Muutos ja äänestys ja vanhan blogin kopio (osa 2)

Aivan aluksi haluan kiittää, kuten eräs poliitikko vaalivalvojaisissaan vuosia sitten loi moneen kertaan jaetun ja irvaillun sanonnan aloituksen; maaliskuun muuttohommassa saamastani avusta. Tavaroiden kuljettamisesta saaresta kaupunkiin, organisoinnista ja järjen puhumisesta - kun omani ei joka päivä pysynyt kasassa ja hortoilin sinne tänne. Oikkujeni ymmärtämisestä ja mahdollisesti kärsivällisyydestäkin. Siitä että muutamat huonekalut saivat jatkosijoituspaikan, samoin muutama koriste-esine, käyttötavara ja kirjapinkkakin pääsivät hyvään kotiin. Kiitos.

Jonkin verran meni hävitykseenkin, kun muutto oli tavallisesta poikkeava. Tavallisessa kannetaan kamat muuttoautoon, huusholli tyhjäksi, ja kannetaan uuteen - asuntoon johon ollaan muuttamassa. Nyt oli erilainen tapaus, mutta ei siitä enempää.

Eilen oli maanantai. Minulta ei tullut maanataiseksi vakiintuneeseen tapaan blogijulkaisua, kun oli tärkeä meno ja päivä.  Kuvat joita tähän viikkojulkaisuun ajattelin laittavani, olivat vielä kamerassa - tai puhelimessa, laittamattomina ja lajittelemattomina.
Kävin blogin tilastoissa. 58 kävijää oli käynyt katsomassa maanantainumeron perään. Joka jäi tekemättä. Toivottavasti palaavat uudelleen katsomaan.

Laitan viimevikkoiseen tapaan tämänkin julkaisun loppupuolelle kopion SK-blogikirjoituksestani, tammikuulta 2012.

Mutta alkuun mennyttä viikkoa muutamin kuvin. 

Saaressa "hyppäämisen" väliin mahtui pari käyntiä kaupungillakin. Yhdellä niistä käväisin Isokarhun pohjakerroksessa toimivassa Kaupunkiolohuoneessa. Katsomassa olisiko jotain uutta taidenäyttelyä jo. Ei ollut vieä, rakenteilla oli. Mutta päivätanssit olivat alkaneet heti puoliltapäiin, kun huone avasi ovensa.

Kaupunkiolohuoneen seinälle on koottu melko iso määrä kanavatöitä. Otin siitä kolme kuvaa, jotka stäkkäsin yhdeksi. En korjannut tynnyrivääristymää.

Ajatus "kanavatyöseinän" ikuistamiselle nyt Kaupunkiolohuoneella heräsi muistikuvastani tästä, elokuun lopula 2020 kuvaavmastani vähän vastaavasta näkymästä.



Pois muuttaneen ja sittemmin lopetetun Anttilan tavaratalon entisiin tiloihin oli laitettu taidenäyttely: Kulttuurityhjiö - niminen.

Tapaus painut mieleeni, kun yleisvalaistukseltaan pimeäksi jätetyssä näyttelytilassa oli erityinen tunnelmansa. Tämä ja monta muuta kuvaa tallentui silloin.

Pyllistys ja muuta mutua

Takaisin viime viikkoon joka oli jo melko keväinen, ennnen eilen alkanutta "takatalvea". Silmäillessäni kaupunkia Itäpuiston päässä, otin lukuisien eetusaliinien joukkoon tämän pyllistyksen. Kveen on hakattuna, miksi hän sai patsaan puiston päähän. Pyllistys kuvastaa mieipidettäni tämän päivän poitiikasta,  mitä ja jota olen päättänyt olla kommentoimatta.
Meuhkaaminen on viikon kuluttua hiljentynyt, kun vaalit on käyty. Siitä se siirtyy hallituskuvioista ja -kokoonpanosta paasaamiseksi.

Kävin ennakkoäänestämässä. Saaressa asuessani, kahden vuoden sisällä käydyt vaalit jätin väliin kun eivät mahtuneet ajatusmaailmaani. Eduskuntavaaleja en muista jättäneeni väliin.
Näin eilen Ylen artikkelin, jossa taivastelivat jonkun kaupungin lähiön; olikohan Kotka / Karhuvuori tai joku sellainen, pientä äänestysprosenttia, jonka vuodostivat ovelta ovelle tekemästään kyselystä. Oli tai on kovin paljon nukkuvien puolueen kannattajia. Äänestys% jotain 45-48 välillä.
Se on ihan yksi lysti miten kukin äänestää tai jättää menemättä äänestämään. Mutta ärsyynnyin toimituksen näköalasta ja puitteiden kuvailusta. Kertoivat paikasta, että lähiö muodostuu kolmikerroksisista kerrostaloista joiden keskellä on S-market. Muistuttaa nyt-uutta asuinpaikkaani jossa on myös kolmikerroksisia kerrostaloja. Kauppa puuttuu, tai se on lopetettu. Laasersotapelisali tuli sen tilalle. Porin uusi kaupunginjohtaja karsi k-ryhmään siirtyneistä Suomen lähikaupan (SiWa) yksiköistä sellaiset joiden katsoi olevan jotenkin kannattamattomia. Tai eivät sopineet brändiin. Mikä lie.

Kolmikerroksisissa kerrostaloissa asuu ilmeisesti sellaista sakkia jota kannattaa käydä haastattelemassa kun tavoitteena on saada joku sensaatio äänestämättömyydestä. Tunnen useita joiden arkipäivän ajatusmaailmassa ei ole pienintäkän osaa äänestämiselle. Vuosia sitten, eräässä seurapiirissä joka liittyi harrastamiseeni, mainitsin jotain äänestämisestä kun oli jotkut vaalit tulossa. Sain kummastelevia katseita ja hämmästelyä. Äänestäminen oli aivan vieras ajatus hänellekin jolle asiasta sanoin. Tilannetta voi verrata omalla kohdallani siihen, että menisin jäähalliin huutamaan, tai nykymusiikkia esittävään konserttiin - siis "klassisen musiikin". Tai tanssitaidetta katsomaan, maksavana katsojansa osallistumisesta puhumattakaan. Kuttuurluksusta, kuten eräs lööppiin jutunut meni sanomaan.
Näinä päivinä, kun vaalikiima valtaa median, kannattaa ehkä keskittyä postimerkkien keräilemiseen tai pitsin nypläykseen.
 

 

Poikkean  bussipysäkille mennessäni Ärrältä tupakkia hakemassa. Joku kerta näin sen seinälä tämän mainoksen. Toisella kerralla otin siitä kuvan, kun meinasin että graffiti-suttaus. En lukenut mainoksen tekstiä vaan nappasin kuvan jonka luulin olevan herkku.
Sisällä jonottaessani näin kuitenkin toisen saman mainoksen, jossa sinäkin "ämmä". Menin halpaan. Mainitsin siitä myyjälle. Hän kertoi että olen ensimmäinen joka kiinnitti huomion mainokseen. Nauroimme.

 

Ilmapuntari uudessa paikassaan. Lämpömittarikin. Koputtelen puntaria taas pitkästä aikaa. Säähavainnot tallentuvat paperiseen kalenterikirjaan. Joskus laitan exceliinkin, jos  on aihetta Ilmapuntari on aina kertonut "totuuden".
 

 

Ilmatieteen laitoksen havaintoaseman luvut, edellisen puntarikuvan aikaan. Tarkistaakseni puntarin kalibroinnin, muunsin paineet molempiin suuntiin. Riittävän kohdallaan on. Painemuuntimet löytyy netistä.

"Stereot" laitettu pinoon, ja koesoitto vinyylillä soi hyvin. Kokoonpano laitteissa koki muutoksen / karsintaa. Vinyyli ei kuole koskaan. Lautasela Dire Straits - Money for nothing.

Jälkeni bussipysäkille. Ja kauppakärryn jota mummokärryksikin naureskelevat.

Vihon-vihon viimeinen vilkaisu Reposaaren asuntoni ranskalaisen parvekkeen ovesta. Sääkuviksikin lukemattoman määrän tallentamistani viimeinen.

Kahden vuoden saari-ajajaksoni on päättynyt.  Jätin avaimet asunnon tiskipöytätasolle melkein päivälleen kaksi vuotta siitä, kun ne itselleni samalta pöydältä noukein. Olen blogissani aiemmin viljellyt tilastoja saaressa tekemisistäni; pyöräilystä, linja-autoiusta sun muusta triviaalista. Aikansa kutakin, enkä tuota kahta vuotta halua unohtaa tai sitä katua. Siinä on puolensa, mutta niin on kaupunkimaisemmassakin asumisessa ja elämisessä. Luontoelämystä löytyy molemmista, jos se on tärkeää. Meri ei karkaa, ja sen äärelle pääsee tulevaisuudessakin. Aivan pian en kutenkaan usko Räpsööseen lähteväni. Se on niinsanotusti "nähty" - hyvin perusteellisesti.

Jatketaan !

Uudlleenjulkaisu - toinen tapaus

Minula on tallessa Satakunnan Kansan bolgikirjoittajana tekemäni kirjoitukset joulukuulta 2011 heinäkuulle 2013.

Italialainen Alfonso Bialetti kehitti vuonna 1933 kahvipannun, jota on valmistetu yli 300 miljoonaa kappaletta. Se lienee maailman tunnetuin ja yleisin kahvipannu. Pannua kutsutaan mokkapannuksi, koska sillä saadaan valmitettua mokkaa. Sitä kutsutaan myös espressopannuksi, vaikka "oikeaa" espressoa" sillä ei saada aikaan. Suomalainen nimitys tälle mainiolle pannulle on mutteripannu, sen muodosta johtuen. Mokka; vaikka ei espressoa olekaan, sopii kuitenkin espressopohjaisten kahvijuomien pohjaksi: cappuzzinoon ja latteen. Mokan valmistuksessa käytetään tavallisimmin espressojauhetta, jotta kahvista tulee tuhtia ja täyteläistä.

Valmistusmenetelmä on yksinkertainen, mutta muutama asia kannattaa ottaa huomioon. Keskimäisessä kuvassa on pannu purettuna kolmeen pääosaansa.
Osa A; pannun alaosa, eli vesisäiliö. Se täytetään kylmällä vedellä, kierteiden alaosassa näkyvään pieneen messinkiseen varoventtiiliin saakka. Siten että venttiili jää pinnan yläpuolelle.
Osa B; asetetaan alaosaan, ja täytetään kahvijauheella tasaisesti. Juhoa ei paineta piukkaan.
Osa C; pannun yläosa -ruuvataan kiinni vesisäiliöön, ja kiristetään sopivasti, mutta ei hampaat irvessä. Pannu on nyt ladattu.

Valmistus:
Laitetaan keittolevy keskilämmölle, joka tarkoittaa 6-asentoisella liedellä numeroa 3, ja uudemmilla 12 pykäläisillä liesillä numeroa 6 tai 7. Ei siis laiteta levyä täysille, jotta vesi kuumenee ja alkaa kiehua alasäiliössä tasaisesti ja hiljalleen. Laitetaan pannu levylle ja sitten odotellaan. Kannen voi jättää auki, jotta näkee kun kahvi alkaa nousta putkesta yläpannuun.

Kun kahvi alkaa mousta yläpannuun, väännetään lämpö pois, ja suljetaan kansi. Kun vesi on kiehuessaan siirtynyt kahvijauheen läpi yläosaan, ja muuttunut mokka-kahviksi, alkaa se loppua säiliöstä ja mukana tulla ilmakuplia. Siinä vaiheessa kuuluu kurlutusta ja pulputusta. Nostetaan pannu silloin pois levyltä ja laitetaan hetkeksi rauhoittumaan. Pannu on tosi kuuma -varovaisuutta! Jotkut laittavat alaosan kylmään veteen -makuasia.

Mokka on valmista nautittavaksi. Kaadetaan kuumennettuun kuppiin, lisätään tavallista tai vaahdotettua maitoa tai/ja sokeria maun tai käyttötarkoituksen mukaan.

Mutteripannujen keräily on harrastus sinänsä: Alkuperäisiä Bialetin valmistamia on useita kokoja. On myös muita valmistajia, jotka enemmän tai vähemmän matkivat bialetin muotoja. Ainevahvuudet ovat kuitenkin usein ohuempia, ja mittasuhteet erilaisia mikä vaikuttaa pannun toimivuuteen ja kahvin lopputulokseen. Kuvakollaasini yläkuvassa oleva isompi pannu on halpaversio bialetista. Ostin sen Prismasta viidellä eurolla. Alimmassa kuvassa on ruostumattomasta teräksestä valmistettu pyöreämallinen Bialetti Venus, jonka hankin hyvässä uskossa induktioliedelleni. Ei kannattanut: Pannun pohja oli liian pieni halkaisijaltaan, tai siinä oli liian vähän magnetismia: induktiota ei syntynyt, ja lieden tietokone sanoi "piip ja error". Sain palautettua pannun, vedoten siihen ettei se sopinut tarkoitukseensa vaikka pakkauksessa niin väitettiin.

"Oikeat" Bialetit ovat mutterinmuotoisia, ja valmistettu alumiinista. Vanhemmat on nimetty eri vuosina ja eri kokoversioina eksoottisilla paikannimillä, kuten liitekuvan "portorico", joka on 1984 pannussa.

Kaikkiin pannumalleihin on saatavana edelleen varaosia: suodattimia, tiivisteitä, varoventtiilejä... kaikkea tarvittavaa. Google löytää...

Selvennykseksi sekavaan tekstiin,
tein kahden erilaisen mokkapannun toiminnasta videon YouTubeen, se on (ainakin ollut, toim.huom) katsottavissa osoitteessa:
http://youtu.be/cQmYcx7KwBs

[ kopio päättyy ]

Porissa, oikolukematta: 28.3.2023
_____
____
___
__
_
-
.

______

Linja-autoviikko ja uudelleenjulkaisua (osa 1)

 Kulununut edellinen viikko täyttyi ja huipentui  tiiviiseen viikonloppuun. Maaliskuun kalenterisivulla on paljon tekstiä. Huhtikuun ollessa vielä aivan tyhjä. Sillekin tulee merkintöjä, mutta etukäteen ei ole ainakaan vielä mitään muistutukseksi laitettuna
Muuttoni saaresta kaupunkiin alkaa olla jo "voiton puolella", paria kolmea käyntiä vaille valmis.
Kaikki siihen liittyvä on sovittu ja tavarat joista luovun löytävät paikkansa. Osa hävitykseen, osa lahjoituksina. On jälleen tapahtunut karsintaa tavaroista; kirjoista, äänilevyistä eri muodoissaan, ja muusta keräilytavarasta. Nyt tapahtuva on viides muuttoni  menneen 10 vuoden aikana. Jokaisella kerralla tavaraa on karsiutunut, tai jäänyt matkan varrelle toisten riesoiksi.

Tavaran plokkaamista, karsimista kutsutaan nykyään kuolinsiivoukseksi. Kolkko ilmaisu ihan järkevälle tekemiselle, mutta lopullinen sellainen jää perikunnan murheeksi. Pidän varsinkin tätä käynnissä olevaa päinvastaisena, elämänsiivouksena. Karsimalla pois melkein kaiken  jota ei tarvitse enää. Paljon sellaisen joka on siirtynyt paikasta toiseen, siirtyäkseen seuraavaan oltuaan koskemattomana kaapissa tai hyllyssä edellisestä muutosta alkaen. Keräilyharrastus on ollut kuulunut "taudinkuvaani" aina, eikä se varmaan vieläkään pääty. Tapa yksinkertaistuu ja on jo tehnytkin niin, kun maailma digitalisoituu senkin osalta. En koe enää tarvetta omistaa  hyllyssä tai varastossa tavaraa siksi, että sellaista on hieno tai tärkeä omistaa. Matkan varrella on ollut monenlaista: kymmentä kelanauhuria ja gramofonia, eksoottita kuollutta mediaa vaikka mitä 100-vuotiasta kirjoituskonetta ja recorderia. Mutta se niistä. Pari muistoesinettä, mutta muutoin aivan käyttötavaraa ilman kaksoiskappaleita jää jäljelle. Filateliasta en kokonaan luovu, mutta sehän mahtuukin melko pieneen tilaan lukumäärästään riippumatta.

 

 

Missä kuljin, mitä näin ja mihin kiinnitin huomion

 

 

Istuin menneen viikon aikana linja-autossa neljällä matkalla. Kolme kertaa saareen ja takaisin kaupunkiin. Niiden lisäksi kerran kaupassa, Länsi-Porin Lidlissä. 240 kilometriä, 15 bussia, 14 vaihtoa torilla. 35 euroa. Kahvia torin ärrällä eläkeläisalennuksella. Kaupunkitupakkia, kun piippua ei kehtaa...
Muutama kuvakin talteen. Ylläoleva meni patsas/ muistomerkki / taideteosalbumiini, pitkästä aikaa uutena "löytönä". Ajan liekki, Pihlavan terveysaseman tuntumassa. Kuva bussin ikkunan läpi puhelimella onnistui jotenkuten. Puhelimen kamerassa on laukaisuviive. Se ei ota kuvaa aivan sillä hetkellä kun laukaisinta painaa. Pitää ennakoida. Näin tuon menomatkallani saareen, ja ennakoin toisella kerralla ja sain sen talteen "tuurilla".

Bussin reitti kulkee viikonloppuisin Yyterin kautta, pysähtyen Virkistyshotellilla. Hotellin edusta oli eilen (19.3.) jalankulkijoiden kannalta melko kamala.  Hotellin vastuuvakuutus lienee kunnossa. Kuva ikkunan läpi.

Pihlapub sai huomiota maikkarin putous-sketsiohejlmassa. Sitä en kuvaksi tallentanut, mutta viereinen SEO-huoltamo meni googleen tällaisen tunelman kanssa.

Yyterin lenkin varrella näkyy bussin ikkunasta Yyterinaukio ja pian purettava punainen mökki. Hotellilta leirintäalueen sivustaa kulkeva tie oli sellaisessa kunnossa, että röykytyksessä hajosi jokin muovinen pömpeli ja putosi bussin lattialle. Onneksi siinä ei kukaan sillä hetkellä istunut tai seissyt.
 

 

Lauantaina oli torilla juhlat, kun Narukerä voitti Suomen mestaruuden jääpallossa. Bandyssa kuten nykyään muodikkaasti kirjoitetaan. En osallistunut juhlaan, seisonut torilla kaljapurkki kädessä - niin kuin nuo jotenkin miellän. Otin bussinvaihtoa odotellessani kuvan, kun oli niin jäinen tori että sillä olisi voinut pelata vaikkapa jääpalloa. Jatkoin saareen. Kuva sai huomiota ja kommenttia osakseen, kun lähinnä piruuttani sen kommentteineni someen jaoin.

Jäät lähtee. Kuva pengertieltä, bussin ikkunasta. Kappelinsalmen sillalla ihmettelin pilkkijöitä, joita oli kymenkunta autokunnallista sumuisella jäällä. Kai se pilkkijän kantaa, vaikka kevätjää on pehkua.

 

 

 Kahvin ja teen uudelleenherättelyä

Muuttotavaran mukana kulkeutui kahvimylly ja vaaka. Ne olivat kahvi- ja teeyhteydessä käyttämättöminä koko räpsöön aikani, ja sitä edeltävän viitisen vuottakin. Ruuvasin myllyyn veivin, joka on siinä ollut paikallaan varmaankin kymmenkunta vuotta sitten. Veivin korvannut akkuporakone kuoli akkunsa mukana jo kauan sitten. Porakone ei ole myllytyksessä hyvä juttu, kun siinä on kierroksia liikaa. Siitä seuraa kahvin ylipaahtuminen, kun myllyn terät kuumenevat jne.
Kun tai jos kahvia valmistaa perehtyneemmin, tuee kuvaan mukaan vaaka. 17 grammaa vettä ja gramma kahvia - sillä säännöllä 30 grammaa kahvia puoleen litraan (510ml) vettä. Mylytettäköön vain se määrä papuja jotka heti laitetaan.

Lidlistä papuja myllyyn. Tämä keskipaahtoinen on oikein mukavaa - siis hyvää. Joskus kun tuo on kulutettu, Porin Paahtiomosta seuraavat.

Kun "vauhtiin pääsin" niin Chaya (kvg) - teekaupan nettikaupasta pari teetä jotka ovat jääneet mieleeni. Oolongia eli hapetettua vihreää, ja Lapsangia ei savustettua mustaa. Molemmat Kiinasta. Muihin en ala.
Laitoin joku päivä terveysvaikutteistakin. Kuusenkerkkiä Earl Grey-pussiteehen. Rikoin kuitenkin pussit, kolme pussia teenlaittovälineeseen ja siihen kymmenkunta kuusenkerkkää. Tetsubinillinen oikein mukavan tuntuista sekin. 

Uudlleenjulkaisu - ensimmäinen tapaus

Minula on tallessa Satakunnan Kansan bolgikirjoittajana tekemäni kirjoitukset joulukuulta 2011 heinäkuulle 2013. Olen pohtinut niiden uudelleenjulkaisua tässä omassa blogissani, kun tekstin tekijänoikeudet ovat edelleen omani.
Ne kasvattavat julkaisujeni pituutta, mutta ovat helposti ylihypättävissä jos ja kun siltä tuntuu.
Tästä se lähtee!


Satakunnan Kansan blogi: 1.1.2012  Pööniä toroon

 

Lupasin kirjoittaa kahvista. Joku ottaa sen lupauksena, toinen varoituksena. Kahvista kirjoittaminen voi tuntua turhalta puheelta jokapäiväisestä asiasta jonka kanssa ei sovi saivarrella. Datasukupolvi tuntee termin hifistely. Vanhempi polvi kuittaa touhun turhanpäiväisenä hienostelevana pelleilynä, johon syyllistyvän höpinöitä ei kannata ottaa vakavasti.
Kannattaa tai ei, saivartelua tai hifistelyä, kirjoitan kuitenkin kun eväät on annettu.

Vietin uudenvuodenaattoa kahvinkeitintä rassaillen: Muistin vintillä olevan vanhan Moccamasterin, joka hylättiin kannussa olevan särön vuoksi sinne joskus kymmenen vuotta sitten. Moccamasterista on tullut synonyymi sanalle kahvinkeitin. Joka aamu se keittää kahvin, jolla saadaan kone käyntiin. Teenjuojat ovat oma lukunsa. Moccamasteria pidetään kahvinkeittimien mersuna; laadukkaana, hintansa arvoisena, uskottavana. Mikä lie...

Heräsin ajatukseen, että kai se sitten on niin. Oppiakseen mitä hyvin keitetty (tai laitettu - kahviahan ei saa päästää kiehumaan) kahvi on, täytyy alkaa käyttämään tuota sitten uusien kahvien "testipenkkinä", että tietää mistä puhutaan.
Mutta ei vielä siitä enempää. Katsotaanpa mitä muita vaihtoehtoja on, ja unohdetaan sähköllä toimivat suodatinkahvikeittimet ja muut automaatiot joksikin aikaa.

Keräsin hyllyltäni yhteiskuvaan kahdeksan erilaista kahvinvalmistusvälinettä. Kahdeksan menetelmää valmistaa kahvijauheesta juotavaksi tarkoitettua ainetta.
Numeroin esineet kuvaan jotta on helpompi seurata lähetystä. Avatkaa nyt kuva vaikkapa erilliseen ikkunaan ja asetakaa se mukavasti tämän tekstin rinnalle tai päälle, tai johonkin. Tästä se alkaa:

Numero 2
on suodatinsuppilo, jonka alla lasikannu. Tämä on oikeastaan manuaalinen versio kahvinkeittimestä.

Numero 1
On pannukahvin valmistukseen käytettävä kahvipannu.
Pannukahvin laittaminen on sellainen kahvin osa-alue, johon en ole käytännössä perehtynyt. En ole koskaan keittänyt pannukahvia. Mutta tulen kyllä keittämään.

Numero 3
on pressopannu -french press, josta suomalainen nimi. Pressopannulla valmistetaan pressoa. Sillä ei ole mitään tekemistä espresson kanssa. Pressopannun näköisellä laitteella voidaan valmistaa myös teetä. Palaan asiaan myöhemmin, siis pressopannuun.

Numero 4
on mokkapannu. Mutteripannuksikin kutsuttu kaksiosainen pannu, jolla valmistettavan kahvin nimi on mokka. Sekään ei ole espressoa!

Numero 5
on alkuperäinen näkemys espressokeittimestä. Noin 100-vuotias keksintö. La Pavoni nimeltään. Espressokeittimiä on monen näköisiä, ja monella tavalla toteutettuja. Niiden yhteinen tavoite on tuottaa sopivan lämpöinen vesi, joka painetaan sopivalla paineella sopivaksi paahdetun ja jauhetun ja puristetun kahvijauhekakun läpi kuppiin. Kun kaikki osat osuvat kohdalleen ja sopivat yhteen, saadaan aikaan espressoa, joka on kaikkien kahvien äiti. Se on kahvin "perusyksikkö", jota käytetään valmistettaessa cappuzzinoa, latte'a, ja muita hienoja kahvijuomia. Pelkästä espressosta voisi kirjoittaa loputtomiin, kuten kuvan keittimestäkin, jota pidetään espresson "korkeakouluna", tai koko harrastuksen tuhoajana. Helpommallakin saa aikaan erikoiskahveja, mutta tämä malli mahdollistaa kaikkien osa-alueiden hallinnan yksilöllisesti.

Numero 6
on perkolaattori. Pulputin, pulppupannu. Perkolaattorilla saatu kahvi vastaa sekin paljolti pannukahvia. Mutta homma on paremmin "kontrollissa". Perkolaattoreitakin on monen laisia: automaattisia sähköporkolaattoreita, ja sitten tuollaisia "mauaalisia", keittolevyllä tai kaasuliedellä käytettäviä. Nuotiolla en tuota antiikkiesinettä malttaisi käyttää. Asiasta enemmän myöhemmissä jaksoissa.

Numero 7
on vakuumikeitin. Alipanekeitin, Santos-keitin, pallokeitin. Sifoniksikin sitä kutsutaan. Tämä on suosikkini. Helposti todella hyvää kahvia miltei minkälaisesta purusta tahansa. Jotkut ovat tehneet tästäkin menetelmästä tiedettä: lämpömittareilla, ajastimilla, karkeuksilla, paahtoprofiileilla ja vaikka millä. Mutta minä kun otan tuon kristallipallon hellalle, niin annnan mennä intuitiolla: pööniä toroon!
Keitin toimii kaksivaiheisesti. Ensin keitetään vedet alapallosta jauhojen läpi yläpalloon. Kun vesi on kaikki kiehunut yläpalloon, otetaan laitos pois liedeltä, ja jäähtyessään alapalloon syntyvä alipaine imee valmiin kahvin yläpallosta alas. Voilá!
Olen kuvannut perhetapahtuman Youtubeen:
http://youtu.be/0ZP_5riatPg
nautinnon kruunaa asiaankuuluva musiikki joka soi taustalla...
(linkki myös tekstin lopussa)



lopuksi numero 8
joka on turkkilaisen kahvin valmistuksessa käytettävä kuparinen pieni pannu, jolla valmistetaan yksi kupillinen kerrallaan, todellista kahvien kahvia. Pannu tuntee länsimaisen nimen ibrik. Turkkilaiset tuntevat sen nimellä cezve. Turkkilanen kahvi tunnetaan myös arabialaisena tai itämaisena. Tästä mielenkiintoisesta aiheesta myös varmasti lisää myöhemmin.

Tervetuloa jatkokursseille!

________
Kopion loppu
 

 

 

Orkidea - maljakko - lasiveistos

 

Viimeinen itselleni säästämäni keräilyesine - lasisellainen. Timo Sarpanevan Orkidea.
Nuorena huushollin rakentajana ostin tämän Iittalasta, täydentämään peritösellaisten vitriiniä. Kortena kekoon a perinnettä jatkamaan. Ne ajat ovat jo ajat sitten menneet, mutta tämän halusin "uuteen" hyllyyn tai vitriiniin.
 

Alkavaa viikkoa ja ennakkoäänestyksenkin alkua - palaan siihen ensi viikolla, ja niihin jos ja kun. Tai.

 

 

Porissa: 20.3.2023

_______________

Resoluutiovertailu Porin torilta

 

Tämä postaus eri resoluutioiden vertailuun vuoksi, ei varsinaieksi laiskurin - päiväkirjamerkinnäksi.

Somen kuva-algoritmeissä on taas tapahtunut "kehitystä", joka kiinnitti huomioni kuvia puhelimen näytöllä zoomaillessani. Nämä kuvat myös fb-seinälläni (pian), jossa  efekti tarkasteltavissa:
Onko vanha 2048-pitkäsivu- sääntö vanhentunut.
Kuvat satunnaisessa järjestyksessä ilman enempiä kommentteja.
Kuvattu puhelimella 15.3.2023: Porin kauppatori, Ojalan piirakat "sulkee" klo 13.

Porissa: aamulla 17.3.2023

...

Kalenteriviikkoa ja vaikenemista

 Kalenteriviikko 11 on alkamassa tai alkanut. On taas kulunut viikko edellisestä postauksestani. Maaliskuun viikot paperisessa kalenterissani alkavat kuun loppua kohden täyttyä muuttohommista. Tyhjiä rivejä on vielä kuukausinäkymässä muutama, päiviä joina ei tapahdu "mitään" - ainakaan suunniteltua tai sovittua. Huhtikuu loistaa tyhjyyttään.
Byrokratia on hoidettu; sopimusten irtisanomiset ja muuttoilmoitus postiin ja Digi / väestövirastoon, jolla nimellä entinen maistraatti nykyään toimii.

Kun muuttoni tapahtuu saaresta kaupunkiin, kertyy matkustusta jäljellä olevan ajan aikana sen osalla vähintään 12 tuntia. Linja-autossa istumista. Tavaran kulku on järjestyksessä, ja muutaman isomman sijoitukset sovittu. Vain nojatuoli tuntuu jäävän ongelmalliseksi. Kun ei ole saanut suosiota facebookin parissa kierrätys / roskalavaryhmässä.

 

Saaressa "hyppäämisen" joukkoon mahtuu kevyempääkin kulkemista. Kaupassakäyntiä. Lauantaina käytiin kaupungissa ruokakupassa, ja kun aikaa oli linja-autojen kulun välillä sekä lipun voimassaoloa riitti, käväistiin samalla vilkaisemassa vaalikampanjointia. Kauppahallissa oli sen oven edustalla seisovan ständin kertomana vaalikarnevaalit. Ehdokkaat olivat jalkautuneina kansan ihmeteltäviksi, jakamaan karkkia ja muuta vastaavaa rihkamaa.

Ennen ovat parveilleet Eetunaukiolla ja jokunen torilakin, mutta nyt sisätilassa. Ehkä sielä vaalimakkaraakin oli tarjolla jossain muodossa, mutta ei samanlaista grillaust kuin toreilla ja aukioilla.
Kahvia oli, ja pop-up- myyjiä myymässä omiaan. "Kerrankin hallissa elämää ja väkeä", oli kommenttien joukossa kun pistin tuon kuvan johonkin onnellisten porilaisten someryhmään. Pääosan kommenteissa vei kuitenkin koronamaski. Tai maskien puuttuminen ihmisten naamoilta. Politiikasta ei hiiskuttu. Kommentteihin täytyy tietenkin varautua. Ja suhteutua niihin varaukselliseti. Eli pitää turpansa kiinni.  Pidin melkein omani.

 

 

Herkkua Sokoksen palvelutiskiltä.
Halista päästyämme menimme s-market herkkuun, joka toimii Sokoksen tiloissa. Se oli joskus nimeltään Sokos-herkku, josta löytyi sellaista jota ei aivan joka kaupasta löytynyt. Kauppojen valikoimat riippuvat edelleen kaupoista joissa asioi. Valikoimista löytyy nykyään harvoin tätä, jota aina kyttäilen. Tai ainakin usein. Makrillia; oikeaa savusellaista. Vakuumi-pippuri- tai juustomakrillikin kelpaisi mutta niitä ei näe enää ollenkaan.
Nyt löytyi. Vieressä tiskilä oli silakkafilettä; 14 euroa kilo. Ja nyljettyä madetta, samaan kilohintaan kuin tämä makrillimmekin. Makrilli on hyvin terveelistä ravintoa. Silakasta oli uutisointia toissapäivänä, ettei se kelpaa enää kuluttajille. Makrillista tuskin nykykuluttaja mitään tietääkään.

 

Paluumatkamme päätyi mutkaan, muttei päättynyt. Tämä kuvakaappaus päätyi palautteeseeni Porin Linjoille. Kun paluu torilta kotiin ei mennyt niin kuin strömsöössä. Ei se mikään kamala juttu ollut, mutta kuitenkin piti paautetta pistää.
Tähän loppuun kopio osasta sähköpostiani asiakaspalvelulleen, kirjesalaisuudesta huolimatta:

"Oltiin lauantaina 11.3.2023 kauppareissulla Väinölästä kaupunkiin, käytössä 2 2 tunnin sarjalippua.
Paluumatkalle piti lähteä linjalla 8 klo 14. Kuljettajaa ei kuulunut autolle ja menin kysymään toisen auton kuljettajalta asiasta. Hän totesi että kuski saattaa nukkua - taukotilassa. Ja lähti sinne.
Luovutimme asiassa, ja menimme kahville, odottelemaan seuraavaa; nelosen lähtöä. Kahvilan ikkunasta näimme, kun kasi meni melko hurjaa vauhtia antinkatua, melkein puoli tuntia myöhässä. Sitä olisi tietenkin voinut jäädä laiturille odottelemaankin, mutta ei siellä viimassa viitsinyt.

Lippu meni vanhaksi, aika umpeen. Lisäsin uudet liput ja nousimme neloseen. Kuljettaja totesi että ai; ostit uudet. Hän oli samassa paikassa kun ihmettelin toiselle kuskille kasin autiutta. Olisimme ilmeisesti päässeet korvaukseksi odotuksest ilmaiseksi. Menetys oli 5 euroa, mikä ei talouttani kaada. Eikä meillä ollut tiukkaa aikataulua tällä kertaa menemisissämme. Hauskahko muisto, muistojen kansiooni."

 Olisi tuosta voimut vaietakin, enkä face-bookkiin sitä toitottanut (paitsi tämän bloggauksen jakamisella omalle seinälleni). On lopulta samantekevää, mitä tuosta palautteestani seuraa. Tai seuraako mitään. Ymmärrän hyvin että tuhansien ajettavien vuorojen joukkoon tulee myöhästymisiä ja vaikka mitä. Ja olen kohdannut vain kaksi sellaista että on joutunut odottamaan seuraavaa autoa. Viikonloppuisin odotus saattaa olla tavallista pidempi, ja jos myöhemmin illalla on liikkeellä, saattaa linjat olla ajetut.

Elämä jatkuu ja viikko alkaa. Muutaman tunnin kuluttua taas pysäkile, torille, ja edelleen Räpsöön autoon. Illalla takaisin. Jos ja kun linjuriautot kulkevat ja kuskit ovat heränneet tauoiltaan.

Porissa: 13.3.2023

_______________

 

 

Kuvaa Puuvillasta ja torilta

Bussilakon päätyttyä perjantaina 3.3. ja kaikkien linjojen palauduttua liikenteeseen maanantaina, eilen: 6.3.
lähdettiin kauppaan, Puuvillan kauppakeskukseen. Clas Ohlsonilla, apteekissa, purkkien palautuspisteellä ja ruokaa Citymarketista.  Juuri avattu Marakatti- niminen liikekin tuli "bongattua", ja kuvattua Google-mapsiin.
 
Mutta siitä tai niistä tähän enempää. Katsokaa googlesta. Puuvilla ja sen parkkipaikka sen katolla, oli uutisissa viime viikolla. Alkavat rakentaa lisää aurinkosähkövoimaa sinne, jonka seurauksena 150 autopaikkaa poistuu, vähenee asiakaskunnan käytöstä. Uutisen kommentointi oli odotettavaa, eikä minun sitä olisi tarvinnut lähteä lukemaan eikä päätäni vaivaamaan. Varsinkaan kun asia ei itseäni enää millään tavalla koske, kun bussilla ja kesäaikaan polkupyöräillen liikun.
Muistin kuvanneeni Puuvillan aurinkokennoja, jotka sen katolle laitettiin 2020. Samalla reissulla kuvasin katon parkkipaikkaakin. Dronella peräti, jotta sain haluamani kuvakulman varsinkin aurinkopaneeleihin.

2020 valmistunut aurinkosähkön tuottamiseen tehty aurinkovoimala. Joksi nimittämistäkin joku tarkkanäköinen kritisoi jotenkin vääränä. Tämä voimala tuottaa sähköä keskimäärin 470-490 megavattia vuodessa. Tuleva uusi aurinkovoimala tulee noin 3000 neliön alueelle. Sen tuotantotavoite on 270-290 megavattia vuodessa. Kauppakeskuksen kiinteistön kokonaiskulutus vuodessa on noin 9500 megavattia vuodessa. Uuden voimalan myötä sähköstä tuotetaan alle 10 prosenttia.

 

Näkymä kattoparkin yltä, kauppakeskuksen sisäänkäynnin ja poistumistunnelin  suuntaan.  Horisontissa Keski-Porin kirkko ym.

 

Samalta paikalta vastakkaiseen suuntaan. Horisontissa vasemmalla Pormestarinluodon kerrostaloja.
Tästä tai toisesta päästä kattotasannetta tulee sitten poistumaan 150 pysäköintipaikka, josta jotkut ovat huolissaan, ja jotkut jopa uhkaavat lakkaavansa käymästä Puuvillassa kun parkkia on sitten niin heikosti. Niin kai, kun kauppakeskuksella on kaikkiaan  1760 pysäköintipaikkaa. 500 sisäpihalla ja talossa 400 paikkaa / taso, yhteensä 1200 paikka. Aurikovoimalan laajennuksen jälkeen niitä on talossa 1050 ja koko hoidossa 1600. Parkkipirkot ja petetkin vainoavat arkisin pysäköintikiekkonsa hukanneita tai unohtaneita onnettomia autoilijoita.
No - saivartelu sikseen. Ihan mielenkiintoista ja mukavaa seurattavaa, kun voimala joskus alkaa rakentua ja valmistua. Palaan paikalle kameroineni tai dronen kanssa vertailemaan muuttuvaa näkymää.
 

 

 Mennään bussilla - ja torille

Vilkaisin aamulla (siis eilen) torin webbikameran kuvaa, ja bussilippuja ostessani karttakuvaa samalta paikalta samaan aikaan. Liikenne - siis julkinen sellainen oli palautunut normaaliksi, ja kaikki bussit linjoillaan. Kolme päivää kestänyt lakko ja sen jälkeinen palautumisaika oli kulunut loppuun.
Laituritkin oli sorastettu. Matkaan siis.

 

Paluumatkalla oli vaihtoaikaa seuraavaan autoon puolisen tuntia. Kahvia ärrällä, jonka yhteydessä hetkeksi ulos pahetta harjoittamaan. Mielessäni on ollut tämä näkymä, jonka nyt "matkein" itselenikin talteen. Matkimista, kun saan usein idean johonkin jonka olen nähnyt somessa.
Torirakennuksen läpimenevä väylä laiturialueelta torille. Entisessä satapaskassakin oli samanlainen, mutta pienempi. Siitäkin pääsi pyörällä torille.
Tein tämän kuvan jälkikäteen, photoshopilla alkuperäisestä - kun en ollut ollenkaan tyytyväinen kuvaan jonka ensin latasin Facebook-sivuleni. Siinä oli / on jotain mätää. Tämäkään ei ole mikään priima, mutta vähän parempi.

Vertailun vuoksi tämä, puhelimella vääntämäni ja someen lataamani, jonka halusin tarkistaa uudelleen.
Puhelin on tullut enenevässä määrin kuvien käsittelyyn. Useimmiten se täyttää tehtävänsä hyvin, mutta välillä jälkeenpäin tarkasteltuna se on tehnyt "omiaan", viimeistään nettiin laittamisen hetkellä.
Tietokoneella facejakoja tehdessäni, muunsin kuvat nettisopiviksi. Pitkiltä sivuiltaaan määrämittaisiksi.
Tässä tapauksessa face teki omiaan, ja kuva supistui puoleen siitä mitä piti.

Otin matkaan mukaan Dji:n P2 kameran, jonka "pro" tuotos on suurikokoinen, yli 9000 pikseliä leveä.  Tämä somen raiskaama on 1080, vaikka luulin lataavani sen 2048-standardina.
Edellinen kuva on standardissa. Bloggeri ei tee niin pahasti omiaan kuville.
Molemmat voi katsoa klikkaamalla suurempina - jos ketä kiinnostaa.

 

Toinen odottelukuva. Pohjoiskauppatorin kulmaan on avautumassa The Black Horse -niminen brittityylinen pubi. Kuuluisuutta nauttineen, konkkaan menneen Citypubin entisiin tiloihin.
Uusi on saanut jo ennnen avajaisiaan nimen kalsaribaari, nimestään johtuen. Suomenkielinen musta hevonen ei ole trendikäs, mutta inglismi saattaa johtua tekijänoikeus- tai tavaramerkkipelostakin. Mustaa hevosta valmistetaan edelleen; siis olutta. Kalsareista en ole aivan varma.
 

En kuulu baarien kohderyhmään, aivan harvaa tapausta lukuunottamatta. Nautin pari (2-3) olutta mieluiten kotisohvalla. Yleensä tavallista keppanaa, mutta joskus kiinnostaa muukin. Etsin kaupasta Guinnesia, mutta sitä ei tietenkään ollut valikoimassa. Löysin sen sijaan Fuller's London Pride Ale:a.
Ajattelin ensin että huoneenlämpöisenä sitä, mutta kurkkasin kuitenkin varmuuden vuoksi netistä, että niinkö se on tarkoitettu.
Onneksi katsoin, kun ei ollut. Vaan jääkaappikylmänä. Jääkaappilämmön standardina pitävät 10 astetta. Jääkaappimme tuntuu melko kylmältä. Yleensä en kaljojen lämpötiloja mittaile, mutta tuli nyt tsekattua jääkaappilämpömme. Aste sinne tai tänne. Pian se lasissa lämpiää. Stoutti on enemmän mieleeni kuin ale. Mutta menihän tuo ginnesin puutteessa. Join suoraan pullon suusta, kun en liikoja odottanut. Tummat sitten lasista jos ja kun jotain sellaista löytyy.
(Mittari on Weber-grillifirman merkkinen - lihalle tai jollekin takoitettu, mutta ajaa asiansa monessa)
 

 

 Tilastoja - lopuksi

Tammi- helmikuun kulkemisia. Jalan ja bussilla. Kilometrejä ja tunteja.

Kokosin trackerista ja muista taulukoistani yhteenvedon: "Pyöräilyt Reposaaressa."
2021
1164 km josta 77 km saaresta poistuen
Vain saaressa: 1087 km

2022
Saaresa 160 km, jonka jälkeen pyörä 10.6. kaupunkiin. Siirto 39 km
Pyöräilyt kaupungissa 890 km, siirto mukaanlukien 929 km
Saaressa pyöräilyt, saaresta poistumatta yhteensä: 1250 km

Reposaaressa asumiseni hiipui kesällä, ja kokonaan sen aika on pian ohi: tämän maaliskuun lopussa.
Aikansa sitäkin, joka oli hienoa aikaa. Mutta olen kuitenkin lopulta enemmän kotonani kaupungissa  kuin luonnossa tai sen tuntumassa. Edellä luettelemani "pyöriminen" saaressa oli sillon paikallaan, mutta elämä on.

Tämän "viikoisen" kirjoitelman aihe oli taas hiukan hukassa, mutta löytyi lopulta. Julkaisujen ketju, kerran viikossa tapahtunut ei katkennut nytkään, vaikka läheltä piti.
Vilkaisin ennen kirjoittamaan alkamista blogin tilastoa kuluneen viikon ajalta.  Julkaisuja tunnutaan odotettavan, kun eilen maanantaina oli kävijämäärässä "piikki". Julkaisu venähti vakiintuneesta maanantaista päivällä.  Pitkään laitoin tekstejä ja kuvia perjantaisin. Mutta meneehän se näinkin.

Porissa: 7.3.2023.


____