Palasin lähteäkseni

Huomioni on kiinnittynyt muutamankin kerran erään sanankäytön ammattilaisen somepäivityksiinsä loppukaneetiksi laittamaan lauseeseen: "lähden palatakseni". Käänsin sanat päinvastaiseen järjestykseen ja laitoin tämän kirjoitukseni otsikoksi. Merkitys ei muutu, jos elämä on palaamista ja lähtemistä. Aikamuodolla on eronsa otsikon ja lainauksen välillä, mutta kirjoitusasu riippuu ajankohdasta johon se valitaan. 
Kirjoitettuun tekstiin, otettuun valokuvaan, tai taideteokseen voi kiinnittää huomionsa. Menemme  eteenpäin, pysähtymättä katsomaan, onko kyseessä mitään muuta kuin jatkuva kuva- ja uutisvirta. Infoähkyksi paisuva tiedon tulva jossa yksityiskohdat hukkuvat massaan. 

Otin pari kuvaa, linja-auton jatkoyhteyttä odotellessani,  kun uuden torirakemmuksen edustalle oli ilmestynyt pari penkkiä istuttaviksi. Porin katukuvaan on kevään myötä ilmestynyt kolmen firman toimesta vuokrattavia sähköpotkulautoja, joita kutsutaan skuuteiksi. Ne saa käyttöönsä älypuhelimeen ladattavalla ohjelmalla. Kun tarve päättyy, laudan voi jättää siihen mihin jättää ja vuokraajafirmaan työsuhteessa olevat henkilöt keräilevät ne, ja vievät lataukseen. Kun akut on ladattu, laudat toimitetaan paikkoihin joissa niille on kysyntää. 

Tässä toisessa ottamassani kuvassa on toinen penkki. Siinä on myös kolme skuuttia, jotka ovat tietenkin jonkun tiellä. Niihin voi kompastua, jos ei katso eteensä, jos on sokea, tai jos on kauheessa kännissä. 
Laitoin nämä kaksi kuvaa someen, yhdeksi julkaisuksi. Omalle seinälleni, josta jaoin kuvaparin FB-ryhmään. 
He jotka ovat valittaneet ettei torirakennuksella ole penkkejä, eivät olleet tyytyväisiä. Kommenttiraidalla luki että onko penkkejä vain yksi. Ei! Niitä on kaksi - kahdessa erillisessä kuvassa. Niitä saattaa tulla jatkossa 17 lisää. Ja skuutteja saattaa tulla 22 lisää. Kuvia ei taida ainakaan minun osaltani tulla enempää. Ainakaan ryhmiin jaettavaksi asti. Ryhmät ja FB yleensäkin on alkanut maistua paskalta. Mutta koska se on minulle yhteydenpitokanava Poria kauemmaskin, on sen kanssa osattava elää. 
Tehdessäni tästä kännykkäräpsystä lopullista kuvaa, keskityin rajaamaan sen sommittelultaan niin että se täyttää tietyt valokuva- ja muulle kuvakerronnalle synnytetyt normit. Myös sähköisen julkaisun tekniset sellaiset. Kuvassa näkyvä ihmisen varjo ei ole omani. Vaikka se olisi ollut omani, en olisi sitä pyyhkinyt pois. 

Palattuani kaupungista, lähteäkseni sinne takaisin, suuntasin seuraavana päivänä saaressa ulkoilemaan. Näin viikonloppuna kuvia aallonmurtajalla olevasta tuulivoimalasta. Isot Pekkaniskan nosturit sen juurella. Moni meinasi, että nyt se lähtee sieltä. Mutta ei. Se korjattiin kuntoon. Mennessäni paikalle, nosturit olivat jo poistuneet. Pari asentajaa teki asennuksia, ja "mylly" lähtee varmaankin pian käyntiin. Siitä on vähän yli vuosi, kun se on viimeksi jauhanut sähköä. 

Miten tämä kuva syntyi ?

• Pyöräilin aallonmurtajalle ja asetuin sopivalle etäisyydelle myllystä. Kameran zoomi laajakuvalle, 24 milliin. 
• Otin kolme vaakakuvaa. Ennen kun otin alimmaisen, painoin kameran laukaisimen puoliväliin aukon esivalinta-automaatilla, ja katsoin okulaarista ajan ja aukon. Valotussäätö oli muistaakseni -1. Painoin arvot; aukon ja ajan mieleeni. 
• Vaihdoin manuaalivalotukselle, siis täys-käsisäädölle. Asetin ajan ja aukon, jotka olin painanut edellisessä kohdassa mieleeni. 
• Otin kolme kuvaa, alhaalta ylös, noin kolmasosan verran toisiaan peittäen.
• Menin kotiin ja siirsin kuvat tietokoneelle,  ne kolme ja muut.
• Liitin photoshopissa kolme ottamaani kuvaa yhteen.
• Väänsin horisontin suoraan, korjasin perspektiiviä, rajasin kuvan. 
• Säädin ihan hiukan valotusta.
• Muutin / pienensin kuvakoon pitkältä sivultaan 2048 pikselin mittaiseksi
• Pistin kuvan muutaman muun kanssa fasepookkiseinälleni. Mutta en jakanut ryhmiin. 
• laitoin tietokoneen lepotilaan ja menin itsekin lepotilaan

Tämä: 
Otin puhelimella ikkunan läpi kuvan, matkustaessani viikko sitten illansuussa linja-auton kyydissä kaupunkiin.  Meripenkalla eli Reposaaren pengertiellä oli viimeisen pengertien tuulivoimalan siipien ja rungon purku menoillaan. Vaikka edesmenneet myllyt, jotka olivat ensimmäiset Hyötytuulen Poriin laittamat, olivat paljonkin pienempiä kooltaan ja teholtaan kuin nykyään rakennettavat, on propelin siipi ja napa vaikuttavan kokoinen kun sen näkee maan tasolla ja läheltä. 
Toivottavasti tuuli ei käy enää niin kovana Eteläselätä saareen. 
Sellaisenkin skenaarion olen jossain puskaradiossa nähnyt. 

Muuta mukavaa

Olen pari kertaa raivannut pydälleni tilaa, toiselle näytölle. Mutta purkanut kytkennän saman tien, kun en ole saanut (osannut) tuplanäyttöä toimimaan haluamallani tavalla. Tai en ole tiennyt mitä olen haluanut. Mutta tänään (25.5.2022) onnistuin, opein ja hoksasin mistä on kysymys ja miten se tehdään. 
Kyseessä on toisen näytön käyttäminen toisen rinnalla samassa koneessa. Ei siis kahta eri konetta.
Kovaääniset täytyi siirtää hifi-normien vastaiseen asetteluun, mutta harvoin niistä mitään ääntä kuuluu. Luurit on keksitty. 

Lähtiessäni ulkoilemaan (eilen), pakkasin matkaan mukaan dronen. Kamerakopterin. 
Mutta laukussaan se sai pysyä, kun mitään motivaatiota sen käyttämiseen kuvausvälineenä ei herännytkään. Välillä tekee mieli myydä mokoma rakkine pois, mutta jos kuitenkin joskus jotain . . .

Kellarikarissa vuodenaika-kuvaamani tuomi oli mielessäni, kun dronekuvaakin ajattelin. Mutta se ei ollut vielä puhjennut täyteen kukintaansa, joten tyydyin tavallisiin. 

Olen eräässä hauskassa FB-ryhmässä, jossa bongaillaan kaivonkansia.

Miksi ?

Siksi koska niitä on olemassa.

Tämä on erityinen. Nokian renkaiden kuvio suuntaan ja toiseen.

Kevennys -  tähän loppuun

Lähikauppani (muita ei olekaan) valikoimaan oli ilmestynyt sipulimakkaraa. Tällaisessa isommassa muodossa. En katsonuut onko kilo vai huijaus; 800 grammainen, mutta ei se mitään. Ostin pois, ja  otin terapiamielessä siitä kuvan, jonka käsittelin tuollaiseksi. Kyseessä ei siis ole netistä pöllitty tuotekuva, vaan omani. 
Joskus vuosia sitten minulla oli tapana siivuttaa tuollainen kilon jööti lautaselle, ja pistellä kerralla menemään. Tämän OK-sipuliteen kanssa kannattaa olla tai piti olla vähän varovaisempi, kun se pakkaa pistämään mahan "kuplimaan". Tavallinen jahtimakkara tai joku säälittävä lauantai tai gouteri ei niin tee. 
Erään koulukunnnan mukaan "aito" porilainen tehdään sipuliteemakkaraan. Toinen on jahtimakkaran kannalla. Minä en tiedä porilaisesta syömisenä yhtään mitään, kun en ole sellaista koskaan grillillä tai kioskilla tai missään muuallakaan syönyt. Niitä täytyisi syödä 4. Vähemmästä ei tule kuin kiukku.
En ole syönyt Ojalan piirakkaakaan. Mutta nahkiaisia ja siankieltä olen. 
Se siitä. Kukin syököön mitä tykkää, sipulilla tai ilman.

Huomenna on helatorstai. Ja jonain päivänä helluntaikin.

Jos ei heilaa helluntaina, nin ei koko kesänä. 

Jos heila helluntaina, niin laps' laskiaisena. 

Hyvää heleää helluntaita, ja pian alkaa kesäkuukin!

Reposaaressa: 25.5.2022

____

___

__

_

-

.

( () )   ( () )

_________