Kestämätön kehitys

Kestävästä kehityksestä toitotetaan melkein päivittäin. Kuvahommissani siihen voisi mennä filmin kehityksen kestävyydessä. Miten se pitää kehittää ja varsinkin pestä prosessin lopuksi, jotta se olisi kestävää -arkistokelpoista. Tämän päivitykseni, joka tulee tavallista aiemmin tai nopeammin kun edellisestä on aikaa vain pari päivää, aihe ei tule kuitenkaan filminkehitysasiasta. Pesen filmejä vain minimaalisen ajan, koska niiden ei tarvitse olla arkistokelpoisia tai kestäviäkään.

Mistä on kysymys, kun kehityksen ei tarvitse minun tapauksessani
ainakaan filmien osalta olla kestävää?
Selviää julkaisun lopputekstissä.

 

Huomioni kiinnittyi ohi mennessämme tähän teollisuusrakennukseen Mikkolassa. Sen seinässä himmeänä näkyviin kirjaimiin: HUB. Palasin tai menin paikalle ja otin puhelimella kuvan, pari.
Halusin sen talteen, kun oletin oikein että seinässä on kokonaisena ollut nimi HUBER.
Vesijohtoliike joka on antanut yhden kutsumanimen Petrellin talona alunperin tunnetulle talolle, josta olen kirjittanut jossain aiemmassa julkaisussani tänä keväänä.

Petrellin talo, Huberin talo, Syöpäyhdistyksen talo. Hallituskadun ja Yrjönkadun kulmassa kirkkomaata vastapäätä, Signelinnasta seuraava. Laitoin mikkolan huberista jaon facebook-ryhmään jossa olen edelleen, tätäkin kirjoittaessani. Mainintani syöpäyhdistyksen talosta sen suhteen hämäsi ja aiheutti yhden kommentin jossa ihmeteltiin miten mikkolan teollisuusrakennus liittyy syöpäyhdistykseen. Ei mitenkään.

Otokromaattinen filmi kameraan. Ja tänään sillä Etelärannan uudistunutta - valmistunutta Jokikeskusesksi nimitettyä miljöötä kuvaamaan. Orton isoluku on 80, mikä riittää näinä aurinkoisina päivinä hyvin. Kehitys on vielä harkinnassa. Kestävää senkään ei tarvitse olla mutta skannerille soisi kohtuullista negatiivia "syötäväksi"

Otin kuvapäivityksen filmitilanteesta. Rullaformaatin orto+ meni rolleiflexiin. Metrifilmiä on laturissa vielä puolet jäljellä. Yksi foman rullafilmijäljellä,  muut eksoottisempia. Tuota Rollein ortoa kehutaan kovasti. Seuraava saattaa ollakin se, Zorkiin leikattuna.
Ortokromaattisia voi käsitellä punavalossa, kun eivät ole punaiselle herkkiä. Ikivanhoihin kameroihin lataan mieluummin lyhyitä filmejä, joten taidan jakaa tuon 36 kuvaisen rollein kahtia. Mene ja tiedä.

 -------------

Tämä blogipäivitys ei tule näkymään ainakaan sosiaalisessa Facebook-mediassani. Ehkä jossain vaiheessa jossain muussa sosiaalisessa ympäristössä.  Viime päivien sosiaalinen mediaelämä päätyi siihen, että lopetin sosiaalisuuteni Facebookissa. Yritän pysyä sen suhteen epäsosiaalisena. Osallistumatta enää niin paljoa. Pysyttelemällä pois suosituista 12 000 jäsenen kaupunkiryhmistä. Pysymällä vain suljetuissa, yksityisissä ryhmissä, jotka sisällöiltään ja aiheiltaan minua kiinnostavat. Olemalla päätymättä ylläpitäjäksi mihinkään.
Olen instagramissa, tunnuksella luomukuvaaja. Samoin threadsissa, jonka tunnustani en nyt muista kun olen tietokoneella, jolla sitä ei pääse katsomaan. Flickriä voisi elvyttää, mutta kaikkeen ei repeä.
Blogikirjoittaminen ja kuvien julkaiseminen blogissa saattaa tulla tiheämmäksi. Useamman kerran viikossa. Katsotaan.
Lukijani löytävät tämän blogini. En jakele sitä enää, ellei jotain erityisasiaa ole käsiteltävänä.

Somen, varsinkin "facen" kehitys nykyiselleen on ollut ja on - minulle kestämätöntä.
Hienoa kesää kaikille lukijoileni!

 

 

Porissa: 18.5.2024

 

..

 

Superpäivä ja TV:stä tutut

 Lauantaina on Porissa uutisten perusteella superpäivä. Termi superpäivä on pistänyt silmääni sosiaalisessa mediassa, Satakunan Museon päivityksissä. Muutakin tapahtuu; Puuvillan kauppakeskuksen pihalla on jo käsitteeksi muodostunut peräkonttikirppistapahtuma. Mutta se ei ole niin super kuin museon, jonne on koottu tapahtumista päiväksi ja iltaan jatkuen. Vietetään museopäivää, ja olikohan yötäkin. Vai onko museoiden yö vasta joskus myöhemmin. Sama se; menen jos menen, jo päivällä. Illalla en liikahda.

80-luvulla ja aiemminkin oli lehtimainoksissa huomioteksti "TV:stä tuttu". Kun joku tai jokin oli saavuttanut televisiossa julkisuutta tai suosiota, sen televisiossa näkymisellä oli suuri arvo jota kannatti käyttää mainonnassa paperillakin. Suurin näkyvyys saavutettiin pääsemällä televisioon.
Nykypäivänä voi laittaa vastaavaksi huomion kerääjäksi maininnan että netistä tai somesta tuttu. Niin laittavatkin; linkkejä instagramiin, face bookkiin, vlogiin tai blogiin. Kuinka moni niihin tarttuu, on oma lukunsa. Uutisvirta on loputon ja moni väylä lisätietoon jää sen jalkoihin.

Museolla ja peräkonttien äärelläkin olisi mahdollisuus tai tilaisuus tavata somesta "tuttuja".  Joskus ajatus kohtaamisesta tuntuu ihan harkinnan arvoiseltakin, mutta lopulta introverttius vie voiton. Kyseessä voi olla itseinhokin, tai rikkinäinen itsetunto. Omin päin omassa kuplassa touhuaminen on helpompaa. Mutta jos satutte kaupungilla tai jossain näkemään, niin "jutuille" saa kyllä tulla. Mutta: älkäätte loukkaantuko, jos kysyn että kuka te olette. Teititteleminen ei ole minulta vittuilua.

Viime päivinä

Kesä painaa jo päälle. On lämpimiä päiviä ja kaupungilla liikkuu enemmän ihmisiä. Kävelykatu.
Nuori katusoittaja laittautui Eetunaukiolle. Sympaattista.
Avatessani tietokoneen, tarkoitukseni oli viilata kuvia ja jättää blogin kirjoittaminen superpäivän jälkeiseen aikaan. Siihen kun olen käynyt museolla katsomassa uuden vaihtuvan näyttelyn  ja  valmistuneen Etelärannan. Peräkonttikirppikselle tuskin viitsin.
Mutta mitä niitä odottelemaan ja kirjoittamista panttaamaan, kun sisältöä on tullut jo ehkä liiankin kanssa.

Menin kaupunkiin, tapaamaan ystävää ja hänen hankkimaansa kameraa jossa oli pulma.
Samalla reissulla tämä kuvauskohde joka on jäänyt minulta huomaamatta ja näkemättä. Somessa näkemäni kuva-arvoituksen herättämänä menin raatihuoneelle, sen takapuolelle ja löysin etsimäni.
Päärnäistenharjun aikaiselta korkeimmalta kohdalta. Arkeologit ovat tehneet tehtävänsä ja kaivo on pelastettu.
Nyt sen äärelle pääsi rauhassa ja hyvin, kun kiihkeä terassikausi ei ole vielä alkanut. Terassi oli tyhjä. Jätin puunatulle puupinnalle pölyisiä jalanjälkiäni. Kengissäni oli tomua. Toivottavasti eivät pahastu.
Kaivosta olisi saanut hyviäkin kuvia jos kamerassa olisi ollut polarisaatiosuodatin. Se oli kotona kaapissa, ja linssi johon sen olen joskus ruuvannut; lainassa. Mutta ei se mitään.

Puistoissa vihertää kauniisti. Vaalean vihreää alkukesän väriä. Loppukesällä maisema menee tukkoon ja väri tummenee.
Vaihtavatko rouvat skuutteihin.

Kampustyömaa etenee. Otin neljä kuvaa joista stäkkäsin panoraaman.   Ties kuinka monennen.
Taivon sävykin aisoissa, kun "oikea" kamera ja linssikin.  JPG alusta asti.

Torilla oli elämää. Kauppiaita. Valoa ja varjoa. Bussikahvilakin auennut.  Elinvoimaista elävöitymistä.

Kuvapari Yrjönkadulta Hallitalon tuntumasta. Ennen kävelykadun aikaa ja nyt. Tai alempi, omani on jostain alkukeväältä. Museon kuvalle ei ole tekijänoikeustietoja. Muutoinkin se on vähän piilossa jossain netin syövereissä. Parissa muussakin blogissa olen nähnyt niin miksen minäkin sitä pöllisi.

Lopuksi:  luomukuvia

Toukokuun säätila ja ilmakehän tila muodostavat varsinkin puhelilmen kameralla otettuihin kuviin kamalaa värimaailmaa, jota on hankala korjata kun se on niin rectumista!
Kuvia on kätevä ottaa puhelimella, kun se on melkein poikkeuksetta mukana, ja kuvien laatukin jo aika mukavaa. Värimaailmaa lukuunottmatta silloin kun kohteessa on tietynlainen rikas sellainen. Niin tässäkin tapauksessa, jolle täytyi tehdä aika paljon. Sininen rääkyi päälimmäisenä, mikä on tietysti hyvin instagram-trendikästä.

Mutta kun tykkään että kuvasta tulee mahdollisimman sellainen kuin itse silmilläni kohteen kuvaa ottaessani näin.  Eli luon-non-mu-kai-nen.  Ihmettelin netissä-somessa taivaan värin toistumista sellaisena kun se puhelinkuvissa pakkaa tähän aikaan vuodesta näkymään. Ja hankaluutta sen saamiseksi siedettäväksi.
"Se on luomukuva, kun otettu ja laitettu sellaisenaan kun kamera tai puhelin sen otti ja antoi"
Ajatelkaa!  Kamerassa on ohjelmisto joka säätää kuvan sellaiseksi kuin japanilainen tai nykyään kiinalainen tietokoneinsinööri on sen mallintanut tekemään. En käytä vaikeampia termejä ettei mene vaikeammaksi.
Älkää pahastuko. On pääasia että on mukavaa.

Laitan tähän "reseptin" jolla tein melko ekologista  filminkehitystä. Prosessin toinen vaihe ei ollut sellainen, kun kiinnitekemia oli ja on kaupallista myrkkyä. En hae kehityskemikaalin valinnassa ekologista luontoystävällisempää tapaa, vaan haluan sen tekemää jälkeä kuviini. Tämä on pidemmän kaavan menetelmä, kun mukana on jodioitu suola. Filmi ja kehitysaika vaativat sitä. Monet helpommat eivät.
Kahvikehittämisestä tuli keskustelua filmiryhmässä. Ihmettelivät että  miksi pikakahvia. Miksei jotain robustaa tai espressoa. Kokeilkoot vaikka teetä!  (on silläkin kehitettä syntynyt)

Edellisen kuvan reseptiikalla syntynyt kuva: Tämä, seuraava sekä parikymmentä muuta joita en nyt tähän laita. Skannasin "possun" sekä negatiividigiksi että diana joknka käänsin photarilla. Niillä ei tässä tapauksessa ollut suurta eroa. Tämä normaalilla skannauskululla.

Risukuviksi kutsutaan rospuuttoajan kuvia kun on pakonomainen tarve ottaa kameralla kuvia vaikka mistä - risusta. Tässäkin on risuja. Muttta ajatukseen lisätty paikka jossa ne kasvavat. Portaiden käyttö oon ollut vähäistä tai niitä käytetään risuista huolimatta.

Mustavalkokuva ei ole luomu. Siitä puuttuvat muut värit. Mutta 256 harmaasävyä . . .   
Nauttikaamme superpäivistä. Ne ovat edessäpäin.

Porissa: 16.5.2024

...

Ymmärrystä ja kahvia

 
Istuessani aamusauhuilla viiden maissa, hahmotin mielessäni tämän blogikirjoituksen aihetta. Menneiden parin päivän, edellisen julkaisuni jälkeen tapahtuneita kasaten. Ensimmäiset mieleen tulleet menivät yhtä nopeasti ohi kuin tulivatkin. Laitan joskus aiheita muistiin, nykyaikaisesti puhelimessa olevaan muistikirjaohjelmaan. Mutta en muista katsoa mitä olen sinne kirjoittanut.
Joskus tulee kuningasajatuksia, mutta niitä ei tule laitettua ylös. 

Laitoin otsikon, ennen kun aloin mitään muuta. Ymmärtämisestä ja kahvistakin jossain jakson lopulla. Mutta ensin paluuta 70-luvulle. Ylihuomenna on äitienpäivä jota vietetään monin tavoin. Siitäkin voi nyt vetää sillan tähän julkaisuun. Pohtia identiteettiä ja mistä moni asia johtuu.

Löysin kuvahaulla tämän  kuvan "pikku kemistin pakkauksesta". Sain aivan saman  syntymäpäivälahjakseni. En muista olinko 10  tai 9, ehkä jopa 11.  Lieneekö moisia nykyään myynnissä, ehkä mutta ei välttämättä. Tai tuskin kukaan näitä enää lapsilleen hankkii tai antaa.
On ajankohtaista antaa ruutuaikaa ja tiktokin käyttöoikeutta. Totta kai ajat ovat muuttuneet ja ihmiset sen mukana.

Tuo pakkaus on tullut mieleeni silloin tällöin, kun olen päätynyt pohtimaan miksi minusta tuli laiskuri.
Omasin nuorena tavattoman mielikuvituksen, joka on säilynyt. Kokeilunhalun ja toisen luonnon. Toinenkaan ei ole kovin helppo. Mutta raskainta ne ovat lopulta itselleni. Kasvoin tavallisesta poikkeavassa perheympäristössä, isäni kuoltua ollessani juuri aloittamassa koulua. Sukulaiset sanoivat että minut passattiin pilalle. Että mukulasta tulee laiska. Suku - vanhempieni ja varsinkin isovanhempieni sukupolvi arvosti yli kaiken fyysisen työn tekemistä. Elämän päätarkoitus oli raataa loputtomiin, minkään määrän riittämättä. Mutta sain siitä huolimatta vapauden laiskistua. Nykymittapuun mukaan olin koulukiusattu, mutta en ymmärtänyt kärsiä tai syrjäytyä. Syrjäytyminen olisi ehkä ollut hyvä vaihtoehto, mutta jokin tarve elää hetkessä ja aina eteenpäin oli voimakkain. Tuota aikaa olen pohtinut, kun se on luonut pohjan sille mikä minusta on tullut ja mihin olen päätynyt: eläkkeelle, päädiagnoosina epävakaa persoonallisuus. Pidän siitä ! Pidittepä te muut tai ette.

Ymmärtäminen nyt

Ulkoiltiin eilen ja päädyttiin vanhalle radioasemalle, jossa näyttely: Kohtaaminen - Kuvanveiston ryhmänäyttely. 26.5. asti, torstaista sunnuntaihin kello 12-18.
Kuvataiteilijat Kankaanpään taidekoulusta ja Turun taideakatemiasta. Kuvanveiston monia eri kulmia perinteisestä kokeelliseen. 16 taiteilijaa.  Toteutus yhteistyössä T.E.H.D.A.S ry:n kanssa.
Googlatkaa fasepookkiin, yhdistyksen kautta niin löytynee lisää.

Mennessä näyttelypaikalle, kurkkaus aiempiin tai niiden nykytilaan. Mökki on muuntautunut useaan kertaan, eri vuosina eri näköiseksi. Nyt se on näin.

Betonikesä- näyttelyn yksi teoksista on loukannut kätensä. Pysäkkikatos menettänyt seinänsä pleksit.

Otin joitakin kuvia käynnissä olevassa näyttelyssä. Filmilekin, mutta kameran moottori väsähti liian tiukkaan filmiin.
Ymmärtäminen tuli mieleeni, nähtyäni kommentointia näyttelystä. Sitä ei ymmärretty, tai sen teoksia. Moni haluaa ymmärtää. Pysyä kartalla ja järjissään. Koko ajan. Taidetta on ymmärrettävä, ettei osoittautuisi...  miksi?
Menen mielelläni katsomaan taidetta jota ei "ymmärrä". Silloin se tekee mielessäni, ei milestäni - sen mitä sen pitää siinä tehdäkin. Vaikea selittää.

Vertailuja ja paluita paikoille joissa olen ollut ennenkin

Seuraavat mustavalkoiset kuvat ovat filmiltä jonka kehitin toissapäivänä. Samalla ensikosketuksena kahvikehitteeseen. Värikuvat on otettu puhelimella. Laitoin ne pareiksi mustavalkoisille, koska ne ovat niin törkeää kuraa ettei pahemmasta väliä. Tosipaskaa.

Varvourinjuovan rautatiesillan kevyenliikenteen osaa korjataan. Silta on jonkin aikaa suljettu.

Sama, vähän eri jalansijoilta ja puhelimen polttovälillä mikä on mikä lie. Rajattu.
Värimaailma on mahdoton. Yritin säätää rgb:tä, mutta en saanut mieleistäni. Jokin UV pistää kameran kennon pään pyörälle.

Toinen mahdottomaksi mennyt sinisyys. Valon värimaailma on kuin tammikuun pakkasilta, tai jostain somen iiiihanat-kuvat-ryhmästä. Olkoon.

Sama filmillä.

Kuva jonka jaoin informaation vuoksi ryhmään jonka ylläpitäjänä olen nyt ollut vähän toista kuukautta. On täytynyt olla ihmisiksi, kun ryhmän pääteema ja ajatus on onnellisuus. Mutta turhauduin sen verran että poistin mokoman julkaisuni sieltä. Pääasiallinen reagointi oli, ettei työmiehiä näy kuvassa ja veromaksajien rahat menevät hukkaan. Kuvassa oli aikaleima. Kello oli melkein 11. Silloin on monilla työmiehillä ruokatunti.

Otin vuosi sitten jokusen kuvan Herralahden puretun koulun alueesta, kun sille oli kasvanut hieno lupiinipelto. Se siitä. Palasin paikalle, kun maisemaan kasvaa Pasaasi-päiväkodiksi nimetty parakkirakennukseen perustuva väistötila parille päiväkodille, jotka eivät enää ole sopivia päiväkodeiksi. Jostain syystä, mitä en ymmärrä. Mutta mitä se minulle oikeastaan kuuluukaan.
Tämäkin kuvaus herätti kommentointia lupiinien vaarallisuudesta luontomme monimuotoisuudelle ja elinvoimaisuudelle. Niin kuin se jotain merkitsisi mokomassa ympäristössä.
Lupiinit valtaavat melko varmasti maisemaa tänäkin vuonna. Niittäkööt. Niin kuin niittivät viime vuonnakin, kolmeen kertaan. Eivätkä vieläkään usko.   

Toisesta suunnasta samaa

Oliskohan kolmisen vuotta sitten . . .  

Mutta nyt on näin.

Kaikki kaunis katoaa

Nyt. Paanakedonkadun varrella. SPR-kontti, Stadium ym.

Pari vuotta sitten samalla paikalla.
Siis: Surevat että "kaikki kaunis puretaan" Porissa.
Ketä kiinnostaa???   Ihan pirun sama, milta joku teolllisuustontti pellihalleineen näyttää? 
Se mikään kulttuurimaisema ole.    !

Rannassa rauhallista

Ja värillistä   

Kemiaa -  ja kahvia

Ei ole pikkukemistin pakkaus. On suolapurkki jonka jodipitoisuuteen perehdyin. Suolaa ja varsinkin jodisellaista tarvitaan filminkehitykseen, jos filmi kehitetaan "kahvilla".
Tämän kirjoituksen mustavalkokuvien filmi on ensimmäinen kahvilla kehittämäni. Nuo kuvat ovat dokumentaarisia. Olisi voinut ottaa "vain" diginä ja muuntaa mustavalkosiksi jos siitä niin paljon tykkää.
Hyvillä filmeillä ja hyvillä metodeilla suolaa ei tarvita, mutta joissakin tapauksissa sitä lisätään seokseen hunnuttiumisen estäjänä. Myös laiskan miehen meletelmällä kehittäessä se on tarpeen. Koska olen laiskuri, pidän siitä menetelmästä.
Kahvikehitys on monelle ekologinen valinta. Ympäristön monimuotoisuuden säilyttämisen tai jonkun muun vastaavan asian takia. Omassa tapauksessani olen kiinnostunut siitä - koska se on mahdollista.
Tuloksetkin, siis kuvat miellyttävät jollain tavalla silmääni.

Monta muutakin vertailua ja säätöä olis voinut tähän laittaa, mutta liika on liikaa. Kipurajalle ei pidä mennä.

Jos kahvikehitys; filmin kehittäminen vaikka ekologisesti kiinnostaa enemmän niin
Googleen: "caffenol"  - ja siitä eteenpäin.

Porissa: 10.5.2024

...

Jännitystä elämään

 On olut niin jännittävää aikaa ja ruuhkaa asioissa, että blogijulkaisemiseen ei ole ehinyt. Kevät alkaa olla pian lopuillaan ja kesä koittaa, vaikka lööppimedia pelottelee lumen paluulla. Vuodentulo sikseen, vaikka siitä saisi vanhoja kuvia ja kalenterimerkintöjä analysoimalla oman juttunsa. Ajankohtaiset asiat ja tapahtumat täyttävät hyvin yhden julkaisun ja jatko-osankin saisi aikaan.
Otetaan pari tähän, kun kuvaakin on kertynyt taas melkein enemmän kuin tarpeeksi. 

Huolestunut tekstiviestissään Satakunann Kansan tekstiviestipalstalla. Vihreä matto herätti keskustelua enemmänkin, eri yhteyksissä. Eräs oli närkästynyt rannan uuden hienon kiveyksen peittämisestä.

Cafejazz-Shots-rantamakasiinin terassin osan peittäminen vihreillä maton palasilla ei ulottunut rannan uudelle kiveykselle, jota riittää varovaisesti arvioiden parin sadan metrin verran sillan korvasta taavisillan juurelle. Osa on vielä kesken, mutta rantaravintolaan saakka hommat on jokseenkin valmiina.
Laituritasolla ei ole koko matkalla kaidetta, josta ollaan hyvin huolestuneita ja toivorikkaita että sellainen siihen vielä laitetaan. Tuskin.
Lapset putoavat jokeen, humalaiset halkaisevat päänsä kiveyksien portaiden teräviin kulmiin. Mitä eteen - kaide ja pyöristetyt kulmat ?

Kävin rannassa nyt ensimmäisen kerran sen osittaisen valmistumisen takia. Menen uudelleen, kun se on taavisillalle saakka valmis. Joskus juhannuksen alla varmaankin. En ole koskaan ollut ravintolassakävijäihminen. Jos ryyppään, ryyppään kotona.
Luulisin tää he jotka menevät ja vetävät esimerkiksi perseet olalle tuolla rantaravintolassa, ovat kiinnostuneet oleskelemaan aivan muualla kuin kaiteettoman joen äyräällä. Sille ei mitään voi jos lasten kanssa rantaan menevät huoltajat istuvat penkeillä nenät kiinni instagramissa ja tiktokissa, huudellen välillä että älä VilleValtteri tai EetuKaarina  mene...  älä...  VilleValtteri!
Ihmiselämä on arvokas. Olkoon hän juoppo tai muu.

Valion jäätelökioski tuli vappuna rantaan. Kiveykseen tehty trumpetti vähän.....

Taavisillan luiskat tulevat loiventumaan myöhemmin. Nyt olivat vielä entisen jyrkkyiset.

Harrastin vappuaatto aamupäivällä rannassa käydessäni myös filmi-arkistokuvaamista, kun Taavisillan korkeale kohdalle pääsi kuvaa ottamaan. Suunnilleen samoille jalansijoille josta olen käynyt ottamassa kuvia työn etenemisestä.
Tämä kuva siis uusin: 30.4.2024

Ajassa taaksepäin: 2023 myöhäissyksyyn. Varmaanin tarkoituksella olen jättänyt kuvaan tuollaista, enkä viilannut loppuun saakka. Kuva on vielä rouheampi, mutta sääsin siitä tähän tällaisen hieman sivistyneemmän version. Kamerat ja filmit joilla nämä on otettu ja taltioitu, jääkööt nyt mainitsematta. Kun seikka toisarvoinen.

Vesileimasta näkyy ajankohta jolloin huolestuneet kaupunkilaiset olivat huolestuneita joen kapenemisesta. Rakennusaikainen valli olisi saattanut aiheuttaa mittavia tulvavhinkoja, kun joen virtaama häiriintyy. Onneksi niin ei käynyt, ja he voivat taas olla rauhallisin mielin. Kunhan ne kaiteet.

Rannasta kaupungille, sairaalaan,  ja kotiin pöydän äärelle

Katuvalokuvaukseni jota harjoitin linja-autossa ohinäkemääni kohtaan polkupyöräillessäni, närkästytti. Ei kuvaan sopivasti sattunutta henkilöä, mutta paria muuta jotka pitivät minua ilmeisesti pervona ukkona joka kuvaa hameiden alle. Tyydyin digikameran tuotoksiin, kun rolleiflex tuntui aiheuttavan vielä suurempaa epäluuloa.

ajankohtaan sopiva asu oli jotenkin kuvauksellinen. En mennyt aivan ruutuun kiinni, ettei mennyt aivan siihen mitä närkästyneitä katseita luoneet ajattelivat.
Mallinukke on  M U O V I A.     Ei se mikään barbara ole!  Esteettistä blingbliniä tavoittelin.
"Maailmalla" ei pöyristytty.  Suomensin ja englanninkin siellä "katokon":  Se tarkoittaa: Katso kun.

 

Sairaalan talvipuutarhassa kasvaa hedelmiä. Vuosi sitten ensimmäisen kerran, mikä sai ansaittua huomiota mediassa. Latinalaisessa amerikassa ja / tai indokiinassa peikonlehti tuottaa luonnonvaraisena hedelmiä, mutta näin sisätilassa kasvatettuna huonekasvina se on harvinaisempaa.

- Mutta  asiaan liittyy jännitystä. Ollaan kuljettu Kela-taksilla. Olen tilannut kelataksia noutamaan. 4 kertaa viidestä sitä on pitänyt huudella uudelleen, kun ei ole saapunut. Ei ajallaan, ja vähän minne sattuu, kun osoitteemme on navigaattoreille kinkkinen. Yksi tunsi nurkat ja oli ajoissa paikalla. Muut selittelivät. Kun kelataksia tilaa, niin keskuksenhoitaja kyselee aikaa jolloin on aika määränpäässä varattuna. Antaa siihen ajankohtaan jollain tietokoneohjelmalla löytämänsä ajan jolloin taksi tulee hakemaan. Kokemuksesta oppineena pistin aikaan varttin etuaikaa, ja eilen se osui kohdalleen. Taksi tuli varttin myöhässä, eikä tullut hoppua tai stressiä; ehditäänkö.

Kelataksia ajavat taksikuskit jotka ovat joutuneet käymään siihen hommaan oman koulutuksensa. Kaikki taksit eivät ole kelatakseja. Kertoi että taksi saa keskukseta kutseun tai ehdotuksen kyydistä. Sen voi siirtää jollekin mulle kuskille, seuraavalle, jos kyyti ei jostain syystä kuskille sovi - tai ei muuten huvita - tai ei tunne kannattavaksi. Kun kuski siirtää, toinen siirtää, ja kolmaskin siirtää: kello käy, ja aika rientää, ja kyydin odottajaa alkaa jo vituttaa. Onneksi ei satanut, mutta vähän kylmä alloi tulla. Jännitti miten käy. Neljä viidestä. Ja yksi ennakoitu ja todennettu. Tilatkaa ajoissa - tulemaan. älkää antako keskusneidille tai muulle henkilölle periksi. Puhelut äänitetään.

 

 

Photoshoppi tablettiin. Nykyaikaa. Lightroomikin samalla. Mutta vanha sotaratsu on onneksi turvaamassa selustaa. Sen dvd- levyltä asennettuun photoshoppiin ei mikään markkinavoima pysty.
Tabletti on uusi ja ajanmukainen. Yritin windows-10 läppäriinkin pistää uusimmat photarit, mutta herjasi että täytyisi olla win 11.  Kymppiwindowsin päivitykset päättyvät ensi vuonna: 2015. Sitten siitä tulee turvaton.
Mitä helvettiä niillä sitten enää tekee??   Surffaa ja tiktokkaa. Ei sitäkään varmaan. Mobiili on nykyaikaa. Toivottavasti vanhan bookin rauta kestää yhtä kauan kuin minäkin.

Tulevaa filminkehitysmateriaalia. Viimeinkin kehittämäään kahvilla. Googlatkaa: "caffenol".
Ostin 1000 milligrammaista c-vitamiinia, hevos-osastolta. Kidesoodaa joutui kysymään myyjältä, joka kysyi mihin sellaista käytetään. Toinen ei kysynyt, ja löysi minulle sitä. Kun olin niin tyytyväinen tämän toisen palveluun, kerroin mitä niillä meinaan. Piti kertoa hänellekin, mitä on filmille kuvaaminen - kameralla.
Näkemäni kahvikehitettyjen filmien kuvat ovat innostusta herättäviä. Varasin ensikokemukseen tavallista laadukkaamaan filmin. Joka on vielä kuvaamatta.

 Sitä odotellessa: Hyvää äitienpäivää . .   se on jo pian.
Olkaa varovaisia !

 

 

 

Porissa: 4.5.2024

 

..