25.5.22

Palasin lähteäkseni


Huomioni on kiinnittynyt muutamankin kerran erään sanankäytön ammattilaisen somepäivityksiinsä loppukaneetiksi laittamaan lauseeseen: "lähden palatakseni". Käänsin sanat päinvastaiseen järjestykseen ja laitoin tämän kirjoitukseni otsikoksi. Merkitys ei muutu, jos elämä on palaamista ja lähtemistä. Aikamuodolla on eronsa otsikon ja lainauksen välillä, mutta kirjoitusasu riippuu ajankohdasta johon se valitaan. 
Kirjoitettuun tekstiin, otettuun valokuvaan, tai taideteokseen voi kiinnittää huomionsa. Menemme  eteenpäin, pysähtymättä katsomaan, onko kyseessä mitään muuta kuin jatkuva kuva- ja uutisvirta. Infoähkyksi paisuva tiedon tulva jossa yksityiskohdat hukkuvat massaan. 


Otin pari kuvaa, linja-auton jatkoyhteyttä odotellessani,  kun uuden torirakemmuksen edustalle oli ilmestynyt pari penkkiä istuttaviksi. Porin katukuvaan on kevään myötä ilmestynyt kolmen firman toimesta vuokrattavia sähköpotkulautoja, joita kutsutaan skuuteiksi. Ne saa käyttöönsä älypuhelimeen ladattavalla ohjelmalla. Kun tarve päättyy, laudan voi jättää siihen mihin jättää ja vuokraajafirmaan työsuhteessa olevat henkilöt keräilevät ne, ja vievät lataukseen. Kun akut on ladattu, laudat toimitetaan paikkoihin joissa niille on kysyntää. 



Tässä toisessa ottamassani kuvassa on toinen penkki. Siinä on myös kolme skuuttia, jotka ovat tietenkin jonkun tiellä. Niihin voi kompastua, jos ei katso eteensä, jos on sokea, tai jos on kauheessa kännissä. 
Laitoin nämä kaksi kuvaa someen, yhdeksi julkaisuksi. Omalle seinälleni, josta jaoin kuvaparin FB-ryhmään. 
He jotka ovat valittaneet ettei torirakennuksella ole penkkejä, eivät olleet tyytyväisiä. Kommenttiraidalla luki että onko penkkejä vain yksi. Ei! Niitä on kaksi - kahdessa erillisessä kuvassa. Niitä saattaa tulla jatkossa 17 lisää. Ja skuutteja saattaa tulla 22 lisää. Kuvia ei taida ainakaan minun osaltani tulla enempää. Ainakaan ryhmiin jaettavaksi asti. Ryhmät ja FB yleensäkin on alkanut maistua paskalta. Mutta koska se on minulle yhteydenpitokanava Poria kauemmaskin, on sen kanssa osattava elää. 
Tehdessäni tästä kännykkäräpsystä lopullista kuvaa, keskityin rajaamaan sen sommittelultaan niin että se täyttää tietyt valokuva- ja muulle kuvakerronnalle synnytetyt normit. Myös sähköisen julkaisun tekniset sellaiset. Kuvassa näkyvä ihmisen varjo ei ole omani. Vaikka se olisi ollut omani, en olisi sitä pyyhkinyt pois. 




Palattuani kaupungista, lähteäkseni sinne takaisin, suuntasin seuraavana päivänä saaressa ulkoilemaan. Näin viikonloppuna kuvia aallonmurtajalla olevasta tuulivoimalasta. Isot Pekkaniskan nosturit sen juurella. Moni meinasi, että nyt se lähtee sieltä. Mutta ei. Se korjattiin kuntoon. Mennessäni paikalle, nosturit olivat jo poistuneet. Pari asentajaa teki asennuksia, ja "mylly" lähtee varmaankin pian käyntiin. Siitä on vähän yli vuosi, kun se on viimeksi jauhanut sähköä. 


Miten tämä kuva syntyi ?

  • Pyöräilin aallonmurtajalle ja asetuin sopivalle etäisyydelle myllystä. Kameran zoomi laajakuvalle, 24 milliin. 
  • Otin kolme vaakakuvaa. Ennen kun otin alimmaisen, painoin kameran laukaisimen puoliväliin aukon esivalinta-automaatilla, ja katsoin okulaarista ajan ja aukon. Valotussäätö oli muistaakseni -1. Painoin arvot; aukon ja ajan mieleeni. 
  • Vaihdoin manuaalivalotukselle, siis täys-käsisäädölle. Asetin ajan ja aukon, jotka olin painanut edellisessä kohdassa mieleeni. 
  • Otin kolme kuvaa, alhaalta ylös, noin kolmasosan verran toisiaan peittäen.
  • Menin kotiin ja siirsin kuvat tietokoneelle,  ne kolme ja muut.
  • Liitin photoshopissa kolme ottamaani kuvaa yhteen.
  • Väänsin horisontin suoraan, korjasin perspektiiviä, rajasin kuvan. 
  • Säädin ihan hiukan valotusta.
  • Muutin / pienensin kuvakoon pitkältä sivultaan 2048 pikselin mittaiseksi
  • Pistin kuvan muutaman muun kanssa fasepookkiseinälleni. Mutta en jakanut ryhmiin. 
  • laitoin tietokoneen lepotilaan ja menin itsekin lepotilaan





Tämä: 
Otin puhelimella ikkunan läpi kuvan, matkustaessani viikko sitten illansuussa linja-auton kyydissä kaupunkiin.  Meripenkalla eli Reposaaren pengertiellä oli viimeisen pengertien tuulivoimalan siipien ja rungon purku menoillaan. Vaikka edesmenneet myllyt, jotka olivat ensimmäiset Hyötytuulen Poriin laittamat, olivat paljonkin pienempiä kooltaan ja teholtaan kuin nykyään rakennettavat, on propelin siipi ja napa vaikuttavan kokoinen kun sen näkee maan tasolla ja läheltä. 
Toivottavasti tuuli ei käy enää niin kovana Eteläselätä saareen. 
Sellaisenkin skenaarion olen jossain puskaradiossa nähnyt. 





Muuta mukavaa



Olen pari kertaa raivannut pydälleni tilaa, toiselle näytölle. Mutta purkanut kytkennän saman tien, kun en ole saanut (osannut) tuplanäyttöä toimimaan haluamallani tavalla. Tai en ole tiennyt mitä olen haluanut. Mutta tänään (25.5.2022) onnistuin, opein ja hoksasin mistä on kysymys ja miten se tehdään. 
Kyseessä on toisen näytön käyttäminen toisen rinnalla samassa koneessa. Ei siis kahta eri konetta.
Kovaääniset täytyi siirtää hifi-normien vastaiseen asetteluun, mutta harvoin niistä mitään ääntä kuuluu. Luurit on keksitty. 




Lähtiessäni ulkoilemaan (eilen), pakkasin matkaan mukaan dronen. Kamerakopterin. 
Mutta laukussaan se sai pysyä, kun mitään motivaatiota sen käyttämiseen kuvausvälineenä ei herännytkään. Välillä tekee mieli myydä mokoma rakkine pois, mutta jos kuitenkin joskus jotain . . .




Kellarikarissa vuodenaika-kuvaamani tuomi oli mielessäni, kun dronekuvaakin ajattelin. Mutta se ei ollut vielä puhjennut täyteen kukintaansa, joten tyydyin tavallisiin. 




Olen eräässä hauskassa FB-ryhmässä, jossa bongaillaan kaivonkansia.
Miksi ?
Siksi koska niitä on olemassa.
Tämä on erityinen. Nokian renkaiden kuvio suuntaan ja toiseen.





Kevennys -  tähän loppuun



Lähikauppani (muita ei olekaan) valikoimaan oli ilmestynyt sipulimakkaraa. Tällaisessa isommassa muodossa. En katsonuut onko kilo vai huijaus; 800 grammainen, mutta ei se mitään. Ostin pois, ja  otin terapiamielessä siitä kuvan, jonka käsittelin tuollaiseksi. Kyseessä ei siis ole netistä pöllitty tuotekuva, vaan omani. 
Joskus vuosia sitten minulla oli tapana siivuttaa tuollainen kilon jööti lautaselle, ja pistellä kerralla menemään. Tämän OK-sipuliteen kanssa kannattaa olla tai piti olla vähän varovaisempi, kun se pakkaa pistämään mahan "kuplimaan". Tavallinen jahtimakkara tai joku säälittävä lauantai tai gouteri ei niin tee. 
Erään koulukunnnan mukaan "aito" porilainen tehdään sipuliteemakkaraan. Toinen on jahtimakkaran kannalla. Minä en tiedä porilaisesta syömisenä yhtään mitään, kun en ole sellaista koskaan grillillä tai kioskilla tai missään muuallakaan syönyt. Niitä täytyisi syödä 4. Vähemmästä ei tule kuin kiukku.
En ole syönyt Ojalan piirakkaakaan. Mutta nahkiaisia ja siankieltä olen. 
Se siitä. Kukin syököön mitä tykkää, sipulilla tai ilman.



Huomenna on helatorstai. Ja jonain päivänä helluntaikin.
Jos ei heilaa helluntaina, nin ei koko kesänä. 
Jos heila helluntaina, niin laps' laskiaisena. 
Hyvää heleää helluntaita, ja pian alkaa kesäkuukin!




Reposaaressa: 25.5.2022
____
___
__
_
-
.




( () )   ( () )





_________


18.5.22

Geokätköjä ja aikajanaa



Tulikin ajattelemaani pidemmäksi rönsyillyt bloggaus.
Oikolukematon,  kahden päivän aikana syntynyt ja rönsyillyt

Loppuosa sisällöstä jatkaa viimeviikkoista hallitorni-aihetta. Ja päättää sen. 
Geokätköt  olivat osana ulkoiluamme viikonlopun aikana. 
Geokätköily on "vanha" harrastukseni, johon innostuin vuonna 2004. Viime vuosina se on jäänyt välillä  unohduksiin, mutta pomppaa  aika-ajoin pintaan. Niin nytkin. En ole sen suhteen minkäänlainen intoilija, ja löytöni ovat olleet satunnaisia ja vähälukuisia. Pahasti hurahtaneilla on lokattuna jopa tuhansia kohteita, minulla vain nelisenkymmentä. Alkuaikoina tein pari kätköä itsekin, mutta ne ovat menneet menojaan. Pidin silloin aiheesta koulutuspäivänkin eräällä lukiolla. Geokätköilyn mobiilisovellukset olivat vasta ajatusten asteella, ja etsinnässä käytettiin navigaattoria.  Homma on nykyään aivan "toista maata" ja sujuvampaa. 



Veistospuistossa



Suuntasimme lauantain (14.5.) lenkkimme Väinölän vanhan radioaseman maisemiin. Matkan varrella ja paikan puistossa / metsässä on useampikin geokätkö, joista yhtä lähdimme tavoittelemaan. Kätkön piti olla helppo löytää, mutta emme löytäneet. Paikka oli ja on ehkä liian näkyvä, kuten kätkökin, joten sen on joku ikävä ihminen saattanut varastaa tai tuhotakin. 
Kätkö ei ole / ollut lähelläkään tätä linja-autopysäkkiä, ja sen vierellä oleilevaa betonista miesoletettua. Veistos ja pysäkkikatos ovat osa veistospuistoa. Tulevan kesän näyttelyä on alettu rakentamaan, ja muunmuassa pysäkkin seinät on purettu uutta varten pois. 




Elokuussa 2020 teos oli tällainen




Myös mökki on "työn alla"  




Mökki aiempina vuosina: 



Elokuussa 2020 mökki oli tässä valkoisessa asussa.




Kesäkuun 2019 näyttelyssä mökin ulkoasu oli saanut uuden ilmeen.



Mökin ulkoasu oli ennallaan, mutta sisustus vaihtunut valoisasta mustaksi. Heinäkuussa 2018




Ja heinäkuussa 2017, jolloin Mökki esiintyi ensimmäisen kerran T.E.H.D.A.S - ry:n näyttelyn teoksena.
Kollaasissa Mökin postilaatikko, Radioasemantien varressa. 





Sunnuntaina Eelinpolulla

 

Suuntasimme sunnuntaina 15.5. Koivistonluotoon, Eelinpolulle jossa on myös geokätkö. Tällä kertaa kätkö löytyikin. 
Kuvakaappaus lenkistämme on Googlen aikajanalta. Pistin trackerinkin tallentamaan, kuten melkein aina. Mutta painoin jossain vaiheessa sen tauolle, ja tallenne meni mönkään. Google tekee tehtävänsä automaattisesti.  Moni vieroksuu "isoveljen valvovaa silmää", muta minua se ei ole koskaan haitannut. Kohteeseen, Eelinpolkuun ja geokätköilyyn voi tututstua kirjautumattomanakin geogaching.com sivuilla.  Tracker-profiilini on tallenteiltaan enimmäkseen julkinen. Se löytyy tästä linkistä




Vielä kerran: Hotelli Juhana herttua - Omenahotelli - Hallitorni



Menin 12.5.2022. Teljäntorin lännen puoleisen tornin ylimpään kerrokseen, ja otin kuvan näkymästä jota olen seuraillut vuosikaudet. Tämän kuvan myötä "homma" tuli valmiiksi. 



Samalla paikalla 25.5.2018.  Omenahotelli on vielä "pystyssä"



Lopuksi:  Muuta kuvamuodossa ilmennyttä


Vuodelta 2020 tai 2019



Edellä laittamaani Eelinpolkuun liittyvä Kinttupolku. Myös "vanhoja kuviani"




Ja tämäkin,  edellisiin liittyvä Sikalanpolku, lähempänä Outokumpua (tai luvataa tai mikäliekin). 




Ojalan piirakat. Joita en ole koskaan maistanut. 




Terttuselja; kertoi plant net- appi, kun otin Eelinpolulla kuvan tästä ja latasin saman tien suoraan puhelimesta siihen. Yleensä  tunnistelen kasveja vasta kotiin palattuani, mutta kävi se noinkin. 




Tapanani ei ole kovin usein juoda "torikahvia", mutta tämän kerran. "Ärrän täti" kertoi, että heillä on myynnissä pieni, keskikokoinen, ja iso kahvi. Kun sanoin haluavani ns. normaalin kahvin. Siis kooltaan normaalin. Aforismi oli mukava. Ja vähän vajaan kolmen desin pahvi hinnaltaan 2,60 euroa. Kahvi oli hyvää. 





Maanantaina;  torilavan tuntumassa jatko-bussiyhteyttä odottamassa





Aiempien 382 blogikirjoitukseni joukossa ei taida olla tekstiä, jota olisin kirjoittanut me-muodossa. Tämä on ensimmäinen jossa en aloita kaikkia lauseita minä- tai itse-sanalla. Tuo nousi pintaan, kun hahmottelin mielessäni tätä julkaisua. 





Reposaaressa: 18.5.2022
____
___
__
-
.





___________________

10.5.22

Ympyrä sulkeutuu - uutta tilalle

 

Toukokuu on hyvää vauhtia menossa. Vappu ja äitienpäivä keväisinä merkkipäivinä ja vuodenaikojen "maamerkkeinä" jo takana päin. Runsaat pari viikkoa, niin joutuu armas aika, suvi suloinen ja niin edelleen kuten suvivirressä sanotaan. Mutta mitä siitä jaarittelemaan, kun kalenteri on keksitty.

Olen kahdessa aiemmassa postauksessani vihjaillut saaresta kaupunkiin kulkeutumisistani. Pari tarkkasilmäistä ja tunneälykästä fb-kaveriani on hoksannut mistä on ollut ja on kysymys: Mikä suunnilleen ainoa asia on saanut erakon liikkeelle. Olette oikeassa: ihmissuhteestahan on kysymys. Mutta koska meitä on siinä kaksi osapuolta, erakoksi ajautunutta sielunkumppania, en ala asiasta enempää avautumaan.  Pysyttelen julkaisuissani totutun mukaisiin juttuihin ja kuviin. Pinnan alla kytee kuitenkin ennenkokematon hyänolontunne, hämmästyskin. 



Mitä ja missä edellisen postaukseni jälkeen



Lokakuun 2021 alussa valmistunut Hallitorni on rakennettu perustuksiaan myöten uudestaan  2016 sattuneen tulipalon jälkeen. 
Matkustin linja-autolla saaresta kaupunkiin. Ensin torille, ja siitä edelleen Väinölään. Autojen välillä oli kolmisen varttia vaihtoaikaa, jonka olin päättänyt käyttää tämän paljon kuvaamani näkymän tallentamiseen. Tästä kuvakulmasta varmaankin viimeisen kerran. 
Hotelli Juhana Herttuan talon, sittemmin tulipalon sammutuksessa tuhoutuneen ja puretun Omenahotellin paikalle on noussut uusi talo. Olen tallentanut näkymää neljän vuoden aikana satojen kuvien verran. Ja pari kertaa ennen tulipaloakin, muun maiseman joukossa. Ympyrä on sulkeutunut, ja tuskin palaan enää kauppakeskus Isokarhun kattoparkiin tätä kuvaamaan.  

Mutta tähän muutama vertailukuvapari: 



Sama näkymä maaliskuussa 2019. Juhana Herttuan / omenahotellin talo on purettu ja monttu odottaa uuden rakentamista. Fotobombaava pulu sopi kuvaan. 



Valmis torni, Isolinnankadun ja Itäpuiston kulmassa . . .




. . . ja näkymä samasta paikasta toukokuussa 2018, kun vanhaa purettiiin




Valmis torni, Kauppahallin Isolinnankadun sisäänkäynnin taustalla . . .




. . . ja kesäkun vehreydessä 2018



Kerran vielä - julkaisuun luuultavasti ensi viikolla


Otan  edellä kirjoittamaani "takaisin". Edellisiin kuvauspaikkoihin en enää tarkoituksellisesti palaa tuota taloa kuvaamaan. Mutta Teljäntorin katolle, ja sen torniin menen vielä kerran asian perässä, saadakseni vertailun ja aikajanan täydennettyä siltäkin suunnalta ja perspektiivistä. Tilaisuus tulee jo ylihuomenna, kun olen jälleen vaihtamassa linja-autosta toiseen ja aikaa on. 
Näiden kahden kuvan "pareiksi" ensi viikolla. 


Maisema Teljäntorin "länsitornista" 25.5.2018. Aittaluodon piippu näkyy horisontissa, ja sen alavasemmalla Juhana Herttuan talo ennen purkutöiden aloitusta. Otin kuvan muistaakseni puhelimella, porraskäytävän ikkunan läpi. 




8.5.2018 Neuvostovalmisteisella muovisella Smena Symbol- kameralla, filmille ottamani kuva Sampotalon kattotasanteelta. Sampotalo on osa Teljäntoria. 
Palasin tuolloin noin vuoden ajaksi myös filmikuvaukseen, mutta päädyin lopettamaan sen taiteenalan ja luovuin filmikameroista. Saman aikaan innostuin lomografiasta, ja halusin toteuttaa sitä sen perinteisin välinein. Digilläkin voi kuvata "lomoa", mutta aitoa alkukantaista lopputulosta se ei mielestäni tuota. Kyse saattaa olla fiiliksestä. 



Neuvostoliittolaisen Lomo-tehtaan valmistama Smena Symbol, jolla edellisen kuvan otin. Lomosta muodostui käsite: Lomografia; kuvaus- ja elämäntapa johon saattaa perehtyä Googlaamalla tästä





Lopuksi: Muuta nähtyä ja tänään tiistaina





Odotellessani sunnuntaina linja-autoa, hoksasin tuon "elementin" liikenneympyrässä joka valmistui kaupungista saareen muuttoni jälkeen. Aikoinaan kuvasin paljon ... ..  noitakin.
Meni fb:n taideteos- ym-patsaskansiooni saatteella:
"Outokummuntien ja Mastojentien risteyksen liikenneympyrä: Avattiin liikenteelle
16. Heinäkuuta 2021. Uuden liikenneympyrän keskellä on Väinölän lyhytaaltoasemalle kunniaa tekevä Radioaallot-niminen elementti.
Liikenneympyrän keskellä komeileva teräksinen Radioaallot-niminen elementti on saanut innoituksensa alueella sijainneesta radiolähetysasemasta, josta lähetettiin aikoinaan maailmalle muun muassa Helsingin olympialaisten urheilulähetyksiä. Suunnittelun lähtökohtana on toiminut kansainvälinen radioaaltomaston tunnusmerkki.
Elementin materiaali on huoltovapaata ja säänkestävää corten-terästä, joka saa ulkoilmassa kauniin oksidoituneen punaruskean värin.
[lähde: Porin kaupungin verkkosivut]
Kuva: 8.5.2022


Google Mapsiin on tullut myös tuotettua sisältöä kuvien muodossa. Linja-autoa odotellessa oli aikaa kiertää tori ja napsia uusia kohteita sitä vaarten. Moni aiemmin laittamani on poistunut katukuvasta. 



Kävin tänään (10.5.) "katsastamassa" Ketaran kevään etenemistilannetta. Yritin hiippailla varovasti kannaksen kivillä, mutta merihanhipari lensi tiehensä enne kun pääsin kunnon hollille. Häiritsin soidinmenoaan. 



Junnilan lammen kivelle on pesiytynyt kalalokkipari. Mahdollisesti sama kuin viime keväänäkin. 




Murtajalla maanrakennetaan jotain. Tuo rynttämylly saattaa olla seuraavana purkuvuorossa. Ei ole liikauttanut siipiään yli vuoteen. 







Mittakaavaa rahtilaivaan. Tosin etäisyyttä kalapaattiin useampi sata metriä. 
10.5.2022



Kuvasin tämän laivan 4.5. laivabongaus-albumiini Facebookkiin. 
Nyt uudelleen (10.5), kun oli siirtynyt toiseen laituriin. 







Samaa laivaa esittävä kuva  (osakaappaus) oli päätynyt paskalehden lukijan kuvaksi joku päivä. Uudistin digitilauskeni, vaikka nimittelen kyseistä lehteä noin. 
On se oikeen "jumalan ihme", kun satamassa oli ollut laiva. En tiedä onko kuvateksti kuvaajan vai toimituksen. Mutta se saa minut kiroilemaan tietokoneelle. Onneksi kukaan ei kuule  :)
Poikkeuksellisesti..... V*TTU nyt!

Viime päivien uutistarjota on muutenkin pistänyt vatsan toimimaan. En erittele niitä tähän enempää, mutta aiheet sivuavat aiempia bloggauksiani. Laitanpa tähän loppuun linkin pariin jotka eivät ole ajan saatossa aiheiltaan vanhentuneet:


Viikko yyterissä kirjoitus 30.8.2020:
Perustuu linja-autossa näkemääni "kehitykseen" ja vetovoiman elävöittämiseen

Porilainen esplanadi ja Yyterin kehitys. Kirjoitus: 6.4.2018:
Juhanaherttuaa ja muuta sellaista

Porin porut 27.5.2017:
Perustuu porilaiseen arkkitehtuurikritiikkiin




Vaikka on vasta tiistai, voin hyvillä mielin toivottaa oikein hyvää loppuviikoa ja viikonloppua!
Siis sitä kaikille. 




Reposaaressa: 10.5.2022
____
___
__
_
-
.





______________________



4.5.22

Pyykkiä toria ja tilastokurkistus



Tänään on pyykki- aamupäivä, ja keskiviikko
- ja blogijulkaisu vieläkin totuttua aiemmin


Perjantaiperinne blogipostauksen katkesi viime viikolla, kun julkaisin jo torstaina. Tämä "numero" ottaa yhden viikonpäivän lisää etäisyyttä perjantai-päivään, kun tulee ulos keskiviikkona. Kun olen perjantaina jälleen saaresta ja koneen ääreltä pois. Alkaa olemaan alvariinsa mantereella hyppäämistä, ja kaltaiselleni introvertille sosiaaliselle erakolle odottamatonta käyttäytymistä . Kirjoittelen jatkossa minä päivänä satun olemaan koneen äärellä, kirjoittamistuulella ja jos / kun on mitä laittaa näkyville. 

Viime viikkoisessa bloginumerossani kerroin matkustavani, pois saaresta vapun viettoon. Edellisestä kaupungissa käynnistä, syyskuun puolivälissä 2021, ja saarelta poistumisesta oli aikaa kulunut 226 päivää. Syksy, talvi, ja alkanut kevät.



 

Torimaisemiin


Kuten kaikki tiedämme, Porin torille on valmistunut uusi torirakennus joka aukesi asiakkailleen ja ihmettelijöilleen pari päivää ennen vappua. Minäkin ihmettelin uutta ja hienoa rakennusmuotoilua, jota arkkitehtuuriksikin kutsutaan. Otin paluumatkallani, linja-automatkan jatko-osuutta odotellessani, muutaman kuvan vertailuiksi ja ajankuviksi arkistooni, kun siellä on monta kuvaa vanhasta torirakennuksesta,  itselleni ja muillekin kuvattuina. 
Hain ylläolevaan kuvapariin mahdollisimman samankaltaisen näkymän vanhasta ja juuri avatusta uudesta. Vanha tunnettiin porilaisittain nimellä Satapaska. Hyvinhän se sitä kuvasi, vaikken nimestä tai nimityksestä niin paljoa välittänyt että joka paikassa olisin sitä toitottanut. Uusikin saa varmaankin jossain vaiheessa nimen. Hesburger joka toimi rakennuttajana, on nimennyt toimipaikkansa pavilijongiksi.



Toinen vertailukuvapari


Näkymä Antinkadun ja Eteläkauppatorin kulmasta torin suuntaan nelisen vuotta sitten. Tuolloin ei näkynyt missään mitään vanhan korvautumisesta uudella. Ensimmäiset suunnitelmat vanhan purkamiseksi tulivat julksuuteen vuotta myöhemmin. 


Menneen vapunpäivän näkymä samasta paikasta. Uuden rakennuksen muotoilu ja malli erottuu niinsanotusta DDR-maisemasta, antaen taustalleenkin uuden ilmeen. Angry Birds-hökötys on kärrätty varastoon, odottamaan uutta sijoituspaikkaa. Tai unohtumaan varastoonsa.

Niin kuin kaikesta Porissa, tästäkin on ollut luettavissa tyypillistä rutinaa ja ulinaa somessa ja jossain sanomalehden tekstiviestipalstalla. Joku jätepönttö-säiliö on kuulemma jätetty tai sioitettu uuden rakennuksen nurkalle haisemaan. Eräs oli huolissaan, kestääkö rakennuksen rakenne torilla esiintyviä myrskytuulia. Penkkejä ei ole, linja-autoaiktaulutauluja ei ole. Seinissä on reikiä. Paskahuusissa ei ole respaa. Kaikilla ei ole älypuhelinta. Ja vessanpytyissäkin on varmaan kylmä vesi.
Mutta Pori ei olisi Pori ilman porilaisiaan. 

 

Otin elokuun puolivälissä (2021) päivittäiseksi tavakseni tallentaa kaupungin tarjoaman torin nettikameran kuvan (linkki reaaliaikaisen kuvaan) koneelleni. Niitä kertyi 232 kappaletta, viimeinen vapunpäivänä johon lopetin tallentamiseni. Pistin kuvat jonoon ja värkkäsin videoeditorilla 8 kuukauden näkymät kahden minuutin mittaiseksi nopeutetuksi videoksi.
Sen voi katsoa tuolla ruudulla, tai avata juutubessa ruudun alakulman Youtube-nappulalla, tai tästä linkistä.
 

 


Muuta vappuna ja sen jälkeen katsottua ja pohdittua






Torilavalta torirakennuksen suuntaan. Suora linja Gallen-kallelan kadulle. Järjestysmieh...-henkilöitä ja ensihoitokin päivysti. 


Linja-autoon toteutettu kahvila. Paikalla jossa oli aikoinaan kauhisteltu kontti-juottola. Taustalla näkyvä torikahvila kyltti on taustalla olevan talon seinällä.


Entinen postitalo remontissa ja pussitettuna.



Satakielilava kevätasuisena. Porisuhde-neuvo kehoittaa menemään menemään nyt. Kellolla on hyvä paikka. Näkyy laiturialueellekin, torirakennuksen lasiseinien läpi.



Neljästä puhelimella otetusta kuvasta koostettu panoraama. Antinkadulta otettuna.


_____________________________


- seuraavana päivänä saaressa ulkoilemassa ympäriinsä. Lontoonkalliolla merta katsomassa ja kuulemassa. Otin pari videopätkää, vaikkei mikään myrskyilma ollut lähimainkaan. Tuuli 11 metriä lounaasta, puuskissakin vain metrin ero. Mutta tyrskyä silti.
Kuva on yksi kolmestasadasta; ruutu videolta, jonka kamera tallensi 30 kuvan sekuntivauhdilla.


Kuvasin kaksi videopätkää, joista toisen FaceBook-yhteensopivaksi (katsottavissa tästä) . . . 

Ja toisen, lyhyen otoksen isona 4K-videona Youtubeen  (katsottvissa tästä)


Alla kuvakaappaus Youtube-sivultani,
johon lisäsin nuolet ja numerot 1 ja 2 ohjeeksi, miten videon laadun voi valita ja  täydeksi.
Youtuben oletuksena laadulle on "automaattinen" joka huomioi hitaamatkin yhteydet ja koneet ym, joilla kukin videoita Youtubessa katselee. Oma koneeni on sen verran vanha, että 4K-laatu pakkaa välillä tökkimään ja pätkimään. Mutta se on sen murhe.





Lopuksi vilkaisu blogin tilastoon


Kun olen ja olen aina ollut monien asioiden muistiinmerkitsijä ja tilastofriikki, ennnemuuta säätilan ja liikkumisen suhteen, tulen tietysti katsoneeksi tämän blogini seurantaakin. 

Niin tänäänkin. Kävijöitä ja lukijoita on, eikä kävijämäärä ole enää paljoakaan riippuvainen tai sidoksissa siihen, kuinka paljon jakelen julkaisujani sosiaalisessa mediassa. 
En minä teitä mitenkään erityisesti "kyttää", mutta välillä tulen katsoneeksi varsinkin kävijämäärän jakautumista eri viikonpäiville. Säännöllisen perjantaisin tapahtuneen bloggaukseni muuttuminen viikonpäivästä riippumattomaksi lienee paikallaan. 



Kulunut viikko ja edellinen postaukseni bloggerin tilastoissa


Ja menneen kuukauden ajalta



Oikein hyvää pian alkavaa viikonloppua, ja päivä päivältä keväisempää kevättä kesää kohden



 

 


Reposaaressa: 4.5.2022
____
___
__
-
.'



___








8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...