Ymmärrystä ja kahvia

 
Istuessani aamusauhuilla viiden maissa, hahmotin mielessäni tämän blogikirjoituksen aihetta. Menneiden parin päivän, edellisen julkaisuni jälkeen tapahtuneita kasaten. Ensimmäiset mieleen tulleet menivät yhtä nopeasti ohi kuin tulivatkin. Laitan joskus aiheita muistiin, nykyaikaisesti puhelimessa olevaan muistikirjaohjelmaan. Mutta en muista katsoa mitä olen sinne kirjoittanut.
Joskus tulee kuningasajatuksia, mutta niitä ei tule laitettua ylös. 

Laitoin otsikon, ennen kun aloin mitään muuta. Ymmärtämisestä ja kahvistakin jossain jakson lopulla. Mutta ensin paluuta 70-luvulle. Ylihuomenna on äitienpäivä jota vietetään monin tavoin. Siitäkin voi nyt vetää sillan tähän julkaisuun. Pohtia identiteettiä ja mistä moni asia johtuu.

Löysin kuvahaulla tämän  kuvan "pikku kemistin pakkauksesta". Sain aivan saman  syntymäpäivälahjakseni. En muista olinko 10  tai 9, ehkä jopa 11.  Lieneekö moisia nykyään myynnissä, ehkä mutta ei välttämättä. Tai tuskin kukaan näitä enää lapsilleen hankkii tai antaa.
On ajankohtaista antaa ruutuaikaa ja tiktokin käyttöoikeutta. Totta kai ajat ovat muuttuneet ja ihmiset sen mukana.

Tuo pakkaus on tullut mieleeni silloin tällöin, kun olen päätynyt pohtimaan miksi minusta tuli laiskuri.
Omasin nuorena tavattoman mielikuvituksen, joka on säilynyt. Kokeilunhalun ja toisen luonnon. Toinenkaan ei ole kovin helppo. Mutta raskainta ne ovat lopulta itselleni. Kasvoin tavallisesta poikkeavassa perheympäristössä, isäni kuoltua ollessani juuri aloittamassa koulua. Sukulaiset sanoivat että minut passattiin pilalle. Että mukulasta tulee laiska. Suku - vanhempieni ja varsinkin isovanhempieni sukupolvi arvosti yli kaiken fyysisen työn tekemistä. Elämän päätarkoitus oli raataa loputtomiin, minkään määrän riittämättä. Mutta sain siitä huolimatta vapauden laiskistua. Nykymittapuun mukaan olin koulukiusattu, mutta en ymmärtänyt kärsiä tai syrjäytyä. Syrjäytyminen olisi ehkä ollut hyvä vaihtoehto, mutta jokin tarve elää hetkessä ja aina eteenpäin oli voimakkain. Tuota aikaa olen pohtinut, kun se on luonut pohjan sille mikä minusta on tullut ja mihin olen päätynyt: eläkkeelle, päädiagnoosina epävakaa persoonallisuus. Pidän siitä ! Pidittepä te muut tai ette.

Ymmärtäminen nyt

Ulkoiltiin eilen ja päädyttiin vanhalle radioasemalle, jossa näyttely: Kohtaaminen - Kuvanveiston ryhmänäyttely. 26.5. asti, torstaista sunnuntaihin kello 12-18.
Kuvataiteilijat Kankaanpään taidekoulusta ja Turun taideakatemiasta. Kuvanveiston monia eri kulmia perinteisestä kokeelliseen. 16 taiteilijaa.  Toteutus yhteistyössä T.E.H.D.A.S ry:n kanssa.
Googlatkaa fasepookkiin, yhdistyksen kautta niin löytynee lisää.

Mennessä näyttelypaikalle, kurkkaus aiempiin tai niiden nykytilaan. Mökki on muuntautunut useaan kertaan, eri vuosina eri näköiseksi. Nyt se on näin.

Betonikesä- näyttelyn yksi teoksista on loukannut kätensä. Pysäkkikatos menettänyt seinänsä pleksit.

Otin joitakin kuvia käynnissä olevassa näyttelyssä. Filmilekin, mutta kameran moottori väsähti liian tiukkaan filmiin.
Ymmärtäminen tuli mieleeni, nähtyäni kommentointia näyttelystä. Sitä ei ymmärretty, tai sen teoksia. Moni haluaa ymmärtää. Pysyä kartalla ja järjissään. Koko ajan. Taidetta on ymmärrettävä, ettei osoittautuisi...  miksi?
Menen mielelläni katsomaan taidetta jota ei "ymmärrä". Silloin se tekee mielessäni, ei milestäni - sen mitä sen pitää siinä tehdäkin. Vaikea selittää.

Vertailuja ja paluita paikoille joissa olen ollut ennenkin

Seuraavat mustavalkoiset kuvat ovat filmiltä jonka kehitin toissapäivänä. Samalla ensikosketuksena kahvikehitteeseen. Värikuvat on otettu puhelimella. Laitoin ne pareiksi mustavalkoisille, koska ne ovat niin törkeää kuraa ettei pahemmasta väliä. Tosipaskaa.

Varvourinjuovan rautatiesillan kevyenliikenteen osaa korjataan. Silta on jonkin aikaa suljettu.

Sama, vähän eri jalansijoilta ja puhelimen polttovälillä mikä on mikä lie. Rajattu.
Värimaailma on mahdoton. Yritin säätää rgb:tä, mutta en saanut mieleistäni. Jokin UV pistää kameran kennon pään pyörälle.

Toinen mahdottomaksi mennyt sinisyys. Valon värimaailma on kuin tammikuun pakkasilta, tai jostain somen iiiihanat-kuvat-ryhmästä. Olkoon.

Sama filmillä.

Kuva jonka jaoin informaation vuoksi ryhmään jonka ylläpitäjänä olen nyt ollut vähän toista kuukautta. On täytynyt olla ihmisiksi, kun ryhmän pääteema ja ajatus on onnellisuus. Mutta turhauduin sen verran että poistin mokoman julkaisuni sieltä. Pääasiallinen reagointi oli, ettei työmiehiä näy kuvassa ja veromaksajien rahat menevät hukkaan. Kuvassa oli aikaleima. Kello oli melkein 11. Silloin on monilla työmiehillä ruokatunti.

Otin vuosi sitten jokusen kuvan Herralahden puretun koulun alueesta, kun sille oli kasvanut hieno lupiinipelto. Se siitä. Palasin paikalle, kun maisemaan kasvaa Pasaasi-päiväkodiksi nimetty parakkirakennukseen perustuva väistötila parille päiväkodille, jotka eivät enää ole sopivia päiväkodeiksi. Jostain syystä, mitä en ymmärrä. Mutta mitä se minulle oikeastaan kuuluukaan.
Tämäkin kuvaus herätti kommentointia lupiinien vaarallisuudesta luontomme monimuotoisuudelle ja elinvoimaisuudelle. Niin kuin se jotain merkitsisi mokomassa ympäristössä.
Lupiinit valtaavat melko varmasti maisemaa tänäkin vuonna. Niittäkööt. Niin kuin niittivät viime vuonnakin, kolmeen kertaan. Eivätkä vieläkään usko.   

Toisesta suunnasta samaa

Oliskohan kolmisen vuotta sitten . . .  

Mutta nyt on näin.

Kaikki kaunis katoaa

Nyt. Paanakedonkadun varrella. SPR-kontti, Stadium ym.

Pari vuotta sitten samalla paikalla.
Siis: Surevat että "kaikki kaunis puretaan" Porissa.
Ketä kiinnostaa???   Ihan pirun sama, milta joku teolllisuustontti pellihalleineen näyttää? 
Se mikään kulttuurimaisema ole.    !

Rannassa rauhallista

Ja värillistä   

Kemiaa -  ja kahvia

Ei ole pikkukemistin pakkaus. On suolapurkki jonka jodipitoisuuteen perehdyin. Suolaa ja varsinkin jodisellaista tarvitaan filminkehitykseen, jos filmi kehitetaan "kahvilla".
Tämän kirjoituksen mustavalkokuvien filmi on ensimmäinen kahvilla kehittämäni. Nuo kuvat ovat dokumentaarisia. Olisi voinut ottaa "vain" diginä ja muuntaa mustavalkosiksi jos siitä niin paljon tykkää.
Hyvillä filmeillä ja hyvillä metodeilla suolaa ei tarvita, mutta joissakin tapauksissa sitä lisätään seokseen hunnuttiumisen estäjänä. Myös laiskan miehen meletelmällä kehittäessä se on tarpeen. Koska olen laiskuri, pidän siitä menetelmästä.
Kahvikehitys on monelle ekologinen valinta. Ympäristön monimuotoisuuden säilyttämisen tai jonkun muun vastaavan asian takia. Omassa tapauksessani olen kiinnostunut siitä - koska se on mahdollista.
Tuloksetkin, siis kuvat miellyttävät jollain tavalla silmääni.

Monta muutakin vertailua ja säätöä olis voinut tähän laittaa, mutta liika on liikaa. Kipurajalle ei pidä mennä.

Jos kahvikehitys; filmin kehittäminen vaikka ekologisesti kiinnostaa enemmän niin
Googleen: "caffenol"  - ja siitä eteenpäin.

Porissa: 10.5.2024

...