Huijausta

Ei voi sanoa että netti ja some siinä on täynnä huijausta ja hujareita, mutta sitä ja heitä esiintyy  eri muodioissa paljon. Ennenkin on ollut hevoshuijareista alkaen. Viime aikoina on uutisoitu, huijattu klikkaamaan uutisia joissa niistä varoitetaan. Klikkiotsikot eivät  ole vakavaa tai haitallista huijausta mutta panee ärsyyntymään. Olen oppinut kikkaamaan melko oikein ja lööpit riittävät useimmiten tyydyttämään tiedontarpeeni.
Tässä kirjoituksessani on tapaus joka ajoittui sattumalta hetkeen. Se oli sattuma. Siitä pian, mutta alkuun aloituskuva joka huijaa klikkaamaan blogisivuni auki. Kun yleisö on usein kiinnostunut maisemakuvista tai muusta informaatiosta jonka kuva houkuttaa katsomaan syvemmältäkin.

Otin eilen kuvan Satasairaalan eräällä sisäpihalla olevasta suihkulähteestä. Otin ajankohtaisen kuvan kun muistin ottaneeni samallssa paikassa kuvan aiemmikin, kuutisen vuotta sitten. Tämä kuva on se joka sai minut menemään peremmälle. Kesäinen, heinäkuinen tunnelma vuonna 2018.

 

Otin silloin kuvan myös filmille. Mustavalkoiselle filmille, Yashica-merkkisellä "linnunpöntöllä".
Käyttämäni filmi oli jotain rujoa "lomographya". Sävyala on karkea, jyrkkä.
 

Eilen (5.4.2024) oli kevättalvipäivä. Tuli lunta, tuiskasi kuten kevään tuloon kuuluu. Kailottavat takatalvesta. En luntannut kuvakulmaa puhelimen muistikortilla olevasta aiemmin ottamastani kesäkuvasta, mitä voisi harjoittaa mutta "aina" unohtaa tehdä. Sommitteluni osui silti hyvin, kun vertailukuva mielessäni sen tein.
 

 

Vastakkaisesta suunnasta. Korkea ikkuna on sairaalan talvipuutarhan. Se on hieno paikka. Mieli lepää siellä. Varsinkin jos tällainen introvertti sattuu saamaan olla siellä itsekseen tai kahden.
Tällä kertaa en mennyt, ei menty.

 

Kotoa torille, josta toisella bussilla sairaalanmäkeen. Vaihtoaikaa puolisen tuntia. Ärrällä kuppi kahvia pöytäpaikan vuokraksi. Tila vain kioskin asiakkaille.
Niiden yhteydessä on tullut monta tällaista näkymää räpsittyä. Mkkoin minkäkin syyn vuoksi. Nyt syyksi kelpasi lumisade. Torilavan pääsiäiskori, lämpömittari ja auki oleva kukkakioski. Ihmisiäkin.
Rajaus suuresta kuvasta.

Aidan päälle nostettua kadotettua, pudotettua tavaraa. Väinölässä, pysäkille mennessä. Kuvan otin.

Alkoholia Alkosta, jossa olen asioinut viime vuosina hyvin harvoin. Korkeintaan kerran vuodessa. Reposaaressa asuessani en sitäkään. Teki viiniä mieli. Kokeilla kestääkö sitä, kun olutta ei enää oikeastaan kahta "isoa" enempää kestä. Kestin.

Huijaus

 

Kuvassa on kaksi kaappausta puhelimen näytöltä.
Oikealla oikea, vasemmalla tekstiviestinä saamani huijausviesti. Tavallisesti niitä tulee sähköpostiin, ja tavallisesti postin saapumisilmoituksetkin tulevat sinne, ja joskus molempiin. Nyt ei oikeaa saapumisilmoitusta tullut kumpaankaan, vaan lokerokoodi täytyi käydä katsomassa omaposti-ohjelmasta. Vähän outoa.

Huijaustekstari ajoittui taitavasti, tai sattumalta samaan aikaan kun jo odotin oikeaa ilmoitusta saapuvaksi. +244 alkuinen lähettäjän puhelinnumero paljastaa huijauksen. Kuten näkyy, niin meni estoon saman tien. Suttasin aidosta ilmoituksesta avauskoodin ja lähettäjän sukunimen, kun paketti tämän bloggauksen julkaisuaikaan on vielä odottamassa minua sitä noutamaan.
Huijausviestin linkkiä en sutannut. Vaikka se ainakin viestin mukaan on jo kuollut pois, ei sitä pidä mennä avaamaan. Enkä suosittele tuohon numeroon soittamistakaan, jos sellainen jollekin tulisi mieleen tehdä.

 

Lokeropostissa odottaa noutamistani teline tabletille, jonka hain toissapäivänä eräästä toisesta postin lokerikosta. Edellisessä kirjoituksessani kerroin aiemman tablettini kohtalosta pari vuotta sitten.
Tarve ja halu tabletin hankkimiseen kehittyi hiljalleen. Sopiva löytyi kohtuuhintaan ja nyt se on  viilauksessa.
Ohjelmia ja käytäntöjä asettaessa menee muutama päivä. Vaikuttaa lupaavalta tälläkin kertaa.
Kaivelin arkistosta kuvia ja muuta faktaa edellisestä iPadistani, vertaillakseni niitä tässä. Mitä on kehittynyt kymmenen vuoden kuluessa, mikä on muuttunut. Mutta päädyin jättämään mokoman jaarittelun tekemättä. Se ei kiinnosta muita kuin tilastomaakareita. Itselleni tein asiat selviksi, mikä riittää tähän hätään.

Ii-padin liquid retina näyttö on huima. Selailin facebookissa maisemakuvaryhmää, jollaiseksi se on muodostunut monen muun vastaavan tapaan. Tabletti on niiden kuvien kanssa armoton. Puhelimella ja / tai tietokoneen näytöllä suurin osa kuvista näyttää kohtuullisilta, hyviltäkin. Mutta yllättävän moni tabletin näytöllä aivan kuralta.
Kun aikoinaan aloin laittaa kuvia enemmänkin someen, perehdyin kuvien optimointiin - siihen tarkoitukseen. Loin työnkulut ja käytännöt joita noudatan edelleen. Ja kuvat näyttävät katseluun käytettävästä laitteesta riippumatta kohtuullisilta, jopa hyviltä. Niin vanhat kuin nyt tekemänikin.
Menetelmien opettelu ja säätäminen on tehtävä laitteet rinnakkain: tietokone, puhelin ja tabletti.
Nykyäään pitäisi ottaa huomioon vielä televisiokatselukin, kun kaiken maailman älytelkkarit ja viihdeboksit ovat vallanneet markkinat ja tietokone alkaa olla jo menneen ajan vehje.
Mutta tehkää miten tykkäätte. Ei se niin vakavaa ole.

 Lumikin sulaa pian - taas

 

Porissa: 6.4.2024

..