Neljäskymmeneskuudes (46.) viikko

 

Tässä numerossa:

• paluuta vuoden takaisiin 
• kalenterimatematiikkaa
• ajan kulutusta ja ajankulua
• tietokonetalkkari; palvelusta ja kokemuksia
• kiukuttelua kodinkoneliikkeiden myyjien toimintatavoista
• kuvauskohteena sähkö ja muuntajat

 

 

Otin tämän julkaisun aloituskuvaksi ruudunkaappauksen blogini "varrelta", maaliskuun lopulta. Kuvan oikealla laidalla näkyy hakemisto blogin teksteihin joiden lukumäärä näkyy suluissa: maaliskuussa 6,  huhtikuussa 5, vuonna 2019 46, ja aloitusvuonna 2015 peräti 74 julkaisua.

Kirjoitin silloin, maalis-huhtikuussa neljä blogijulkaisua otsikoilla  ensimmäinen - neljäs koronaviikko.  Maaliskuun teksteihin pääsee tästä: https://jormalindqvist.blogspot.com/2020/03
Viimeiseen; neljänteen tästä: https://jormalindqvist.blogspot.com/2020/04/neljas-koronaviikko.html

Rupesin laskeskelemaan "päässäni", monesko viikko nyt on menossa, jos sen nimeää koronaviikoksi. Samalla päädyin kirjoittamaan tätä tekstiä tässä ja tänään. Koronaan minulla ei ole kummenpaa  kantaa, mutta se ja sen hoitaminen on mennyt melko-päin-##ttua.
Siihen olen hyvin hyvin tyytyväinen, etten ole enää työelämässä ja voin suurimmaksi osaksi ajasta tehdä mitä huvittaa, ja aivan itsekseni.

Päässälaskutaitoni tai -kykyni loppui kesken. Otin esiin viime vuoden kalenterikirjan, josta vuosikalenteriaukeaman. Viereen suttupaperi, johon raapustin hahmotelman. Ja excel auki taustalle.
Vuodenvaihde oli kalendaarisesti jaettu niin, että vuosi vaihtui viikolla 53 (/2020). Vuoden 2021 ensimmäinen viikko alkoi 4.1.


Vähennyslaskut tuottavat samanlaisen harhan kuin vuosituhannen alkaminenkin, joten avasin excelin ja käytin sen rivejä hahmotukseen:

Ruudunkaappaus taulukosta. Kirjoitin soluun A13 "eka viikko", joka oli korona-ajan alku, siis ensimmäinen koronaviikko. Soluun A53 laitoin: "viimeinen viikko 2020. Kopsasin niiden väliset solut, ne mukaanlukien. Liitin kopion alkamaan taulukon ykkösriviltä. Kopion viimeinen rivi asettui riville 42. Vuonna 2020 oli näin ollen 42 viikkoa koronaa.
Tätä vuotta on nyt kulunut 3 kokonaista viikoa, ja nyt eletään neljännen keskiviikkoa. Yhteenlaskettuna nyt on menossa otsikon mukainen, 46. koronaviikko.   M.O.T.
Joku siellä ruudun toisella puolen mutisee että pitää se tehdä monimutkaisesti tai vaikeasti. Että mitä aikuinen ihminen pelleilee tai saivartaa.

Mikä tai mitä tässä sitten on ollut ja ollessa

Tammikuu jota inhoan varmaankin kuukausista eniten, alkaa olla voton puolella. Tämä viikko enää. Talvi tuli tällä kertaa lumisena. Lunta tuli, menikin. Terassin pöydälle kertyi vaaksan verran. Otin kuvan, ajatellen että otan seuraavana päivänä toisinnon, kun lunta lupasivat tai ennustivat lisää tulevaksi.
Mutta kävi rannikkoseudullemme tyypillisesti. Ei tullut ja vanhakin suli pöydältä. Tai vesisade vei.
Paskalehtien pakinoitsijat ja muut päivystävät kolumnidosentit, jopa Yleisradion toimittajat jeesustelevat että onko se uutisen arvoinen juttu kun talvella sataa lunta. Kun talvella kuuluu sataa lunta.
On se! Monen lumettoman tai normaalilumisen talven lisäksi tulee sellaisia jolloin valkoista kurittajaa tulee infernaalisesti. Sellainen pistää yhteiskunnan tukkoon ja sekaisian. Infrastruktuuri ei toimi nin kuin silloin kun lunta on vähemmän tai normaalisti. On niin hienoa paisutella, ja toisessa päässä saivarrella ja viisastella. Ennenn juhannusta lämpiää. Ehkä. 

Sain viikko sitten ottaa kuvia muunmuassa maisemasta jossa on paljon kuvaamani Karhukortteli, ja juuri tyhjentynyt meijerin tontti jolle em. laajenee. 
Olen harjoittanut pienimuotoista palvelutoimintaa jolle olen antanut nimen Tietokonetalkkari.
Ymmärrettävistä koronasyistä se on elänyt melkoista hiljaiseloa, paria "tapausta" lukuunottamatta.
Tämä ja pari muuta kuvaa tallentuivat puhelimeni muistiin "talkkaroinnin" kylkiäisinä.

Myös tämä puhelimen näytöltä tallentamani kuva jäi muistoksi käynnistä. Älytelevision verkkoyhteys piti määrittää. Koska televisioon on hyvinkin hankala ja kömpelö syöttää tunnuksia ja salasanoja kaukosäädintä naputtamalla, laitoin puhelimeni Wi-Fin päälle, ja katsoin sen kautta verkot. Voimakkainta signaalia näyttänyt, listalla ylinpänä ei kuitenkaan "tärpännyt". Kaksi muutakin vahvinta tuottivat herjan. Mikä siis konstiksi ?
Homma sujui hyvin. Televisio löysi verkon, ja Netflix alkoi näkyä. 

Laitehankinnoista - elektroniikkakaupoista

Luin eilen erään tapauksen, jossa henkilö oli saanut tehtäväkseen hankkia televisio. En muista oliko äidilleen, sukulaiselleen tai jollekulle muulle ehkä vanhemmalle henkilölle joka oli jo valinnut haluamansa mallin mainoslehteä katsomalla. 

Jääköön sanomata, mikä Power-gigantti-taimuuvastaava kodinkonehalli oli kyseessä. Hän meni ostamaan sitä tiettyä televisiota. Myyjähenkilö kuitenkin änkkäsi ja jankkasi hänelle jonkun muun mallin. Kalliimman jotta provikka. Lisälaitteen sen lisäksi ja vakuutuksen tietenkin, että sai vielä lisää provikkaa. Televisio tuli hankittua, mutta ei se jonka toimeksiantaja oli halunnut tutustuttuaan asiaan ennalta. 
Tapauksessa kauppaan mennyt joutui juuri siihen tilanteeseen johon hänet sinne puolestaan pyytänyt pelkäsi joutuvansa. Olen törmännyt yhteen tapaukseen, jossa henkilö meni neuvostani hankkimaan kannettavan tietokoneen suosittelemastani kaupasta ja suosittelemillani ominaisuuksilla. Hänelle myytiin niin-pirun-kätevä Chromebook.  Toki se ajaa asiansa useimmissa tilanteissa, kun ei ole tarkoitus ylläpitää nettisivuja tai kirjoittaa muistelmiaan. Enemmän minua harmitti se kauppiaan toiminta. Ei niinkään se, että tapahtunut tuotti minulle pari "ylimääräistä" opastuskäyntiä. Opin niillä itsekin, kuten usein muulloinkin. 
Olen mahdollisesti lähiaikoina menossa mukaan ostamaan tietokonetta eräälle, joka niin-ikään ei halua tai osaa  itsekseen sitä hankkia. Edellämainitusta syystäkin. Ettei hän löydä itseään kaupan pihalta jokin myyntiprovision kiimassa hänelle myyty SSS-malli kainalossaan. ( SSS = SuperSevenSexual )

Olen itsekin montakin kertaa törmännyt myyjään, joka haluaisi tai halusi myydä minulle jotain muuta kuin mitä olin mennyt ostamaan. Kameran ostaminen jostain gig-kaupasta on oikein herkkua. Sellaisen kompaktikameran tai vähän isomman bridge-superzoomin. Muuta en ole yrittänytkään, kun olen raskaamman kaluston aina hankkinut käytettynä. Rumasti olisi voinut sanoa, että älä opeta isääs naimaan. Tai jotain. Mutta kun olen osannut käyttäytyä, olen vaihtanut kauppaa tai tilannut sittenkin netistä. 
Jos tarvitsette tai tiedätte tarvetta kaupassakäynnille sellaista konsultointia että homma todellakin "luonnaa"; ottakaa yhteyttä. Käytän maskia ja pesen käteni. En kutenkaan kuvainnollisesti. 

Härkäviikkojen ajankulutusta: Muuntajia

Loin Facebook-profiiliini kuva-albumin, jolle annoin nimeksi: Sähköä.
Sitä voi mennä plaraamaan tai katsomaan tästä linkistä.  Albumiin laittamani kuvat, joita lisään sinne nyt päivittäin, ovat hautuneet koneellani viime keväästä asti. Jotkut kauemminkin. En ole niitä erityisesti "pantannut", odottanut vain sopivaa aikaa ja motivaatiota. Nyt kun on rospuutto tai joku muu vastaava ikävä aika vuodesta, päätin alkaa lataamaan niitä näkyville. 
Potkun muuntajien kuvaamiselle sain, kun joku sanoi somessa, että muuntajat ovat kadonneet tei katoavaa tavaraa. kaikki kaunis puretaan ja niin edelleen. 
Kuvia on kertynyt pitkälti toista sataa, ja lisää näppäilen kun tai jos uutta tulee vastaan. 

Ylläoleva kuva on Porin viidennestä kaupunginosasta, Viikkarista. Täsmällisemmin Itätullista, Herralahdenkadulta (jonka sekoitan aina Harjunpäänkatuun joka on Puuvillan takana. Kiitos huomiosta).  Kuvaussuunta etelään päin. Kaukaisuudessa menee Itsenäisyydenkatu. Pistin fb-albumiin kuvan kommentiksi kuvan jonka otin monta vuotta sitten, toiseen suuntaan. Se on kuitenkin niin suttu, että menin ja otin uusintana tuon. Vähän paremi tuli, vaikka jotain muuta menin hakemaan. Viikkarin kadut olivat kuitenkin niin inhottavassa kunnossa (loskaa ym), että nappasin auton ikkunasta hätäisesti tuon joka kelvatkoon. 

 

 

 

 

 

 

 

Porissa: 27.1.2021

____

___

__

_

-

.

Talven selän taittuessa

Blogikirjoitukseni "pääkuvana" on tänään kuva parin vuoden takaa. Alunperin Porin ympäristön osuusmeijerinä, sittemmin Osuuskunta Satamaitona toimmineen meijerin taideteoksesta, muraalista kuten nykyään nimitys kuuluu. Kuten montaa muutakin paikkaa, olen seurailut kameran okulaarin läpi meijerin ja sen vieressä olleen oluttehtaan alueen kehittymistä Karhukortteleiden alueeksi. Oluttehdas on jo historiaa, samoin tämäkin.

Mennäänpä hieman kauemmas:

Muraali on tuolla pakettiauton vieressä. Lasiovien takana on ymmärtääkseni ollut maitoautojen tyhjennyspaikka. Teslan edessä olevassa rakennuksessa toimii ravintola Bucco. 

Kävin samalla paikalla, toissapäivänä: 17.1.2021 ulkoiluttamassa itseäni. Jälleen kerran näitä aiheita tallennellen. Tuli siinä samalla talteen jäätynyttä jokea ja jotain muutakin kauniimpaa, mutta niitä on "maailma täynnä". Muraali joka oli jo ajankin hampaan kuluttama, on päätynyt rääpikuuppaan. Meijeri on mennyt matalaksi, ja sen takaa ovat paljastuneet Karhukorttelin uudehkot kerrostalot. 
Taloina ne ovat melko mukavan muotoisia, eivät mitään "laatikoita". Värityskin mannermainen eikä ddr-harmaa. 

Viikko aiemmin: tarkenin mennä Raumansillalle, ottamaan yleiskuvan. Kun suurennettua kuvaa tarkemmin katsoo, siinä on maitoautojen purkuhalli vielä pystyssä. 

Kuva samasta maisemasta, pian 6 vuotta sitten: tammikuun lopulta 2015. 

Käydään vielä Isokarhun katolla Itäpuiston itäpäässä, kun aiheeseen menin

Maaliskuussa 2020 . . .

. . .  ja eilen: 18.1.2021. 
Seitsemänkerroksinen asuintalo Isolinnan ja itäpuiston kulmassa alkaa olla pian harjakorkeudessaan. 
Katutasoon tulee tietääkseni liiketiloja. Nähtäväksi jää, jos elää; millaiseksi nuo korkeat aukot muodostuvat. 

Heikinpäivän sää-profetiaa

Otsikoksi tuli tämän päivän vuoksi talven selän taittuminen. Tänään on ajantiedon mukaan ensimmäinen härkäviikkojen aikainen merkkipäivä: Heikki. Siis heikinpäivä, talviheikki ja niin edelleen. 
Pyhän Henrikin muistopäivä. Se siirrettiin päivää aiemmaksi 1600-luvulla, tälle päivälle jotta saatiin  tai saivat sen Ruotsein almanakan kanssa samalle päivälle. 
Henrikit sikseen. Minua kiinnostaa perimätieto säiden ennustamisesta. Päivien merkitys sen suhteen.
Heikin päivänä sanotaan talven selän taittuvan. Karhu kääntää kylkeään. 
Kerrotaan että sään suhteen Heikki on Paavalin pari: "Kun on helppo Henrikki, niin paukkuu Paavalina". Paavalinpäivä on 25.1.
"Jos Henrikki helpottaa, niin Paavali paukuttaa", tai päinvastoin: "Jos Heikki kiinnittää, niin Paavali helpottaa". 
Näiden kahden päivän: tammikuun 19. ja 25. päivän pitäisi tämän ajantiedon mukaan olla jotenkin vastakkaisia säiltään.  No se tai sitä täytyi oikein katsoa. Minullahan on säätiedot muistiin merkittynä. yli 20 vuoden ajalta. Paperisissa kalenterikirjoissa ja -kansissa. 

Rupesin melkein kirjoittelemaan paperille numeroita, mutta mitä... minulla on excel, montaa asiaa varten. Siitä uusi välilehti auki ja naputtelemaan. Tämän päivän päivälämpö ja säätyyppi puuttuu tuosta taulukosta, mutta nyt vähän vaille yksi päivällä mittari näyttää 0,6 astetta plussaa, ja satelee hienokseltaan jotain rännän tapaista pienihiukkasisista jäätävää tavaraa. 
Parin päivän kuluttua on ennustettu tulevaksi runsas lumisade. Lumi-inferno, valkoinen kurittaja ja muuta vastaavaa hauskaa toimmittajien keksimää kevennystä ikävälle sääilmiölle. Moni riekkuu että se mikään ikävä ole, ja nyt on talvi- tiäksää. Tehkää johtopäätöksenne. 

Maalasin tuohon taulukkoo vireällä omat johtopäätökseni, onko edellä lainaamillani sanonnoilla perää. 11 vuoden aikana 5 kertaa niin on käynyt. Jos heittää tikkaa, voi päästä samaan oasumatarkkuuteen. 
Vuotuinen ajantieto kertoo Heikin päivästä paljon muutakin. Senkin että jos Heikkinä on suoja, niin tulee poutainen kesä. Onhan nyt. 
Katsotaan, tai ainakin minä katson, mitä tuleva maanantai, 25.1. tuo tullessaan. Silloin on Paavali. 

sittenkin:

17.1.2021: Kirvatsin ankkurinokka (oma nimitykseni)
"Päällekäin ajautunutta, ahtautunutta hyvin tiivistä ajojäätä"
Hyydetulvia tai niiden peruunutumista odotellessa...

Porissa: 19.1.2021

____

___

__

_

-

.

Perustin someryhmän "faceen"

Kun on niin kylmäkin, tuolla ulkona. 
Ei kun olen jo jonkin aikaa ajatellut, että pistäisin pystyyn kuvia- muistoja- vanhaa sitä ja uutta tätä- ryhmän koti-, siis synnyinkunnastani Harjavallasta. 
Olkoon tämä blogipäivitys sen "mainos", ja samalla oma esittäytymistapani juuri perustamani ryhmän katselijoille ja jäsenille. 

Vaikka olen parissa- kolmessa vaiheessa "porilaistunut", juureni ovat Harjavallassa johon synnyin ja jossa kävin peruskouluni: ala-asteen kuusi vuotta Pirkkalan koulussa ja loput keskustassa  70-luvulta 80-luvulle. Rippikoulunkin kävin. 
Ammattikoulun päätettyäni, kulkeuduin ensin työn perässä Nakkilaan ja edelleen Poriin. 90-luvun alkaessa asuttiin pari vuotta Eurajoella, kun menin perustamaan valokuvausliikkeen Raumalle. Tuli lama, eikä saatu millään asuntoa myytyä Porista. Myin sitten firmani, ja palattiin Poriin. Sieltä aikanaan Harjavaltaan, kun vanhempi tytär aloitti koulunsa. Nuoremman lähestyessä kouluikäänsä, hankittiin talo Nakkilasta. 
7 vuotta sitten muutin omiin oloihini, ensin Harjavaltaan; Satalinnan vuokrataloon, Suonsilmään. Ja sieltä tänne Poriin. Uskon että ympyrä on sulkeutunut. Jotkut ilkeilevät, etten mikään porilainen ole, vaan junan tuoma. Tunnen kuitenkin tämän "kaupunkini" melko perusteellisesti. En paljoa sen ihmisiä, mutta paikat; voin sanoa- perusteellisesti. 
Kiinnostukseni historiaan, paikallissellaiseen ja laajempaankin, pitää minut järjissäni. 

"papintalon" pihaa 1989. Satalinnan sairaalan sairaalapastorilla oli työsuhdeasunto sairaalan tuntumassa, jokitörmän paratiisin  reunassa. Talo purettiin 90-luvun alussa. Piha ja puutarha kasvoivat hiljalleen umpeen. Äitini hoisi pitkään kuvassa näkyviä marjapenssaita, kun asui eläkkeelle pääsyynsä asti, ja vähän ylikin sairaalan rivitaloasunnossa, parinsadan metrin päässä tästä. 

Talon naapurissa oli toinenkin talo, joka purettiin jo aiemmin. Sen haltijasta en ole varma, tai en muista. Kuvan ulkopuolella, oikealla puolella oli tenniskenttä. 

Nukuin vielä yön yli, ja mikäs siinä sitten; menin ja perustin. "Viimeinen niitti" tuumasta toimeen tuli ylläolevasta kuvasta, jonka skannasin samalla kun erään toisen samalta vuodelta. Laitan sen toisen tämän julkaisun loppuun, niin ette voi olla rullaamatta sinne. Lukeminen on oma lukunsa, mutta kuvat ovat nykyaikaa. Ilman niitä ei ole mitään, olemassa tai tapahtunut.

Ryhmä jonka laitoin, ja joka on nyt noin kaksi tuntia vanha sai nimekseen: 
Harjavalta ennen ja nyt - muistoja ja kuvia  (nimeä klikkaamalla pääsee katsomaan). 
Ryhmä on toinen perustamani. Toinen  jonka annoin adoptioon, elää nimellä Pilvibongaus. Sen aihepiiri menetti kiinnosukseni muutaman vuoden aikana. Ryhmä toimi hyvin, ja sen jäsenet asiallisesti. Yhtä lukuunottamatta, jonka potkein oikopäätä ryhmästä epäasiallisen ja ryhmään kuulumattoman provoilun vuoksi. 
Toivottavasti tämä nyt perustamani ryhmkin osoittautuu ....   toimivaksi ja jäsenilleen sekä seuraajilleen miellyttäväksi. Ryhmän näkyvyys perustaessani  julkinen. Muutan tarpeen mukaan näkyvyyttä. Mutta "näillä mennään" nyt alkuun. 

Valkkasin ryhmän kansikuvaksi alkuun tällaisen

Viikon varrelta, muuta:

Kun oli Toini- nimen saanut "myrsky" menneenä tiistaina, tuli vähän lunta ja tuulikin tuiversi tuimasti, niin paikallislehti pisti videokameran kaupungin aura-autoon. Striimasi suoran lähetyksen, jota saattoi seurata heidän sivultaan. Lähetys alkoi noin klo 7:30, ja jatkui viitisen tuntia. Seurasin sitä aikani kuluksi sieltä / täältä. Satuin katsomaan sopivasti, kun aurapari ohitti asuinpaikkamme Toejoella. Kuvakaappaus siltä kohdalta. Jäteauto tyhjentää ym. 
Aurat liikkuvat enimmän osan tallenteesta lähiseuduillani. Lähetyksen päätyttyä laittoivat "koko hoidon"  katseltavaksi jälkikäteenkin.  Löytyy tästä. 

Lumisateiden jälkeen tuli pakkanen. Säästä on oikeastaan turha puhua. Se on mikä on ja mitä todennäköisin. Mutta on kuitenkin "tapaus" kun tuulee tai peräti myrskyää. Tai tulee lunta tai pakastaa normaalia enemmän. Someöyhöt kirkuvat että nyt on talvi tai että talvella on pakkasta tai lunta ja ja ja.. 
Eivät nämä kovat pakkaset tai metri lunta mitään tavanomaista täällä rannikon tuntumassa ole, joten aihe käy hyvin puheenaiheeksi. 
Talven tähän asti kylmin pakkaslukema tallentui mittarin muistiin. Toinen näytti reaaliaikaista. 

Viikon tai kuukauden "filatelia"

Minulla on tullut tavaksi hankkia "tilipäivänä", kuun alussa jokin keräilykohde. Pitkästä aikaa löysin postimerkkipuolelle uutta ja melko merkittävääkin. "Punaisella pennyllä", eli maailman ensimmäisen postimerkin: mustan pennyn punaisella versiolla pennyred:illä lähetetty kirje leimoineen ja kirjoituksineen, vuodelta 1852. Kuvissa kokoon taitettuna ja avattuna. Ellen löydä "penny-black:ia", niin tämä saattaa olla "vuoden tapaus" harrastuksessani. Vuosi on tosin nuori. 

Ruotsin posti julkaisi 14.1. sarjan luontoaiheisia merkkejä, joista tämä olisi mukava saada jossain vaiheessa kokoelmaan. Kävin Postnordin verkkokaupassa tutkimassa, onnistuisiko tilaaminen Suomeen, mutta homma on vielä kesken. 
Olisi kovin mukavaa, jos joku lähettäisi minulle Ruotsista vaikkapa kortin jossa olisi tämä merkki....

Kaupunkikuvaa - arkkitehtuuria

Sain aikaan melko mukavan kuvan BePop- kauppakeskuksessa

BePopin käytävällä, ylimmässä kerroksessa johon tavallainen tallaaja pääsee

Ei niin kaunis, mutta kuvana pidän tästä

Nappasiin googlesta ilmakuvan, tein vähän lisäyksiä ja mittasin earthin kätevällä viivaimella sitä sun tätä. Siis BePop, jonka kuvia someen laitettuani tuli kommenttia ja jopa yksityisviesti, miten se on väärässä paikassa, väärässä asennossa aurinkoon nähden (?), kapitalistinen kauhistus, pankki, ja vielä mitä. Areenassa on dokkari arkkitehdista joka sen suunnitteli. Kuvakulmaa itse rakennustaiteestakin. 
Katsottavissa tästä vielä 27 päivän ajan . Enemmän pidin sarjan ykkösjaksosta jossa Kristian Gullichsen puhuu järkeä. 

Rautatieaseman odotushallissa.  Ikkunasta näkyy Samk:in kampus

Pitkät varjot paikalla jossa kesäaikaan olen monta junaa ja veturia kuvannut, pyöräillessäni. Kuvasin nytkin, ja löytyi pari ennennäkemätöntä(nikin). Mutta olkoot tällä kertaa omissa oloissaan koneella ja fB:n albumissani. 

Lopuksi: alussa lupaamani lopetuskuva

Ruosniemen hiihtokseksuksessa tykitetään -   kuva vuodelta 1989.
Paperikuvasta (cibachrome)  joka alunperin dia, nyt skannattu retusoimaton 

Viikonloppua; lauhtuvaa. 

Porissa: 15.1.2021

____

___

__

_

-

.

Vuoden alkua

Raatihuoneen torniin ilmestyi alkaneesta vuodesta informoiva valomainos. Kävin eilen (9.1.) ottamassa siitäkin kuvan. Sopinee tämän kirjoitelman aloitus- ja linkkikuvaksi. 

Laitoin kuvan someen, ja jakosaatteeksi joksi tätäkin tekstiä emojineen kutsutaan: 

"täytyhän tuo vuosilukulätkä käydä nappaamassa kuvana talteen. Jälkeenpäin ihmettelin, että haaskasin mokoman kuvan tekemiseen melkein puolisen tuntia, kun muut pamauttaa kuvan puhelimella ja "thats it -  101 tykytykytykkäystä ja niin ihQ.   Mutta tulihan tuosta jonkinmoinen. 10 millisellä, 1,6 kroppikertoimenlla eli 16 milliä kinona. Kamala kromaattinen abberaatio, jota en viitsinyt lähteä poistamaan, tuossa räystään reunassa vasemmalla. Hyvää uutta vuotta  😆😈. Tommosella kinnerillä kuljen tälläi talviaikaan kun flllari on jäässä 😘"

Kävin raatihuoneen "takapihalla", nappaamassa tai näppäämässä kuvan Googleen. Raatihuoneen kellari- niminen ravintola pitää siellä paikkaansa, niin fyysisesti kuin google-mapsissakin. 

Raatihuoneelta kaupungille, Isokarhun kattoparkkiin. Ottamaan talteen Omenahotellin / ent. Juhanaherttuan paikalle rakennettavasta talosta tilannekuvaa. 
Tämä kuva on niinsanottu muistiinpano. Kuvauspaikka; "jalansijat "joilta tulen jatkossa ottamaan kuvia kuvakulmasta jota en aiemmin ole "käyttänyt".  Vakio-optiikalla tai sitten parilla. Mikä kamera sattuu mukana olemaan. Tuosta kuvassa olevan keltaisen törmäyssuojan välittömästä vasemmanpuoleisesta tuntumasta. 

Ensimmäinen siltä paikalta otettu:  lasi 10-20 @10mm, runko 60D. 

Mitä muuta vuoden alussa:

Uudenvuodenpäivänä, sumussa. Karjarannassa, puunaulakadulla. Repolan-Metson konttorikasarmien purku on edennyt. Rakennukset ovat hävinneet maiemasta. Pyöreä on suojeltu ja säilyy. 

Sama maisema melkein samalla kuvakulmalla. Kesäkuussa 2018. 

Postimerkkeilyä: 
Olen eräässä "roskalavaryhmässä", Facebookissa. Siellä annetaan ja saadaan tavaraa ilmaiseksi. Kierrätetään. Minua kohtasi yllätys, kun menin noutamaan tavaraa joka oli saatavana kyseisessä ryhmässä. Sen ilmoittanut henkilö oli nähnyt harrastukseni somessa, ja kysyi; kelpaisiko minulle postimerkit, joista halusi luopua. No tottahan minä ne huolin. Kiitin, ja kiitän tässä uudelleen jos satut tämän julkaisun näkemään!
Pöytäni olikin juuri vähän aikaa sitten "puhdistunut" edellisistä. Merkit jotka sain, sisälsivät minulle entuudestaan tuttujakin merkkejä, mutta myös uusia tuttavuuksia ja tutkittavaa. Muunmuassa tällaisia arkin nurkkia, joissa reuna-alueilla vesileimaa. 
Ylläoleva kuva tavallinen, alla valopöydältä kuvattu, jossa vesileima tulee paremmin esille. Niinsanottuja numerokuusiloita keräillään paljon ja yleisesti. Näissä on 8 merkkiä, mutta mitäpä siitä. 

Numismatiikkaa tammikuun ehkäisemiseksi.
Kuten olen sanonut aiemmin, en ole ns. "numismaatikko". Mutta kiinnostunut aiheesta, ja jotain on kertynyt. Tein sen mitä on pitänyt: Pistin pennyt jonoon ja kuvasin molemmin puolin. Kuvaparissa siis kolikot samassa järjestyksessä ja kuvat molemmin puolin. 
Näitä kutsutaan US-pennyiksi, vaikka senttejä ovatkin.  Klaavaa on kolmea lajia, kruunapuolilla aina "Abe". Tämäkin taiteenlaji on loputon.   

Kokovertaluna "oma" viisikymmensenttisemme

Enäjärvellä, Metsämaalla, kunnanrannassa

Ilmoittelin josssain someryhmässä joulun aikoihin, että jos  jollain on lasinegatiiveja niin olisin kiinnostunut niitä digitoimaan. En ansaitakseni, vaan menetelmiä kehittääkseni. Itseänikin siinä samalla. Sain pari yhteydenottoa, joista toisen johdosta matkasin Enäjärvelle. Samalla käväisin kameran kanssa Metsämaalla sijatsevalla kunnan rannaksi kutsutulla paikalla, Pihlavanlahden pohjukan reunalla venesatamassa. 
Se oli juuri jäätynyt ja sain palelemiseni "palkaksi" pari kuvaa jollaisia olin toivonutkin.

Tästä veneensä pari päivää aiemmin nostanut henkilö näki kuvan, ja kertoi että se oli hän. Jäähän on ikuitunut melkein peräpyörteet. Mukavia yhteensattumia. 

Muuta muuta  (ammuuuu)

Meijerin purku etenee

Maisema muuttuu, mutta joki jäätyy

Lopuksi: kännykkä versus "järkkäri"

Otan muistaissani kuvia terassinäkymästämme. Jokus otin joka päivä, ja tein time-lapseja. Nykyään vain silloin kun jotain havaittavaa näkyy. Tänään menin terassille kamera "kaulassa", ja nappasin ties kuinka monennen kerran kuvaparin: sillä ja puhelimella: Todetakseni että ei niillä suurta eroa ole, kun valoa on tarpeeksi kännykän kennolle. Kuvakulmakin on melkein sama. Puhelimen asetuksena on 16:9 kuvsuhde, kamerassa suosin vanhaa 4:3 suhdetta, joka on se filmiajan kinosuhde. Alempi kameralla, kroppikerroin 1,6 eli kinfilmivastaavuus 18 millin polttovälillä 29mm. 

Kun siinä istuin, otin kuvan terassin pöydänkulmasta. Lunta sentti. Illaksi on ennustettu luisadetta joka voi, saattaa lisätä lumen paksuutta pöydällä. Mene ja tiedä....

Aidan toisella puolella on marjaomenapensas. Siinä vilisi lintuja. 

Zoomasin "tappiin", ja punatulkkujahan siellä. 250 milliä riittää minulle hyvin. Lintukuvaajat erikseen. 

Härkäviikkoja!

Porissa: 10.1.2021

____

___

__

_

-

.

.