Kalenteriviikkoa ja vaikenemista

 Kalenteriviikko 11 on alkamassa tai alkanut. On taas kulunut viikko edellisestä postauksestani. Maaliskuun viikot paperisessa kalenterissani alkavat kuun loppua kohden täyttyä muuttohommista. Tyhjiä rivejä on vielä kuukausinäkymässä muutama, päiviä joina ei tapahdu "mitään" - ainakaan suunniteltua tai sovittua. Huhtikuu loistaa tyhjyyttään.
Byrokratia on hoidettu; sopimusten irtisanomiset ja muuttoilmoitus postiin ja Digi / väestövirastoon, jolla nimellä entinen maistraatti nykyään toimii.

Kun muuttoni tapahtuu saaresta kaupunkiin, kertyy matkustusta jäljellä olevan ajan aikana sen osalla vähintään 12 tuntia. Linja-autossa istumista. Tavaran kulku on järjestyksessä, ja muutaman isomman sijoitukset sovittu. Vain nojatuoli tuntuu jäävän ongelmalliseksi. Kun ei ole saanut suosiota facebookin parissa kierrätys / roskalavaryhmässä.

 

Saaressa "hyppäämisen" joukkoon mahtuu kevyempääkin kulkemista. Kaupassakäyntiä. Lauantaina käytiin kaupungissa ruokakupassa, ja kun aikaa oli linja-autojen kulun välillä sekä lipun voimassaoloa riitti, käväistiin samalla vilkaisemassa vaalikampanjointia. Kauppahallissa oli sen oven edustalla seisovan ständin kertomana vaalikarnevaalit. Ehdokkaat olivat jalkautuneina kansan ihmeteltäviksi, jakamaan karkkia ja muuta vastaavaa rihkamaa.

Ennen ovat parveilleet Eetunaukiolla ja jokunen torilakin, mutta nyt sisätilassa. Ehkä sielä vaalimakkaraakin oli tarjolla jossain muodossa, mutta ei samanlaista grillaust kuin toreilla ja aukioilla.
Kahvia oli, ja pop-up- myyjiä myymässä omiaan. "Kerrankin hallissa elämää ja väkeä", oli kommenttien joukossa kun pistin tuon kuvan johonkin onnellisten porilaisten someryhmään. Pääosan kommenteissa vei kuitenkin koronamaski. Tai maskien puuttuminen ihmisten naamoilta. Politiikasta ei hiiskuttu. Kommentteihin täytyy tietenkin varautua. Ja suhteutua niihin varaukselliseti. Eli pitää turpansa kiinni.  Pidin melkein omani.

 

 

Herkkua Sokoksen palvelutiskiltä.
Halista päästyämme menimme s-market herkkuun, joka toimii Sokoksen tiloissa. Se oli joskus nimeltään Sokos-herkku, josta löytyi sellaista jota ei aivan joka kaupasta löytynyt. Kauppojen valikoimat riippuvat edelleen kaupoista joissa asioi. Valikoimista löytyy nykyään harvoin tätä, jota aina kyttäilen. Tai ainakin usein. Makrillia; oikeaa savusellaista. Vakuumi-pippuri- tai juustomakrillikin kelpaisi mutta niitä ei näe enää ollenkaan.
Nyt löytyi. Vieressä tiskilä oli silakkafilettä; 14 euroa kilo. Ja nyljettyä madetta, samaan kilohintaan kuin tämä makrillimmekin. Makrilli on hyvin terveelistä ravintoa. Silakasta oli uutisointia toissapäivänä, ettei se kelpaa enää kuluttajille. Makrillista tuskin nykykuluttaja mitään tietääkään.

 

Paluumatkamme päätyi mutkaan, muttei päättynyt. Tämä kuvakaappaus päätyi palautteeseeni Porin Linjoille. Kun paluu torilta kotiin ei mennyt niin kuin strömsöössä. Ei se mikään kamala juttu ollut, mutta kuitenkin piti paautetta pistää.
Tähän loppuun kopio osasta sähköpostiani asiakaspalvelulleen, kirjesalaisuudesta huolimatta:

"Oltiin lauantaina 11.3.2023 kauppareissulla Väinölästä kaupunkiin, käytössä 2 2 tunnin sarjalippua.
Paluumatkalle piti lähteä linjalla 8 klo 14. Kuljettajaa ei kuulunut autolle ja menin kysymään toisen auton kuljettajalta asiasta. Hän totesi että kuski saattaa nukkua - taukotilassa. Ja lähti sinne.
Luovutimme asiassa, ja menimme kahville, odottelemaan seuraavaa; nelosen lähtöä. Kahvilan ikkunasta näimme, kun kasi meni melko hurjaa vauhtia antinkatua, melkein puoli tuntia myöhässä. Sitä olisi tietenkin voinut jäädä laiturille odottelemaankin, mutta ei siellä viimassa viitsinyt.

Lippu meni vanhaksi, aika umpeen. Lisäsin uudet liput ja nousimme neloseen. Kuljettaja totesi että ai; ostit uudet. Hän oli samassa paikassa kun ihmettelin toiselle kuskille kasin autiutta. Olisimme ilmeisesti päässeet korvaukseksi odotuksest ilmaiseksi. Menetys oli 5 euroa, mikä ei talouttani kaada. Eikä meillä ollut tiukkaa aikataulua tällä kertaa menemisissämme. Hauskahko muisto, muistojen kansiooni."

 Olisi tuosta voimut vaietakin, enkä face-bookkiin sitä toitottanut (paitsi tämän bloggauksen jakamisella omalle seinälleni). On lopulta samantekevää, mitä tuosta palautteestani seuraa. Tai seuraako mitään. Ymmärrän hyvin että tuhansien ajettavien vuorojen joukkoon tulee myöhästymisiä ja vaikka mitä. Ja olen kohdannut vain kaksi sellaista että on joutunut odottamaan seuraavaa autoa. Viikonloppuisin odotus saattaa olla tavallista pidempi, ja jos myöhemmin illalla on liikkeellä, saattaa linjat olla ajetut.

Elämä jatkuu ja viikko alkaa. Muutaman tunnin kuluttua taas pysäkile, torille, ja edelleen Räpsöön autoon. Illalla takaisin. Jos ja kun linjuriautot kulkevat ja kuskit ovat heränneet tauoiltaan.

Porissa: 13.3.2023

_______________