10.7.23

Peittynyttä maisemaa

 

Kesä on vehreimmillään. Puiden lehdet kookkaimmillaan. Maisema peittyy siihen. Havaitsee, kun katsoo maisemaa kuudennen kerroksen parvekkeelta. Porin vesitorni kuvassa, vanhan rautatieaseman taustalla. Vapaudenkatu. Heinäkuun 9.


Sydäntalven maisema samalta korkeudelta, kortteli tai ikaksi pohjoiseen. Raumansillan suuntaan.
Vuosi on 2021. Karjarannan huoltoasema vielä paikallaan. Nyt jäljellä kylmäasema. Kuva maiseman kannalta selkeämpi mutta tunnelmaltaan tylsä. Rakennukset erottuvat, ja ympäristö erottuu paremmin kuin kesäkuvissa.
Tämä ja edellinen kuva syntyivät, kun pyysin voisinko ottaa kuvan. Muuten tällaisia ei  saa tallennettua .


Säveltäjänkadun ja Maanmittarikadun kulmatontti, yli 30 vuotta sitten. Filmille kuvaamani ja Sampolan keittiössä vedostamani kuva. Huomioni kohteena on ollut tiilirakennus, varmaankin saunarakennus. Taustalla Aittaluodon piippu.


Laittauduin kolme vuotta sitten samole jalansijoille kameroineni. Muuttunutta maisemaa hakien. Piippu on puun takana, suuri osa tiilirakennuksesta on uudisrakennuksen takana. Osa siitä taisi olla purettu. Kuvapari palautui mieleeni, kun pyöräilimme Paanakedonkadulta Säveltäjänkatua keskustaan. Palaan ja pysähdyn paikalle kolmannenkin kerran, mutta kuva siitä tullee olemaan melko tylsä. Maisema on peittynyt kokonaan. Kasvanut tukkoon. Näitä kuvavertailuja riittää, ja voi olla että olen tämän kuvaparin tuputtanut blogissani aiemminkin. Mutta olkoon.



Kaupunkimaisema on helpompi nähdä paikoissa joissa ei ole puustoa, eikä muuta näkymää häiritsevää. Vuokrapotkulaudat kuuluvat nyky-kaupunkikuvaan. Tämä kuva, koska aloin selvittämään Tampereen reissumme (aiemmin blogissani tässä linkissä) kuvista joidenkin talojen taustoja. Siis tarinoita. Kuvassa on Sumeliuksen talo, Hämeenkadulla keskustorin kulmalla. Googlesta wikipediaan ja niin edelleen, jos talo enemmän kiinnostaa.



Kameraa ja filmiä



Pariinkin kertaan varmaan vakuutellut itsellenikin, että riittää jo. Kameroiden ja niihin liittyvän roinan kokaminen taas kerran. Filmikameroiden varsinkin. Pitäisikö luovuttaa, siis vakuutteleminen kun ei siitä mitään kuitenkaan tule. Yksi taisi kuitenkin tulla "valmiiksi", kun löysin filmijärkkärille telen.
Polttovälitarve tuli täytetyksi, kun se ulottuu 28 millistä 300 miliin. Zoomissa melko käyttökelpoinen makrokin, vaikka tuskin sille tarvetta tulee.


Semflexiin on pari lähilinssiä kokeiltavaksi tai käytettäväksi. Ortofilmin kanssa, kun ajatuksenani on kuvata punaista kukkasta parvekkeella, Ortofilmi on ensimmäinen lajiaan, jonka olen kameraan ladannut. Sillä on käyttönsä varsinkin maisemakuvauksessa, mutta punainen väri toistuu ortona melkein mustana.
Pari muutakin juttua odottaa motivaation täyttymistä kuvaamiseen asti, liittyen filmikuvauksessa käytettäviin suodattimiin. Skylightiin ja uuveeseen, joilla ei digikuvauksessa ole enää tarvetta muuta kuin linssinsuojina.



Pistin kameran jalustalle ja zoomin kiinni. En ottaakseni kuvaa sen filmille, vaan katsoakseni voiko puhelimella tulla kuvaa tuon etsinkuvasta - okulaarinäkymästä.


Tuli hyvinkin, helposti. Minoltan tarkennusavut etsimessä ovat hiukan konstikkaita jos on tottunut leikkokuvaan jota siinä ei ole. Mutta kun ei ole kiire niin noillakin pärjää. Tarkennus etualan kasvissa ja "sydämessä".

Täytyisi poistaa somesivun listoilta kaikki kamerakirppikset ja muut myyntisivut ja -ryhmät. Vaikka yrittää olla katsomatta, niin joku algoritmi pomppauttaa seinälle myynti-ilmoituksia. Ole siinä sitten, kun jopa ilmaiseksi, postikuluja vastaan joku sedän jäämistöä perkaava digi-ihminen ilmoittelee filmikameraa saatavaksi. Menin ansaan, ja seitsemän euron panostuksella on pian taas paketti haettavana ärrä-postista. Mikä. Siitä varmaankin joskus. 
Kamerakeräilijäksi minusta ei ole, ja kaikille ei tule olemaan käyttöä kertafiiistelyä lukuunottamatta. Olen ennenkin antanut tavaran kiertää, mikä saattaa hyvinkin olla taas jossain vaiheessa edessä. Bisneksenä se ei minulta luonnaa, mutta jotenkin muuten. Omat pois ehkä.

Lupaa pari päivää poutaa, kunnes Jazz-säätila valtaa alaa loppuviikolla. Pääkonsertit kun alkavat siellä, niin melko varmasti tulee vettä. Ainakin kuuroina. Mutta ei se mitään. Pysyn pois sieltä silloin, kun en ole koskaan ollut festivaali-ihmisiä.
Erakoituminen etenee, enkä enää pysty kohtaamaan ihmisiä muutoin kun joissakin tapauksissa eikä niitä ole enää montaa.
Älkää pahastuko. Vika on minussa.


Porissa: 10.7.2023


_____________


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jännitystä elämään

 On olut niin jännittävää aikaa ja ruuhkaa asioissa, että blogijulkaisemiseen ei ole ehinyt. Kevät alkaa olla pian lopuillaan ja kesä koitta...