26.4.24

Onnea - ei kun Onnia



Postauksen loppupuolella on muutakin kuin "taas tätä tylsää kuvatekniikkan veivausta"

Mutta:  Palasin eilen tavoistani poiketen vanhan filmin pariin, kun skannattavana oli uusi, viimeisin filmi. Hain laatikosta esiin negatiivit filmille numero 5 / 2023. Skannattuani viimeisimmän; numeroltaan 9 / 2024, pistin uusiksi muutaman ruudun vanhalta.

En ole vielä hävittänyt viimevuotisia negatiiveja. Viiden vuoden takaisista ei ole enää jäljellä kuin digitaliset, skannatut kuvat. Melko suuren määrän negatiiveja olen hävittänyt, vaikka se on kaikkien filmikuvausta harrastavien mielestä hullua ja järkyttävää.
Nytkään ei olisi ollut mikään pakko ottaa uudelleen skannattavaksi kuvia, mutta jokin vaivasi minua kuvassa jonka olin joko kuvannut tökerösti, tai huitaissut digivaiheessa rajauksen kummalliseksi. Siitä tämän jutun aihe.
Kuvan kohteena oli ja on Onni- nimen saanut kaupungin vanha höyryjyrä. Tein sitä koskevan bloggauksen 14.7.2023. Siinä kirjoitin mistä sen kanssa on kysymys. En kopioi tai kerro uudelleen koko juttua, koska siihen voi palata tästä linkistä.

Uusintaan

 

Elokuussa 2023 kuvaamani ja skannaamani, jonka rajaus ihmetytti nyt. Olinko ottanut kuvan tuollaisena vai tehnyt rajauksen kuvaa tallettaessani. Kun kuva on muutoinkin viimeistelyä vailla, päätin katsoa negaruudun uudelleen.

 

Skanneri jurnutti kymmenkunta minuuttia, ja paljasti koko kuvan. Skaalasin; zoomasin skannauksen 23% perusresoluutiota suuremmaksi. Näkyy asetuksissa, kohdassa output size. Resoluutio maksimissa: 3200 pistettä tuumalle. Resoluutioista kiinnostuneille tiedoksi: tyypillinen netti-digikuvan reso on 72, korkeintaan 150.  Jos ja kun halutaan hyvälaatuisia paperikuvia tai painotuotteita, laitetaan resoluutioksi 300 dpi. Negojen kanssa on varsinkin tässä alkuvaiheeessa eri juttu. Resoluutiota niin paljon kun skanneri pystyy antamaan. Tuo 123% ulosanti ei ollut oikeastaan tarpeen, mutta mieleeni tuli kokeilla mitä tapahtuu.
 

Uudelleen skannattu kuva Onnista.  Skannauksen jälkeen saaanut tabletti-snapseedia ja tietokoneen photoshoppia osakseen, sävyjen ja parin muun asian suhteen. Mutta ennenkaikkea retusointia: pölyhiukkasten ja jo syntyneiden naarmujen poistoa.


Osarajaus täysikokoisesta kuvasta näytöllä. Jätin putsaamatta pienet kemikaalin aiheuttamat "valopilkut". Työ olisi ollut kohtuuton, ja sitä riitti muutenkin.
Muistiinpanoistani voisin katsoa, minkä ikäistä kehite oli filmiä kehittäessäni. Mutta se riitti että kyseessä oli monobath- yksikylpy joka on "pilannut" useamman filmin niin pahasti että olen joutunut skannaamattakin hävittämään.
Mutta menee kuva dokumenttina.



Filmille kuvatessani olin ottanut myös puhelin-muistiinpanokuvia. Hyvä niin, niin pitäisi tehdä "aina".
Höyryjyrään kulkeutuminen heräsi oikeastaan ajatuksesta lisätä se facebookin muistomerkkikansiooni. Kun muistomerkkihän sekin on, ja sellaisena taltioitu Ulasooriin.
Yksinkertaisintahan olisi paiskata tällainen värikuva sinne, laittaa tiedot ja siinä se.
Mutta minua jotenkin ärsyttää jyrän ulkoasu, joka ei vastaa sitä mikä sillä on ollut sen aktiiviaikoina.
Muistomerkkinä se on tietysti hieno ja tyylikkääksi entisöity. Mutta luonne on menetetty. Satakunnan Kansassa on kuvia sään armoille hylätystä Onnista jollain kaupungin varikon takapihalla, josta se pelastettiin. Väriä sillä oli siinäkin, mutta ei noin paljoa. Aika tehnee aikanaan tehtävänsä, ja väri hiukan haalistuu ja virttyy. Mene ja tiedä, ken elää niin näkee.
Satakunnan Kansan tilaukseni pysyy voimassa arkistojen takia. Vaikka sen laajuus ei kovin kummoinen ole. Hakusanalla onni...


Höyryjyrän ohjaamonäkymää. Mittareita on yksi: paineelle.
Tulipesän luukun sijainti ei ole kovin ergonominen. Mutta Onni kesti sen.



onnista muuhun


Laitoin filmin kameraan jolla olen kuvannut vain yhden filmin, vajaa vuosi sittenkun sen sain käsiini.
Kamera on Agfan Isolette II.



Rullaan tallentui näkymä keittiön ikkunasta. Oli "takatalvi" kun tuli vähän lunta maisemaan. Talven kriteerit eivät kuitenkaan enää täyty alkuunkaan joten kyseessä oli vain lumisade.
Takertelevan tarkennusrenkaan jumitus äärettömään pelastaa kameran roskikseen joutumiselta edelleen.



Filmikuvapiireissä tällaisia kutsutaan risukuviksi. Kun on "pakko" kuvata jotain.
Isolette II. Käsitteleätön skannaus. Kummallisia raapaleita. Filmille ominaisia: foma 200 



Lisää uusintaa

   

 
Täydennyskuvaa Mondrianin maalaus- mielleyhtymääni joka on edellisessa postauksessani, tai edellistäedellisen edellisessä. Eka isoletella, toinen puhelimella ja kolmas, aiemmin Rolleilla.


Ajankuvaa viimeisimmällä filmillä, risukuvan lisäksi. Skuutti ominaisessa ympäristössään. Lumi sulaa hyvää vauhtia.



Odotettavissa seuraavaksi



Myynti-ilmoituksesta pöllitty kuva. 80-luvun lopulla ja 90-luvulla Kotkansilmänä tunnettu kamera.
Yashica T, sittemmin T2, T3 ja T3 super. Taisi tulla vielä nelonenkin. Sai nimensä tuosta punaisesta  T-kirjaimesta jonka perässä  *

Tuo on todennäköisesti tänään tulossa matkahuollon noutopisteeseeni, ja todennäköisesti seuraavana kuvausvuorossa. Jos kun ja toivottavasti se osoittautuu toimivaksi, enkä ostanut sitä varten turhaan valmiiksi paristoja.
Odotukseni ovat korkealla, mutta mukana on myös muistoarvoa kun olen myynyt juuri tätä versiota ja T2:a omassa fotokaupassani 90-luvun alussa. Kameramallin hinnat ovat karanneet nykypäivänä korkealle, mutta löysin etsimäni: edullisella hinnalla. Siinä on moni haluamani asia kohdallaan, ja kuvanlaatu ei tule olemaan ainakaan kameran optiikasta kiinni.

Filmikameroita on kertynyt vuoden aikana muutama liikaa tai turhaakin. Välillä tulee mieleen, luopuisiko jostakin. Mutta myyminen on työlästä ja saavutettu hyöty olematon. Olkoot siis.

Sain fb:n meseen viestipyynnön
, joka meni hätäillessäni roskikseen. Enkä vastannut siihen siksi.
Henkilö tarjosi minulle vanhoja puolikinokoon dioja, 100 kappaletta Finlandiakuvan opetusdioja.
Ehkä blogijulkaisuni herättämänä. Pahoitteluni, etten vastannut tai kun en vastannut viestiin. En keräile dioja, vaikka tarjous vaikutti mielenkiintoiselta. Hinnasta en tiedä.
Viikko pari sitten haltuuni hommamilla dioilla ei ole keräilytarkoitusta. Tutkin niitä  kemiallisessa mielessä jossain vaiheessa. En maksanut niistä kuin nimellisesti ja postituksen, käyttötarkoitukseni vuoksi.
Olen sanaton.



Porissa:  26.4.2024


____

 






23.4.24

500

Otsikkona lyhyesti vain numero. Järjestysnumero tälle julkaisulle. On viidennensadannen kirjoituksen aika. Niitä on ollut varmaankin kymmeniä tuon päälle, mutta ovat joutuneet pois kun en ole voinut tai sittenkään viitsinyt ladata tai tallentaa nähtäviksi. Viisisataa on jäänyt talteen. Karsittavaa olisi, mutta olkoot. Lakoonisesti ajatellen: ei niitä vanhoja "kukaan" lue. Varsinkaan nyky-puhelinaikana, kun sisällysluettelo tulee näkyviin vain jos käyttää selainohjelmaa; internet-versiota. Mikä se sellainen internet on?

Kuvien laskemista. Kun olen tilastoihin, luetteloihin ja päiväkirjamerkintöihin hurahtanut. Tietokoneen ruudun kaappaus nyt, kun laitoin sen laskemaan kuvamääriä tämän blogin elinajalta. Sitä edeltävältä ajata on ainakin toinen mokoma, mutta mitä niistä nyt.
Tämän blogini ensimmäinen julkaisu on päivätty 20.1.2015. Yhdeksän vuotta sitten. Tuon ja tämän päivän välissä on 3380 päivää. Niihin mahtuu elämää monella kantilla. Avioliittoa, eroa, kuolemaa. Neljä asuinpaikkaa, Porin sisällä. Kolme muuttoa. Pari työpaikkaa, sivutyötä ja kevytyrittäjyyttä. Lopulta sairaseläköityminen, jolla parin kuukauden kuluttua neljä vuotta täyteen.
52 000 talteen jäänyttä kuvatiedostoa, digikuvia. 770 filmille kuvattua, talteen jäänyttä kuvaa.

Viidensadan kirjoituksen raja rikkoutuu. En osaa olla kirjoittamatta. En ole koskaan osannut. Siispä jatkan jatkosssakin. Jossain vaiheessa, syystä tai toisesta se loppuu. Tai taukoaa. Ajattelin jossain vaiheessa, etten pääse tähän pisteeseen. Mutta selvisin.
 

 

Se vanhojen kaivelusta - nyt tavallisiin, ajankohtaisiin asioihin. Kuviin, kuten tässä blogissa tapanani on.

Filmille ottamani kuva Itäpuistosta. Etsin tämän esiin, erään vanhan kuvan nähtyäni. Se oi otettu vähän kauempaa, aikana jolloin kävelykatu oli kaupungin läpi johtava valtaväylä, kakkostieltä kasitielle. Yrjönkatu se on edelleen, Rojohoppen kulmalta Porin sillalle. Kuvassa on Eetunaukion esiintymislava, vasemmalla ravintola Borg ja taustalla Kansankulmana tunnettu Antinkadun ja Itäpuiston kulmatalo.



Minulla on tästä samasta näkymästä ainakin kymmenkunta otosta, vuosien varrelta. Mutta otin eilen (22.4.2024) yhden lisää. Maisema on säilynnyt Borg:in rakentamisen jälkeen ennallaan. Samoin Kansankulman pääty ja sen päädyn harjan muoto. Muoto jonnka takia olen ottanut lukuisia kuvia eri talojen päätyjen harjojen "kolmioista" ja muista muodoista jotka ovat ottaneet silmääni.



Pari päivää aiemmin, bussia odotellessa. Otin kuvan Kehityksen talosta, joka ei ole ollut nimensä  suhteen varsinainen enää pitkään aikaan. Sen ja Säästöpankin talona tunnetun talon rajalla näkyy kaksikin päätyharjan muotoa. Porrasmainen ja suoraviivaisempi. Säästöpankin talo kasvoi ohi kehityksen talon, kun sitä korotettiin kahdella kerroksella, vai yhdellä...
Kattojen yläpuolelle kohoavat päätyjen muodot ovat ajatuskulkuni mukaan palomuureja. Tarkoituksenaan estää tulipalon leviäminen katolta viereisen talon katolle.


Saksassa on tällainen arkkitehtuuritaideteos. Löysin hienot arkkitehtuurikuvasivut, jonka nimi näkyy kuvassa.



Saksalainen rakennelma herätti muistikuvia, ja googlasin Venturoa esittäviin kuviin. Myös Futuroa, joka on tunnetumpi. Porissa, Aittaluodossakin oli kauan sitten tuon konsepitin mukaan tehty huoltoasema. Matkiko jompi kumpi jomman kumman muotokieltä.



Rakennustaiteesta muuhun taiteeseen



Toissakirjoituksessani kerroin parista valokuvanäyttelystä. Siihen voi palata tästä

Nyt vuorossa oli kaksi muuta näyttelyä. Ensin Kaupunkiolohuoneeseen, Isokarhun pohjakerrokseen, jossa Lana Brezitsky:n maalauksia. Helsinkiä, Raumaa, ja talvista Poria. Suuri määrä aivan tuorettakin maalausta. Pidän tyylistä, varsinkin ihmishahmojen osalta. 



Radioasemalle


T.E.H.D.A.S - kollektiivin Waves!  näyttely on käynnissä. Mentiin kävelylle, ja katsomaan. Osasin odottaa näyttelyn luonteelta sen mitä oli näytillä. Abstrakstia nykytaidetta. Käsite-   ja tilasellaistakin. Tila oli se mitä lähdin hakemaan. Kuvia tilasta ja joitakin yksityiskohtia. Viimekesäinen lasitaidenäyttely konepajan tiloissa  palasi mieleeni, ja siellä ottamani "putkistokuvat".
Tämä sen innoittamana.









Karhupatsaalle, kauan sitten. Ja Finnaan


Ensimmäinen Raatihuoneenpuiston karhupatsas on ollut keskusteluissa viime aikoina. Löysin finnasta tämän kuvan. Latasin koneeleni ja putsasin. Se on salittua. Julkaiseminenkin, kun lähteen mainitsee. Satakunnan museo. 


Kuvakaappaus Finnan kannasta. Putsasin lataamastani kuvasta roskat pois. Kantaan skannattu kuva on paperinen. Vedostettu lehden labrassa silloin kun se on ollut ajankohtainen uutinen. Skannaaja on jättänyt sen autenttiseksi. Putsaaminen on oikeastaan sivuseikka, kun aihe ratkaisee ja tulee selväksi.
Vuosiluvuissa on virheellisyyttä; siis tuossa Finnan tekstissä. Samapa tuo.


 

Maanalainen ja maanalainen


Kun muotitavaratalo Ratsulaa suunniteltiin, käytiin Helsingin metron tunnuksesta kilpailua. Yleisön suosikki Myyrä ei tullut valituksi. Tällöin pyydettiin merkinsuunnittelijalta lupa Myyrän käyttöön tulevan myymälän Maanalaisen logona 1971.
- Kertoo Matti Ratsula Pori kuvia ja muistoja ryhmässä, Face bookissa.
Pirkkis Jylhis, samassa ryhmässä, antoi minulle luvan käyttää tätä, hänen kuvaansa Maanalaisen pinssistä.
Miksi syvennyin asiaan - aiheeseen?



Rautatieharrastus-ryhmässä törmäämäni aiheen perässä Porin maanalaiseen; Kuva jostain HKL:n arkistojen  uumenista. Se alkuperäinen myyrälogo.



Muuta, lopuksi


Otan joskus, välillä sääkuvia rappukäytävän ikkunasta lännen suuntaan. Tässä mukana jännitysmomentti. Tuleeko taksi ajallaan, minne se tulee kun osoite on jossainmäärin hämärä. Onko kuski mimmoinen. Kokemuksia lähiajalta on kolmea sorttia. Mutta ei niistä enempää, tarkempaa analyysia. Kevät tulee keikkuen. Lunta tulee ja menee. Vapun jälkeen lämpiää, kuten ennenkin.



Tablettiin kosketusnäyttökynä. Kuvankäsittelyyn. Kiinankopio kympillä torista -piste fi. Applen pen maksaa satasen, uusin versio 150.
Tämä ajaa asiansa, kun tottuu sen kummallisuuksiin. Oliin heittää roskiin, kun ei heti totellut, ollenkaan. Mutta opein lopulta. Kyllä sillä retusoi.



"Juomari"
Ostin parikymmentä diaa. Euron pyysi, maksoin viisi. Kun sain tiettyihin tarkoituksiini materiaalia jolla ei oikeastaan ole tekemistä niissä olevien kuvien kanssa. Mutta tein pari, ajankuluksi ja ihmettelyn vuoksi.
Älkööt pöyristykö.

Jatkuu . . .


Oikolukematta  - Porissa: 23.4.2024


...

20.4.24

Jälkipiktorialismia



Tämä julkaisu on kömpelö tablettiräpellys, ei oikeastaan ”mikään”. 
Kytkin tablettiin näppäimistön ja näppäimistön liittimeen hiiren. Ihme kyllä, ensivaikutelma ei ollut aivan toivoton. Näppäimistön hiirelle antama virta riittää, eikä tule herjaa että kytke jotain toisin. Toisin kytkeminen ei ole tapauksessani mahdollista, kun tabletissani on vain yksi liitäntä ulkoiselle lähteellä. Jonkun jakajan -  hubin käyttö olisi tietenkin, mutta en ole ajatellut hankkivani mitään enempiä vekottimia. 

Kun testasin näppäimistön ja hiiren toimintaa padissa, otin tabletissa kuvan takatalvesta joka oli yön aikana hiipinyt lähiöön. Sellaisestahan alkaa hiljalleen olla kyse, vaikka vappuunkin on vielä kymmenkunta päivää. 
Noidun mielessäni takatalvitoitotusta jos se tapahtuu joskus maaliskuussa. Aikaista se on nytkin, mutta henkisesti on jo asennoitunut kevään etenemiseen. Tämä tosin kuuluu siihen keikkumiseen. 


Turkoosi 
Osuin instagramissa alternatiiviseen kuvaukseen erikoistuneen henkilön seinälle. Hän oli tägännyt kuvaansa hashtagin #neopictorialism josta kiinnostuin googlaamaan asti. Valokuvataiteen museon sivuilla käsitellään piktorialismia valokuvataiteen varhaisena muotona, josta koko valokuvataide taisi saada alkunsa. Maalaustaiteen luonnetta valokuvissa. 
Vierastan pieleen menneiden valokuvien kategorisointia taiteeksi: ”meni taiteeksi”. ”Tuli taidetta”. Jossain tapauksessa niin saattaa käydäkin, mutta taidekuvia, valokuvataidetta luodaan kyllä hiki päässä ja harvoin onnistuen. Ylläoleva ja seuraava kuva ovat tarkoituksella tuollaisiksi tekemiäni. Dioista skannattuja. Kokeellista kuvankäsittelyä. Seuraavaksi teen niille kemiallista käsittelyä. Siitä ehkä myöhemmin, jossain julkaisussani. En aio lopettaa blogin kirjoittamista viidensadan tekstin jälkeen. 


OMG


Olkoot tekijänoikeusasiat niin tai näin. Teen haltuuni saamistani dioista aivan muuta kuin mitä niiden ottaja on ajatellut tekevänsä, kameran nappia painaessaan. Kenellä on kuvan tekijänoikeus - kenellä lopulta. Alkuperäinen kuva on lakannut olemasta sellaisena kuin se on ollut pitkään laatikon pohjalla tai albumiin suljettuna. Lopulta roskikseen joutuneena jätteenä. 
Jätteestä - roskasta voi tehdä jotain. Uusiokäyttää. Käyttää materiaalina, muuttaa muuksi kuin mitä se oli joskus. 

Jatkan tutkimuksiani. Tähän ei tällä kertaa maisemia tai talonkuvia, vaikka niitäkin on kertynyt. Edellisen postaukseni jälkeeenkin. 
Menemme tänään bussilla kaupunkiin, ruokauppaan. Samalla reissulla katsomaan taidenäyttelyä Kaupunkiolohuoneeseen. Siitä varmaan seuraavassa, viidennessäsadannessa julkaisussani tälle alustalle. 
(Alusta -  mikä ärsyttävä sanonta)



Porissa: aloituskuvan vesileiman päivänä. Tuntia myöhemmin


… 

15.4.24

Näyttelykuvia

 Pictures at an Exhibition  tai  Tableaux d'une exposition:
Englanniksi ja ranskaksi, tämän julkaisun otsikoksi asti heränneelle ajatuskululleni.
Sana tulee Modest Mussorgskin 1874 säveltämästä "kymmenen pianokappaleen sarjasta", jota kuuntelin 1990 luvulla. Harrastin silloin "klassista musiikkia", äänilevyjä kuunnellen. Levykansissa teos oli usein nimetty ranskankielisellä nimellään. Maurice Ravell (sen boleron säveltäjä) teki siitä orkesteisovituksensa joka oli ja on paljon levytetty.
Ranska sopii jotenkin teoksen nimikieleksi, kuulostaa sopivan taiteelliselta kun Ranska kielenä yhdistyy monenlaisiin taiteenlajeihin.
Mutta nyt näyttelykuviin, näyttelyihin jotka ovat olleet tapeetillani ja tulevat olemaan lähiaikoinakin. Ajatus oman näyttelyn järjestämisestäkin  heräilee aika-ajoin, mutta on toistaiseksi haihtunut seuraavana päivänä johonkin mahdottomuuteensa.

 

Yrjönkadun ja Hallituskadun lännenpuoleisessa kulmassa on Petrellin talo. Huberin ja syöpäyhdistyksen talonakin tunnettu. Olen ottanut  kuvan pari vuotta sitten. On syntynyt kekustelua, kun laitoin sen johonkin asiaankuuluvaan someryhmään.
Talo heräsi päiväjärjestyksessäni eloon, kun tuli tilaisuus päästä tutustumaan siihen sisältä päinkin. Syöpäyhdistyksen Petrell-salissa oli valokuvanäyttely: Tuikku Asikaisen Rooman kuvia.
Sinne siis: kuvienkin vuoksi.


Sali ja näyttelyn tila. Valokuvanäyttelyssä merkillepantavaa oli kuvien esillepano joka miellytti minua erityisesti. Sinänsä vaatimaton "ripustus" erosi tavanomaisesta, eikä siitä tullut valokuvanäyttelyiden tavallista vaikutelmaa. Näytteillepano sulautui tilaan hienosti. Ja ajoi asiansa oikein hyvin.

 -  jaoin tämän ja pari muuta sen liitännäistä kuvaa someseinälläni ja ryhmässä. Eräs henkilö lähestyi viestillä, kysyen olinko ollut paikalla "tiistaina". Kun salissa oli syöpäyhdistyksen jokin luentotilaisuus tai vastaava. En ollut. Olin torstaina, yksin. Kuvien perässä. On mukavaa kun niitä seuraillaan ja huomioidaankin joskus.
Viesti kokonaisuudessaan kosketti minua syvältä. Kiitos teille joka sen lähetti - kaikesta huolimatta.




Takapihakuva. Lisää takapihakokoelmaani.
Silmääni pisti sinne mennessäni kieltotaulut jotka kielsivät tupakoinnin kiinteistöjen sisätiloissa, mikä on aivan ymmärrettävää. Mutta myös piha-alueella, mikä karkoittaisi minut äkkiä johonkin jos tuolla pitäisi enemmän oleskella. Naurettavaa hurskastelua!  Mutta talo on hieno.
Pakettiauton mainostarrat retusoitu pois.



Petrell-salin kulmaikkunasta avautuu tällainen. Kulmatalossa toimii nykyään tatuointistudio. Ennen se tunettiin baarikaapin talona. Samassa talossa on Odd Fellows-loositila jossa olen päässyt käymään tyttäreni häissä. Alkuperäistä talon nimeä etsin edelleen.


Kun niillä main olin, kävin katsomassa Etelärennan tilanteen. Rannan remontti etenee ja on ent Cafe Jazzzille saakka valmis vappuun mennessä. Siitä Taavinsillalle valmistuu kesäksi. Tämä Porinsillan reunalta länteen on ollut valmis jo muutaman vuoden.



Puoli kilometriä ennen edellisten dokumentointia nappasin kuvan Halpa Hallin nurkalla. Näkymästä josta on kadonnut yksi rakennus. Stadiumia ei ennen täst kohtaa näkynyt.



Rajaus edellisestä


Kuva samasta paikasta, parin vuoden takaa. Uudelleenkuvaus tässä muuttuvassa maisemassa on jäänyt tekemättä siinä laajuudessa jolla muutamaa muuta olen kuvannut. Vuodenajat eivät ole suosineet kulkemistani kuvauspaikalle.  A:  Kyllä: teen ne paperikuvat. En ole unohtanut asiaa:))


Näyttelymatka jatkui 


Vanhalle Linja-autoasemalle, jossa oli Rasmus Forssellin näyttely. Yhteisnäyttely jonka toista kuvaajaa en nyt muista enkä enää viitsi etsiä tähän nimenä esiin. Näyttely oli perinteisempi ripustukseltaan. Mielenkiintoinen ja hyviä kuvia. Joku sanoisi että laadukkaita. Niin tietysti, mutta katson kuvia enemmän kuvina kuin teknisenä valokuvaussuorituksena joka sekin oli näiden kuvien kohdalla kohdallaan. Tila on oivallinen.



Sermeihin oli koottu  keikkajulisteita. Ottamani kuvan juju on kuitenkin sermien välistä näkyvä.


Kevät on ja pyörällä pääsee. Keskusaukiolle on valmistunut puiston remontti. Kunnollisia pyörätelineitäkin. Taustalla vanha linja-autoasema. Potkulautoja - skuutteja.



Sairaalasarjaa


Uskoni filmitouhuamiseen on ollut parin kolmen talvifilmirullan kohdalla loppua kesken, kun ne ovat osin omasta syystänikin päätyneet epäonnistumiseen. Yksi kamera hajosi, toisen filmin pilasi kemikaali, ja kolmas hajosi kehitystankin spiraalille laittaessani. Tärkeiksi katsomani kuvat jäivät saamatta. Latenteiksi ja roskikseen ennen aikojaan.
Mutta nyt luonnasi. Rolleiflexin filminsiirto toimi täsmällisesti kun en nykinyt veivin kanssa, kehitys oli melkein kohdallaan ja filmi pääsi kuivumaan ja skanneriin. Aiheet toistivat itseään, digin ja aiemmpien dokumenttien uudelleeen herättelynä.



Satasairaalan uusi S-rakennus kohtaa vanhan A-osan, päärakennuksen. Filmikuvana.



Sama puhelimella otettuna. Mietein komposition.



Näkymä purkutyön aikaan.


Sairaalantietä lentoasemantien suuntaan. S-rakennus valmiina. Filmillä.



Sama ennen vanhan synnytysosaston purkutyötä.


Kävin sairaaalan hissillä seitsemännessä kerroksessa. Eräällä hisseistä pääsee sinne. Kuva Luvian suuntaan. Kun isona katsoo, niiin horisontissa 15 tuulivoimalaa. Oosinseläksi kutsuttu tuulipuistoalue.
Kuvassa näkyy myös Moukaripörssi ja porinmetsästä talteen kerätty lumikasa, ensi talvea varten.



Lopuksi: muuta kuvaa ja sekalaista ajatusta kuvista


Osasuurennos Petrellin ikkunasta ottamastani kuvasta. Facebookiin optimoimatta lataamastani ja tabletilla olevasta kuvasta.
Katsottaessa somessa olevia kuvia, padin retinanäyttö on melko armoton, ellei kuvia ole nettioptimoitu. Hienoiksi koetut kuvatkin näyttävät kuralta jos ne klikkaa kokokokoon.
Asia on sikäli merkityksetön, kun 99% katsojista jättää ne tarkastelematta, ja rullaavat eteenpäin. Peukutettuaan englannin ellunpää-postimerkin kokoisia ja jätettyään lisäkuvat katsomatta. Videot vasta turhia ovat!
Kuvien nettioptimoinnista on lukuisia ohjeistuksia luettavissa, ja olen siitä itsekin saarnannut. Jätän nyt saarnaamatta. Kun asia on loputa aivan yhdentekevä melkein kaikille.



Pääsin toteuttamaan itseäni eräälle parvekkeelle, Antinkadun varrella. Kuvauspiireissä"  tätä voidaan sanoa risukuvaksi. Risukuvilla tarkoitetaan täytekuvia joita on vain ollut pakko ottaa, kun kuvata täytyy.
Tässä on aihe ja kohdekin. Risusta huolimatta. Kesällä vehreys peittänee maiseman.



Kelirikko kaupungin kadulla. Voi se niinkin olla. Tai liikennemerkkivaraston viimeinen merkki käyttöön.
Vihreä kattoinen on Cygnaeuksen koulu.


Munakellot ennen ja nyt. Ja nytkin.



Satasairaalan yhdyskäytävien lasit herättivät minulla yhtymän Mondrianin maalauksiin. Abstrakteihin teoksiin, jotka ovat olleet maailman huutokaupoissa ennätyskalliita. Ehkei tuossa monellakaan herää mitään. Minulla heräsi. Kuva on lonkalta lauottu kun ajattelemani kohteen eteen ilmestyi paku. Kuten petrellin sisäpihallekin. Siitä kuvasta suttasin pakun teippaukset piiloon, mutta tässä en edes yrittänyt ottaa kuvaa.



Tämä blogipäivitys ja julkaisu on numero 498. Olen tyytyväinen jos saan kirjoitettua ja julkaistua viisisataa tekstiä blogiini, ennen kun Applen läppäri lakkaa tomimasta julkaisusivu-ohjelman kanssa. Tai tulen muuten hulluksi. Tätä aloittaessani jouduin ottamaan sen rinnalle juuri hankkimani tabletin, jolla sain uuden tekstin aloitettua. Buutattuanki läppärin, sekin alkoi pelittää ja pääsin tekemään homman tutulla tavalla.
Melkeiin kaikki muu netissä on lakannut näkymästä jo ajat sitten sen ruudulla, koska Applen tukipäivityksiä ei sen käyttöjärjestelmälle ole ollut saatavissa moneen vuoteen.
Homma käy kyllä tabletillakin, ja siihen liitettävällä näppäimistöllä. Mutta vaatii totuttelua, kun olen tietokoneisiin kiinni kasvanut ikääntynyt nörtti.

Jo jonkin aikaa on käynyt mielessä lopettaa blogikirjoittelu tai jättää hautumaan joksikin aikaa, kun viisisataa päivitystä tulee täyteen. Kaksi jäljellä. Vai mitä ?
En osaa olla hiljaakaan - ainakaan pitkää aikaa.



Porissa: 15.4.2024






8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...