Armas aika joutuu

Jos oikein  arvelen niin veisaavat, laulavat tänään kouluissa suvivirttä. Armas aika joutui, mutta suvea suloisena saamme vielä hetken odottaa. Kesäkuu on alkanut melko koleana. 10 asteen vaiheilla olevine päivälämpötiloineen. Lapissa sataa lunta. Lööpit kirkuvat kylmää kesää, mutta odottakaa vaan; heinäkuussa ne kirkuvat kuumuutta. 
Uutiset toistavat mantraa edellisiltä vuosilta. Suvivirttä kyseenalaistetaan tänäkin kevätjuhlapäivänä. Kevätjuhlaakin ihmetellään jossain pilakuvassa, että mikä ihmeen kevätjuhla. Ihmetelkööt.

Mutta -  Käytiin kaupungisssa, kun asiaa oli

 

Vietin hetken kävelykadulla. Panin merkille vuokrapotkulautojen tarrat. Päivälippu 3,90 euroa.
Äkki-ajatellen ihan kohtuullista. Kävin kurkkaamass myöhemmin tuon firman sivuilta, mitä sellainen pitää sisällään. Löytyi jotain 4 tunnin "lippua" ja tavalliset 20 senttiä/ minuutti-veloitusta. Asia ei minua kosketa käytännön tasolla, kun en varmasti koskaan tule tuollaista vuokraamaan.

 

Kävin Teljäntorin kattoparkissa. Otin kuvan näkymästä jonka olen taltioinut moneen kertaan. Tämä näky on minulla tallessa, uusine hallitorni-taloineen. Mutta otin puhelimella kuvan samalla kun kuvasin filmille, vertailukuvaksi aikaisemmille filmikuvilleni. Edellisessä postauksessani irvailemani naamabaarikin tuossa. Täysikokoisesta kuvasta erottuu sen katolle pyöreää kylttiä viimeistelevät henkilöt.
 

 

Kävin ja käytiin Isokarhu-kauppakeskuksen pohjakerroksessa toimivassa kaupunkiolohuoneessa. Siellä on 7.6 saakka valokuvanäyttely. Porin kameraseuran kuvia vanhemmasta Porista.

 

Mentiin bussilla kaupunkiin. Postin tuoma uusi matkakortti, jolle ladattuna 20 euroa "arvoa", ensimmäisen kerran käytettävänä ja kuskille näytettynä toimi niin kun pitikin toimia. Nappasin puhelimen näytöltä kuvat muistoksi. Kameralla, koska waltti-systeemi estää ruudunkaappaamisen "muistilapuksi", mitä aiemman ohjelman kanssa pystyi tekemään. Kiusa se on pienikin kiusa.

Ostamani arvo kohdistuu A-vyöhykkeelle + citylinjalle. Sillä voi siis kulkea Porin linjojen liikennöimän alueen lisäksi citylinjan reiteillä. Vaihto-oikeus sillä ostetulla lipulla on yksi tunti. Tällä matkallmme emme sitä tarvinneet, kun mentiin vain keskustaan. Jälkeenpäin ajattelin ettei jatkoyhteys johonkin olisi onnistunutkaan ilman uusien lippujen ostoa kortilta. Kun kuljettaja ei tarjonnut kuittia, eikä kone jolle korttia näytin, sellaista automaattisesti lykännyt. Systeemi on vajavainen. Ajatellaanpa että jos nousee citylinjaan jossain sairaalanmäellä. Kortilta veloittuu euro/ matkaaja. JOs tai kun siitä saa kuitin, kelpaako se a-vyöhykebussilla kuljettavaan jatkomatkaan. Vai onko ritarillista tukea kaupungin liikennepalvelua, maksamalla citylinjalle euro, ja jatkoyhteydelle 2,5 erikseen. Ala siinä autoon noustessasi änkkäämää jotain monimutkaista.
Mutta pääpiirteissän uusi systeemi on pikku hiljaa ihan hyvin alkamassa toimia. Myöhemmin tulee lähimaksumahdollisuus, jolla voi ostaa matkan pankkikortillaan. Ohjeistuksen mukaan vain itselleen, ei kaverille kans'. Paskaa.
 

Kamera-asiat

 

Agfa Isolette II.  Yli 60 vuotiaan kameran tyypillinen rappeutuminen kohdistuu hyvin yleisesti sen tarkennukseen. Rasvat kuivuvvat ja tarkennuskiekko alkaa takerrella pahastikin. Ja jumiutua johonkin asentoon. Tein teippitestin. Mattapintaista teippiä filmitasolle, bulbbi eli sulkimen lukitus: suljin lankalaukaisijalla auki, ja teipille muodostuvaa kuvaa tiirailemaan. Näytti suunnilleen tarkentuneen äärettömään, johon tarkennuksen jätin "ikuisiksi ajoiksi". En ala mokomaa huollattamaan, ja itse siihen en varsinkaan ala, kun sillä kuitenkin rikkoisin jotain ja kamerasta tulisi aivan varmasti koriste-esine.

 

Latasin kameraan ensimmäisen filmin. Harjun filmipuodilta tilaamani Lomography (lomochrome) Metropoliksen.  Chrome-nimiosastaan huolimatta se on c41 kehitettävää värinegaa, ei diaa. Rullafilmeissä on tuollainen suojapaperi. Kinosta ne eroavat siten, ettei filmiä ole pakattu koteloon. Tarkkana sen kanssa. Samassa tilauksessa tuli rulla mustavalkofilmiä. Mutta valotan ensin tuon värillisen, kun sen voi kehityttää samalla kun vien toisessa kamerassa olevan filmin kehitettäväksi.
Kävin kaupunkireissullamme Tunnin kuva liikkeessä varmistamassa asian. He kehittävät värifilmejä, mutta nettisivullaan että kino-väriä, 135 kokoa. Myyjä kertoi kuitenkin että rullafilminkin kehitys onnistuu, mutta siitä ei saa skannattuja kuvia kuten kinosta tarjoavat. Ne pitää skannata itse, ja niin tulen tekemään, mikäli niitä filmille syntyy eikä kamera ole toivoton tapaus.
 

Tarkennus äärettömään tai tappiin jumiutuneena, otin ensimmäisen kuvan "kurtulla" (folderikameroiksikin näitä isoletteja ja zeissin nettareita kutsutaan). Siitä kuva muistiin: Aika 1/125 ja aukkona 16, jotta syväterävyyttä syntyy ehkä siinäkin tapauksessa että tarkennus ei fyysisesti olekaan äärettömässä. Jos kuvaus tai kuvat onnistuvat tällä metodilla, sopii kamera hyvinkin maisemakuvaamiseen selkeällä säällä.
Ensimmäisestä filmistä: metropoliksesta vielä: Kyseessä on 100-400 ISO:n moniherkkyysfilmi joka tuottaa 70-luvun ja aiemmankin tyylistä sävymaailmaa. Lomoa! Sellaisen kuvan synnyttäminen digillä tai puhelimella on yksinkertaista, kun photarilla tai jollain snapseedilla vääntää sitä & tätä saturaatiota tappiin ja vibranssia alaspäin. Mutta se ei ole sama!  Filmille kuvattu on aito tai aidompaa lomografiaa.
 

Rulafilmikameran kuvalaskuri on sen filmikannessa oleva ikkuna, jossa on punainen lasi ja suljettava luukku, jottei valo pääse filmiä pilaamaan pidemmän ajan seisotuksessa. Jos valo vuotaa, tulee kuvien keskelle aurinko. Filmiinsiirto on portaaton, tässä kamerassa. Joten sen kanssa pitää olla hereillä. Ensimmäisen ruudun kuvattuani, kelasin filmin valmiiksi kakkosruudun kohdalle. Mutta meni vähän yli, kun filmityyyppi tai merkki on minulle ensimmäinen. Numeroinnit vaihtelevat eri filmeillä. Jatkossa tiedän rullata inan vähemmän.

Kinarin ensimmäinen, testirulla sekin, on nyt kuvattu kuutta ruutua vaille täyteen. Kuvalaskuri ja filminsiirto rullafilmikameraan verrattuna sujuvampi ja kätevämpi. Peukulla vaan seuraava ruutu ja klik.
 

 Osetettuani viikon (toissaviikon) aikana nää kaksi kameraa, ja pidättäydyttyäni filminkehitysvehkeiden uudelleenhankkimisesta, lupasin että hankinnat ovat nyt siinä ja kuume paranee.
Mutta vannomatta paras. Posti on tällä hetkellä tuomassa minulle kinofilmi-järjestelmäkameraa, kahdella linssillä. Merkki on Minolta, jota merkkiä en ole koskaan ajatellut käsiini ottavani. Mutta olen Nikoniinkin ryhtynyt, niin miksei siihenkin. Googlasin ja surffailin minoltaa, eikä se ihan turha merkki ole. Kameratekniikan historiaakin on sillä kirjoitettu.
Palaan siihen ja muuhunkin kuvaus / kamera-asiaan, kun tuloksia syntyy ja ratkaisuja jatkoon. Ilmeisesti nekin kiinnostavat, lukijoita.

 Lämpiävää kesäkuun alkua. Kyllä se lämpiää.

 

Porissa 3.6.2023

 

______________