26.4.20

Koronteeni











Kuulin autoradiossani, yle puheen kanavalla tuon uudissanan tai sananvännöksen karanteenille. Se jotenkin sopi korvaani ja painoin sen mieleeni, ja otsikoksi tälle kirjoitelmalle.



Takana on ties kuinka mones "koronaviikko", joilla nimesin numeroituina muutaman kirjoitukseni siitä lähtien kun koronaviikot alkoivat. Päivitin tätä blogiani kerran viikossa, kuukauden ajan sunnuntaisin. Sunnuntaita eletään nytkin, ja laitan jonkinlaista koostetta viikon aikana näkemistäni tai katsomaan menneistä paikoista ja asioista. Kuvia pitää olla, kun harvempi viitsii tekstiä tavata ilman niitä.
Lähden "liikkeelle" takaperoisessa järjestyksessä. Eilisestä lauantaista, kuluneen viikon alkua kohti.

Laitan loppuun tämän sunnuntain-päiväisiä.


Ylläoleva kuva: kamera sojottaa kohti pihamaatamme. Laitoin sen ottamaan poikkeuksellisesti videokuvaa ja ennenmuuta äänittämään pihan äänimaailmaa, lintujen laulua joka on tähän aikaan vuodesta hienoimmillaan. Äänitin puhelimellakin, sen videokuvauksella ja lopuksi äänityssoftallakin. Tein otoksista koosteen, ja latasin YouTubeen. Ensin toki jonkin verran edittiä, niin äänen kun kuvankin suhteen.

Lopputulos joka on äänipainotteinen on katsottavissa / kuunneltavissa ylläolevaa kuvalinkkiä klikkaamalla.





Toissapäivänä; perjantaina 24.4.





Harrastin kuvallista ilmaisua. Yhdistin asioita; Porin kaupungin vaakunasta repimäni elementit ja kauppahallin lattialaatoituksen joka johtaa bingohallin ovelle joka on porin karhun kielellä. Deus protector noster.




Kävin kaupungilla kävelyllä. Menin myös kauppahallin läpi ja otin pari kuvaa, sen hiljaisemmasta käytävästä. Toisella käytävällä oli jonkin verran väkeä, hallin asiakkaita. Eikö olekin ärsyttävää kun en sano että voi voi voi voi kun on kuollutta. Tätä näkymää kuvaan hain ja sen sain.





Hallin Isolinnankadun puoleinen pää on nyt avaran oloinen, kun Juhanaherttuan talo on poissa, ja tonttinsa odottaa uuden kerrostalon nousua. Tätähän minä taas kerran oikeastaan lähdin dokumentoimaan.




Kurkkasin varkaimmiten rakennusmonttuun erään kongin kautta, kun ei kieltotaulua näkynyt.



"norminäkymän" tallensin Isokarhun parkkitasolta.





Toinen "kohde" jonka kehittymistä jatkossakin seurailen on Saukkosen talo. Sen paahtimosiipeä (kuvassa oikealla) aletaan pian purkaa. Savisiipi lähtee talosta. Konemylly on jo mennyt. Samoin taiteilijat yläkerrasta. Talon ostanut joku rakennusliike tms. tekee talossa täysrempan, ja myynee sitten kämpät luksuksena.




Saukkosen talon "takapuoli" . . .




   . . . ja näkymä Nuorisotalolta päin










Lährteissäni nappasin "katukuvan": Eetu, pussitettu bussipysäkki. Kulkija, naamabaarin pöydät ja Borgin kulmalla väriläiskä.
Molok.



Ehtoolla oli netissä keskustelua orjakennosta. Heitin omani romuun, kun toimi miten sattui.
Mutta tässä salamalaitteessa, jota jotkut jonnet kutsuvat salamiksi, samat uuvatit jotka jättävät asioita välistä. Että minua risoo kaikenmaailman lukihäiriöiset sanasokeat jotka toimivat  suomen kielen parissa työkseen eivätkä ensinnäkin osaa sitä eivätkä toisekseen ota oppiakaan mistään.

Tämän salaman hienouksiin kuuluu kaksimoodinen orja (s- niin kuin slave). Toisella se välähtää heti, toisella ottaa huomioon masterina toimivan salaman punasilmäisyydenvähennysesisalaman, eikä välähdä vielä siitä vaan vasta varsinaisesta välähdyksestään. Ettäs tiedätte!
Mitään muuta hienoa tässä salamassa ei olekaan. Se on täysin manuaalisäätöinen. Siinä ei ole mitään TTL:ää eikä muutakaan älyä. Sen kanssa pääsee toteuttamaan itseään. Ja käytän sitä melko-  ellen hyvinkin harvoin. Jotkut kameralehteen hurahtaneet käyttävät salamiansa jopa luontokuvauksessa  HAH






Skannailin illalla tällaisen kuoren ja sen merkin.
Pistin faceen, ja saatekirjoitin:
"Suurkisat; merkki, kuori ja kisaleima.

Leiman päivä: 3.7.1947; kisojen päätöspäivänä.
Merkin julkaisu: 2.6.1947, lapenumero: 332.
Kyseessä ei siis ole ensipäiväkuori, mutta muuten ihan mukava. Leima tosin vähän suttaantunut.
Suomen suurkisat olivat SVUL:n ja SNLL:n yhteinen voimannäytös, jolla haluttiin kohentaa maamme voimistelun ja urheilun sodanjälkeistä tilaa. Kisoissa olli yli 50 000 osanottajaa, 431 ulkomaista15 eri maasta. Yleisöä 630 000."

Ja mitään kummempaa rahallista arvoa tälläkään filatelisella kohteella ei ole. Ja jos olisi niin kukaan ei maksa siitä kuten ei mistään muustakaan yhtään mitään.  Uskokoon ken haluaa.





Elettiin torstaita, 23.4: 







Laitureita hinaillaan ja asennukset alkavat. Taavi-silta asennetaan ensi viikolla, tiistaina. Ja Niittäjänsilta vapun jälkeen, uutisoi paikallinen sanomalehti.  Kirvatsin ankkurilta kuvasin tämän tapauksen, edellisen kuvan Porinsillalta.





Mutta pyöräilin "päätä pahkaa" kaupungille. Eetunaukiolle, sen lavan tuntumaan. Boris & Borelia -ryhmä pystytti sermin, johon taiteilevat graffiteja. Oikeastaan katutaidetta. Tämä on vielä keskeneräinen. Sommittelin kuvan harkiten. 






Siitä toiselle "kohteelle": Keskusaukiolle, jossa Keskuskartanon rakennustelineiden purku on alkanut. Vesikattoa vielä rakentavat  ja sisällä jatkuvat maalaustyöt, mutta korjaus alkaa muutoin olla melkein valmis. 














Kaupungin puolelta katsottuna, Keskuskartanon takana Kierokadulla on Fiinitori-niminen kirpputori, joka sekin on nyt toistaiseksi koronteenissa. Näyteikkunalla olevat tavarat eivät ole myynnssä- lukee jo melko virttyneessä taulussa. Minulla ei ole kummempaa fetissiä tai friikkiytymistä kenkiin, mutta ovat ne ihan kuvauksellista tavaraa. 





Siitä edelleen Toivepuistoon, Kiertokadun ja Rautatien puistokatujen välissä sijaitsevalle puistoalueelle, joka sai hyvinvointirahaa kaupungilta vuosi pari sitten. Sinne perustivat hienon oleskelualueen, istutuksineen ja muine krumeluureineen. Paika on tuttu; asutiin kuvassa oikeassa laidassa olevassa kerrotalorivistössä. Syksyllä tuli kolme vuotta siitä kun muutettiin nykyiseen asuinpaikkaamme. 




Toivepuiston nurkalla  on citymehiläispesä. Annan kyllä olla rauhassa. 





Kotona: Monen väristä krookusta puskee kuolleen maan läpi aurinkoon. 





Facebook-kaveri linkitteli seinälleni Soligor-merkkisellä objektiivilla ottamiaan mukavia kuvia. Ja pari linkkiä linssin hankkimislähteillle. Kyseinen merkki oli filmiaikana tunnettu. Hommasin vuosia sitten tämän 80-200 millisen M42 kierteisen zoomin, ja siihenkin sopivan sovitteen digijärkkärilleni. Harvoin tuota tulee käytettyä, mutta otin nyt mielenkiinnosta ja vertailun vuoksi, ja pari kuvaa sillä. Linssissä on pölyä. Joka ei vaikuta kuvaan oikeastaan mitenkään.




Soligorilla pihan kukkia. Mukava sävyalahan tuossa on, ja jotenkin filmimäinen tunnelma digissäkin. Ei hätäisille; kaikki on manuaalista. 





Lopuksi tämä sunnuntai, nyt:  26.4.

Näin pääsin päivän kerrallaan takaperin, kuluneen viikon alkuun. Alussa laitoin, että pistän tähän loppuun tämän päiväisiä, jos niitä ilmaantuu. Meinasin aamulla, etten tee tänään mitään mainittavaa. Ettei mene kiroiluksi niin kuin tuolla alussa. Pyöräily saakin odottaa säitä lämpimämpiä ja muutenkin parempia, kun kiikarissa on pari pidempää ajorupeamaa.

Mutta lähdin ulkoilemaan. Auolla Hanhipuistoon, ja siitä Polsan lenkille. Tai Polsanluodon nokkaan ja samoja polkuja takaisin, kun pientä lossia ei ole vielä paikalleen palautettu. Sekin tulee aikanaan. 




Polsan lenkin alussa tuli vastaan rouva, joka varmaankin kameraani huomionsa kiinnittäneenä jäikin juttelemaan hetkeksi. Kysyi; mitä kuvaat. Minä, että jos tikkoja näkisin; lintuja tulin tiirailemaan. Puhutiinkin ummet & lammet; pitkoksista, tulvasta ja muusta sellaisesta. Jatkoin matkaa, ja tulihan se tikkakin vastaan. Tällä kertaa käpytikka. Aiemmin olen saanut kuvatuksi pikkutikan, samoilla paikoilla.
Puun takana näkyy oranssi ihmishahmo.  Juovan toisella puolella liikkui melko paljon ulkoililijoita. Muutamia raumanjuovan tuntumassakin, jossa itse olin. 







Joku omituinen kieroutunut lippalakkihuppari oli vaivautunut kuskaamaan mukanaan maalipurkin, saadakseen jätettyä jälkensä. 



Ja joku laavujenhalaaja on pykännyt grillin, palaneen talon raunioista keräämistään tiilistä. Polttanut kaikenlaista törkyä, mutta jättänyt muovit päälle.
Laavujenhalaaja- nimitykseni on ehkä vähän ilkeämielinen. Se on  syntynyt tämän koronteenin aikana, kun ihmiset ovat herenneet kiertämään monia luontopolkuja ja muita sen sellaisia. Netin palstoilla, joilla reittejä kysellään ja jaellaan, yhdistävänä tekijänä on se että onko laavua, voiko grillata, onko polttopuita, onko sitä onko tätä. Kai se on nykyaikaa. Itselleni syöminen, juominen, tulenteko ym vastaava ei ole koskaan ollut "se juttu". Kukin tavallaan tietenkin. 



Tavanomaista syvempivärisempi fasaanikana. Tai valo syventää väriä. 



Peippokin. Ja hajonneet pitkokset. 



Koiras vahtii naaraan unta. Jatkoin matkaa posalta hanhipuistoon, ja raatimiehenluodolle. Matkan varrella nämä ja monta muuta. 



Sorsa ohjeistaa kumppaniaan. Räkättirastaitakin. 



Vetovoima - teos päivällä. Valot päällä- kuviahan on pilvin pimein. 



Vilkaisu Etelärannan suuntaan. Perspektiivi melko litistynyt, kun olin liikkeellä "lintutorven" kanssa. Aittaluodon piippu näyttää sillä kuvattuna  olevan melkein sillan päällä. 



Harvemmin pistän trackeria tallentamaan kävelyreittejäni. Mutta taas tänään tein niinkin. Tunti kulkua, reilu 2,5 kilometriä. Maksiminopeus jostain sateliitin töyssystä.
Jos tarkemmin haluaa katsoa niin: linkki aktiviteettiin




"lintutorvi" ja vanha sotaratsu-täyskenno, jonka kanssa tänään tarvoin jalankulkien polsalla. Tuon vakiokameraksi muodostuneen jätin tällä kertaa kotiin. Ihme kyllä, en sitä matkallani olisi tarvinnutkaan. Kaipauksesta puhumattakaan. 


Sellaista tuossa joku päivä funteerasin, että en minä harrasta valokuvausta. 

Hyvää koronteenin jatkoa!



Porissa: 26.4.2020
....
...
..
.


___









22.4.20

Luontopolku verkatehtaan raunioilla





Lähdin eilen (21.4.2020)  aamupäivällä pyöräilemään kohti Kaasmarkkua. Kävelemään siellä olevaa luontopolkua. Uutisvirrassa pompasi uutinen tulipalosta, Kartanon teollisuusalueella Porissa. Siitä tuo ylläoleva kuva, jonka otin matkani alkuvaiheessa Ruosniemen ja Harjunpään välisen tien puolivälin paikkeilla. Etäisyyttä palopaikkaan on vähän yli kuusi kilometriä. Synkin savupatsas oli jo laantumassa.
Kuvassa etualalla oleva maatalouskoneen ruostunut raato pisti silmääni, ajaessani sen ohi. Käännyin takaisin ja sommittelin sen kuvaan, tai yhdistin sen ja savupatsaan samaan kuvaan. Ilman tuota maatalouskonetta savupatsas olisi melko varmasti jäänyt "ikuistamatta". Yhtenä elementtinä kuvassa on myös silmuihin puhjennut paju tai mikä lie. Kevät näkyy kuvissa.

Matkallani kertyi kuvia yli sata. Tähän blogipäivitykseenkin melkoinen määrä. Kuvia joille en kaikkiin kirjoita kuvatekstiä tai kuvausta. Keräsin arkistostani vanhoja kuvia samoilta paikoilta, pareiksi eilen ja alkukuussa ottamilleni. Koska kymmenkunta vuotta sitten ottamani ovat kooltaan pieniä nykypäivän kuviin verrattuna, pienensin uudetkin samaan kokoon vanhojen kanssa.




Tein pientä reittisuunnitelmaa, ennen matkaan lähtöä. Mittailin googlemapsissa matkan; neljäkymmentä kilometriä. Harjunpäästä Kaasmarkkuun tietä, jonka luulin olevan sellainen jota en olisi ennen kulkenut. Kaasmarkusta paluu Ulvilan kautta. Määränpää kahdella punaisella nuolella karttakuvassa.




Kello tallensi kulkemani reitin, ja nettisovellus näyttää sen kartalla. Poikkesin suunnittelemastani tai laskemastani, alun ja loppupuolen osalta. Mutta Kaasmarkussa kävin kuten pääasia olikin. Ajoin Hrjunpäähän asvalttireittiä Ruosniemen kautta, kun ensin ajattelin ajavani sinne Holmintietä peltojen läpi, Isojoenrannan ja Sunniemen kautta. Paluumatkalla koukkasin aamuisen tulipalopaikan kautta. Ihan uteliaisuuttani sen suhteen että mikä siellä paloi. Tulipalo oli tuhonnut Hydroala- nimisen firman hallin, jokseenkin maan tasalle. Pyöräillessäni paikan ohi, siellä oli edelleen paljon paloautoja. En jäänyt paikalle ihmettelemään tai kuvaamaan palopaikkaa. Kännykällään kuvaavia oli riittävästi muutenkin.
Normaalisti melko hiljainen tie joka johtaa Mikkolasta Friitalaan teollisuusalueen kautta, oli nyt kuin "pyssyllä lyöty"; autoja piukassa. Vaikka olivat uteliaisuuttaan tulleet sinne, joillakin oli silti jokin helvetin kiire ja rattiraivo päästä äkkiä paloautoista ohi. Naurettavaa.





Luulin etten ollut ennen kulkenut nyt valitsemaani tietä Harjunpäästä Kaasmarkun suuntaan. Mutta olin sittenkin. Tien varrella on suurin näkemäni sähköasema (linkki),   jonka kohdalla olen pysähtynyt ennenkin, ollessani liikkeellä autolla. Kuvasin silloin tätä enemmänkin, mutta en nyt aivan äkkiä löytänyt niitä kuvia. Olen varmaankin nimennyt nekin jollain älyttömillä "hakusanoilla", joita en muista tai osaa laittaa.
Olen hiljalleen nimennyt vanhoja kuvia uudelleen, jotta löytyisivät paremmin eikä tarvitsisi aina kahlata tuhansia kuvia läpi jotain tiettyä etsiessään. Loputon työsarka.






Perillä Kaasmarkussa



Heti Kaasmarkusta Nakkilan Kivialhoon ja edelleen Anolaan lähtevän tien alussa on Kaasmarkunjoen ylittävä silta. Sillalta alajuoksulle päin katsottaessa, sen vasenta parrasta hallitsee vanhan verkatehtaan raunioihin kuuluva tehtaan kivijalkarakenne.




Kävin samalla paikalla  marraskuussa 2011.




Silloinen opastetaulu jossa näkymä vuosisadan vaihteesta.




Keskisellä myllyllä, luontopolun oletetussa alkupisteessä on laajempi kuvaus verkatehtaan historiasta. Otin kuvan kun kävin myllyllä ensimmäisen kerran, kolmisen viikkoa sitten. Silloin en lähtenyt luontopolkua kiertämään. Mainitsin tuosta käynnistäni aiemmassa blogipäivityksessäni.

Verkatehtaan taustoihin ja paljon muuhunkin "muinaisuuteen" voi tutustua esimerkiksi tässä linkissä
Tai laittaa googleen hakusanaksi "kaasmarkun verkatehdas", niin saa hakutuloksia moneen lähtöön





Luontopolulle


Luontopolusta löytyy hyvin tietoa.  Hakutulos googlessa (link)



Kävin ensin katsomassa sillan yläjuoksun puolella olevia raunioita






Siitä kävin sillan toisella puolella, katsomassa tehtaan piipun pohjan jäänteet. Polulla oli pari muutakin ulkoilijaa. Kiersin heidät asiaankuuluvaa etäisyyttä noudattaen.





Samalla paikalla 2011








Polun varrelta











Kauas on täytynyt tuokin kuskata






















vuokot alkavat kukkia










Mylly vastarannalla






Ruokintaa ja telkänpönttö






Maataloussilta joen yli





Laavukin 





 Osa ukaasista on kulunut pois, mutta polun varrella uudempia kieltotauluja ihan riittävästä jotta asia tulee selväksi. Kalastuskunnat pitävät huolen omistaan. Olen vähän inhorealistinen noiden suhteen, kun muistan  tapauksen jossa eräs kalakerho pisti erään joulun alla verkot lohiapajilleen rauhoitusaikana. Siinä saivat jokuset poliisitkin joulukalat pöytäänsä, kunhan eivät kovin asiaan puuttuneet.





Räppänä






Myllylle



Polku johtaa keskiselle myllylle hienoa kannasta myöden. Kuulin palokärjen "sarjatulen", mutta en saanut sitä silmiini. Olisi ollut ensimmäinen kerta.















Myllyn pihapiirissä: Arvon areena 





Ymmärrettävistä syistä





Sähkömoottori joka toi mieleeni muistoja lapsuudestani












Polku jatkuu tai alkaa myllyltä kannasta myöden, kohti tehtaan raunioaluetta. Jätin tälläkin kerralla kulkematta sitä myöden ja jatkoin pellon reunaa.





Vertailuna kuva samalta paikalta muutama viikko sitten





Jätin myllyn taakseni, ja lähdin pellon reunaa myöden kohti paikkaa johon jätin pyöräni





Myllyltä jatkuvan kannaksen pää, josta portaat






Toinen näkymä edellisen kuvan kannakseen. Sillä on jaettu joen virtaus myllylle. Joi tekee luontopolun varrella monta mutkaa ja kiertää hienoja saarekkeita.



Edellisen kuvan otto-paikka kartalla: merkittynä X:llä
Seuraavassa kuvassa paikka johon jätin fillarini, jonka merkitsin tähän karttaan Z-kirjaimella:





Polku kierretty. Matka jatkui kaasmarkuntietä Vanhaan-Ulvilaan, josta edelleen friitalaan ja....
Alussa on reitti jonka ajelin kauniissa kevätsäässä. Ensimmäinen lenkki, jonka varrella ei tullut edes naamaan "vilu".

Polku on kyllä kokemisen arvoinen. Kun kuluu vielä pari-kolme viikkoa, ja tuomileho puhkeaa kukkaan, kokemus voi olla vieläkin hienompi.
Laavusta en mene sanomaan mitään, kun en niitä käytä. Mutta voisi sitä joskus varustautua kahvitermarilla ja jopa jollain suolapalalla. Tapani on ollut ottaa evääksi vain vettä. Kesäkuumilla jollain urheilujuomajauheella maustettuna.
Monilla luontoliikunta- ja retkeilyfoorumeilla tuntuu välillä pääasia reittien ja polkujen kuvauksissa ovat tulentekopaikat ja laavut. Kukin tavallaan tietenkin.

Paikkoja koluttavaksi riittää muistikirjassani, mutta taidan pitää välipäivän pidempien lenkkien osalta.






Porissa: 22.4.2020

....
...
..
.

_____


8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...