Joulurauhaa

Joulu, joulu tullut on / juhla armahainen! / Siitä riemu verraton, / ilo autuainen.

Ympärillä maailma / myrskyn lailla pauhaa. / Sydämemme levossa / nauttii joulurauhaa.

... sanat laati vuonna 1892 Olli Vuorinen, suomalaiseen kansansävelmään vuodelta 1881.

Noiden sanojen ja tämän "kortin" myötä, toivotan hyvää joulua ja niin edelleen; blogini seuraajille ja muillekin, mahdollisesti sattumalta sivulle sattuneille.  Julkaisu jäänee vuoden viimeiseksi. 

Olen lataillut joulukuuun ajan, päivittäin Face Book*ini filatelia-albumiin joulukalenterin tapaan kuvia korttikokoelmastani. Tein samoin vuosi sittenkin. Ajattelin tuota ylläolevaa vuoden viimeiseksi, aaton kortiksi sinne. Mutta laitoinkin sen näin tänne. Käyhän se näinkin. 
Kortti on vuodelta 2010. Sen on julkaissut Lion's club, Lionien nuoriso- ja avustusprojektien hyväksi. 
Kuvan on taiteilut ja signeerannut Jaana Aalto. Ja se on nimeltään Porotokka. 
Upotin kuvaan tekstitoivotuksen, kuten tarkkaavaisimmat huomaavatkin. 


Sosiaalinen media; facet, instat, vlogit ja blogit -ellei aivan vaikene, mutta hiljenee joulun viettoon viimeistään aatonaattolitana, ainakin niin moni ilmoittaa "seinillään". 
Hyvän joulun toivotukset ilmestyvät hyvissä ajoin. Viikko ennen joulua on muodostunut uudeksi normaaliksi jo muutaman vuoden ajan. Ehkä varmuuden vuoksi, kun kukaan ei aattona enää someen eksy kun pitää viettää joulua huolellisesti ja perinteitä noudattaen.
Totta kai perinteitä on. Kullakin omansa, ja aikojen kuluessa muodostuneet. Lapsuuden ja nuoruuden joulut muuntuvat, kun tullaan aikuisiksi ja vuoroon tulee useimmilla oma perhe-elämä ruuhkavuosineen. Puolisoiden perinteet sekoittuvat toisiinsa enemmän tai vähemmän. Jotkut omatuista haihtuvat, tai osoittautuvat mahdottomiksi. Mutta tilalle tulevat uudet. Joulun tähti on ehdoton, laulaa Juice Leskinen, kappaleessaan sika. Hän ei siis ole kappaleessaan sika, vaan kappaleen nimi on sika. 

Omassa tapauksessani edessä on ensimmäinen joulu jonka vietän isekseni, siis yksin. Kamalaa ?!!?
Joku poliitikko sanoi eilen televisiossa, että kenenkään ei pidä olla jouluna yksin, vaikka korona on nyt jylläämässä pahemmin tai voimakkaammin kuin koko olemassaolonsa aikana, joka alkoi maaliskuussa 2020. Joulua täytyy viettää vaikka mikä olisi. 
Yksin eläminen tai oleminen ei ole automaattisesti yksinäisyyttä. Siihen voi päätyä, mutta se voi olla oma valintakin. Joulukeskusteluissa joulun alla törmää perinteisiin; ruokasellaiset ovat etusijalla. Niiden perään tulevat kuuset ja valot. Haudoila käymiset ja lahja-asiat. Joulukorttejakin jotkut laittavat, mutta tapa on jäämässä tekstiviestien ja mesengerien alle. Kiitän kaikista saamistani, niin fyysisistä kuin sähköisistäkin. 

Hain koneelta kuvan jouluaatolta 2013. Vihattu kaupunginjohtajamme julistaa siinä joulurauhaa, Raatihuoneen portailla. Vettä sataa ja kuusi on tietenkin ruma. Myrskytuuli repi sen lamput riipin raapin, ja varhaiset somettajat kuvineen pääsivät synkistelemään kuusen kamaluudella. 
Vielä nytkin, 8 vuotta myöhemmin, on näkynyt kuvia kyseisestä kuusesta joka tuntuu olevan edelleen porilainen standardi. 

22.12.2013 - tuulee tuimasti

En ole käynyt kaupungissa, sitten syyskuun puolivälin. Ei ole ollut asiaa, enkä laiskuuttani ole lähtenyt kameraakaan ulkoiluttamaan ja näkymiä talletamaan kuluneen alkutalven aikana. Nähtävää olisi ollut, kun uudenvuoden ilotulituksen korvaava valonPori tms on avattu Raatihuoneenpuistoon ja pariin muuhunkin paikkaan. Kuusikin on nätti, mitä kuvissa olen nähnyt.

Joulurauhan julistaminen tapahtuu tänä jouluna koronan vuoksi etänä. Kaupunginjohtaja julistaa sen videolla, joka julkaistaan ilmeisesti asianmukaiseen aikaan aattona. Kaikki tai melkein kaikki tieddämme missä mennään, siis tuon korona-covidin suhteen. Aamu-uutiset alkavat aiheella, ja illan viimeiset päättyvät samaan. Hätäjarrumekanismia otetaan käyttöön. Koronapassit pistettiin hyllylle, kokooontumisia rajoitetaan, ravintoloiden ja muiden kuppiloiden valomerkkejä aikaistetaan. 
Olen siinä onnellisessa olotilassa, etten ahdistu. Ruokakuppa on tien toisella puolella. Muuten en käy missään, ennen kun käki taas kukkuu ja linnut laulavat kevättä. 

Jouduin tässä joulunalusviikolla perumaan ja torjumaan parikin joulutervehdystä tuomaan tulemassa ollutta, mikä hiukan harmittaa. Alkuviikosta tuntui olo flunssaiselta ja lämpöäkin tuntui olevan, parina-kolmena päivänä. Siis minulla. Mutta se on nyt ohi. Olo on niin normaali kuin se minulla voi olla. En ostanut kotitestiä, vaikka ne suosittuja ovatkin. Kun ei pahaksi äitynyt. 

Säätiedotus lupailee valkoista joulua. Tai ainakin lumisadetta. Senkin osalta joulu taitaa tulla ja olla, ja mennäkin. Kalendaarisesti se sijoittuu hyvin, viikonloppuun. Joulupäivänä; lauantaina on ruokakuppa kiinni, mutta muuten menee  melko tavallisen viikonlopun mukaan. 
Joten mikäs tässä on ollessa, aatonaaton illan hämärtyessä.

bokeh' :    2013

FB-videoni kauan sitten.  Hannu Taanilan päiväkirjasta, Ylen Ykkösellä 22.12.2000:
Puer natus in Betlehem

Hyvää joulua !

Reposaaressa: 23.12.2021

____

___

__

_

-

.

()()

Huoli-ilmoitus ja joulunalusaikaa

Ajattelin että jätän kertomatta asiasta, joka tapahtui alkuviikosta kesken pyykki- ja siivoushommieni. Ja varmaan viisainta olisikin vaieta. Mutta kerron kuitenkin. Joku autuas sielu oli tehnyt minusta huoli-ilmoituksen. On tai oi siis minusta huolissaan, niin kuin Juicen biisissä raittiushenkilö raittiustuolissaan -muka. (Ei elämästä selviä hengissä).
Kun kaikki eivät tiedä mikä on huoli-ilmoitus, niin se on ikäänkuin eläinsuojeluilmoitus, mutta sellainen tehdään ihmisestä josta ollaan huolissaan. Minusta oli sellainen tehty. Netissä, Porin Perusturvan sivulla.  Tuosta linkistä voi lukea loput ja tehdä mitä täytyy, jos täytyy. Laitan tähän kuitenkin pätkän tekstiä sieltä, kun linkkien tunnistaminen tekstin joukosta on käsittämätöntä:

"Voit tehdä sosiaaliviranomaiselle huoli-ilmoituksen, jos sinulla herää huoli avun tarpeessa olevasta iäkkäästä henkilöstä. Ilmoituksen kohteena voi olla esimerkiksi naapurin tai läheisesi hyvinvointi ja huolesi voi koskea esim. henkilön muuttunutta käytöstä, toimintakykyä tai jaksamista.Huoli-ilmoituksen tarkoituksena on pyrkiä varmistamaan että henkilö saa tarvitsemansa huolenpidon myös sellaisissa tilanteissa, joissa hän sitä ei itse kykene, ymmärrä tai osaa pyytää."
 - Lainauksen /kopiodun tekstin loppu -

Tiistai-aamupäiväiset askareeni keskeytyivät siis tuohon tapaukseen, mutta läpäisin sosiaaliviranomaistahon tarkastuksen ja minuun kohdistunut huoli-ilmoitus todettiin perusteettomaksi. 
Melko hyvässä yhteisymmärryksessä, vaikkakin ensin meinasin haistattaa ja toivottaa tahon johonkin helvetin kuuseen.  Suomenksi sanottuna minua vitutti. Enää ei vituta niin paljoa, ei oikeastaan ollenkaan. Mutta ihmetyttää edelleen. 
Olen hyvin vähän tekemisissä kenenkään kanssa. Ja heidän joiden kanssa olen, en millään usko olevan minusta kovinkaan huolissaan. Vielä vähemmän uskon tuollaisen ilmoituksen tekemiseen heidän tahoiltaan.
Kyseessä on tai oli mitä ilmeisimmin kiusanteko, tai vaihtoehtoisesti piruilu. Olen saattanut suututtaa jossain somen puskaradiossa jonkun matalaotsaisen yhdyssanasokean apinan. Vaikka pyrin pysyttelemään kaukana niistä, joskus saattaa lipsahtaa. Facebook-ilmiannot johtavat jäähyihin. Huoli-ilmoitukset sosiaalitarkkaajien tarkkailuihin. 
Kysyivät: miten voin. Kyllä minä voin!  Jatkossakin!

Se siitä.  Pannaan nyt muodon vuoksi
ja tavan takia pari kuvaakin

Pakkanen hellitti ja tuli vähän luntakin. Laittauduin ulkoilemaan. Junnilaan menin katsomaan, miten lammen jääpeite. Kunnossa oli, mutta talvikunnossapitoa ei tulla suorittamaan. Ei se mitään. 

Rannassa oli meri harmaa. Niin kuin odotinkin. Siinä ei toistaiseksi ole oikeastaan mitään mielenkiintoista nähtävää. Nappasin silti kuvan

Vieraskirja oli hienon sävyinen, kun pakkasen hellitettyä se oli edelleen kylmä. Pinnalleen oli muodostunut huurretta joka toi sävyjä näkyviin. Lumisadettakin näkyy kuvassa jos tai kun tarkemmin katsoo. 

Kävelin Junnilasta puukoululle, jossa oi käynnissä joulutori. Myyjiä oli enemmän kuin kuvasta voi päätellä. Taustalla Reposaaritalo (oik.) ja talo jossa toimiii muunmuassa kirjasto (vas.) Lunta satoi. 

Lunta tuli, ja meni kun lämpö plussan puolelle ja taisi vettäkin sataa joku yö.  Asvaltoidut; Kirkkokatu ja Satamapuisto, Kaivokatukin olivat sulat ja olisivat olleet pyöräiltävissäkin. 
Lähdin kuitenkin kävelle liikkeelle. Kaupparanta, Varvin- ja Santunrantakin olivat liukkaita. 
Samoin kuvassa esiintyvä vierasvenesataman laita. Taustalla Marina Merilokki, jonka laituriin oli tullut Charlotta talviunilleen. 

Valoa. 
Sain roskikseen menossa olleen kolmihaaraisen lampun, mistä ja josta kiitokset hänelle jolta sen sain. 
Lamppu on mallia jalkalamppu, mutta aikani sitä sovitettuani sinne ja tänne, hoksasin että voihan sen laittaa pöydällekin. Työpöytäni koki valaistuksen, ja yöpöytäni peri työvalona iät ajat olleen heikkovaloisen lampun. 



Jouluun on viikko, siis aattoon. Tämä julkaisu perjantaisesta tavasta poiketen jo näin torstaina.
Seuraavakin "numero" ilmestyy varmaankin muuna viikonpäivänä kuin perjantaina, kun ensi perjantai on se jouluaatto. Eihän silloin, sellaisena päivänä voi muuta viettää kuin joulua. 
Minäkin vietän joulua, niin voimallisesti ettei tarvitse huolestua, ainakaan huoli-ilmoituksen tekemiseen asti.
Oikein rattoisaa  tulevaa viikonloppua ja joulunalusviikkoa, kaikkine talvipäivänseisauksineen, joulusiivouksineen ja muine vouhotuksineen. Talvipäivänseisausta lukuunottamatta minun ei tarvitse välittää paskaakaan. 

Reposaaressa: 16.12.2021

____

___

__

_

-

.

()()

Talviunille

Tämä on kahdeksas peräkkäinen viikottainen perjantaina laittamani blogipostaus. Niitä edeltävä 10.10. oli sunnuntai. Syyskuussa vain joka toinen perjantai, kun noita aloin tilastosta katsomaan. 
Ajattelin että pistän kirjoittelun talviunille, mutta katsotaan miltä viikon kuluttua tuntuu, onko sanottavaa. Sanottavaahan on aina, mutta sanonnalla on sekin merkitys että onko sanotulla mitään merkitystä, mieltä, tai kiinnostavuutta. 

Talven painaessa päälle, tämä näkymä alkaa muodostua kohdallani pääasialliseksi: Tapaus on 9 kuvan kooste, jonka kamerasofta kasasi automaattisesti yhteen. Pakkanen hellitti paristakymmenestä nollan tuntumaan. Vähän luntakin pudottelee, heikosti ja ajoittain.
Kuva vähän ennen keskipäivää tänään: 10.12. Kamerana Dji Pocket 2 "bloggaus- ja vloggauskamera.

Pyöräilykausi päätöksessään ?

Menin ja hain akun siisään pyörästäni. Talli on lämmin, mutta silti. Otin samalla pari kuvaa muistiin pyörän näytöltä. Kuvassa matkamittarin kokonaislukema. Se mitä on nyt ajettu hankinnasta lähtien. Kolme kesäkautta takana. Vuosi sitten pistin pyörän pussiin 3.12,
Ensimmäisenä syksynä jo 24.10. 
Pyöräilyni alkoi oston myötä 6.5.2019. 2020 ensimmäiset lenkit ajoin maaliskuun puolivälissä. Tänä vuonna 2021 8. huhtikuuta alkaen, saatuani muuton Reposaareen tehtyä. 

Kun olen tilasto- ja muistiinmerkintäfriikki, minulla on tietysti joka kilometri taulukossa. Excelissä. 
Katsotaanpa tätä vuotta, kun en ole sitä kokonaisuutena katsonutkaan. 
Kilometrejä on kertynyt 1160 - tuhatsatakuusikymmentä. Viimeinen merkintä on 24.11. Sen jälkeen tuli pakkanen. Nyt pakkanen hellittää, mutta mukaan kuvaan tulee tuuli. Tietkin jäätyvät, varsinkin jos sataa jäätävästi josta kovasti varoitellaan. 
En ole asettanut mitään tavoitetta, enkä metsästä kilometrejä. Kahteen edeltävään vuoteen verrattuna tämänvuotinen lukema on vajaa puolet niistä, mutta kertynyt kahta saaresta poistumista lukuunottamatta Reposaarta kiertäen, ympäri - halki, ja poikki. Rantoja metsäpolkuja ja katuja. Kerran kävin kallossa, ja kerran Lampaluodossa. Muuten "vain" täällä saaressa.
Sitä kolutessani olen löytänyt paikkoja, oppinut jo jonkin verran tuntemaan saarta. Näkökulmaa ja näkymiä joita täällä aiemmin autolla 101 kertaa pistäytyessäni en tiennyt enkä osannut kuvitellakaan. 
Jatkan ulkoilua satunnaisesti, kävelemällä. Matkat eivät muodostu pitkiksi, kun kroppa huutaa vastaan. 
Niitäkin olen älykellon laittanut jo tallentamaan, mutta jääkööt nyt sanomatta.

Laiskurin joulu - ja talvi

Kun muutin tänne saareen, minulle sanoi joku että on se hieno paikka ja hieno asua kesäaikaan, mutta entäs kun tulee talvi. Talvi tuli ja tulee entäs sitten. Niin se meneekin, ja tulee taas kevät. Kesä ja syksykin. Mene ja tiedä. Inhoan talvea ja varsinkin kylmää sellaista syvästi, mutta eiköhän siitäkin selviä. Tekemistä minulla on kyllä "jemmassa". 

Joulukin tulee, ja menee. Monella on siitä stressi. Omastani on aikaa, eikä sellaista enää ole tuleva. Ensimmäinen joulu jonka vietän täysin yksin, mielelläni. 
Pitäkää kinkkunne!   :))


Jotta näin tänä perjantaina. 
Palaan kun palaan, ehkä en perjantaina mutta joku muu päivä. 
Niinku niin et nextille levelille, joka on lokaatiossa low. Ja stay tuned - nykysuomeksi....   eiku. Niinkujoo. Kun kaikki jätetään välistä (ennen:  väliin suom.huom.)
ja tulee perästä (ennen tulivat:  perässä suom.huom.) Niinku. 

Reposaaressa: 10.12.2021

____

___

__

_

-

.

()

Joulukalenteria ja jäätyminen

Kirkkokadun päässä on kirkko. 

 

Alkoi joulukuu ja minulla yhdeksäs kuukausi saaressa. Maisema on muuttunut karun kylmäksi, melkein talviseksi. Lumi puuttuu, mutta se oli odotettavissakin että sitä tulee vasta myöhemmin. Marraskuu oli aluksi melko leuto meren vaikutuksesta, mutta kuun vaihde kylmä. Ei pakkanen niinkään, mutta viima ja tuuli puree. 

Reposaari-yhdistys järjestää saaressa joulukalenterin. Päivittäin eri paikoissa nähtäviä jouluisia näkymiä: somistuksia, valoja ja kuvia. Ajattelin että otan mennäkseni päivittäin niitä katsomaan ja kuviksikin ikuistamaan, saaden samalla raitista ilmaa ja vähän liikuntaakin. Sää- ja laiskuusvarauksella. 

Ensimmäinen: 1.12. 

Joulukalenterin aloitti VPK:n talo, Amiraalinkadun ja Kirkkokadun kulmassa. Hyvin oikeutetusti ja osuvasti: 112  -  1.12. 

Näkemäni paloaseman ovella täytyi ottaa talteen. 
Kello näyttää aikaa: 16:18. Tunnelma aivan omanlaisensa. 

... ja toinen 2.12.

Joulukalenterin toinen. Katuviitta kertoo kadun. Kävelymatkaa tähän kotioveltani 350 metriä. 

Kirjoitin edellisen postaukseni lopussa, aloittavani joulukuun alussa kokoelmassani olevien joulukorttien skannaamisen ja julkaisemisen Facebook-sivuni filatelia- ja korttitaide-albumissani, jatkaen päivittäin jouluun saakka. Tein samoin vuosi sitten, joulukuussa 2020. 

Tässä tämän, kolmannen päivän kohde. Ulkoasultaan ja painotavaltaan huomioni herättänyt, joulun alla 1915, Porista Luvialle kulkenut kortti. Venäjänkielinen kulunut lisäleima on sensorileima, jollaisia käytettiin ensimmäisen maailmansodan aikana. 

Jäätynyttä näkymää

Kaupparannan sektoriloisto vilkuttelee punaista valoaan. Se ei ole virallinen merimerkki, vaan (ilmaisesti muualta tuotu) lähinnä koriste. Kaivoin esiin pari merikarttaa, sellaista paperille painettua joita käytettiin ennen nykyisiä sähköisiä. Katsoin myös sähköiset. Tuolla paikalla ei ole, eikä ole ollut  karttoihin merkittyä loistoa. Moni kutsuu tuollaisen muotoista rakennelmaa majakaksikin. Se suotakooon.  Lähin majakka on Säpissä....  tai on Porin majakkakin kun perusteellisia ollaan. Mutta se on oma lukunsa. 

Junnilanjärvi jäätyi

Retkiluistelijan jäljet jäällä 

Keinu jäässä

Luistelija tuntee melko varmasti paikan olosuhteet. Vettä rantojen tuntumassa jään alla alle metri.
Uutiset toitottavat tänäänkin, ettei jäille ole menemistä. Ei varmaan olekaan jos ei tunne virtapaikkoja ja muita uhkatekijöitä. Näillä pakkasilla jää paksunee 2-3 senttiä vuorokaudessa. 
Minua ei saa millekään jäälle menemään, muutoin kuin traktorin perässä. 70-luvun alun tv:n tietoiskut, joissa yksi alkaa miehen painumisella avannossa pinnan alle, teki vaikutuksen ja tehtävänsä. 
Kyseisen tietoiskun voi katsoa tästä.  

Tästä Kaupparannnan veneenlaskupaikalta pilkkijät menevät norssia pyytämään, sitten kun sen aika on.
En viitsi kuvilla toistaa, mutta ensimmäiset jäät tähän suojaiseen paikkaan muodostuivat 27.11.

Kävin Vaakunaviikin vedenkorkeusmittarilla katsomassa. Vaikkakin jäässä, niin taso vastasi säätiedoissa olevaa korkeutta. Tuona aikana. 

Lopuksi, etukäteen: Hyvää itsenäisyyspäivää

Toivotan tämän 7 vuotta vanhan kuvan myötä itsenäisyyspäivää, jo näin aikaisin. Kun aiheeseen tuskin seuraavassa postauksessani palaan. Ellei aivan jotain tavatonta tapahdu.
Kuvassa Keski-Porin sankarihautausmaata,  ja osa Aimo Tukiaisen sankaripatsaskokonaisuudesta. 

Tuli vielä mieleen....
Jätin tällä kertaa kirjoituksestani muutaman tyypillisen osuuden pois. Sarkasmin, kiroilun, kiukuttelun, vähättelyn ja vihjailun; kuvaustekniikankin. Tyydyin kiroilemaan itsekseni,  tietokoneen ruudulle. 
Edessä lienee liikkumisen suhteen hiljaiseloa, jonkinlaista talvilepoa. Mutta enköhän tulevalla viikollakin jotain keksi julkaistavaksi. 

Reposaaressa: 3.12.2021

____

___

__

_

-

.

()