Muutos ja äänestys ja vanhan blogin kopio (osa 2)

Aivan aluksi haluan kiittää, kuten eräs poliitikko vaalivalvojaisissaan vuosia sitten loi moneen kertaan jaetun ja irvaillun sanonnan aloituksen; maaliskuun muuttohommassa saamastani avusta. Tavaroiden kuljettamisesta saaresta kaupunkiin, organisoinnista ja järjen puhumisesta - kun omani ei joka päivä pysynyt kasassa ja hortoilin sinne tänne. Oikkujeni ymmärtämisestä ja mahdollisesti kärsivällisyydestäkin. Siitä että muutamat huonekalut saivat jatkosijoituspaikan, samoin muutama koriste-esine, käyttötavara ja kirjapinkkakin pääsivät hyvään kotiin. Kiitos.

Jonkin verran meni hävitykseenkin, kun muutto oli tavallisesta poikkeava. Tavallisessa kannetaan kamat muuttoautoon, huusholli tyhjäksi, ja kannetaan uuteen - asuntoon johon ollaan muuttamassa. Nyt oli erilainen tapaus, mutta ei siitä enempää.

Eilen oli maanantai. Minulta ei tullut maanataiseksi vakiintuneeseen tapaan blogijulkaisua, kun oli tärkeä meno ja päivä.  Kuvat joita tähän viikkojulkaisuun ajattelin laittavani, olivat vielä kamerassa - tai puhelimessa, laittamattomina ja lajittelemattomina.
Kävin blogin tilastoissa. 58 kävijää oli käynyt katsomassa maanantainumeron perään. Joka jäi tekemättä. Toivottavasti palaavat uudelleen katsomaan.

Laitan viimevikkoiseen tapaan tämänkin julkaisun loppupuolelle kopion SK-blogikirjoituksestani, tammikuulta 2012.

Mutta alkuun mennyttä viikkoa muutamin kuvin. 

Saaressa "hyppäämisen" väliin mahtui pari käyntiä kaupungillakin. Yhdellä niistä käväisin Isokarhun pohjakerroksessa toimivassa Kaupunkiolohuoneessa. Katsomassa olisiko jotain uutta taidenäyttelyä jo. Ei ollut vieä, rakenteilla oli. Mutta päivätanssit olivat alkaneet heti puoliltapäiin, kun huone avasi ovensa.

Kaupunkiolohuoneen seinälle on koottu melko iso määrä kanavatöitä. Otin siitä kolme kuvaa, jotka stäkkäsin yhdeksi. En korjannut tynnyrivääristymää.

Ajatus "kanavatyöseinän" ikuistamiselle nyt Kaupunkiolohuoneella heräsi muistikuvastani tästä, elokuun lopula 2020 kuvaavmastani vähän vastaavasta näkymästä.



Pois muuttaneen ja sittemmin lopetetun Anttilan tavaratalon entisiin tiloihin oli laitettu taidenäyttely: Kulttuurityhjiö - niminen.

Tapaus painut mieleeni, kun yleisvalaistukseltaan pimeäksi jätetyssä näyttelytilassa oli erityinen tunnelmansa. Tämä ja monta muuta kuvaa tallentui silloin.

Pyllistys ja muuta mutua

Takaisin viime viikkoon joka oli jo melko keväinen, ennnen eilen alkanutta "takatalvea". Silmäillessäni kaupunkia Itäpuiston päässä, otin lukuisien eetusaliinien joukkoon tämän pyllistyksen. Kveen on hakattuna, miksi hän sai patsaan puiston päähän. Pyllistys kuvastaa mieipidettäni tämän päivän poitiikasta,  mitä ja jota olen päättänyt olla kommentoimatta.
Meuhkaaminen on viikon kuluttua hiljentynyt, kun vaalit on käyty. Siitä se siirtyy hallituskuvioista ja -kokoonpanosta paasaamiseksi.

Kävin ennakkoäänestämässä. Saaressa asuessani, kahden vuoden sisällä käydyt vaalit jätin väliin kun eivät mahtuneet ajatusmaailmaani. Eduskuntavaaleja en muista jättäneeni väliin.
Näin eilen Ylen artikkelin, jossa taivastelivat jonkun kaupungin lähiön; olikohan Kotka / Karhuvuori tai joku sellainen, pientä äänestysprosenttia, jonka vuodostivat ovelta ovelle tekemästään kyselystä. Oli tai on kovin paljon nukkuvien puolueen kannattajia. Äänestys% jotain 45-48 välillä.
Se on ihan yksi lysti miten kukin äänestää tai jättää menemättä äänestämään. Mutta ärsyynnyin toimituksen näköalasta ja puitteiden kuvailusta. Kertoivat paikasta, että lähiö muodostuu kolmikerroksisista kerrostaloista joiden keskellä on S-market. Muistuttaa nyt-uutta asuinpaikkaani jossa on myös kolmikerroksisia kerrostaloja. Kauppa puuttuu, tai se on lopetettu. Laasersotapelisali tuli sen tilalle. Porin uusi kaupunginjohtaja karsi k-ryhmään siirtyneistä Suomen lähikaupan (SiWa) yksiköistä sellaiset joiden katsoi olevan jotenkin kannattamattomia. Tai eivät sopineet brändiin. Mikä lie.

Kolmikerroksisissa kerrostaloissa asuu ilmeisesti sellaista sakkia jota kannattaa käydä haastattelemassa kun tavoitteena on saada joku sensaatio äänestämättömyydestä. Tunnen useita joiden arkipäivän ajatusmaailmassa ei ole pienintäkän osaa äänestämiselle. Vuosia sitten, eräässä seurapiirissä joka liittyi harrastamiseeni, mainitsin jotain äänestämisestä kun oli jotkut vaalit tulossa. Sain kummastelevia katseita ja hämmästelyä. Äänestäminen oli aivan vieras ajatus hänellekin jolle asiasta sanoin. Tilannetta voi verrata omalla kohdallani siihen, että menisin jäähalliin huutamaan, tai nykymusiikkia esittävään konserttiin - siis "klassisen musiikin". Tai tanssitaidetta katsomaan, maksavana katsojansa osallistumisesta puhumattakaan. Kuttuurluksusta, kuten eräs lööppiin jutunut meni sanomaan.
Näinä päivinä, kun vaalikiima valtaa median, kannattaa ehkä keskittyä postimerkkien keräilemiseen tai pitsin nypläykseen.
 

 

Poikkean  bussipysäkille mennessäni Ärrältä tupakkia hakemassa. Joku kerta näin sen seinälä tämän mainoksen. Toisella kerralla otin siitä kuvan, kun meinasin että graffiti-suttaus. En lukenut mainoksen tekstiä vaan nappasin kuvan jonka luulin olevan herkku.
Sisällä jonottaessani näin kuitenkin toisen saman mainoksen, jossa sinäkin "ämmä". Menin halpaan. Mainitsin siitä myyjälle. Hän kertoi että olen ensimmäinen joka kiinnitti huomion mainokseen. Nauroimme.

 

Ilmapuntari uudessa paikassaan. Lämpömittarikin. Koputtelen puntaria taas pitkästä aikaa. Säähavainnot tallentuvat paperiseen kalenterikirjaan. Joskus laitan exceliinkin, jos  on aihetta Ilmapuntari on aina kertonut "totuuden".
 

 

Ilmatieteen laitoksen havaintoaseman luvut, edellisen puntarikuvan aikaan. Tarkistaakseni puntarin kalibroinnin, muunsin paineet molempiin suuntiin. Riittävän kohdallaan on. Painemuuntimet löytyy netistä.

"Stereot" laitettu pinoon, ja koesoitto vinyylillä soi hyvin. Kokoonpano laitteissa koki muutoksen / karsintaa. Vinyyli ei kuole koskaan. Lautasela Dire Straits - Money for nothing.

Jälkeni bussipysäkille. Ja kauppakärryn jota mummokärryksikin naureskelevat.

Vihon-vihon viimeinen vilkaisu Reposaaren asuntoni ranskalaisen parvekkeen ovesta. Sääkuviksikin lukemattoman määrän tallentamistani viimeinen.

Kahden vuoden saari-ajajaksoni on päättynyt.  Jätin avaimet asunnon tiskipöytätasolle melkein päivälleen kaksi vuotta siitä, kun ne itselleni samalta pöydältä noukein. Olen blogissani aiemmin viljellyt tilastoja saaressa tekemisistäni; pyöräilystä, linja-autoiusta sun muusta triviaalista. Aikansa kutakin, enkä tuota kahta vuotta halua unohtaa tai sitä katua. Siinä on puolensa, mutta niin on kaupunkimaisemmassakin asumisessa ja elämisessä. Luontoelämystä löytyy molemmista, jos se on tärkeää. Meri ei karkaa, ja sen äärelle pääsee tulevaisuudessakin. Aivan pian en kutenkaan usko Räpsööseen lähteväni. Se on niinsanotusti "nähty" - hyvin perusteellisesti.

Jatketaan !

Uudlleenjulkaisu - toinen tapaus

Minula on tallessa Satakunnan Kansan bolgikirjoittajana tekemäni kirjoitukset joulukuulta 2011 heinäkuulle 2013.

Italialainen Alfonso Bialetti kehitti vuonna 1933 kahvipannun, jota on valmistetu yli 300 miljoonaa kappaletta. Se lienee maailman tunnetuin ja yleisin kahvipannu. Pannua kutsutaan mokkapannuksi, koska sillä saadaan valmitettua mokkaa. Sitä kutsutaan myös espressopannuksi, vaikka "oikeaa" espressoa" sillä ei saada aikaan. Suomalainen nimitys tälle mainiolle pannulle on mutteripannu, sen muodosta johtuen. Mokka; vaikka ei espressoa olekaan, sopii kuitenkin espressopohjaisten kahvijuomien pohjaksi: cappuzzinoon ja latteen. Mokan valmistuksessa käytetään tavallisimmin espressojauhetta, jotta kahvista tulee tuhtia ja täyteläistä.

Valmistusmenetelmä on yksinkertainen, mutta muutama asia kannattaa ottaa huomioon. Keskimäisessä kuvassa on pannu purettuna kolmeen pääosaansa.
Osa A; pannun alaosa, eli vesisäiliö. Se täytetään kylmällä vedellä, kierteiden alaosassa näkyvään pieneen messinkiseen varoventtiiliin saakka. Siten että venttiili jää pinnan yläpuolelle.
Osa B; asetetaan alaosaan, ja täytetään kahvijauheella tasaisesti. Juhoa ei paineta piukkaan.
Osa C; pannun yläosa -ruuvataan kiinni vesisäiliöön, ja kiristetään sopivasti, mutta ei hampaat irvessä. Pannu on nyt ladattu.

Valmistus:
Laitetaan keittolevy keskilämmölle, joka tarkoittaa 6-asentoisella liedellä numeroa 3, ja uudemmilla 12 pykäläisillä liesillä numeroa 6 tai 7. Ei siis laiteta levyä täysille, jotta vesi kuumenee ja alkaa kiehua alasäiliössä tasaisesti ja hiljalleen. Laitetaan pannu levylle ja sitten odotellaan. Kannen voi jättää auki, jotta näkee kun kahvi alkaa nousta putkesta yläpannuun.

Kun kahvi alkaa mousta yläpannuun, väännetään lämpö pois, ja suljetaan kansi. Kun vesi on kiehuessaan siirtynyt kahvijauheen läpi yläosaan, ja muuttunut mokka-kahviksi, alkaa se loppua säiliöstä ja mukana tulla ilmakuplia. Siinä vaiheessa kuuluu kurlutusta ja pulputusta. Nostetaan pannu silloin pois levyltä ja laitetaan hetkeksi rauhoittumaan. Pannu on tosi kuuma -varovaisuutta! Jotkut laittavat alaosan kylmään veteen -makuasia.

Mokka on valmista nautittavaksi. Kaadetaan kuumennettuun kuppiin, lisätään tavallista tai vaahdotettua maitoa tai/ja sokeria maun tai käyttötarkoituksen mukaan.

Mutteripannujen keräily on harrastus sinänsä: Alkuperäisiä Bialetin valmistamia on useita kokoja. On myös muita valmistajia, jotka enemmän tai vähemmän matkivat bialetin muotoja. Ainevahvuudet ovat kuitenkin usein ohuempia, ja mittasuhteet erilaisia mikä vaikuttaa pannun toimivuuteen ja kahvin lopputulokseen. Kuvakollaasini yläkuvassa oleva isompi pannu on halpaversio bialetista. Ostin sen Prismasta viidellä eurolla. Alimmassa kuvassa on ruostumattomasta teräksestä valmistettu pyöreämallinen Bialetti Venus, jonka hankin hyvässä uskossa induktioliedelleni. Ei kannattanut: Pannun pohja oli liian pieni halkaisijaltaan, tai siinä oli liian vähän magnetismia: induktiota ei syntynyt, ja lieden tietokone sanoi "piip ja error". Sain palautettua pannun, vedoten siihen ettei se sopinut tarkoitukseensa vaikka pakkauksessa niin väitettiin.

"Oikeat" Bialetit ovat mutterinmuotoisia, ja valmistettu alumiinista. Vanhemmat on nimetty eri vuosina ja eri kokoversioina eksoottisilla paikannimillä, kuten liitekuvan "portorico", joka on 1984 pannussa.

Kaikkiin pannumalleihin on saatavana edelleen varaosia: suodattimia, tiivisteitä, varoventtiilejä... kaikkea tarvittavaa. Google löytää...

Selvennykseksi sekavaan tekstiin,
tein kahden erilaisen mokkapannun toiminnasta videon YouTubeen, se on (ainakin ollut, toim.huom) katsottavissa osoitteessa:
http://youtu.be/cQmYcx7KwBs

[ kopio päättyy ]

Porissa, oikolukematta: 28.3.2023
_____
____
___
__
_
-
.

______