toiminnan. Mikäli se on kunnossa; ajat aukot, filminsiirto ja muu sellainen, hankin siihen filmin tai pari. Sitten kuvaamaan.
36 kuvan rullan täyttyminen vie aikansa, kun tapanani on harkita ennen kun painan laukaisijaa. Samoin aiheita joita kuvata. Rullien tai rullan tultua kuvatuksi, vien tai lähetän sen kehitettäväksi.
Kaupungilla ja itäkeskuksessakin on Tunnin kuva- niminen firma, jossa olen nähnyt myytävän kinofilmiä. Sehän on trendikästäkin. Kehityspalveluakin tarjoavat. Keskitetysti Kouvolan toimipaikassaan suoritettuna. Tarvitsen vain filmin  kehityksen negoiksi. Skannauksen teen itse.

Mustavalkofilmin kehityttäminen on Porissa työläämpää. Pitää lähettää Tampereelle tai Helsinkiin. Kameratori, Fotoyks, ja Telefoto; ovat kunnostautuneet siinäkin. Samoin filmivalikoimissa, joista viimeistä tulen varmaankin suosimaan joskus.
Mustavalkoista kuvaa syntyy "värifilmillekin": Ilford keksi XP2 - filmin joka on mustavalkoa, mutta kehitetään väriprosessissa C-41. Diaakin on saatavana, mutta se on oma lukunsa.

 Vuosi 2018 oli minulle aktiivinen filmikuvauksen suhteen. Mutta eriäisistä syistä se päättyi silloin. Myin tai lahjoitin filmikaluston pois. Samoin kehitys- ja vedostuslaitteet. Blogissani on siltä vuodelta, silloin julkaistua juttua aiheesta, johon pääsee katsomaan blogin internet-versiossa. Ne kuten tämäkin julkaisu suuntautuu itsellenikin muistiinpanoina. Punakantinen kuvauspäiväkirjakin pitää etsiä taas varastosta esiin. Luulisin että ensimmäiset kuvat fimikuvauksen uudelleen aloittamisesta tulevat näkyviin heinäkuun loppupuolella.

 

 

Pääskysest' ei päivääkään

 

 

Kesä on täällä! Haarapääskyn laulu tallentui eilen aamulla puhelimessani olevalle linnun ääniä tunnistavaan ohjelmaan. Itse en sitä kuullut, kun kuuloni on mikä on varsinkin korkeiden äänien kohdalla. Mutta nämä ovat ihme-ohjelmia. Testailin kolmea, ja päädyin tähän: Merliniiin. Suomalainenkin on, ihan hyvä. Mutta tämä näyttää tuloksia äänityksen aikanakin. Jostain syystä se ei tunnistanut varista. Ehkä ne pitivät liian kovaa ääntä ja se luuli niitä ihmisiksi.


Toinen ohjelma ilmoittaa että "human", kun sille puhuu. Kaverini, tuttavani oli äänittänyt käkikelloa.
Ohejlma oli antanut vastaukseksi: "älä yritä!"

 

 

Porissa: 21.5.2023
_______________
_____________
___________
_________
_______
_____
___
__
_
-

_________