Matkailu avartaa

 

Loppuunkuluneella otsikolla suppea kuvakertomus Tampereella käynnistämme.  Matkustimme ensin Porin torille, josta citylinjalla Matkakeskukseen ja edelleen edullisella junavuorolla pois Porista. Hankein junaliput kaksi kuukautta aikaisemmin, samoin hotellihuoneen. Niin tehden liput ja majoittuminen oivat melko edullisia. Eläkeläisyyskin toi alennuksensa junailuun.
VR:n lippujen kalleudesta on ollut otsikkoja sensaatiomediassa, mutta kysynnän ja tarjonnan laki.

 

Satakunnansilta Tammerkosken yli, on toinen tunnettu sen ylittävä silta Finlaysonin ja Tampellan tehdasalueiden kyljessä tai tuntumassa. Satakunnankatu on Tampereen keskustan toinen pääväylä.
Otin kuvat sen tunnetun "vesiputouksen" kohdalta, ja liitin kaksi kuvaa panoraamaksi. Syntyi tällainen ihan mukava maisemakuva.
En välitä raahata matkoillani säkillistä kameroita, vaan keskityn paikkojen näkemiseen ennen muuta omin silmin. "Vieras" paikka ei herätä samanlaista ajattelutapaa kuvaamisen suhteen kuin tuttu ympäristö. Turistikuvaa tulee tietysti tallennettua muistoksi.

 

Työväenmuseo Werstas. Vapaa pääsy. Sen uumenissa höyrykonemuseo, jossa mahtava Sultzer. Maanantaisin suljettu. Menimme mutkan kautta tiistaina, kun olimme luovuttaneet hotellihuoneen pois.

Tampereen teatteri Keskustorilla. Oli pride-viikko, jota liputtivat

Tammerkosken sillalta kulttuurimaisema. Silta on osa pääkatu Hämeenkatua, jolla on yksityisautoilu vallan kiellettyä

Tampereelle tullut ratikkaliikennetoiminta kiinnosti tietysti minua, kun rautatiejuttuja ja niihin liittyvästä muusta teen kuvallisia muistiinpanoja. Tämä Hervannan linjan vaunusto Keskustorin kulmalla. Torin ympäristön rakennuskanta on hienoa vanhaa. Ja isoa, verrattuna Porin vastaavaan  menneeseen joka on purettu ajat sitten.

Kiipesin hotellimme ylimpään, 8. kerrokseenja nappasin kuvan käytävän ikkunasta. Tiilitalo joka kuvassa, on talo jossa Kameratori toimi viitisen vuotta sitten. Kävin silloin tekemässä siellä vaihtokaupat. Palkki vaihtui Rolleicordiin, joka sittemmmin hajosi. Mutta ei se mitään.
Kameratori on muuttanut, noin kilometrin päähän tuosta aiemmasta paikastaan. Mutta en mene sinne enää ikinä.

12.6 oli ensimmäinen melkein helteinen päivä. Sen lämmin kesäilta Koskipuistossa.

Raatihuone / kaupungintalo. Lippu on Tampereen kaupungin lippu.

Etualalla yksi pirkkalaisveistoksista, joita on Hämeensillalla neljä. Wäinö Aaltosen merkkiteoksia.
Kuvasin kaikki. Tämä nimeltään Veronkantaja.

Minä menin google-maps sovelluksen kanssa sekaisin, ja löysimme itsemme Amurista. Määränpää oli Werstas-museo. Sekin löytyi lopulta. Sekaannusta aiheutti Itäinenkatu, joka näkyi kartalla ja jonka päässä museo on. Mutta se itäinenkatu alkaa tuon portin sisäpuolelta, eikä katuviittaa ulkopuolella ole. Hieman huonosti ovat muutkin katuviitat tuossa kaupungissa. Samoin pistin merkille jonkun R-kioskin kyltin katujen varsilla. Pelkkiä kylttejä, mutta varsinaiset paikat jossain talojen uumenissa tai muualla hevonkuusissa.

 Kuvia kertyi noin 100. Mutta nämä riittänevät tähän hätään.

 

 

Palataanpa tuppukylään.

 

 

Hanhipuiston lammen rantaan on noussut latopavilijonki jossa avautuu tänään avajaisina taide-elämys.
Lampi on kuivumassa kokoon, kun on taas niin kuivaa. Pari vuotta sitten siihen pumpattiin vettä, ettei aivan mutarutakoksi kutistuisi.
Mutta tuo valkoinen vippiteltta pilaa näkymän, ainakin nyt kun avajaiset ovat käsillä ja jotain virvoiketta varmaan täytyy heille järjestää. Toivottavasti se lähtee, kun arki alkaa. Vai alkaako, kun edessä on areenat ja jatsit ja kaikki elävöityminen mitä pitää elävöittää.

NIinsanottua katukuvaa, katukuvausta rajattuna isommasta kuvasta. Pysähdyin kuvaamaan pian purettavaa mustikan talona tunnettua, jonka tilalle rakentuu kulttuurikeskus jonka rakentumiseen ei kulu euroakaan porilaisten veronmaksajien rahaa. Kuvasta tekee katukuvan se mikä tulee esiin jos tai kun kuvaa katsoo isompana. Katukuvaus on valokuvaamisen perusasioita johon voi halutessaan googlautua.
Pidän enemmän klassisista, mutta menköön nyt värikuvakin; puhelimella otettu vielä kaiken lisäksi.

Katukuvamielessä ottamani kuva. Piruilumielessä tekemäni kiiiltokuva-sokeriversio samassa kuvassa.
Kysyin somessa yhdellä sanalla: "kumpi". Kampi voitti. Samoin minä.

Kuvaa ja kamerointia

 

Menin ja lenkkeilin pyöräillen tähän paikkaan. Etsimässä nykynäkymää seuraavalle kuvalle, jonka näin somessa. Samaa näkymää ei enää ole. Kuvauspaikalla on kerrostalo. Mutta pääsin melko lähelle.
Filmikameralla kuvaa, ja puhelimella muistiinpano samasta. Joka tämä.

Se kuva jonka näkymää edellisessä hain. Satakunnan museon kokoelmista.
 

 

Retkahdin fimikameroihin ja filmikuvaamiseen. En meinannut, mutta retkahdin filminkehityshommaankin. Tilasin purkin, kemiaa ja pimiöpussin jotta homma sujuu ilman pimiötä. Otin vanhasta Isolette:sta siihen lataamani värifilmin pois ja laitoin mustavalkoisen tilalle. Väri saa odottaa kemian vanhenemista, ja kehitän sen sitten viimeisenä filminä siinä satsissa. Siksi, ettei se pilaa mahdollisesti kemiaa kun värifilmin mustavalkoiseksi laitan.
Pimiöpussi on vähän kamala. Kädet hikoaa ja täytyy varoa ettei leikkaa pussiin reikää. Joku kori tai kehikko sinne ja sitten vasta räpellys.

Pimiöpussi oli puoliksi turha tai ylimääräinen ostos, mutta niin olivat nuo hopeaoksidi-nappiparistotkin.
Ostamani kameran mukana tuli paristoadapteri, tuo kullan/pronssinvärinen jolla pystyy käyttämään kamerassa nykyparistoja. Se muuntaa samalla paristojen jännitteen kameraan sopiviksi. Kokeilin paristoja Lynxiin. Sen valotusmittarin kenno on kuollut, tai joku muu ei vaan natsaa.
Toisella kameralla sama homma. Ccd kennot tai mitä lienevät lyhenteeltään eivät ole ikuisia. Niin kuin eivät vanhat valotusmittaritkaan.
Mutta samapa tuo. Kamerat toiimivat ilman paristojakin. Sulkimet ovat mekaanisia vieteriviritteisiä ja -säätöisiä. Valotusmittarin virkaa toimittaa puhelin tai digikamera josta voi luntata. Filmien valotusvaratkin sekä kehitteiden vastaavat ovat laajentuneet hurjiin mittoihin. Boksinopeudeltaan nelisatasia joissa varaa iso 100 - 1600 välillä. Ja skannerilla loput. 

Jos joku tarvitsee, niin myyn adapterin halvalla. Neljäsosahinnalla, verrattuna kauppaan johon lupasin edellä olla enää koskaan menemättä.

 

Paluumatkalla Tampereelta, junan hytissä. Oli vapaana joten mentiin tuohon perhesellaiseen. Tottakai meillä oli hyttiin oikeuttava lippu, mutta sellaista johon ostimme liput ei vaunussa ollut.
Koska vaunua, numeroltaan 5 ei ollut junassa. Oli vain nelonen ja siinä ei ollut kahden hengen hyttiä.
Konduktööri oli hyvin ymmärtäväinen ja verraton asiakaspalvelija. Vitonen oli ilmeisesti spreijattu Porissa, eikä junarungon muodostaja ollut löytänyt sen tilalle vastaavaa. Ei hätää; kaikki matkustajat mahtuivat neljäänkin vaunuun. Tilaa oli.Hiljaisempi vuoro. Jalkatilaakin oli tässä perhevaunussa. Lelujakin.

Koskikeskuksessa. Puhelimenvaihtoautomaatti, tavanomaisten pano ja talletusautomaattien rinnalla.
Siihen vanha puhelin tsekattavaksi. Myy vanhasi tai vaihda johonkin toiseen puhelimeen. En kokeillut.

Lintubongarit kutsuvat ensikohtaamisiaan jonkun lintulajin kanssa elämänpinnoiksi. Pinnat ovat pisteitä joita saavat kun näkevät jotain.
Bongaan vetureita. Tätä voi kutsua elämänpinnaksi. Minulle ensimmäinen Vectron: Sr3. Tampereen asemalla. Täytyihän sen luo mennä toisesta päästä laituria, kun aikaa oli. Näitä ei ole vielä näkynyt Porissa. Tai en minä ainakaan ole nähnyt. Sr1 on siperiansusi, Sr2 käkikello (marsu), tämä uusin Sr3 on vain vectron - toistaiseksi.
 

 Jatkakaa

 

 

Porissa: 16.6.2023

 

 

_______________