29.7.23

Uusi yritys Noormarkkuun ja uusi kamera

Noiduin edellisessä postauksessani naisten viikkoa ja pieleen mennyttä, sateen pilaamaa matkaani Noormarkkuun, joka keskeytyi ennen alkuaankaan.
Uusi yritys, ja sain reissun tehtyä sateissa sattuneena välipäivänä. Matkani määränpää oli FB-kaverini (ja toivottavasti muutenkin) luona, ja tarkoitus keräilykameroiden vaihtokauppa. Jumiutunut Semflex vaihtui Smenaan, 8M:ään jollainen minulla on ollut aiemminkin ja peräisin samasta paikasta kuin nytkin.

 

Kun Noormarkkuun menin, niin samalla jokunen maisemakuva sieltä. Vanhan kertausta mutta uuttakin.
Ruosniemestä Noormarkkuun johtavalta tieltä risteää kaunis Piilitie, jonka oikeinkirjoitettu nimi valkeni minulle vasta nyt. Pistin kuvan someen, ja nimesin sen Pillitieksi. Syyllistyn joidenkin kirjoitettujen sanojen näkemisessäni joko sanasokeuteen tai hosumiseen. Piilitiestä on muodostunut silmiini aina Pillitie. Piilitie on johdonmukainen eikä oillisellaisessa ole mitään järkeä. Seison ojennettuna  :)


Ahlströmin ruukin alueen läpi pitää mennä "aina" kun Noormarkussa on. Niin tälläkin kertaa. Piilitie johti sinne. Otin vakiokuvat Makkarakoskesta voimalaitoksineen, Isotalosta, Konttorista, Havulinnastakin Isokoivukujan varrella. Pari jälleenkuvauskuvaa Ajapaikkiin ja tämä.
Kuvassa on linnunpelätti, etteivät paskanna sillalle jolla kuvan otin. Lintuinfluenssakin uhkaa. Mutta siitä viis. Saas nähdä sorsastavatko tai tuleeko kyyhkyjahti ensi kuussa. Samapa tuo omalla kohdallani niistäkin. Mutta meteliä taitaa olla luvassa.


Havulinna puiden peittämänä. Mutta etualan hienot puut, taustallaan pergola. En luvatta tai muutoin sopimatta mennut enkä mene lähemmäs.


Matka oli noin 16 kilometriä suuntaansa. Menin Ruosniemestä, mutta palasin Parkanontien ja kasitien laitojen pyöräteitä, joista ensinmainittu sai muutama vuosi sitten hienon uuden kevyenliikenteenväylän joka nimettiin Lotan etapiksi, noormarkkutaustaisen kilpapyöräilijän mukaan. Tämä sen alkupäästä, haarautuvasta reppurännistä- alikulusta jossa pysähdyin juomaan ja sauhuille. Noormarkun ja Porin välillä ei ole ainuttakaan penkkiä jolle istahtaa hetkeksi. Ensimmäinen löytyy Siltapuiston pään tuntumasta.


Kamera


Olen "kyttäillyt" markkinoita vuosia, löytääkseni tämän. Ja viimein tärppäsi. Zorki C- niminen mittaetsinrauta 50-luvun puolivälistä. Tunnetaan neuvosto-Leicana, kun on melkein tarkka kopio kuuluisasta Leica II- kamerasta, samoin linssistään. Kiinnostuneet löytävät tietoa asiasta, ja asiantuntijat tietävät tiedot muutoin. Eroa esikuvaan on työn laadussa, statuksessa ja hinnassa. Kuvanlaatu jää nähtäväksi, kun olen kuvannut ensimmäisen rulan ja tehnyt sille mitä täytyy tehdä.
Kamera toimii kuten pitääkin; suljin pelaa ja tarkennussysteemin okulaari näyttää tarkennuksen hyvin.

kamerassa oli vanha filmi. Konican värifilmin tilalle oli ladattu kodakin t-maxia. Otin ja kehitin filmin, mutta se oli menetetty tapaus. Negatiivilla näkyi jotain, mutta en viitsinyt skanneria laittaa sen takia.
Kuvassa esiintyvä pullonkorkinavaaja liittyy fimihommiin niin, että sillä korkataan filmikotelo auki josta saadaan sitten filmi ulos ja kehitykseen. Mukavuutta lisäävä tapa olisi ja on kelata mekaanisesta kamerasta filmi niin, että kuuntelee kelatessaan milloin filmin pää räpsähtää irti vetopuolalta ja häntä jää filmikasetin ulkopuolelle. Sähköisissä kameroissa filmi kealutuu melkein joka tapauksessa kasettiin kokonaan, paria poikkeusta lukuunotamatta; kalliissa contaxissa on järki joka jättää hännän näkyviin.
Eräs hieno systeemi on kamerassa, joka kelaa fiilmin ottopuolalle kokonaan kun filmin lataa kameraan, ja kelaa sitä kuvatessa takaisin kasetille.


Härnäystäkö ja vai itsensä kiusaamista (?)


Näissä kameroissa on metkunsa; niin kopioissa kuin aidoissakin. Kamera on mallia sellainen, että filmi laitetaan kameraan sen pohjalevy-kannen kautta. Kameran takaseinä ei aukea. Fimi pitää operoida ennen kameraan pujottamista. Filmin päässä olevaa "häntää" pitää pidentää kymmenisen senttiä. leikkaamalla saman levyiseksi (25mm) kuin lyhyt alkuperäinen kapea osuus.
Ohjeet neuvovat: 10 senttiä, 20 perforoinnin reikää.  Muuten tulee murhetta. Mittasin tönärillä ja piirsin tussilla leikkuulinjan. x-merkitty pois eikä teräviä kulmia leikkauksessa.


Kun filmi on leikattu, kavennettu, sen pää pujotetaan vetopuolalle (kuvassa oikealla). Sitten puola, filmikasetti ja se filmin kavennettu osuus ulos vedettynä asetellaan kameraan koko hoito. Kuvassa filmi on kamerassa ja seuraavaksi kansi kiinni. Kaksi tyhjää laukausta, filmilaskuri manuaalisesti nollaan ja voilá.

Härnäys: Olisin tietenkin voinut tehdä nämä proseduurit ja nauttia jatkosta. Mutta otin kuvat ja pistin asiaksi someen, asiaan kuuluvaan ryhmään. Tiesin sen olevan jonkin verran itseni kiusaamista, kun arvasin kommentit. Mutta ihan neuvoksikin ajattelin jos joku muukin näiden kanssa touhuaa tai ajattelee niin alkavansa tehdä. Mutta samalla asetin ansan, joka laukesi.
Kommenttiraidalle ilmestyi se mitä odotinkin. Että miksi ihmeessä pitää kaventaa. Ja ettei "aidossa" Leicassa tarvitse. Ja että kannattaa ostaa aito, ettei tarvitse leikellä. Asioista perillä olevat vinkkasivat työkalua jolla tuo sujuu sujuvammin, ilman tussia ja tönäriä. Juu: sellainen laite maksaa nettikaupoissa satasen ja yli. Ja "aito" Leica tonnin paikkeilla, joskus allekin mutta useimmat yli.

Ellei tuota häntää leikkaa filmiradan pituiseksi, kameran verhosuljin menee ennemmin tai myöhemmin rikki. Tai / ja filminsiirron rattaat eivät osu perforointiin ja filmi menee rikki ja rikkoo jotain mennessään.
Jos kameran suljinaikaa menee säätämään, virittämättä suljinta ensin, kamera menee rikki. Jos suljinaikaa vääntää nopeimmasta bulbbiin, kamera menee rikki. Jos filminsiirtonuppia vääntää totuttuun tapaan vastapäivään, kamera menee rikki. Uskokaa pois. Tai hajottakaa kameranne jos sellaisen olette saaneet haltuunne. Ottakaa se kokonaan "haltuun".
Niin; aidossa leicassa on aivan samat asiat. Vaikka kuinka aito olisikin.


Lopuksi kuva vuosien takaa. Katuvalokuvaksi luokiteltava kuva, jollaisia ottaisin nytkin ellei sää olisi se mikä on. Katuvalokuvaus on trendikästä ja genreen liittyviä ryhmiä somessa n+11. Puritaanit vannovat filmin, kinokoon ja 35 millisen nimiin. Siitä vaan. Taiteenalalla on lainalaisuutensa aiheen suhteen. Katukuva ei kuitenkaan ole mikään helvetin maisemakuva katunäkymästä tai rakennuksista, vaikka niiden yhteydessä joku ihminenkin toikkaroisi.

Ku sää mahdollistaa, niin menen ja vietän aikaa kadulla kytäten. Vai lahjonko laitapuolenkulkijat eurolla- parilla tai pulikuparilla joka on rahaakin arvostetumpaa. Onhan käynyt niin, ettei rahaa vastaan apua pyytänyt saanut pyyntöönsä ainuttakaan auttajaa kun tarjosi kymppiä tai jotain kahta. Mutta luvattuaan viinapullon palkaksi, tarjokkaita oli jonoksi asti.

Hyvää viikonloppua ja alkavaa viikkoa. Pian elokuutakin, ja kuulautta.


Porissa: 29.7.2023



 

 _____ 


23.7.23

Maailmanperitöä naisten viikolla

 

Tehtiin reissu Raumalle. Reissu oli luonnikas, vaikka en auton takasivulasista sitä toivottavaa taulua nähnyt. Raumalta pois johtavien valtaväylien varsilla sellaisia on ainakin joskus ollut. Johtui varmaankin siitä, että menimme Rauman kaupungista entiseen TL Lappiin joka on nyt osa Raumaa. Poistuimme Rauman alueelta pienempää tietä, Lapista Eurajoelle josta valtatielle ja takaisin Poriin. Pikkutiellä ei niitä tauluja joissa toivottavat luonigast reissu, ole ollutkaan.
Mutta mitä siellä oli:

 

Lapissa, siis Rauman lapissa on Sammallahdenmäki, ja siellä Unescon maailmanperintökohde; Sammallahdenmäki. Suomen ainoa arkeologinen maailmanperintölistalle päässyt kohde. Noin kilomertin kanttiinsa oleva alue josssa on pronssikautisia hautarakennelmia ja muita rakennelmien raunioita. Kuvassa kirkonlattiaksi oletettu suuri sellainen.
Kävimme maailmanperintökohteessa samalla kun kävimme Kivikylän kotipalvaamolla, sen tehtaanmyymälässä. Siinä lihakaupassa olen käynyt moneen kertaan ennenkin, mutta en koskaan ennen Sammallahdenmäellä. Enkä usko että menen enää ikinä. Historia kiinnostaa, mutta esihistoria ei niinkään. Mutta mukavahan tuo oli bongata.


 

Kierreltiin yhteensä viisi kirpputoria, joista kolme rautatieaseman tuntumassa. Kaksi muuta olivat typillisiä, mutta nuo kolme tosi hyviä ja hienoissa puitteissa,  vanhoissa tavaramakasiineissa.

 

Pari löytöä pitkästä aikaa. Sikäli että ostinkin enkä jättänyt hyllyyn. Seleenikennoltaan hengissä oleva valotusmittari olisi jäänyt minulta varmaan huomaamatta, mutta matkaseurani näytti sitä minulle.
Zenit-tarvikkeet, luki hintalapussa. Bakeliittisessa koteossa oli ja on loittorengas-sarja cccp-logolla. Kotelon kannessa lomo/ helios/ zenit- logo.
Muun hyvän lisäksi hinnat olivat luokkaa kirpputori. Loittosarja 7 ja valotusmittari 6 euroa. Molemat tulivat käyttöön. Valotusmittari fiilistelyynkin, mutta ihan jees tositoimessaankin.
 

 

Kaffeelle. Ei viitsitty lähteä vanhaan raumaan, vaan "tyydyttiin" huoltoaseman miljööseen, joka olikin siisti ja viihtyisä. Otin muistoksi tämän, jossa suuren valokuvan muodossa näkymä vanhanrauman kadulle. Kuvasta välittyy tunnelma, mutta luonnossa  se on todella hieno. Huoltis oli todellakin huoltoasema eikä pelkkä bensis. Kuvassa näkyvän palvelutiskin yllä oleva huolto -kyltti olisi voinut mahtua kuvaan kokonaan, mutta oli niin otettu tuosta seinätapeetista että huomasin vasta kotona sen. Tai osan siitä.
Neste Syvärauma.


 

Naisten viikko - säätiedotuksia

 

Sää suosi Rauman - Lapin reissuamme. Ennusteet osuivat sille päivälle. Toinen reissu(ni) sensijaan meni päin... mäntyä. Piti pyöräillä Noormarkkuun, FB- ja muutoinkin-kaverin luo kamera-asioissa ja jutustelemaan  pitkästä aikaa. Säämallinnuksien mukaan piti olla poutainen "välipäivä", kuten raumanmatkan päivänäkin.
Mutta vähän ennen menomatkan puoliväliä olin jo niin kastunut, ettei matkaa voinut jatkaa vaan oli pakko kääntyä takaisin. Paluumatkalla oli myös pakko pysähtyä hetkeksi sateensuojaan, kun vesisade muuttui rakeiksi ja yltyi kaatosateeksi. Kalaholman koulun sadekatos tuli pelastukseksi. Rikoin tupakkalakia. Onneksi kouluilla kesäloma-aika.

Sanonta kuuluu: "Naistenviikolla sataa aina". Ei aivan aina, mutta melkein joka päivä jossain vaiheessa. Heinäkuu on tilastoissa vuoden sateisin kuukausi. Aamun pilvetön taivas täyttyy kosteuden haihtumisen vuoksi pilvistä, ja iltapäivän mittaan sateen vaara kasvaa. Ei siitä mitään vaaraa ole, paitsi joku porilainen reppuränni tai alikulku tarjoaa mahdollisuuden uimiseen. Niin tässäkin tapauksessa: Kalaholman - Koivistonluodon rajoilla ei nähnyt missä kohtaa pyörätie menee, ja jokunen auto joutui kääntymään takaisin, ajoradan ollessa "järvenä". Tulipa pyörä pestyä.
Naisten viikko koostuu naisten nimipäivistä, jonka Jaakko lopettaa. Kylmän kiven heittämisestä olen skeptinen, kun varsinkin merivesi alkaa olla lämpimimmillään. En mene uimaan.

 

Vähän ennen paikkaa jossa käännyin takaisin, oli Ruosniemen hiihtokeskukseen johtavan tien risteys. Tien varsi oli horisonttiin saakka täynnä parkkeerattuja autoja. Siellä oli pallokentällä käynnissä Pori Cup, jota pelaavat tämän viikonlopun ajan monella kentällä ympäri Poria.
Tuosta jonon viimeisen parkkeerauksesta voisi sanoa jotain , mutta olkoon.
 

 

Eilen; lauantaina oli sääennusteessa poudan mentävä aikaikkuna. Joten lähdettiin kaupunkiin, katsomaan Satakunnan museon ja Heinen talon välisellä museokujaksi nimetyllä paikalla näytteillä olevia Pori Jazz- kuvia vuosien varrelta.
Samalla käytiin kirpputorilla, entisessä Hyllymeressä, nykyisessä hyllyparatiisissa, Keskuskartanossa.
FB-kaveri vinkkasi viestillä, että siellä on myynnissä Canonin järkkäri, filmisellainen linssillä 50 €.Katsoin: Hieno virheeton vanhan ajan kovahko laukku, jossa Ftb.runko ja 50mm 1.8 valovoimainen objektiivi. Hypistelin 10 sekuntia ja totesin raskaaksi, painoltaan. Ja kun linssi oli tavanomainen, niin jätin sinne. Mutta viidellä kympillä "paljon" kameraa... näin vinkiksi.
Huutonetissä tai torilla (.fi) siitä olisi saanut omansa ja satasen voiton, mutta en vaan viitsi. Paketoiminen ja kaikki homma... tulen toimeen muutenkin.
 

 

Paluu Kalaholman matonpesupaikalle, jolla kävin akukeväällä. Nyt filmikameran kanssa. Pumput ovat rikki, eikä niitä kaupungininsinöörin mukaan korjata. Ei ole rahaa. Tai on varmasti, mutta budjetti vie elävöittämiseen. Rouheaa tulossa mustavalkofilmille. Kunhan saan sen täyteen ja kehitettyä.



Lukkarinsannna venelaiturilla, samalla reissulla kuin edellinen ja seuraava kuvakin. Sillalta monta kertaa katsonut, ja ajatellut että joskus tuota katsomaan. Nyt se on nähty. Aika puskassa ja mutkan takana. Maalta käsin menytnä.



Nykyaikainen aikataulu linja-autopysäkillä, Aukeaa huonosti ellei ole älypuhelinta jne. Olkoon.
Juopa tarkoittaa Varvourinjuopaa jonka suun tuntumassa tämä. On.

 

Rauman kirpputorilta löytämäni loittorengassarjan 30 millinen kokeessa, negatiivia reprokuvaamassa. Ilman jalustaa, ihan vaan kokeillakseni. Kätevämpi kuin makropalje. Objektiivina cosinon, joka ei aivan huippua laadultaan. Muitakin on. Pitää jatkaa testausta jos tositoimeen alkaa.
Makrokuvauksesta sen verran, että se on lähikuvausta tilanteessa jossa mennään tosi lähelle kuvattavaa asiaa. Sen voi tehdä monellakin tavalla tai välineellä. Makro-objektiivilla, lähilinssillä, makropalkeella, näillä loittorenkailla, käännettävällä objektiivilla. Oma tapani ääritapauksessa on mikroskooppi, pintasellainen ja nykypuhelimen kamerakin toimii sen kanssa oikein mukavasti.

 

Lopuksi narinaa

 

Kuvakaappaus puhelimen näytöltä. Eteläkauppatorilla,  Porissa.
Kuten olen kertonut, harrastan jälleenvalokuvausta Ajapaik-sovelluksella. Vanhojen kuvien uudelleenkuvausta tänään. Vanha kuva vuodelta 1919. Toinen viime viikolta. Sotilasparaatia, Mannerheimin juhlakiertuetta. Ja nyt tori nykynäkymässään.
Pistin tämän vanhoja kuvia ja muistoja ryhmään, joka on ollut aika asiallinen. Mutta sinnekin on alkanut tulla "kyllä ennen oli" - kommenttia, varsinaisen aiheen päälle.

Ajatellaan nyt: kuva on 104 vuotta sitten otettu. Pori on sen jälkeen muuttunut. En kyllä kaipaa nykynäkymän sijasta noita röttelöitä. Vaasan pankki oli hieno rakennus, jonka olisi ehkä voinut säilyttää. Muu on maalaiskylän tyyliä. Ei kaupungin. Kirkko on kuulemma hävinnyt uudemmassa kuvassa. On se siellä. Edelleen.

 Jaakonpäivä on ylihuomenna.

 

Porissa: 23.7.2023

 

_____

 

 

17.7.23

Haamuna Radioaseman kesänäyttelyssä

 Toinen "superviikko" on sammunut muistojen joukkoon. Jatsit on ohi. Jatsit joiden mihinkään tapahtumaan en mennyt katsomaan. Mutta vähät siiitä ja niistä. Väinölässä, vanhalla lyhytaaltoasemalla joka myös radioasemana tunnetaan, on käynnissä T.E.H.D.A.S. - taidekollektiivin kesänäyttely. Sinne mentiin. Ulkopuolella on aina auki oleva veistosnäyttely, josta ei tässä. Mutta sisätiloihin:
 

"Selfie" videoteoksen äärellä. Minä tai varjoni tuossa oikealla, valkokankaalla henkilö.
 

 

Näyttelyn sisäänkäynti.



Seuraavan kuvan tekstissä mainittu ikkuna.



Näyttelytilan "ikkunasta" ulko-ovelle ja ulospäin







Tämä olisi enneminkin videokuvauksen paikka, äänimaailmoineen kaikkineen. Mutta menkää kuulemaan ja katsomaan.

 

Aloituskuvan asetelma kauempaa nähtynä. Pyysin luvan kuvan käyttämiseen.


Näyttelyn banderolli radioasemalla. Kamala ylivalotus, kun kesän jyrkkä valo.

 

 

Kameraa ja tekoälyä

 

 

Semflexin, josta aiemmissa kirjoitelmissani, jalustakierre on kokoa liian iso nykyiseen jalustaani. Mutta siihen oli saatavana kierresovite. Tilasin sellaisen, löydettyäni firman joka myy niitä yksittäin. Useampi myy 5 tai 7 kipaleen satseissa, mutta tarvitsin vain yhden. Kuvassa pieni "prikka" on se. Semin pohja, työkalu ja sirui-jalustan jalustalevy.
Sovite sopi, mutta kamera ei enää suostunut yhteistyöhön kun meinasin ottaa kuvat joiden ottoa tuon jalustakierresovittimen odottelu lykkäsi. Semflex mennee ehkä vaihdossa kameroita keräilevälle FB-kaverilleni, ja saaanen vaihdossa kameran jolla voi ottaa kuvia. Siitä varmaankin seuraavassa julkaisussani, ensi viikolla.

 

Piti ottaa semflexiin lataamalleni ortokromaattiselle filmille kuva pelargoniasta, kun siinä on punaista joka toistuu ortokromaattisella filmillä miltei mustana. Puhelimella vertailu-värikuva.
 

 

Mittasin valot puhelimen mittariohjelmalla josta kuvakaappaus, muistiinpanoksi ortokuvalle. Mutta kun ei sellaista syntynytkään, otin kuitenkin kinarilla kuvan tavalliselle pankromaattiselle filmille.
Orto "pimiössä" pois semflexistä ja Agfan isoletteen odottamaan inspiraatiota ja motivaatiota.

 

Kameramäärä kasvaa nytkin

 Pyhä lupaukseni ettei mopo karkaa tälläkin kerralla filmiin johkaantuessani, horjahtelee.
Miksi sellaista jaakobinpainia pitää enää itsensä kanssa harjoittaa. Menköön jos on mennäkseen. Överi on vielä kaukana. Tapoja "harrastaa" on monenlaisia. Itselläni on tapana ottaa kuvia testimielessäkin, kokeilla erilaisten kameroiden ja filmien yhteiseloa. Filmin kehitys on oma maailmansa, jossa en nopeita muutoksia tai samanaikaisia vaihtoehtoja harrasta. Filmimäärät ovat maltillisia, samoin niille kuvaaminen. Ei tämä niin hurjaa ole miltä vaikuttaa. Eikä kovin kallistakaan

Näin nettiä selaillessani aivan sattumalta ilmoituksen kamerasta, jonka sai "ostaa" pelkillä postikuluilla. Ihmettelin 3 sekuntia, että mitä ihmettä. Sitten pistin viestiä, että onko vielä satavana. Oli, kun satuin ilmoitukseen heti sen ilmestymisen jälkeen. Mobile Pay hoisi maksujärjestelyt ja kauppa tapahtui.
Posti oli hieman hidas liikkeissään, myös viikonloppuna tapahtuneen oston vuoksi. Ajattelin jos kyseessä on huijaus, ei menetys ole toudelliseen ahdinkoon johtava, enkä ala ilmoittajaa ilmiantamaan ellei kameraa milloinkaan tule.

Tuli sittenkin. Olympuksen IS-10; filmiajan "bridge", ei superzoomi kuten nykydigit megapikseleineen. Mutta niitä riittää tässäkin kun filmin resoluutio on edelleen voimissaan.  Lienikö myyjä tai lahjoittaja ihmetellyt mikä tuo "edes" on, kun ei ole takatelkkaria eikä muistikorttipaikkaa. USB- tai hdmi-liittimestä puhumattakaan.

Kamera tuli, ja minä Motonettiin ja Tokmannille kun motonetissä oli loppu, ostamaan siihen paristot. 2 kappaletta  cr123a- 3 voltin litiumia. Paristot kameraan ja tyhjänä kokeilu osoitti että filmin voi ladata ja lähteä kokeilemaan mitä kamera tuottaa. Olen ajatellut, etten surisevaa, paristoja tarvitsevaa filmikameraa enää tule käyttämään, mutta olkoon tämän kohdalla poikkeus. Jos kamera toimii niin kuin kuuluu  ja jälki menettelee, sillä saattaa keskittyä kuvaamiseen kuvapainotteisesti, eikä tarvitse ajatella aukkoja ja aikoja. Eikä valotusmittareita eikä muuta mutkikasta. Filmikuvauksen tulokset tulevat viiveellä, filmit ovat pitkiä ja kohdetta kohden ei koko rulla täyty. Viikon-parin sisällä näkyy mitä tuli tehtyä.


tekoäly

 

 

Googlelta tuli sähköpostia, kun olen "siellä" ollut aktiivisena sisällöntuottamisessani. Ilmoittivat että ovat julkaisseet Bard-nimisen tekoälyn nyt myös suomenkielisenä. Tekoäly on pompannut monessa paikassa näkyviin, tavoilla joihin en aiemmin ole tutustunut lukuunottamatta yhtä vilkaisua Microsoftin chat GPT: tai jonkun sen tapaisen suuntaan.  Totesin etten aio ainakaan maksaa mokomasta mitään, kun puhelinappi ei lähtenyt toimimaan haluamallani tavalla.Tietokoneversiokaan ei innostanut.

Mutta tämää bardi vaikuttaa ohjelmallisesti lupaavalta, ja pistin kokeeksi pari hakusanaa siihen. Hävyttömyyksiin se kieltäytyi ottamasta kantaa, ja jatkokommenttiini "voi helvetti!" se reagoi kehoittamalla hakemaan ammattiapua, jos masentaa tai on muutoin murheellinen.
Kirjoitin hakuriville blogini nimen, joka tuotti ylläolevan piristyksen. Blogini perusteella en kovin laiskana ole, kun monen laista puuhaan. Mutta valitsin sille aikoinaan kuitenkin tuollaisen päiväkirjanimen. Laiskuudestani on pitänyt kirjoittaa, mutta se on toistaiseksi jäänyt tekemättä. Ehkä joskus, tai sitten ei. Ironiaa se sisältää, sarkasmia ei lopulta yhtään.

Sitä odotellessa, ja pähkäillessä.

Porissa: 17.7.2023

 

______

 

 

14.7.23

Jyrää ja suodatustestaus

 
Väsyttävä viikko alkaa huipentua tapahtumineen tuolla jossain kaupungilla ja areenoilla. Uutistarjonta tai tuputus on vähän väsyttänyt, mutta oma valinta. Television olisi voinut laittaa jollekin tosi-tv:lle, ja paeta valtamediaa joka on ollut täynnä huippukokousta ja rasismin kyttäystä. Ministerin 15 vuotta vanhoja kirjoituksia on taivasteltu ja lisää on tulossa.

"Jatsit" taitavat olla tänään perjantaina kuumimmillaan tai kiihkeimmillään Kirjurinluodolla. Kaupunkiinkin ulottuvat tänä vuonna. Ikiaikaista jatskatua ei ole Etelärannassa tänäkään vuonna. Pyöräilin alkuviikolla Kirjurinluodon läpi, Raumansillalta Kaarisillalle ja siitä pois. Pysähtymättä. Reittini meni rantaa myötäilevää väylää. Luoto oli aidattu ja portitettu. Aidoissa mustaa banderollipeitettä, 100 Porijazzi-international-every-year-at-july-  teksteineen. Ettei kukaan vaan pääsisi vahingossaan näkemään pömpelien, telttojen, ja paskahuusien - ei kun esiintymislavaa jolla saattaa olla maksullinen toimitus käynnissä.
Vuosi vuodelta mahdottomampi määrä pömpeliä ja aitausta, mutta parin viikon kuluttua ei enää. Kyllähän minä osaan ja saan pysyä sieltä pois muutenkin. Valokuvamuotoinen tallentaminenkaan ei enää sen osalta kiinnosta. 


Jyrä


Uutisissa on ollut juttua höyryjyrästä, joka on maannut taivasalla vuosikaudet. Asvalttifirma teki kulttuuri ja markkinointiteon. Vei jyrän Kouvolaan entisöitäväksi. Hiekkapuhalsivat ja maalasivat, korjasivat katon. Toivat takaisin Poriin, toistaiseksi tontilleen. Myöhemmin siirretään Ulasooriin, jonkun teknisen toimialapisteen aidan taa näytille. Osoitteeseen Ulasoorintie 9. Porin päivään mennessä, kuulin kerrottavan.

Siitä kritiikkiä, että sinne piiloon. Etteivät turistit pääse näkemään. Eikä kaupunki elävöidy sen osalta.
Tokihan tuo sopisi porinsillan pieleen jalustalle, kun se alunperin sillan rakentamiseen hommattiiin vuonna 1925. Onni- nimensä höyryjyrä sai kuljettajansa Onni Erlinin mukaan. Jyrä palveli 1960- luvun puoliväliin asti, katujen rakennustyössä. Viimeinen työ oli Kartanon katujejn tekemisessä. 



Otin Onnista kymmenkunta kuvaa, eri kanteilta ja aidanraoista. Filmillekin yhden mustavalkoisen, joka saa odottaa fimin täyttymistä, kehitystä ja skannausta digiksi.
Koneen valmistaja kiinnosti. Kuvassa se ei kokonaan näy, mutta Satakunnan Kansan nettilehdissä tietoa hyvinkin. Se maksaa, että pääsee niitä lukemaan.
Merkki on Bruthemeyer Soest. Valmistaja Maschinefabrik Eisengiesserei. Valmistusvuosi 1925.
Pituutta 5,40 m, leveyttä 1,90. Korkeus 2,75 metriä ja painoa 16 tonnia. Kyllä jyrää.

 

Jatkoin matkaani


Minulla on "tinkilista" kohteista joista haluan kuvia jemmaani. Tuo jyrä oli tai on sen eturivillä.
Muitakin tuli tehtyä, jälleenkuvausta ajapaikk:iin muunmuassa. Katukuavauskin sai osansa, tämän kuvan muodossa. Se si ole mieleni mukainen katukuva, kun kohteet ovat taas kuvassa selin.
Mutta kuvalla on tarinansa. Pysähdyin Raatihuoneen puiston varjoisalle puolelle, penkille ja pistin piipuksi. Niin: olen harvinaisuus, kun poltan piippua. Usein kaupunkiin mennessä tai muuten ihmisten ilmoille, ostan tavallista tupakkia. Mutta aina ei viitsi, ja eihän mitään tupakkia ole enää soveliasta julkisesti sauhutella.
Istuessani siinä, näin että tulee sanan julistajia. En tiedä lahkoaan, mutta kysyivät tai meinasivat aloittaa houkuttelemisen. Vastasin lyhyesti etten ole kiinnostunut. Piippuni karkoitti heidät heti. Luulisin.
Nappasin kameran ja äkkiä räpsy pakenevista sisarista.

 

Toisen piipullisen nautein vakiopaikallani. Siinä tallentui tilanne jossa kaksi veturia kohtaavat. Taustalla rapuvaunuletka, joka odottaa siirtoa Seikkuun. Rautatieharrastus-ryhmässä kerrottiin ettei niitä Aittaluotoon (ja bolidenille) meneviä näy Julia-seurannassa, koska kyseessä on siirtotyö eikä enää varsinainen tavarajuna. Harmi, kun ei tiedä aikatauluistaan. Menisi muuten passiin radan varsille.

 

Suodattimia

 

 

Meinasitte varmaan, että nyt tulee taas valokuvaustekniikkaa. Olette oikeassa, mutta pistän tämän ensin. Porin vesi on melko hyvää juotavaksikin. Mutta silti siinä on jokin pieni rautamaku. Sen huomaa, kun on juonut Brita-kannulla suodatettua vettä. Jääkaappiimme ilmestyi kolmisen viikkoa sitten tuollainen / sellainen. Ja hyvää on, hyvä "vehje". Sen suodatin kestää kuukauden. Uusia saa ostaa, ja kustantavat pakkauksesta riippuen 5-8 euroa / kuukausi.

 

 

Pengoin kameralaukkuja ja sängynaluslaatikoitani, suodattimet olivat siellä täällä. Osan olen heittänyt menemään tai ovat vielä hukassa. Filmikameroiden tehtyä paluun, niillä on käyttöäkin.
Otin testikuvat ylläolevilla, yhdessä ja erikseen. Ja jälleen kerran totesin ettei digissä ole paljoa suodattimilla vaikutusta kuvan luonteeseen. Paitsi polarisaatiosuotimella. Muut ajavat vain linssinsuojan virkaa.
Jätän testikuvien viljelemisen tähän julkaisuun tekemättä kun niillä ei ole mitään virkaa. Filmikuvauksessa testaaminen olisi tarkoituksenmukaisempaa, mutta en siinä sellaista tee. Tavoitteena on vain kuva kuvana, eikä mikään muu.

 
Hyvää "jats-viikonloppua", jos sellaista vietätte. Mutta muutenkin hyvää sellaista. 

 

Porissa 14.7.2023

 

_____

 

 

10.7.23

Peittynyttä maisemaa

 

Kesä on vehreimmillään. Puiden lehdet kookkaimmillaan. Maisema peittyy siihen. Havaitsee, kun katsoo maisemaa kuudennen kerroksen parvekkeelta. Porin vesitorni kuvassa, vanhan rautatieaseman taustalla. Vapaudenkatu. Heinäkuun 9.


Sydäntalven maisema samalta korkeudelta, kortteli tai ikaksi pohjoiseen. Raumansillan suuntaan.
Vuosi on 2021. Karjarannan huoltoasema vielä paikallaan. Nyt jäljellä kylmäasema. Kuva maiseman kannalta selkeämpi mutta tunnelmaltaan tylsä. Rakennukset erottuvat, ja ympäristö erottuu paremmin kuin kesäkuvissa.
Tämä ja edellinen kuva syntyivät, kun pyysin voisinko ottaa kuvan. Muuten tällaisia ei  saa tallennettua .


Säveltäjänkadun ja Maanmittarikadun kulmatontti, yli 30 vuotta sitten. Filmille kuvaamani ja Sampolan keittiössä vedostamani kuva. Huomioni kohteena on ollut tiilirakennus, varmaankin saunarakennus. Taustalla Aittaluodon piippu.


Laittauduin kolme vuotta sitten samole jalansijoille kameroineni. Muuttunutta maisemaa hakien. Piippu on puun takana, suuri osa tiilirakennuksesta on uudisrakennuksen takana. Osa siitä taisi olla purettu. Kuvapari palautui mieleeni, kun pyöräilimme Paanakedonkadulta Säveltäjänkatua keskustaan. Palaan ja pysähdyn paikalle kolmannenkin kerran, mutta kuva siitä tullee olemaan melko tylsä. Maisema on peittynyt kokonaan. Kasvanut tukkoon. Näitä kuvavertailuja riittää, ja voi olla että olen tämän kuvaparin tuputtanut blogissani aiemminkin. Mutta olkoon.



Kaupunkimaisema on helpompi nähdä paikoissa joissa ei ole puustoa, eikä muuta näkymää häiritsevää. Vuokrapotkulaudat kuuluvat nyky-kaupunkikuvaan. Tämä kuva, koska aloin selvittämään Tampereen reissumme (aiemmin blogissani tässä linkissä) kuvista joidenkin talojen taustoja. Siis tarinoita. Kuvassa on Sumeliuksen talo, Hämeenkadulla keskustorin kulmalla. Googlesta wikipediaan ja niin edelleen, jos talo enemmän kiinnostaa.



Kameraa ja filmiä



Pariinkin kertaan varmaan vakuutellut itsellenikin, että riittää jo. Kameroiden ja niihin liittyvän roinan kokaminen taas kerran. Filmikameroiden varsinkin. Pitäisikö luovuttaa, siis vakuutteleminen kun ei siitä mitään kuitenkaan tule. Yksi taisi kuitenkin tulla "valmiiksi", kun löysin filmijärkkärille telen.
Polttovälitarve tuli täytetyksi, kun se ulottuu 28 millistä 300 miliin. Zoomissa melko käyttökelpoinen makrokin, vaikka tuskin sille tarvetta tulee.


Semflexiin on pari lähilinssiä kokeiltavaksi tai käytettäväksi. Ortofilmin kanssa, kun ajatuksenani on kuvata punaista kukkasta parvekkeella, Ortofilmi on ensimmäinen lajiaan, jonka olen kameraan ladannut. Sillä on käyttönsä varsinkin maisemakuvauksessa, mutta punainen väri toistuu ortona melkein mustana.
Pari muutakin juttua odottaa motivaation täyttymistä kuvaamiseen asti, liittyen filmikuvauksessa käytettäviin suodattimiin. Skylightiin ja uuveeseen, joilla ei digikuvauksessa ole enää tarvetta muuta kuin linssinsuojina.



Pistin kameran jalustalle ja zoomin kiinni. En ottaakseni kuvaa sen filmille, vaan katsoakseni voiko puhelimella tulla kuvaa tuon etsinkuvasta - okulaarinäkymästä.


Tuli hyvinkin, helposti. Minoltan tarkennusavut etsimessä ovat hiukan konstikkaita jos on tottunut leikkokuvaan jota siinä ei ole. Mutta kun ei ole kiire niin noillakin pärjää. Tarkennus etualan kasvissa ja "sydämessä".

Täytyisi poistaa somesivun listoilta kaikki kamerakirppikset ja muut myyntisivut ja -ryhmät. Vaikka yrittää olla katsomatta, niin joku algoritmi pomppauttaa seinälle myynti-ilmoituksia. Ole siinä sitten, kun jopa ilmaiseksi, postikuluja vastaan joku sedän jäämistöä perkaava digi-ihminen ilmoittelee filmikameraa saatavaksi. Menin ansaan, ja seitsemän euron panostuksella on pian taas paketti haettavana ärrä-postista. Mikä. Siitä varmaankin joskus. 
Kamerakeräilijäksi minusta ei ole, ja kaikille ei tule olemaan käyttöä kertafiiistelyä lukuunottamatta. Olen ennenkin antanut tavaran kiertää, mikä saattaa hyvinkin olla taas jossain vaiheessa edessä. Bisneksenä se ei minulta luonnaa, mutta jotenkin muuten. Omat pois ehkä.

Lupaa pari päivää poutaa, kunnes Jazz-säätila valtaa alaa loppuviikolla. Pääkonsertit kun alkavat siellä, niin melko varmasti tulee vettä. Ainakin kuuroina. Mutta ei se mitään. Pysyn pois sieltä silloin, kun en ole koskaan ollut festivaali-ihmisiä.
Erakoituminen etenee, enkä enää pysty kohtaamaan ihmisiä muutoin kun joissakin tapauksissa eikä niitä ole enää montaa.
Älkää pahastuko. Vika on minussa.


Porissa: 10.7.2023


_____________


5.7.23

Katuvalokuvausta ja matkalippuja

 

Jankutan edelleen katuvalokuvauksesta, koska genre - skene on tapeetilla somessa. Ettei aihepiiri omalla kohdallani vaikuttaisi taas joltain hurahdukselta, laitan tähän alkuun kaksi 33 vuotta "vanhaa" kuvaa, jotka olen sillä silmällä ottanut. Vaikka en tiennyt silloin Facebookin tulevan, kaikkine kuvanjakamisryhmineen ja koulukuntineen. 

 

Kuva jonka olen liimannut ja nimennyt valokuva-albumiini talonmieheksi 1990. Porilaisen kiinteistönhuoltofirman perustaja pesee jalkakäytävää Antinkadun ja Itäpuiston kulman tuntumassa Porissa, jonakin lauantai-iltapäivänä.
Nyt someaikana olen nimennyt sen talonmiehen lauantaiksi.

Toinen kuva samalta paikalta, samaan aikaan kuin edellinen. Kun kuville on tapana antaa nimi, olen laittanut tuolle nimeksi old rebel. En tiedä tai tiennyt lauantai-illan huumaan matkalla olevan, kuvassa selin olevan henkilön ikää, mutta oletus oli olemassa. Rebel; tuli hänen selkäänsä laittamasta tekstistä.
Taustalla häämöttää Albatross- niminen tuolloin tunnettu baari, menopaikka.

Nämä kaksi kuvaa ovat nykymääritelmänkin mukaan katukuvia, ja niinhän ne ovat. Ajankuvia, henkilökuvia, miljöökuvia. Paperille vedostettuja, negatiivinsa kadottaneita. Filmiajan otoksia joiden merkitys monesti avautuu vasta vuosikymmenten kuluttua. Katukuvausta pidetään monen keskuudessa tirkistelynä. Saattaa se sellaistakin olla.
 

 

25 vuotta  myöhemmin. Jazzkadulla myydään hotdoggeja. Myyjällä on puhelin, jota näpyttelee kun on hijaista. Tätä kirjoittaessa ajattelee, oliko 8 vuotta sitten mitä somekanavia jo olemassa. Facebook tietysti, kun minäkin siihen 8 vuotta ennen tätä kuvaa liityin. Whatsapit, snapchatit, ja muut sellaiset ovat tulleet ja menneet nuoremman polven käytössä FB:n ohi.
Onko värikuva hyvä katukuvana, riippuu siitä missä sitä käyttää tai jakaa.

 

Mustavalkoversio. Digitalisesti sävytetty ja väärennetty rakeisuutta tavoitellen muka-filmikuvaksi. Rakeisuuden sijasta kuvassa on  kohinaa, joka on digikuvan vastine filmin rakeisuudelle. Ne erottaa toisistaan, jos tai kun on molempia enemmän katsellut.
Klassinen katukuva on filmille kuvattua mustavalkokuvaa. Puritaanit sanovat että kinolle, 35 millisellä linssillä, mieluiten Leicalla. Kuten taisin edellisessä postauksessani jo mainita. Sielläkin muistan todenneeni että kuva ratkaisee, mutta kuitenkin pyrkii laittamaan julkaisupaikkaan sellaista kuvaa (mustavalko / väri) joka kulloisessakin paikassa on soveliasta.
Rajaamatonta kuvaa arvostetaan. Ettei kuvaa ole erotettu laajemmasta alkuperäisestä näkymästä. Tämä on.
 

 

Tämä on viime viikolta. Semflexin testirullalta. Pinttynyt aiheeni, kohteeni. Erään uskonlahkon sananjulistajia kaduilla ja toreilla. Rajasin kuvaa, sommittelin. Eetu Salin pyllistää kameraa kohti. Kuva filmille, jota en enää koskaan osta. Ostan jotain muuta merkkiä. Mutta tulipa kokeiltua.
Linssi polttoväliltään keskiformaatin normaaliobjektiivi. Toinen sananjulistajista kiinnittää huomionsa kameraani. Vaikka se oli melko huomaamaton ja kummallinen. Tuskin kameraksi tunnistettava, nykyään.

 

Semflexin testirulla täyttyi Eteläpuiston ja mikonkadun kulman tuntumassa, pian purkuun menevän Palojoen talon luona. Kuvasin sen nurkankin, mutta tämä näkymä ylitti julkaisukynnyksen. Talon porttikongiin kertynyttä mainospostia. Omintakeinen syöksytorven pää.
Tämä kuva vakuutti minut kameran käyttökelpoisuudesta, vaikka käyttämäni filmi oli  sopimatonta ainakin tähän kameraan. Ehkä kemiaankin.
 

Järjestelmäfilmikamerani oli teleputkea vailla. Olin luvannut itselleni että hankinnat riittävät, mutta tällainen vaivasi edelleen päätäni. Lintuja ei tällä systeemillä kuvata, mutta katukuvan perinteitä sillä voi rikkoa. Siinä hommassa huonona puolena on linssin huomiota herättävä koko. Ei mikään mörssäri, mutta kuitenkin. Linnunpöntöistä puhumattakaan. Etäisyys kohteeseen kuitenkin tasapainottaa asiaa.
Laitoin objektiivin tilaukseen maanantaina. Postilta tuli saapumisilmoitus 24 tuntia myöhemmin. Useinkin se toimii nopeasti. Mutta välillä lähetykset lähtevät matkailemaan pitkin maata.
 

 

 Matkaliput - olkaa hyvä

 

Kuvakaappaukset puhelimen näytöltä. Päivämäärän osat pyyhitty pois.
Ollaan ajateltu matkaa ulkomaille. Eesti vaihtui Ruotsiin. Tallinna Tukholmaan. Elokuussa mennään, kun koulut ja lomat on ajanjaksona ohi ja hintataso maltillisempaa.
Porista Helsinkiin pääsisi ehkä edullisemin bussilla, mutta en viitsinyt perusteellisemmin niihin syventyä, kun vr:n ohjelma puhelimessani osoittautui Tampereelle suuntautuneella matkalla kesäkuussa oikein oivaksi.

Viking Linenkin systeemi on / oli sujuva. Molemmissa eläkeläishinnat. Kohtuullista mielestäni.
Hintataso matkassa Helsinkiin verraten laivaristeilyyn on melkein sama.
Turustakin pääsee päiväksi Tukholmaan, mutta hinta muodostuu korkeammaksi, laivan vaihdon vuoksi. Helsingin laiva on päivän satamassa, eikä hyttiä tarvitse luovuttaa pois. Myös saapumisaika Tukholmaan on mukavampi, kuten lähtöaikakin. 6 tuntia Tukholmassa ei ole pitkä, jos pitäisi kiertää monta "kohdetta". Siihen ei ole suunnitelmaa. Mutta tuo aika riittää hyvin leppoisaan käyntiin.
Siljasta en välitä, kun se menee johonkin kaupungin takapihalle.
Vikingin terminaalilta on siedettävä matka vanhaankaupunkiin (Gamla stan), mutta Slusenin mittava muutostyö saattaa mutkistaa reittiä. Mene ja tiedä.
 

 

Porissa: 5.7.2023

 

_____

 

8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...