Luontopolku verkatehtaan raunioilla

Lähdin eilen (21.4.2020)  aamupäivällä pyöräilemään kohti Kaasmarkkua. Kävelemään siellä olevaa luontopolkua. Uutisvirrassa pompasi uutinen tulipalosta, Kartanon teollisuusalueella Porissa. Siitä tuo ylläoleva kuva, jonka otin matkani alkuvaiheessa Ruosniemen ja Harjunpään välisen tien puolivälin paikkeilla. Etäisyyttä palopaikkaan on vähän yli kuusi kilometriä. Synkin savupatsas oli jo laantumassa.
Kuvassa etualalla oleva maatalouskoneen ruostunut raato pisti silmääni, ajaessani sen ohi. Käännyin takaisin ja sommittelin sen kuvaan, tai yhdistin sen ja savupatsaan samaan kuvaan. Ilman tuota maatalouskonetta savupatsas olisi melko varmasti jäänyt "ikuistamatta". Yhtenä elementtinä kuvassa on myös silmuihin puhjennut paju tai mikä lie. Kevät näkyy kuvissa.

Matkallani kertyi kuvia yli sata. Tähän blogipäivitykseenkin melkoinen määrä. Kuvia joille en kaikkiin kirjoita kuvatekstiä tai kuvausta. Keräsin arkistostani vanhoja kuvia samoilta paikoilta, pareiksi eilen ja alkukuussa ottamilleni. Koska kymmenkunta vuotta sitten ottamani ovat kooltaan pieniä nykypäivän kuviin verrattuna, pienensin uudetkin samaan kokoon vanhojen kanssa.

Tein pientä reittisuunnitelmaa, ennen matkaan lähtöä. Mittailin googlemapsissa matkan; neljäkymmentä kilometriä. Harjunpäästä Kaasmarkkuun tietä, jonka luulin olevan sellainen jota en olisi ennen kulkenut. Kaasmarkusta paluu Ulvilan kautta. Määränpää kahdella punaisella nuolella karttakuvassa.

Kello tallensi kulkemani reitin, ja nettisovellus näyttää sen kartalla. Poikkesin suunnittelemastani tai laskemastani, alun ja loppupuolen osalta. Mutta Kaasmarkussa kävin kuten pääasia olikin. Ajoin Hrjunpäähän asvalttireittiä Ruosniemen kautta, kun ensin ajattelin ajavani sinne Holmintietä peltojen läpi, Isojoenrannan ja Sunniemen kautta. Paluumatkalla koukkasin aamuisen tulipalopaikan kautta. Ihan uteliaisuuttani sen suhteen että mikä siellä paloi. Tulipalo oli tuhonnut Hydroala- nimisen firman hallin, jokseenkin maan tasalle. Pyöräillessäni paikan ohi, siellä oli edelleen paljon paloautoja. En jäänyt paikalle ihmettelemään tai kuvaamaan palopaikkaa. Kännykällään kuvaavia oli riittävästi muutenkin.
Normaalisti melko hiljainen tie joka johtaa Mikkolasta Friitalaan teollisuusalueen kautta, oli nyt kuin "pyssyllä lyöty"; autoja piukassa. Vaikka olivat uteliaisuuttaan tulleet sinne, joillakin oli silti jokin helvetin kiire ja rattiraivo päästä äkkiä paloautoista ohi. Naurettavaa.

Luulin etten ollut ennen kulkenut nyt valitsemaani tietä Harjunpäästä Kaasmarkun suuntaan. Mutta olin sittenkin. Tien varrella on suurin näkemäni sähköasema (linkki),   jonka kohdalla olen pysähtynyt ennenkin, ollessani liikkeellä autolla. Kuvasin silloin tätä enemmänkin, mutta en nyt aivan äkkiä löytänyt niitä kuvia. Olen varmaankin nimennyt nekin jollain älyttömillä "hakusanoilla", joita en muista tai osaa laittaa.
Olen hiljalleen nimennyt vanhoja kuvia uudelleen, jotta löytyisivät paremmin eikä tarvitsisi aina kahlata tuhansia kuvia läpi jotain tiettyä etsiessään. Loputon työsarka.

Perillä Kaasmarkussa

Heti Kaasmarkusta Nakkilan Kivialhoon ja edelleen Anolaan lähtevän tien alussa on Kaasmarkunjoen ylittävä silta. Sillalta alajuoksulle päin katsottaessa, sen vasenta parrasta hallitsee vanhan verkatehtaan raunioihin kuuluva tehtaan kivijalkarakenne.

Kävin samalla paikalla  marraskuussa 2011.

Silloinen opastetaulu jossa näkymä vuosisadan vaihteesta.

Keskisellä myllyllä, luontopolun oletetussa alkupisteessä on laajempi kuvaus verkatehtaan historiasta. Otin kuvan kun kävin myllyllä ensimmäisen kerran, kolmisen viikkoa sitten. Silloin en lähtenyt luontopolkua kiertämään. Mainitsin tuosta käynnistäni aiemmassa blogipäivityksessäni.

Verkatehtaan taustoihin ja paljon muuhunkin "muinaisuuteen" voi tutustua esimerkiksi tässä linkissä
Tai laittaa googleen hakusanaksi "kaasmarkun verkatehdas", niin saa hakutuloksia moneen lähtöön

Luontopolulle

Luontopolusta löytyy hyvin tietoa.  Hakutulos googlessa (link)

Kävin ensin katsomassa sillan yläjuoksun puolella olevia raunioita

Siitä kävin sillan toisella puolella, katsomassa tehtaan piipun pohjan jäänteet. Polulla oli pari muutakin ulkoilijaa. Kiersin heidät asiaankuuluvaa etäisyyttä noudattaen.

Samalla paikalla 2011

Polun varrelta

Kauas on täytynyt tuokin kuskata

vuokot alkavat kukkia

Mylly vastarannalla

Ruokintaa ja telkänpönttö

Maataloussilta joen yli

Laavukin 

 Osa ukaasista on kulunut pois, mutta polun varrella uudempia kieltotauluja ihan riittävästä jotta asia tulee selväksi. Kalastuskunnat pitävät huolen omistaan. Olen vähän inhorealistinen noiden suhteen, kun muistan  tapauksen jossa eräs kalakerho pisti erään joulun alla verkot lohiapajilleen rauhoitusaikana. Siinä saivat jokuset poliisitkin joulukalat pöytäänsä, kunhan eivät kovin asiaan puuttuneet.

Räppänä

Myllylle

Polku johtaa keskiselle myllylle hienoa kannasta myöden. Kuulin palokärjen "sarjatulen", mutta en saanut sitä silmiini. Olisi ollut ensimmäinen kerta.

Myllyn pihapiirissä: Arvon areena 

Ymmärrettävistä syistä

Sähkömoottori joka toi mieleeni muistoja lapsuudestani

Polku jatkuu tai alkaa myllyltä kannasta myöden, kohti tehtaan raunioaluetta. Jätin tälläkin kerralla kulkematta sitä myöden ja jatkoin pellon reunaa.

Vertailuna kuva samalta paikalta muutama viikko sitten

Jätin myllyn taakseni, ja lähdin pellon reunaa myöden kohti paikkaa johon jätin pyöräni

Myllyltä jatkuvan kannaksen pää, josta portaat

Toinen näkymä edellisen kuvan kannakseen. Sillä on jaettu joen virtaus myllylle. Joi tekee luontopolun varrella monta mutkaa ja kiertää hienoja saarekkeita.

Edellisen kuvan otto-paikka kartalla: merkittynä X:llä
Seuraavassa kuvassa paikka johon jätin fillarini, jonka merkitsin tähän karttaan Z-kirjaimella:





Polku kierretty. Matka jatkui kaasmarkuntietä Vanhaan-Ulvilaan, josta edelleen friitalaan ja....
Alussa on reitti jonka ajelin kauniissa kevätsäässä. Ensimmäinen lenkki, jonka varrella ei tullut edes naamaan "vilu".

Polku on kyllä kokemisen arvoinen. Kun kuluu vielä pari-kolme viikkoa, ja tuomileho puhkeaa kukkaan, kokemus voi olla vieläkin hienompi.
Laavusta en mene sanomaan mitään, kun en niitä käytä. Mutta voisi sitä joskus varustautua kahvitermarilla ja jopa jollain suolapalalla. Tapani on ollut ottaa evääksi vain vettä. Kesäkuumilla jollain urheilujuomajauheella maustettuna.
Monilla luontoliikunta- ja retkeilyfoorumeilla tuntuu välillä pääasia reittien ja polkujen kuvauksissa ovat tulentekopaikat ja laavut. Kukin tavallaan tietenkin.

Paikkoja koluttavaksi riittää muistikirjassani, mutta taidan pitää välipäivän pidempien lenkkien osalta.

Porissa: 22.4.2020

....

...

..

.

_____