29.11.15

Kyttäyspaikka



Laitoin toissa viikolla parvekkeemme kulmalla olevan pihlajan oksalle linnuille pari omenaa. Ihan vain kokeksi, jos tulisi muitakin lintuja kuin talitinttejä siihen.
Kuvasarja kertoo oleelliset, kuvien nurkissa päivämäärät ja viimeisenä tämän aamun havainto.
Joku on taas nähnyt vaivaa ruokinnastani, ja päättänyt lopettaa sen. Linnuilta jäisi omenasta rääppeet spiraaliin, eikä omenaa syöviä lajeja tullut siitä nauttimaan. Talit katsoivat ensimmäisenä päivänä omenaa pari kertaa, ja sen jälkeen se si olla rauhassa.

Ehkä olen jo kertonut, mutta kertaan: Taloyhtiön parvekkeilla lintujen ruokkiminen on kielletty, aivan ymmärrettävistä hygieniasyistä. Pihlajassa on ollut talvisin erään naapurimme linnuille laittana ruokintapaikka.
Kysyin luvan, josko voisin myös laittaa "pömpelin". Sain luvan, mutta ukaasin että sitten vain kuorittuja siemeniä, ettei pihanurmi suttaannu kuorista.




Laitoin, mutta joukossa oli kuorellisia. Ja kehtasin laittaa vieläpä talipalloja.



Pari päivää sai ruokinta olla ihan rauhassa. Mutta sitten; eräänä iltana istuessani parvekkeella paheillani, näin luvan antaneen henkilön esittelevän ruokintaani taloyhtiön pj.:lle. Olivat kuopineet tuon paikan jossa naakka nurmikkoa putsaa, puhtaaksi. Tarkastaneet tuleeko pömpelistäni roskaa nurtsille. EI TULLUT, tai ainakaan jäänyt joska naakat ja muut "pahikset" hoitavat siivoamisen.

En jäänyt ihmettelemään, vaan poistin ruokinnan, ja perustin toisaalle uuden joka ei häiritse ketään.
Kun se on kuitenkin kaukana, ja haluaisin kuvata mahdollisia uusia lajeja kotoani käsin, kokeilin laittaa omenan. Ja kävi niin kuin kävi -jonka alussa kerroin.

Nyt kun ilta hämärtyy

Menen hakemaan spiraalin pois.
Laitan siihen uudet eväät; talipalloa ja palan omenaa. Lisäksi omenaa maahan lohkoina.
Ja sijoitan "atrappini" suoralle linjalle työhuoneeni ikkunasta; aitaan pensaan kohdalle, jossa on linnuille suojaa syödäkseen. Ja laitan spiraalin "kaupungin puolelle", siis yleisen puiston puolelle, en taloyhtiön tontille.
Puistoissa ei saisi lintuja ilmeisesti ruokkia. Mutta kokeilen ihan piruuttani. Se ei maata kaada jos joku vie spiraalin ja eväät.

Testasin kuvakulmat työpöytäni äärestä, ajattelemaani ruokinnnan sijoituspaikkaan:




Tämä ensimmäinen kuva on otettu 18 (-55mm zoom @ 18) millisellä objektiivilla. Muut lintuputkella, eri  polttoväleillä. Merkkasin polttovälit kinovastaavuuksineen kuviin. Ruokinta tulee siis tuohon aitaan, joka näkyy ikkunassa, tietokoneen näytön (oikean) reunan puolivälin korkeudella.








Lajimääritykseen riittävä kuvanlaatu täyttyy. Ja pitää ottaa huomioon että on marraskuun loppu, ja päivä miltei lyhyimmillään, ja hämärimmillään.



Pori: 1. adventtina, 29.11.2015



.

23.11.15

Lumen tuloa ja äänitestausta

 

 Johdanto

Lauantai-iltana ja sitä seuranneena yönä tuli ensilumi, tänne Poriin kaupunkiinkin. Netti pursuaa lumikuvia; kaiken maailman maisemia niin kuin muutoinkin, mutta nyt aiheena ensilumi. Laitoin itsekin someen pakollisen ensilumipäivityksen. Blogitekstin aiheeksi siitä ei minulle sellaisenaan ole. Mutta kun tämä on jonkinlainen valokuvausblogi, kuvapäiväkirjan lisäksi, niin laitan pari sanaa ja kuvaa aiheeta lumikuvaus. Tai mikä lie.

Valkotasapaino: White balance

Kameroissa on monenlaista säätöä, jolla saa päänsä sekaisin. Ja kuvaa tulee vaikka minkälaista kun rupeaa säätämään. Siis siinä tapauksessa että lopullinen kuva on se minkä kamera sattui antamaan.
Jos käyttää aktiivisesti kuvankäsittelyohjelmaa joka on photoshop, muut ovat paskoja unohtakaa ne, voi tämän kohdan kirjoituksestani ja kuvavirrasta ohittaa ja siirtyä loppupuolen juttuihin. Seuraavat kuvat ovat vain vertailukuvia samasta aiheesta, eri kamera-asetuksin.

Otin siis kuvat kotimaisemastani, kameraan ohjelmoilluilla WB-vaihtoehdoilla. Niillä jotka soveltuvat ulkokuvaukseen. Asetukset on kirjoitettu kuviin. Kommenttini niiden alle. Ja kuten aina: kuvat suurenevat niitä klikkaamalla.


Tämä on se joka useimmiten on kameran asetuksena: Valkotasapaino automaatilla. Sopii useimpiin tapauksiin ja tilanteisiin. Mutta antaa hieman synkemmän ja kontrastikkaamman kuvan kuin todellisuudessa näyttää. JPG:llä kuvaaminen on joidenkin mielestä itsestään perkeleestä!  -eikä sellaista voi kukaan käyttää. Pitää kuvata RAWILLA!!!
Usein kuvaan suoraan jpg:ksi, ja se riittää hyvin. Vaikeissa tapauksissa, siis valon / varjon /värimaailman /liikkeen /hämäryyden osalta vaikeissa, kuvaan kyllä varmuuden vuoksi sekä rawit ja jpg:t samanaikaisesti.



Jos automaattiasetus tekee kuvasta valkotasapainoltaan sinisävyvoittoisen, sen voi korjata laittamalla kameran valkotasapainoasetukseksi pilvinen. Ja päin mäntyä menee



Päivänvalo - asennolla ollaan valkoisen suhteen vielä enemmän hakoteillä. Mutta kun näitä kahta viimeisintä vertaa hetken mielessään niin kumpikaan ei ole kuvana huono.



 Kumma juttu: kamerastani (7D mk2 - Canon se on) löytyy asetus: varjo.  Se oli minulle uusi tuttavuus. En ole ennen näitä asetuksia katsonutkaan. Vaikka kelviniluku on suurempi kuin pilvi-asetuksessa, niin kuva on vähemmän sininen. Höntiksi tässä tulee, ellei jo ole.


 Sitten ne RAWIT

 
 Aitoa näkyvää tai näytettävää  RAW-kuvaa ei ole olemassakaan. Kun rawin avaa ja tallentaa, ja sen jälkeen laittaa nettiin tai johonkin, kone tekee sille omiaan. Ja lopputulos on kompromissi kuten JPG:kin. Vähän mukavamman näköinen se on, jos vertaa kameran luomaan automaatti-jpg- kuvaan (ensimmäinen kuva)
Se näkemys minkä kamera luo tai jättää luomatta jää pois näkyvistä. Näkyville pomppaava käsittelemätön RAW-kuva on tietokoneen kuvankäsittelyohjelman asetuksiin perustuva versio sähköisestä negatiivista jota ei voi nähdä.


Lopullinen kuva luodaan koneella

 Sääsin valkotasapainon käsin. Vähensin värikylläisyyttä ja lisäsin valotusta inan. Lopputulos on tämä, joka näyttää samalta kuin luonnossa näkyvä maisema kuvanottohetkellä. Sininen hetki on mennyt menojaan. Sen kanssa pitäisi toimia toisin: Ottaen huomioon, mihin tarkoitukseen ja kenen katseltavaksi kuva lopulta tulee.

 Äänimaailmaa

 

Odotan jo kevättä. Lintujen heräämistä, ja muunkin luonnon. Loppusyksyn kääntyminen hitaasti alkutalveksi on järkytys. Luonto hiljenee, ja jäljelle jää kaikenlainen kolina ja mökä.
Mutta kevät tulee aikanaan, ja aion tulevana keväänä ja kesänä olla metsässä ja rannalla tallentamassa niiden äänimaailmaa.
Se piti tehdä jo tänä vuonna, mutta lintujen valokuvaaminen ja niiden opettelu vei mukanaan.

Minulla on kaapillinen äänihommiin liittyvää tavaraa ja tarviketta. Olen tehnyt tallenteita ja muuta vastaavaa paikoissa joissa on verkkovirtaa saatavilla.
Luonnossa täytyy käyttää akkuvirtaa, ja muuttaa se invertterillä  laitteille sopivaksi. Testasin akkuni ja invertterini olohuoneen pöydän ääressä, käyttäen yhden sunnuntaipäivän (eilen) hyödyksi ja huviksi. Samalla testasin erilaiset mikrofonityypi ja tallennemuodot ja -välineet.
Virta oli sopivaa "kanttia", ja akku kapasiteetiltaan riittävä. Käytäntö jota tulen kevään koittaessa käyttämään löytyi, ja pakkasin romppeet takaisin kaappiin.
Palataan asiaan sitten kun linnut taas laulavat laulujaan.



Luintuja ja ruokintaa


 Naapurin laittamilla pöömpeleillä riittää porukkaa. Kuva kaapattu videolta.




 Pistin omenoita spiraaliin, pihan pihlajaan, edellisten viereen. Se ei suttaa taloyhtiön hallituksen vaalimaa nurmikkoa. Tilhiä, närhiä, punatulkkuja odottelen.

Lintukuvaus on jäämässä tauolle, ellei mitään tavatonta ilmaannu.
Loppuun vielä pari linkkiä youtubeen lataamiini videoihin. Osa videoista näkyy vain linkin saaneille, koska musiikki on sellaista ettei sitä saa tai voi julkisesti jakaa. Tämä on porsaanreikä.


Ensilumi ei tullutkaan.
Timelapse-
ja Merikannon pianomusiikkia. 

"Ennen routaa"
ruuhkaa ruokintapaikalla

Kurkistin kameralla pressun alle


Sibeliuksen 5 sinfonian finaali.
Vinyylillä soi mielestäni paras




Pori: 23.11.2015
-Paremman viikon alkaessa
 
 
 
.

17.11.15

Harakan värit - ja taivaan

Taas olen ollut laiska!

Mutta 'Loin Facebookiin "Valokuvaaja"- sivuston.

Tervetuloa "tykkäämään". haukkua ja arvostellakin toki saa ja pitää jos jotain on sydämellä tai muutoin askarruttaa...
Ja jakaminen on oikein mieluinen juttu

 

Sivulle pääsee klikkaamalla TÄTÄ


---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Yleensä niinsanotusti "paskat nakkaan" revontulille ja sateenkaarille.
Mutta tänään oli pakko:




---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 Pari viikkoa sitten:
Laitoin linnuille ruokintapaikan taloyhtiömme pihapihlajaan. Toisen ruokinnan viereen.
Oamalta osaltani ruokinta jäi lyhytaikaiseksi, vain pariin päivään. Päädyin lykkäämään ruokinnan aloitusta, ja vaihtamaan paikan jonnekin lajirikkaammalle paikalle. Talvi antaa odottaa tuloaan täällä rannikkoseudulla, kuten tavallista.

Sain kuitenkin parin päivän aikana pari kaipaamaani lajia kuvattua. Toinen, niinkin tavallinen kuin harakka, on ollut vaikeasti kuvaan saavutettava. Nyt kuitenkin onnistuin.

harakka on värikäs lintu. 







Koetan aktivoitua -tämän blogin suhteen.







31.10.15

Postia museolta ja havaintoja torneilta


Edellisestä kirjoituksestani ja kuvalisäyksestäni tänne, on kulunut melekin luvattoman pitkään. Lokakuu on lopussa ja alkamassa erilainen marraskuu. Odotan jo joulukuuta, jolloin pääsen aloittamaan työn uudessa työpaikassa johon minut valittiin 10 muun uuden työntekijän joukossa. Kyseessä on vanhusten palvelutalo. Koulutustani ja viimeistä ansiotyötäni vastaavaa työtä siis.

Olen miettinyt useamman kuukauden, mitä tekisin lopulla työurallani, jota on kuitenkin viitisentoista vuotta jäljellä, mikäli terveyttä riittää. Hoitotyö vanhusten parissa vetää minua edelleen puoleensa, vaikka vaikeuksiakin on sen lyhyen matkan varrella ollut sen verran että otin melko pitkän aikalisän.
Olen kuitenkin oppinut jotakin, ja tehnyt itselleni selväksi, miten aloittaa alusta paremmin eväin.

Työajatuksista harrastuksiin

Otsikon mukaisesti: sain postia Luomukselta - Luonnontieteelliseltä Keskusmuseolta, sen rengastustoimistolta johon lähetin syyskuussa havaitsemani mustavariksen rengastusnumeron - kuvan kanssa.


Kuvasin parvekkeeltamme mustavariksia. Yhden jalassa oli kuvasta tunnistettavissa oleva rengastusnumero. Olin juuri lukenut netistä, että rengastusnumeron voi lähettää rengastustoimistoon havaintona. Lähettämiselle on kätevä lomake jonka voi täyttää netissä ja liittää tässä tapauksessa mukaan kuvan. Kuolleen linnun renkaan voi lähettää löytöpaikkatietoineen kirjeitse. Luomus maksaa postimaksun.


 Sain muutaman viikon kuluttua ilmoituksestani sähköpostiini tiedot "löydöstäni". Tässä pari leikettä kirjeestä:






Syksy on edennyt vaiheeseen, jossa suuri osa muuttavista linnuista on jättänyt tai jättämässä Porin rannat. Ulompana saarissa niitä havaitaan runsaammin, mutta lintutorneilla on hiljaisempaa.
Kiersin lokakuun kolmannella viikolla kiivaasti torneja, ja parilla tukkipinollakin kävin katselemassa.
Tikkahavainnot tukkipinoilla jäivät minulla saamatta, mutta pari itselleni mieluisaa lintua näin torneilla.






Merikotka on aina vaikuttava näky. Tämä lensi mereltä, ja jatkoi verkalleen mantereen suuntaan.
Pari pakollista varista ilmestyi sen perään rantaviivan tuntumassa. Sain monta kuvaa, mutta valitsin tämä näytille.


Ooviikin luontolavalta vesirajaan oli parisataa metriä matkaa, kun vesi oli matalalla ja lietevyöhyke ruovikon ja veden välissä melko suuri. Sain kuitenkin kuvista selvitettyä sorsat, töyhtöhyypän, ja "elämänpinnakseni" niinkin tavanomaisen ja arkisen linnun kuin tavin (pari lennossa kuvassa)
 
Joutsenia oli lavan edustalla kolmisen sataa. Laulujoutsenia. Kuvasin lentäviä pareja.

17 kilometrin päässä siintää Kaijakari, ja kilometri pari kauempana Tahkoluodon Kallioholman tuulimylly.


 Raskaamman jalustani paino rajoittaa sen käyttöä, ellei kuljeta sitä kärryä apuna käyttäen. Langouran lava on niin lähellä parkkipaikkaa, että jalustan saattoi kantaa paikalle. Kuvanlaatu paranee huomattavasti jalustaa  käytettäessä. Mutta tällä kertaa kuvattavaa ei oikeastaan ollut. Saipa raitista ilmaa.


 Langouran lavalta suuntasin lietteiden sijasta  Kaarluotoon. Ja se kannattikin. Kasasin maisemakuvan viidestä kuvasta, joista yhdestä rajasin seuraavan kuvan, joka taitaa olla itselleni merkittävin kuva, lyhyen lintukuvaukseni ajalta.


 Merikotkapariskunta tarkkailee ohi lentäviä lintuja. Joutsenet saavat olla niiltä rauhassa, mutta jokin pienempi vesilintu saattaisi saada ne siivilleen. Ei tällä kertaa. Arvioni mukaan nämä merikotkat ovat jo 5-6 vuotiaita, ja paikalleen asettuneita  -mahdollisesti pariutuneita yksilöitä. Ensimmäinen kerta kun näin kaksi yhtä aikaa.


 Kävin Etelärannnan tornillakin, jossa en saanut muuta kuin tämän "tähtäimeeni".
Kyseessä on Punasyyskorento (Sympetrum vulgatum) Googlasin sen ensin elokorennoksi, mutta netin ötökkäryhmän asiat paremmin tuntevat ystävälliset henkilöt korjasivat tiedon.
Elokorento olisi ollut mielenkiintoisempi ja harvinaisempi havainto, mutta menetteli tämäkin kun en mikään hyönteiskuvaaja tunne olevani. Vielä.



Kävin kaupunkikävelyllä, ja kuvaamassa mahdollisesti pian purkutyön alle jäävää Karjarannan vanhempaa aluetta. Sen kuvasaalis jää arkistooni, mutta tässä yksi kaupungin puolelta: Porin kauppatorilta.

Näiden jälkeen ja ohessa on kertynyt kuvavirtaa lintujen ruokinnasta, johon ryhdyin pari päivää sitten, mutta jonka lopetin alkuunsa. Mutta siitä juttua lähipäivinä.


Vietämme pyhäinpäivää. Jotkut hallowenia - kuka mitäkin.
Hyvää viikonloppua ainakin kaikille!


 






16.10.15

Jam Session ja hyllyni vanhin kirja

Torstai-iltaisin Rattiksessa on jamit; elävää Jazzia, jonka sinne järjestää Porin Jazz-yhdistys nimeltään The Jazz Society of Pori. Olemme asuneet pian kaksi vuotta baarin tuntumassa. Torstaijameja on tullut ja mennyt, mutta en ole toimertunut tai jaksanut lähteä kuulemaan ja aistimaan.

Nyt oli viimein sen aika. Somen tietovirrassa vilahti tieto, että Jaxsix:
Ilkka Karumo, sax        
Greg Note, trpt
Kari Sarpila, sax
Jyrki Kangas, bs
Pekka Homeri, pn
Zoltan karpati, dr

on soittamassa.

Tuumasta toimeen ja menoksi paikan päälle. Kävelymatkaa noin 5 minuuttia / meno. Paluumatkan kesto saattaa vaihdella, mutta se sujui yhtä lyhyessä ajassa. 



Jätin kameran kotiin, tietysti; eihän se kuulu asiaan. Mutta yhden kuvan räpsäisin kännykällä, jonka olin ottanut kaiken varalta mukaan. Koska olin yksin "liikenteessä"
Tuo yksi räpsy, joka on aivan autenttisessa muodossa tuossa yläpuolella, onnistui mielestäni hyvin. Vaikka sen tekninen laatu on melkoista suttua, tunnelma välittyy. Sommitelma on kohdallaan ja hetki osuva.



Hyllyn vanhin

 

Sain haltuuni 1899 Suomalaisen Kirjallisuuden seuran kirjapainossa (SKS) painetun kirjan.
Kirjan liitteenä on asemakaavakartat Porin kaupungista 1600-luvulta 1800-luvulle. Olen karttafriikki; keräilen karttoja tietyistä kohteista, joskin keräily on ollut viime aikoin hyvinkin satunnaista ja tauolla.


Otin kuvat parista kartasta; vanhimmasta ja viimeisestä. Niiden ajanjaksojen väliltä kirjassa on puolisen tusinaa karttaa kaupungin kehityksestä 200 vuoden aikana.
Kuvat suurenevat klikkaamalla mutta tarkemmin karttoihin pääsee tutustumaan, avaamalla ne hiiren kakkosnappulalla omaan ikkunaansa  -ja suurennuslasikursorilla loput.

Vanhin Porin asemakaavakartta - vuodelta 1696





Ja lopuksi pari kuvaa kirjasta itsestään. Kirjassa on kuvitusta niukalti, mutta paljon historiallista tietoa. Muunmuassa useita sukutauluja, tilastoja, piirroksia, muotokuvia ja maisemiakin.
Valokuvia ei sattuneesta syystä tässä kirjassa ole.





Pikaisella "googlauksella" löysin myöhempiä painoksia ja täydennettyjä laitoksia tästä kirjasta. Myyvät niitä antikvariaatit parilla kympillä.
Tämän "ensipainoksen" arvo on minulle henkilökohtainen, enkä ole oikeastaan kiinnostunut sen rahallisesta arvosta. Lisäksi keräilijät jotka tuijottavat painoksiin ja painoaikoihin, edellyttävät hankintojensa olevan kunnossa jossa ne olivat kirjapainosta ulos tullessaan.
En aio käyttää valkoisia puuvillahanskoja tämän kirjan kanssa. Jonkinlaista varovaisuutta kuitenkin.




12.10.15

Viikonlopun kuvauksia

On pitänyt lähteä liikkeelle, lintutorneille tai johonkin kauemmas ulos täältä Riihikedon nurkista. Mutta toimettomaksi on mennyt viime aikoina. Muutto "maan pinnalle" on ollut viime aikoina puheissa, ja se saattaa toteutua heti kun sopiva paikka löytyy.

Mutta kamera on laulanut siitä huolimatta. Päivittäin on jotain tullut puuhasteltua. Ellei muuta niin dokumentoinnin muodossa. Sitähän mieluiten teen. Tässä jokunen aihe.



Makro, mikro, ja skanneri 9.10.2015

Merenrannasta talteen otettu pieni höyhen, on odottanut kuvaan pääsyä. Menetelmä oli hakusessa, mutta kuvasinkin sen useammalla saman tien kun aloitin.
Ensin laitoin höyhenen skanneriin, taustaksi musta kartonki. Ja toiseen kuvaan mukaan mitta.


Sitten periteiseen tapaan kameralla makrona. manuaalinen 100 milliä ja manuaalinen palje.  5D ja täyskenno, niin ikään manuaaliasetuksilla.



Makrokuva, pienennetty alkuperäisestä 5000 pikselisestä 1200:aan. Eli noin kolmasosaan alkuperäisestä. Syväterävyysala on pienehkö, vaikka aukko 16


Lopuksi mikro. Eli mikroskooppikuvaus. 

 Mikroskooppi on Motic, aivan "oikea" pintamikroskooppi.  Suurennukset 20 ja 40 x



Suurennus 20 x ja kuva kokeeksi tabletilla; iPad Air.

 
Sen jälkeen lisää suurennusta: 40 x   ja kuva Olympuksen pokkarilla, makrona ja inan zoomattuna.



Asialle kauppakeskukseen: 9.10.2015




Soittivat Scandinavian Outstore- myymälästä, että takuukorjaukseen lähetetty Leatherman Crunch:ini on saapunut ja noudettavissa. Minä sitten Puuvillaan, kauppakeskukseen ja hakemaan. Kuten vähän odotinkin, kampetta ei oltu korjattu vaan lähettivät kokonaan uuden, rikkoutuneen tilalle. Takuuta tuli 25 vuotta lisää. Se kun perustuu työkaluun stanssattuun valmistusaikaan, eikä ostokuitteja takuuseen lähetettäessä kysellä. Rikkoutunut oli vuodelta 2003. Tässä lukee 0713. Pari vuotta vanhan lähettivät?! Ei haittaa yhtään. Takuu päättyy 2038; olen itse silloin 73 vuotias.
Tai mitä suurimmalla varmuudella "lykännyt jo jonkin aikaa koranputkea", tai vielä suuremmalla tuhkana meren aaltojen alla.



Samalla reissulla, kun kauppakeskus-Puuvillaan raahauduin, kävin Claas Ohlsonilta munakellon (5,90 euroa).
Taloudesta löytyy entuudestaankin munakello, tai siis ajastin jota olen käyttänyt teetä hauduttaessani.
Mutta digitalisena se ei sovellu kuvan osoittamaan hommaan, jossa tarvitaan analogiaa; mekaniikkaa.
Videokamera on asetettu munakellon päälle, väännetty aikaa puoli tuntia ja kuvaus käyntiin.
Time lapsea, eli stillikuvia 10-20 sekunnin välein käytetään myös, mutta testikuvauksen tein parvekkeella tavallista videota käyttäen. Sää oli harmaa, maisema lattea, mutta menetelmä tuli kokeiltua.
Video on nähtävissä täällä:



Näin netissä tekstin jossa sanottiin ettei kalansilmäobjektiivilla otetuista kuvista saa tehtyä panoramaa photoshopilla. Ettei ollenkaan ala yhteistyöhön. Kokeillahan täytyi, samalla kun tuo pieni videokamera käsillä oli munakellokokeilussa. Siinä on laajakuvan kulma 170°, eli melkein kalansilmä.
7 kuvaa huonenäkymästä, ja photari automaatilla hommiin:

Asetukset kuvassa, kaappauksena. Kuva on korjaamaton raakile.





Paatti pakettiin, ja pari lintua pihapiirissä, 10.10.2015







Ilmarako

Moottori sateensuojassa. Tuuletus toimii



 Räkätti katselee aurngonlaskua


Viherpeippoja



 Pikkuvarpunen odottaa joulua

Pesin auton. Kuva lasin läpi.



Hyvää alkavaa viikkoa!"



Pori, Riihiketo: 12.10.2015



.

Ooks vähä onnelline

Olen. Monessakin suhteessa. Kaikihan on suhteellista. Otsikon kysymys on porilainen, porilaiseen tapaan. Ei tarkoita varsinaista onnellisuut...