24.6.22

Keskikesän juhlan aikaa

 

On juhannusaaton aamu. Keskikesän juhla alkamassa. Varmaankin yksi parhaista viettämistäni, vaikka en sitä erityisemmin ole pitkään aikaan "viettänyt".
Totesin itsekseni ja taisin ääneenkin lausua pari päivää sitten, että tavallaan paras juhannus jonka olen kokenut, tapahtui vuosi sitten. Reposaaressa, johon olin pari kuukautta aiemmin muuttanut. Olin silloin itsekseni, siis yksin. Juhannuksen viettooni ei ole sisältynyt aiemminkaan suuria suorituspaineita, mutta silti se oli ainutlaatuinen.
Nyt käsillä oleva, tämä juhannuskin on tavallaan ainutlaatuinen. Rauhallinen ja seesteinen. Mihinkään ei tarvitse lähteä. Vähäinenkin suunnitelma muuttui.

 

 

Muutamaa päivää ennnen tätä, alkoi lämpötila muuttua lämpimämmän suuntaan. Aamuseitsemältä auringossa oleva mittari enteili tulevaa. Juhannusaatosta eteenpäin on ennusteissa hellelukemia.
Olen pystynyt olemaan kiroamatta talven kylmiä, mutta varannut oikeuden noitua helleilmoja. Talvella voi pysytellä sisällä kun ulkona pakkastaa. Mutta hellettä on vaikea paeta, paitsi meren rantaan jossa sen tukaluus on vähäisempi.
Viime kesäiset kuumat viikot tuntuivat saaressa paljon siedettävämmiltä kuin kaupungissa, vaikka mittarin lukemat olivat samat. On etuoikeus, kun voi paeta hellettä saareen.


Pori air show järjestettiin viime viikoloppuna. En mennyt itse tapahtumaan, mutta kävin norkoileassa lentokentän liepeillä perjantaina17.6. kun pitivät näytöksien harjoituksia. Kuvia tuli, mutta olkoon tämä yksi nyt malliksi.
Lehdessä oli juttua valokuvausharrastajasta joka kertoi ottaneensa lauantain näytöksestä 10 000 kuvaa, ja jatkavansa samalla määrällä toisenakin päivänä. Kukin miten tykkää. Itselläni on jokin kumma antipatia kaikenlaisia "kuvakilpailuja" kohtaan. Siis sellaistaa että pistetään someen esille kuvasatsia, ja keräillään jotain vitun peukutuksia ja jeesustellaan lopun edestä.
Kateutta ?  Ei sentään; totta kai kaikki saa pistää mitä tykkää. Minä en vaan enää innostu.
 

 

 

Luvatan portilla 20.6. Piippua lyhennettiin 20 metrin verran, ja halusin vertailukuvan aiempaan käyntiini, pari vuotta sitten.

 

 

Juhannusaatonaaton kauppareissulla Lidlissä. 23.6.
 

 

 


Etäyhteys Reposaareen. Sähköntoimittajan raportointisivulla. Melko nollaa näyttää.
Olisi kätevää, jos voisi etäyhteydellä vetää vessanpyttyyn uudet vedet ja lavuaarien hajulukot täyteen.
Poissaoloni saaresta venähtää nyt melko pitkäksi, ehkä kuun loppuun saakka. Ja sillävälin saattaa tapahtua niin että hajulukot  kuivuvat ja . . .    alkaa haista viemäri. Niin oli käynyt ennen muuttoanikin, ja meni monta päivää tuuletellessa. 




Tämän thai-buddhaveistoksen tervehdyksen myötä toivotan oikein mukavaa juhannusta. 





Porin Väinölässä,
juhannusaatto-aamulla
24.6.2022
____
___
__
_
-
.



________________



16.6.22

Pyörällä Poriin ja pyörällä Porissa

 

Suunnittelin edellisen postaukseni lopulla pyöräilyreittiä kaupunkiin, Google-mapsin reittihakua käyttäen. Matka toteutui viikko sitten perjantaina; 10.6. Ja sillä matkalla olen edelleen, siis määränpäässäni.
Valitsin reittivaihtoehdoista maisemallisemman, Pihlavan - Metsämaan, ja Kyläsaaren kautta. Mäntyluodo pikatien vieressä menevä reitti on suoraviivaisempi, mutta tylsä. Kaupunkiin päästyäni, ajelin myös loppumatkan ehdotettua nätimmissä maisemissa. 


"Road trip" 

 

Kuva toiselta taukopaikaltani, Keski-Porin kirkon ja joen välissä kulkevan kevyenliikenteen väylän levähdyspenkiltä, jolle pysähdyin hetkeksi harjoittamaan pahettani. Matkaa oli jäljellä enää nelisen kilometriä, mutta halusin istuskella hetken paikassa jossa olen pysähtynyt pyörälenkeilläni monta kertaa ennenkin. Matkaa oli kertynyt 34 kilometriä. Kokonaismatka 38 kilometriä. 



Pysähdyin pitämään ensimmäistä taukoa Kaanaan vesitornilla, joka tunnetaan myös Yyterin näkötornina. Matkaa oli takana 15 kilometriä, ja "pahin" selvitetty. Pääsin turvallisesti pois pyörätiettömältä osuudelta, Tahkoluodon risteysestä pengertietä Kirrinsantaan josta Mäntyluodon puolelle.
Tornissa toimii kahvila. Sinne pääsee hissillä. Hissimatkasta veloittavat euron. Kahvi on hyvää ja halpaa, mutta hissimaksu jota muutama öyhöttäjä pitää pääsymaksuna, on tuottanut heille järkytyksen jota pitää somessa kuuluttaa, jullistamalla menevänsä muualle. Aikuiset miehet; mikä niihin on mennyt. Ennen nettiä ja someja mokomille olisi hankittu hamekankaat Nuikkiselta!



Kun olin sopivasti pyörällä liikkeessä, pysähdyin Enäjärven ja Kyläsaaren välillä nappaamaan kuvan muuntajasta, jonka olin nähnyt autoillessani useasti mutta en toimertunut sillä pysähtymään.
Sain täydennystä "muuntaja-albumiini" (facebookissani, linkki julkiseen albumiin). 



Pari päivää myöhemmin (12.6.) tuli toinen "bongaus". Harmaalinnan alueella, lähellä entistä hevostallia jonka mukaan katukin varmaankin nimetty. Ajoin pyörän kaupunkiin, kun sille on täällä (paikka josaa tätäkin kirjoitan) enemmän käyttöä. Useimmat tietävätkin jo elämässäni tapahtuneesta. 



Pyörälenkkien siirrytyä ja siirtyessä kaupunkiin, jota olen ennenkin melko paljon kuvaillut talteen, alkanee googleen latailemieni kuvien määrän osalta jälleen lisääntymään . Kävelylenkeillä ja linja-auton vaihtoa odotellesanikin olen jotain lisännyt, mutta laajemmin hommaan pääsee kiinni pyörällä kulkiessa.
Tämä on juuri avattu Herralahden S-market, jossa käytiin matkan varrella ostoksillakin. Ihan mukava kauppa.



Tämä päivä


Lähdin sattuneesta syystä yksin pyörälenkille, pariin ennalta ajattelemaani paikkaan joissa tapahtuu tai on tapahtunut muutoksia poissaoloni, saaressa oleiluni aikana. Paikoissa joissa pari vuotta sitten kaupungissa asuessani kävin usein. Pääsin irtautumaan hetkeksi, tosin heikolla menestyksellä, varmaankin elämäni pisimmän päivän ja tulevan viikonlopun täyttävästä tunteiden vuoristoradasta.



16.6.2022.
Vanhan radiosaseman veistospuistossa tapahtuu. Kuolleiden sembramäntyjen rungoista paljastuu taiteilijoiden tekeminä uusia veistoksia, aikaisempien rinnalle. Aiempien synnystä on jo vuosia, mutta nyt on syntymässä uutta.


Lainaus T.E.H.D.A.S. - kollektiivin FB-tapahtumasivulta:

"T.E.H.D.A.S. pitää kymmenen päivän puuveisto symposium Porin lyhytaaltoasemalla Tehtaan veistospuistossa. Viisi taiteilijaa toteuttaa viisi, (about 8-10m) puuveistokset.
Symposiumin tarkoitus taiteilijoille:
Keskustella teoksien teemasta ja sisällöstä. Tutustua erilaisiin tekniikoihin. Tutustua veistäjiin ja heidän taiteeseen ja toteuttaa teos.

Yleisö:
Kymenen päivän aikana on mahdollista tutustua taiteilijoihin ja seurata miten teokset syntyvät.

Kutsutut taiteilijat:
Michel de Kok - Portugal/Holland
Lkahagvadorj Dorjsuren - Mongolia
Jussi Miettinen - Suomi
Heikki Hautala - Suomi
Antti Pedrozo - Suomi
Puuveisto symposium on osa T.E.H.D.A.S kesänäyttely projektia.
Päättyy 17.6.2022  klo 18. "
 
Tehtaan kesänäyttely avautuu Radioasemalla 9.7.


Taiteilija työssään


Jatkoin matkaani. Radioasemalta lentokentälle. Siellä järjestetään tulevana viikonloppuna Suomen Ilmailuliiton päälentonäytös, johon odotetaan suurta yleisömäärää. Olen ain aollut lentokonefriikki, mutta tämä mennee minulta nyt ohi. Pysähdyin hetkeksi spottauspaikalle mutta jatkoin matkaani, ottamatta ainuttakaan kuvaa. Tsekkiläisiä suuria koptereita olisi voinut talteen räpsiä, mutta poljin ohi.
Jatkoin Satasairaalalle, ja uudisrakennuksen äärelle. Synnytysosasto on purettu, ja paikalle nosuust tuleva psykiatria. 



Sairaalanmäeltä promenaaditunneliin, ja rautateasemalle vanhalle vakiopaikalleni. Kuva deeveristä ja siperiansudesta. Mutta olivat aiemminkin kuvaamiani, kun kotiin palattuani kurkkasin veturikansioistani. Mutta mikäs siinä. 



Asemalta kaupungin läpi Raatihuoneenpuistoon, jossa ajattelin pysähtyä mutta jatkoin Kirjurinluotoon ja Hanhipuistoon. Sinipallo-ohdake kiinnitti huomioni hienoudellaan. 



Sirkus Tähti oli jälleen tullut kaupunkiin, ja Pellehermannin parkki-aukiolle. Hieno asuntovaunuveturi; Kenworth, kiinnitti huomioni kameran esiin kaivuuksi asti. 



"kirvatsin ankkurinokan" tuntumaan on perustettu rakkauspuisto. Se oli yksi "pääkohteistani", mutta odotin enemmän. Ihan kiva kuitenkin. 



Kotiin päin. Tai siis Väinölään, kun fyysiseksi kotipaikakseni on henkikirjoihin merkitty Reposaari. Henkinen kotini on kuitenkin siirtynyt kaupungin puolelle. Suuntasin Kirjurinluodolta kaarisillan kautta Lukkarinsantaan ja sen S-markettiin makkaraa ostamaan. Huomionarvoista oli pyöräteline, joka on mallia jota kannatan lämpimästi. Fillarin saa lukittua rungostaan. Mitään typerämpää lukitsemaatomuuden lisäksi en tiedä kuin sen että pistää fillarin eturenkaastaa lukkoon pyörätelineeseen jolllain bilteman kympin vaijerilla, ja ihmettelee sitten kun jäljellä on pelkkä etukiekko, kun tulee kaupasta ulos.  Ammattirosvoa ei mikään tietysti pysäytä, mutta hidastaa voi.



Mukautumista



Synnytin tämän blogijulkaisun tässä näkymässä, ilman photoshoppia, wordia, maccia ja kahteen näyttöruutuun jaettua työpöytänäkymää. Enin osa kuvista syntyi puhelimella, muutama pokkarikameralla, tosin aika hyvällä sellaisella. Kun elää kahdessa paikassa, toisessa on tietotekniikkaroinaa ja kameratavaraa valtaosa. Toisessa elää enemmän ja räpeltää vähemmän koneiden ja muun digin kanssa. Monet totut asiat tuntuvat toisarvoisilta. Jos tai kun pitää tehdä näitä asiaoita, pystyy soveltamaan yllättävän hyvin.
Voi keskittyä olennaiseen, kun on kuitenkin mahdollista.
Päivä ja alkava viikonloppu menee aikanaan ohi, ja voi huokaista helpotuksesta.

Siitä huolimatta: Hyvää kesäkuista viikonloppua, kun sen aika on.



Porissa, Väinölässä: 16.6.2022
____
___
__
_
-
.



_______________________



9.6.22

Kipugeeliä, kuva-asiaa ja reittisuunnitelmaa





Kipugeelistä ergonomiaan



Piroxin niminen kipugeeli on ollut ja on minulle hyvin avun tuonut "mobilaatti". Muuta en ole oikeastaan kokeillutkaan, ja tarve on ollut satunnaista. Tietokoneen hiiri on monelle syypää kyynär- ja olkavarsivaivoihin, jos sitä käyttää enemmän kuin tarpeeksi. 
Tietokoneen kanssa paljon tekevien ja varsinkin kuvankäsittelyohjelmien parissa tuntikausia "vääntävien" pitää ja täytyy opetella ja totutella käyttämään näppäimistökomentoja, muuten vaivoja tulee taatusti. Mutta hiirtäkin joutuu käyttämään joissakin vaiheissa. Piirtopöytä olisi vaihtoehto, mutta en enää oikein jaksa tai viitsi sellaiseen perehtyä. 
Kutsun Piroxinia karvarasvaksi.  Imeydyttyään ja kuivuttuaan, se muodostaa iholle valkoista "karvaa"; haituvaa, höytyvää, aivan kuin auringossa palaneen ihon kesimisen. Sen käyttämisen joutuu ajoittamaan niin, ettei iholta pölyävää tavaraa ole esimerkiksi sänky täynnä, jos on mennyt rasva iholla nukkumaan. 
Mutta on se hyvä!




Enemmän kuin hiiren käyttäminen, on niskani ja olkavarteni äitynyt puhelimen lisääntyneestä käytöstä kuvien käsittelemisen ja somettamisen seurauksena. Tietokoneen ruutu on tukevasti paikallaan, pöydälle asemoituna, ja tuolini on mallia pro. Mutta puhelimen kanssa on toisin. Samalla kun sen näyttöä katsoo pää ja niska etukenossa, pitää puhelinta kädessään ja saman käden sormilla tekee näytöllä mitä milloinkin täytyy. Kremppaa ja vaivoja tulee varmasti. 

Otin tänään aamuvarhaisella kuvan puhelimestani, johon liitin rekvisiitaksi adapterilla usb-kortinlukijan, jossa niin ikään sd-korttiin adaptoituna micro-sd- muistikortti jollaisia monet kamerat ja laitteet käyttävät. Samaan liitäntään voi kytkeä kameran suoraankin, ja ladata sisällön puhelimeen kun tietokone on saaressa ja käyttäjä kaupungissa kuten viime aikoina olen yli puolet päivistäni ollut. Langattomastikin onnistuu jossain tapauksissa, mutta tämä on nopea ja vakaa tapa. 




Muistettuani edellä kuvaamani kipugeelin olemassaolon, kävin Porin Puuvilla-kauppakeskuksessa olevassa apteekissa sitä ostamassa, kun siellä oltiin. 
Kauppakeskuksen tapahtuma- / esiintymislavan edustalle oli tuotu Fouga Magisterin keula, kun Porin lentokentällä tapahtuu 18. - 19.6. Suomen Ilmailuliiton lentonäytös. Sama joka on järjestetty muunmuassa Helsingissä, Kaivopuiston edustalla. Keula on Kauhavalta, mutta Porin kentän hangaarissa majailee toinen kahdesta lentokuntoisesta kokonaisesta Fougasta. 

Kauppakeskus on ajan hermolla, ja pitihän näkymä napata harkitusti rajattuna kuvana talteen. Järjestelmäkamerat ovat jääneet kaappiin pölyttymään, kun niiden ominaisuuksille ei ole ollut tarvetta pitkään aikaan. Nykyisen puhelimeni kamera on laadultaan melkein erinomainen, ellei ole tarvetta zoomailuun. Zoomattu kännykkäkuva on kelvoton, kun optiikan zoomi ei ole optinen vaan jokin digipaska. Kun valoa on riittävästi, dokumentti jota puhelin tuottaa, on aivan riittävä. 





Puhelinkuva parvekkeen matolla astelleesta seitsenpistepirkosta, jolta puuttuu yksi piste. Maininnan siitä, millä vehkeellä kuva on otettu, voisi jättää poiskin. Mutta se on jäänne siitä että puolustelee julkaisemista vaikka kuva on otettu "vain" puhelimella.  Ei tämä mitään makroa ole, mutta kuvana ihan kiva. Täysikokoisessa kuvassa pirkko oli valtavan kokoinen, vaikka etäisyyttä oli metrin verran. Kun on megapikseleitä 64 (kenno kokoa mikro) niin rajausvaraa piisaa. 




Nähdessäni seitsenpistepirkon parvekkeen matolla, näin myös tämän. Sopivan diagonaalisesti muodostuvat varjot parvekkeen seinällä, aamukuuden maissa - auringon hiljalleen noustessa. 
Kuva siirtyi puhelimesta tietokoneelle, saareen palattuani. Se sai osakseen jonkin verran photoshoppia: Sävy- ja värimaailman korjausta ja hiukan pystylinjojen suoristusta. Lopputulos on luonnonmukainen. Seinä ja muu sen värinen kuin olivat kun kuvan otin. Jollain "oikealla" kameralla olisi syvyysvaikutelma ehkä hienompi. Mutta kuva olisi melko varmasti jäänyt ottamatta ellen olisi ollut kännykkäni kanssa parvekkeella aamusavulla, kahvin tippumista odotellessa. 
Kuvan sommitelu - kompositio on hyvin oleellinen ja miellyttävä osa kuvan ottamisessa. Kun valot ja varjot sattuvat kohdalleen eikä tarvitse muusta piitata; siis jostain hel##tin ajoista, aukoista ja isoarvoista. Tietenkin laite pitää muutoin tuntea, mutta sen oppii tuntemaan kun tarpeeksi käyttää ja vertailee. 


Pari dokumenttia ja tulevaa



Kuten olen kertonut, olen viime aikoina ollut yli puolet päivistä "kaupungissa", poissa Reposaarelta; Itä-Porissa, Väinölässä. Siellä miltei päivittäin on lenkkeilty - kävelyulkoiltu, väillä samalla kaupassa, ja kirjastossakin käytiin joku päivä. Napsein Itätuulesta kuvia Google-mapsiin, mutta tällainenkin "näkemys" tallentui. 




Linja-autoillessani toissapäivänä kaupungista saareen, nappasin ikkunan läpi kuvan pengertien vierellä kulkevan rautatien kääntösillasta, joka on ollut avattuna jo jonkin aikaa. Hiilijunaliikenne Tahkoluotoon on Ukrainan sodan vuoksi loppunut ja silta jätetty auki. Junabongailua ei toistaiseksi ainakaan tällä rataosuudella voi harrastaa. 




Tämä eiliseltä; 8.6.2022. Kellarikarin tuomien kukinta alkaa hiljalleen olla loppupuolellaan. Olen noita dokumentoinut useita kertoja, eri vuodenaikoina. Mutta aihe alkaa olla loppuun kaluttu. Tämä käyntini oli enemmänkin pyörän testausta kuin luontoretkeilyä. Reposaaressa esiintyviä mandariinisorsiakin oli tarkoitus käydä tiirailemassa, ei kuvaamassa kun niistä on kuvia somessa aivan tarpeeksi. Mutta säätila oli oikullinen, ja ajoi minut kotiin ennen aikojaan.




Huolsin pyörää; ketjujen ja kiristysrissan rasvausta, ja muuta putsailua. On pitänyt tehdä jo aiemmin, kun edellisen kerran pyörä on saanut voitelua viime marraskuussa, jonka jälkeen kilometrejä on kertynyt noin 200. Määrä on aiempiin vuosiin verrattuna vaatimaton, mutta jatkossa saattaa tulla lisäystä, kun ajan pyörän huomenna kaupunkiin johon se saanee jäädä joksikin aikaa. 
Olen ollut holtiton ja laiska pyörän ketjujen vaihtamisen kanssa. Ovat venyneet niin paljon, että kolmella suurimmalla vaihteella (7-9) on kiristäjän vara melkein lopussa. Rattaat ovat edelleen kunnossa. Matkalla on mukana vaihtovalmis uusi ketju, jos vanha katkeaa. 




Reittisuunnittelua



 
Avasin puhelimen Google maps- ohjelman. Lähtöpaikkana Reposaari ja määränpäänä Väinölä. Löydän sinne ilman karttaa ja navigaattoria, mutta matkan mitta ja kesto kiinnosti. 





Puhelinnavigointi ja reittisuunnittelu on mutkatonta ja kätevää, mutta mutkia matkassa riittää. Reittejä on vaikka kuinka monta ja saatan poiketa ajattelemastani matkalla ollessani, jos ja kun eteen tulee jotain kiinnostavaa. 







Google maps tietokoneen nettiselaimella auki (linkki), ja hiirellä vetäen reitti kohdalleen. Kirrinsannan läpi Levonlammen rantaan ja siitä  pyörätielle. Suoraviivaisempi mutta tylsempi reitti Kaanaasta Ulasooriin "pikatietä" seuraavaa kevyenliikenteen väylää käyttäen, ja kaupungin läpi isompia kiertelemättä. 
Matka ja aika eivät eroa puhelimen arpomasta juuri mitenkään, mutta pari vaaranpaikkaa tulee ohitettua. Tämä reitti 1h 53min / 36 km, kun "maisemallisempi" minuutin ja vajaan kilometrin pidempi. 
Nämä ovat tietenkin laskennallisia juttuja. 
36-37 tai mahdollisesti 40 kilometriä ei ole matka eikä mikään, vaikka numerona vaikuttaa pitkältä. Samoin aika, jos vertaa linja-autolla menemiseen vaihtoineen, on suunnilleen sama. 




Lopuksi: Autoilua



Tänään on pyykki(aamu)päivä, joten kuljin rapussa moneen kertaan. Ilmoitustaululle oli ilmestynyt tuollainen tiedote. Otin kuvan mutta ennen kun laitoin tähän näytille, suttasin ilmoittajan nimen ja kyselyosoitteen pois. Porin kaupungin vuokra-asunnoista vastaa taho jonka useimmat tietävät. Klikkaan itseni kyselyyn, vaikka asiassa on useampikin tuskin-juttu. Tuskin käyttäisin yhteiskäyttöautoa, ja tuskin sellaista tämän talon pihalle tulee. Ja vielä suurempi epätodennäköisyys on voittaa arvonnassa tesla käyttöön, kun arvonnan järjestäjänä on mikä on. Kirvatsin jytäkin olisi lähinnä kärsimys, mutta voisihan sen lipun myydä jollekin jos kohdalle sattuisi. Olen myynyt monta vastaavaa aiemminkin, mutta arvonnat ovat olleet toisenlaisen instituution järjestämiä tai juryn ratkaisemia. Kukin tehköön johtopäätöksensä siitä, miksi johtopäätöksiini päädyin. 
En ole yli vuoteen; 14 kuukauteen ajanut autolla, kun sen pois myin huhtikuussa 2021. Saaresta pois suuntautuneiden linja-autoilujen hinnalla ei olisi saanut edes autoveroa tai mikälie käyttömaksua maksettua. Puhumattakaan vakuutuksista ja bensa- ym kuluista. Ammattikuljettajan kyydissä on hieno matkustaa, ja pelkoni henkilöautossakin ilman rattia käsissäni on jo hieman laantumaan päin. 
Kuvasta pois suttaamani kysely / arvontasivu....      ei ollut käytössä. HV. 




Näillä mennään



Reposaaressa: 9.6.2022
____
___
__
_
-
.




___________________

1.6.22

Tilastointia ja linja-autoilua

 

Faktaa - Toukokuilta ja kymmenltä vuodelta

Tämän blogijulkaisun aloitus- ja kansikuva ei ole houkutteleva tai kaunis. Kokosin numeroita menneeltä juuri päättyneeltä toukokuulta. Vertailua kertyneiden kuvamäärien muodossa. 
Elämänmuutosten vaikutuksia, ja muuta havaintoa. Jälleen kerran palasin kirjoittamaan blogia, vaikka heitin ensimmäisen luonnoksen mäkeen ja meinasin jättää blogin tällä viikolla päivittämättä. 
Laitettuani kuvia puhelimelta koneelle ja pakattuani ne säilytysmuotoon, näin hakemistoissa muistiinpanon arvoista tietoa. Siitä tämä uusi yritys. 


Kuvamääriä


Olen työni synnyttämää excel-sukupolvea, ja ehkä siksi käytän ohjelmaa moneen tarkoitukseen. Mutta paperiset kalenterikirjat ovat aina olleet pääosassa. Olen kuvannut melko paljon kaikenlaista, ehkä liikaakin. Työstä on jäänyt harrastus, josta työkin sai alkunsa. Kuvauskohteet täydentävät kalenterimerkintöjä, samoin liikkumisista tallentuneet sijaintitedot "trackerissa" ja googlen aikajanalla, joka sekin on minua jatkuvasti seuraamassa. En koe sitä isoveljen valvonnaksi vaan tietolähteeksi muiden tukena. 

Katsoin onko kuvamäärissä tapahtunut merkittäviä muutoksia. Verraten nyt päättynyttä toukokuuta sitä edeltävään huhtikuuhun, ja toukokuuhun vuosi sitten. Kuvaustapani ovat muuttuneet. "Oikea" kamera on jäänyt koko ajan enemmän kaappiin. Varsinkin järjestelmäkamerat. Puhelimella kuvaaminen on lisääntynyt. Olen myös pyrkinyt rajoittamaan kameran esille ottamista. Ehkä olen ymmärtänyt joskus kuulemani väärin, ja kokenut sen joukossa vittuilua tai turhautumista. Yritän oppia elämään paremmalla itsetunnolla varustetuna. 

Taulukkokuvassa vasemmalla on kuvamääriä kymmeneltä vuodelta. 52 000 koneelle tallentunutta kuvaa. Noiden lisäksi parituhatta "dokumenttikansioihin" tallentamaani, skannattua ja somejaettua. Tämän vuoden toukokuu ei eroa paljoa sitä edeltäneestä huhtikuusta. Vuoden takainen toukokuu oli kuvamäärältään suuri, kun ensimmäinen kevääni uudessa asuinpaikassa täytti sitä tavallista enenmmän. 
Suuri vaikutus on myös elämänmuutoksellani. Vietettyäni yli vuoden melko erakoitunutta aikaa melkein saaresta poistumatta, on tilanne nyt aivan toisenlainen. En "mene" nyt päättyneen toukokuun yksityiskohtiin, mutta sen verran että toukokuun kolmestakymmenestä yöstä olin 14 saaressa, ja 16 poissa saaresta. 


Linjuriauto on maantien ässä



Palasin eilen illansuussa kuunvaihteeksi saareen, lähteäkseni huomenna saaresta. Lähtiessäni viime perjantaina linja-autoilemaan kaupunkiin, tuli mutka ja viivästys matkaan lähtöön. Linja-auto jolla olin lähdössä otti ja hajosi saareen tullessaan sen verran, että pääsin matkaan vasta seuraavalla vuorolla. Kulutin tunnin verran aikaa Satamapuistossa ja Vaakunaviikin rannassa. Juttelin tovin rikkoutuneen auton kuljettajan, ja toisella bussilla paikalle saapuneen asentajan kanssa. Vika ei ollut suuri, mutta esti matkustajien ottamisen bussiin. Auton keskioven avaus- ja sulkumekanismiin kuuluva remmi oli lentänyt pois paikoiltaan, ja pariovi ei pysynyt ajossa kiinni. Kuljettaja sanoi, että linjan loppuun ajaminen rikkinäisellä ovella olisi kuljettajan viimeinen "keikka".  Onneksi minulla ei ollut aikataulutettua menoa, enkä myöhästynyt mistään. 

Porin Linjoja, joka kaupungin omistama firma vastaa julkisesta liikenteestä Porissa, kritisoidaan milloin mistäkin. Reitit eivät sovi kaikille, mikä on aivan ymmärrettävää. Aikataulutkin ovat monessa tapauksessa sopimattomia. Yöaikaan ei liiku tarpeeksi tai lainkaan autoja kapakasta kotiin pyrkiville. Ja mitä milloinkin. 
Omassa tapauksessani ja tarpeissani olen hyvässä asemassa, kun bussia kulkee niihin nähden riittävästi ja sopivasti. Kuljettajat ovat asiakaspalvelusuuntautuneita ja kaikin puolin ammattilaisia työssään. Lippusysteemit ovat toimivat, ja hintatasokin mielestäni kohdallaan eri vaihtoehtoineen. Tämä tietysti nyt kun vertaa oman auton kiinteisiin ja muuttuviin kuluihin. 

Jos kuvamäärä on vuoden takaiseen toukokuuhun verrattuna supistunut puoleen, on linja-automatkustamiseni ainakin kymmenkertaistunut. Lähdin vuoden 2021 aikana saaresta linja-autolla viitisen kertaa, viimeksi syyskuussa 2021. Nyt pelkästään mennyt toukokuu sisälsi saman verran, siis viisi matkaa kaupunkiin. Ja takaisinkin. 




Sähköistä palvelua ja seurantaa




Kuukauden ensimmäinen päivä jona pankit ovat auki, on minulla tilipäivä. Tai eläkehän se on, joka tililleni tulee. Niin tänäänkin. Laskut ja vuokra maksuun, ja loppukuun voi olla kuin ellun kanat. 
Samala kun maksoin 15 euron sähkölaskun huhtikuulta, kurkkasin energian ja sen siirron toimittajani tarjoamasta seurantasysteemistä toukokuun kulutukset. 






Edellisen kuvan kertoman toukokuun, 54 kilowattititunnin lasku lienee  tätä juuri maksamani huhtikuunkin laskua pienempi, jossa kulutus oli parikymmentä kilowattituntia "suurempi". 
Summilla ei ole sinänsä mitään merkitystä. Kyseessä on vain uteliaisuuteni kaikenlaisia "käppyröitä" kohtaan. 

Käydessäni aamulla laskuja maksamaan, törmäsin jälleen siihen että tietokoneeni alkaa olla taas yhden askeleen lähempänä kuolemaansa, mitä tulee asioiden hoitamiseen netissä. 
Menin elisan sivuille, maksaakseni netti- ja puhelinlaskuni niin kuin aina ennenkin. Systeemi ei suostunut kanssakäymiseen tietokoneen ruudulla, koska selaimeni ei ilmeisesti enää pysty kommunikoimaan määrätyllä tavalla maksusysteemin kanssa. Kokeilin toista selainta; sama herja.
Makosin nekin laskut nyt puhelimella. 
Koska tietokoneeni on vanha, siihen ei saa enää selainten uusimpia versioita, ja niin edelleen. Mobiilisysteemit ajavat tietokoneista ohi, ellei osallistu päivityshelvettiin ja tue laitevalmistajia jotka ovat lobanneet palveluntarjoajat edesauttamaan laitemyyntiä. 
Tietokoneet ovat muuttuneet yhä enemmän verkon ulkopuolella tehtävien hommien työkaluiksi. Photoshoppia ja muuta vastaavaa ei tosin enää saa uusimmilla versioilla käyttöön muutoin kuin kuukausimaksullisella pilvipalveluna. Dvd-levyt joilla omani aikoinaan hankein, ovat muinaisjäänteitä. Mutta aion jatkossakin käyttää kallilla hankkimaani ohjelmistoa. Pilvi-photariakin olen kokeillut, kun joku muu maksoi sen. Hieno sekin, en kiellä. 




Printtimediaa; paperia jolle on painettu tekstiä ja kuvia




Mainospostin joukossa oli tällainen hieno näytelehti, joka oli jostain syystä ilmestynyt eteiseni lattialle. 
Muu meni oikopäätä paperinkeräyspinkkaan, mutta tämähän onkin hieno. Mikä tai kuka sen on minulle toimittanutkin. Irtonumeron hinta näkyy kannessa: 13,90 euroa. 66 sivua ja kannet päälle. 
Kannen sisäsivun mainos kertoo, että tilaamalla tämän lehden, saa jonkun sanomakonsernin digilehden maksutta kuukaudeksi. Menin lehden nettisivulle. Lehden vuosikerta maksaa satasen verran vuodessa. 
No se siitä. Yritän lukea tuota paperista tämän numeron verran. Tilaamani sanomalehti on jo kauan ollut minulle digi. Paperinen on vieraantunut jo kauan sitten. 




Hyvää alkanutta kesäkuuta!




Reposaaressa: 1.6.2022
____
___
__
_
-
.



_______________





8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...