Uusi yritys Noormarkkuun ja uusi kamera

Noiduin edellisessä postauksessani naisten viikkoa ja pieleen mennyttä, sateen pilaamaa matkaani Noormarkkuun, joka keskeytyi ennen alkuaankaan.
Uusi yritys, ja sain reissun tehtyä sateissa sattuneena välipäivänä. Matkani määränpää oli FB-kaverini (ja toivottavasti muutenkin) luona, ja tarkoitus keräilykameroiden vaihtokauppa. Jumiutunut Semflex vaihtui Smenaan, 8M:ään jollainen minulla on ollut aiemminkin ja peräisin samasta paikasta kuin nytkin.

 

Kun Noormarkkuun menin, niin samalla jokunen maisemakuva sieltä. Vanhan kertausta mutta uuttakin.
Ruosniemestä Noormarkkuun johtavalta tieltä risteää kaunis Piilitie, jonka oikeinkirjoitettu nimi valkeni minulle vasta nyt. Pistin kuvan someen, ja nimesin sen Pillitieksi. Syyllistyn joidenkin kirjoitettujen sanojen näkemisessäni joko sanasokeuteen tai hosumiseen. Piilitiestä on muodostunut silmiini aina Pillitie. Piilitie on johdonmukainen eikä oillisellaisessa ole mitään järkeä. Seison ojennettuna  :)

Ahlströmin ruukin alueen läpi pitää mennä "aina" kun Noormarkussa on. Niin tälläkin kertaa. Piilitie johti sinne. Otin vakiokuvat Makkarakoskesta voimalaitoksineen, Isotalosta, Konttorista, Havulinnastakin Isokoivukujan varrella. Pari jälleenkuvauskuvaa Ajapaikkiin ja tämä.
Kuvassa on linnunpelätti, etteivät paskanna sillalle jolla kuvan otin. Lintuinfluenssakin uhkaa. Mutta siitä viis. Saas nähdä sorsastavatko tai tuleeko kyyhkyjahti ensi kuussa. Samapa tuo omalla kohdallani niistäkin. Mutta meteliä taitaa olla luvassa.

Havulinna puiden peittämänä. Mutta etualan hienot puut, taustallaan pergola. En luvatta tai muutoin sopimatta mennut enkä mene lähemmäs.

Matka oli noin 16 kilometriä suuntaansa. Menin Ruosniemestä, mutta palasin Parkanontien ja kasitien laitojen pyöräteitä, joista ensinmainittu sai muutama vuosi sitten hienon uuden kevyenliikenteenväylän joka nimettiin Lotan etapiksi, noormarkkutaustaisen kilpapyöräilijän mukaan. Tämä sen alkupäästä, haarautuvasta reppurännistä- alikulusta jossa pysähdyin juomaan ja sauhuille. Noormarkun ja Porin välillä ei ole ainuttakaan penkkiä jolle istahtaa hetkeksi. Ensimmäinen löytyy Siltapuiston pään tuntumasta.

Kamera

Olen "kyttäillyt" markkinoita vuosia, löytääkseni tämän. Ja viimein tärppäsi. Zorki C- niminen mittaetsinrauta 50-luvun puolivälistä. Tunnetaan neuvosto-Leicana, kun on melkein tarkka kopio kuuluisasta Leica II- kamerasta, samoin linssistään. Kiinnostuneet löytävät tietoa asiasta, ja asiantuntijat tietävät tiedot muutoin. Eroa esikuvaan on työn laadussa, statuksessa ja hinnassa. Kuvanlaatu jää nähtäväksi, kun olen kuvannut ensimmäisen rulan ja tehnyt sille mitä täytyy tehdä.
Kamera toimii kuten pitääkin; suljin pelaa ja tarkennussysteemin okulaari näyttää tarkennuksen hyvin.

kamerassa oli vanha filmi. Konican värifilmin tilalle oli ladattu kodakin t-maxia. Otin ja kehitin filmin, mutta se oli menetetty tapaus. Negatiivilla näkyi jotain, mutta en viitsinyt skanneria laittaa sen takia.
Kuvassa esiintyvä pullonkorkinavaaja liittyy fimihommiin niin, että sillä korkataan filmikotelo auki josta saadaan sitten filmi ulos ja kehitykseen. Mukavuutta lisäävä tapa olisi ja on kelata mekaanisesta kamerasta filmi niin, että kuuntelee kelatessaan milloin filmin pää räpsähtää irti vetopuolalta ja häntä jää filmikasetin ulkopuolelle. Sähköisissä kameroissa filmi kealutuu melkein joka tapauksessa kasettiin kokonaan, paria poikkeusta lukuunotamatta; kalliissa contaxissa on järki joka jättää hännän näkyviin.
Eräs hieno systeemi on kamerassa, joka kelaa fiilmin ottopuolalle kokonaan kun filmin lataa kameraan, ja kelaa sitä kuvatessa takaisin kasetille.

Härnäystäkö ja vai itsensä kiusaamista (?)

Näissä kameroissa on metkunsa; niin kopioissa kuin aidoissakin. Kamera on mallia sellainen, että filmi laitetaan kameraan sen pohjalevy-kannen kautta. Kameran takaseinä ei aukea. Fimi pitää operoida ennen kameraan pujottamista. Filmin päässä olevaa "häntää" pitää pidentää kymmenisen senttiä. leikkaamalla saman levyiseksi (25mm) kuin lyhyt alkuperäinen kapea osuus.
Ohjeet neuvovat: 10 senttiä, 20 perforoinnin reikää.  Muuten tulee murhetta. Mittasin tönärillä ja piirsin tussilla leikkuulinjan. x-merkitty pois eikä teräviä kulmia leikkauksessa.

Kun filmi on leikattu, kavennettu, sen pää pujotetaan vetopuolalle (kuvassa oikealla). Sitten puola, filmikasetti ja se filmin kavennettu osuus ulos vedettynä asetellaan kameraan koko hoito. Kuvassa filmi on kamerassa ja seuraavaksi kansi kiinni. Kaksi tyhjää laukausta, filmilaskuri manuaalisesti nollaan ja voilá.

Härnäys: Olisin tietenkin voinut tehdä nämä proseduurit ja nauttia jatkosta. Mutta otin kuvat ja pistin asiaksi someen, asiaan kuuluvaan ryhmään. Tiesin sen olevan jonkin verran itseni kiusaamista, kun arvasin kommentit. Mutta ihan neuvoksikin ajattelin jos joku muukin näiden kanssa touhuaa tai ajattelee niin alkavansa tehdä. Mutta samalla asetin ansan, joka laukesi.
Kommenttiraidalle ilmestyi se mitä odotinkin. Että miksi ihmeessä pitää kaventaa. Ja ettei "aidossa" Leicassa tarvitse. Ja että kannattaa ostaa aito, ettei tarvitse leikellä. Asioista perillä olevat vinkkasivat työkalua jolla tuo sujuu sujuvammin, ilman tussia ja tönäriä. Juu: sellainen laite maksaa nettikaupoissa satasen ja yli. Ja "aito" Leica tonnin paikkeilla, joskus allekin mutta useimmat yli.

Ellei tuota häntää leikkaa filmiradan pituiseksi, kameran verhosuljin menee ennemmin tai myöhemmin rikki. Tai / ja filminsiirron rattaat eivät osu perforointiin ja filmi menee rikki ja rikkoo jotain mennessään.
Jos kameran suljinaikaa menee säätämään, virittämättä suljinta ensin, kamera menee rikki. Jos suljinaikaa vääntää nopeimmasta bulbbiin, kamera menee rikki. Jos filminsiirtonuppia vääntää totuttuun tapaan vastapäivään, kamera menee rikki. Uskokaa pois. Tai hajottakaa kameranne jos sellaisen olette saaneet haltuunne. Ottakaa se kokonaan "haltuun".
Niin; aidossa leicassa on aivan samat asiat. Vaikka kuinka aito olisikin.

Lopuksi kuva vuosien takaa. Katuvalokuvaksi luokiteltava kuva, jollaisia ottaisin nytkin ellei sää olisi se mikä on. Katuvalokuvaus on trendikästä ja genreen liittyviä ryhmiä somessa n+11. Puritaanit vannovat filmin, kinokoon ja 35 millisen nimiin. Siitä vaan. Taiteenalalla on lainalaisuutensa aiheen suhteen. Katukuva ei kuitenkaan ole mikään helvetin maisemakuva katunäkymästä tai rakennuksista, vaikka niiden yhteydessä joku ihminenkin toikkaroisi.

Ku sää mahdollistaa, niin menen ja vietän aikaa kadulla kytäten. Vai lahjonko laitapuolenkulkijat eurolla- parilla tai pulikuparilla joka on rahaakin arvostetumpaa. Onhan käynyt niin, ettei rahaa vastaan apua pyytänyt saanut pyyntöönsä ainuttakaan auttajaa kun tarjosi kymppiä tai jotain kahta. Mutta luvattuaan viinapullon palkaksi, tarjokkaita oli jonoksi asti.

Hyvää viikonloppua ja alkavaa viikkoa. Pian elokuutakin, ja kuulautta.

Porissa: 29.7.2023

 

 _____