Neljäs koronaviikko

Alkuun, ennen kun palaan viikon alkuun ja varrelle, tällainen asia jota aloin miettiä eilisen, lauantain sattumuksen vuoksi. Samalla julkaisun "kansikuva":

Kirjurinluodolle asetettiin vallitsevan koronatouhun puitteissa kulkusuuntaviittoja.
Niistä yksi tässä, mutta asiani on toinen: Tuo ajoneuvolla ajo kielletty- niminen liikennemerkki, joka seisoo tässä Hanhiluodon ulkoilureitin alussa, Raumansillan tuntumassa. Melkein kaikki vähät välittävät siitä, mitä polkupyörällä liikkumiseensa tulee. Väylällä ja usilla poluilla luotojen alueella liikkuu niin kävelijöitä kuin pyöräilijöitäkin, ihan sujuvasti ja sovussa keskenään. Koirankusettajiakin väistetään ennakoivasti ja mukavasti.
Hevosluodon päässä en muista tätä liikennemerkkiä nähneeni. Tarkistan ja varmistan asian ensi viikolla.
Ajoneuvolla ajo kielletty - merkki koskee tarkemmin lakia tarkastellen myös polkupyörää, jolla ei tuon merkin vaikutusalueella saisi ajaa. Mutta tässä ajetaan. Molempiin suuntiin, joka päivä. Helppo ratkaisu, jos tuo aiheuttaa ylipääsemättömän synnintunnon, on mennä vähän matkaa eteenpäin, ja ajaa poluille paikasta jossa tuollaista merkkiä ei ole. Minä en välitä!

Mutta se mikä sai tämän alustuksen tekemään, oli eilen kohtaamani tai ohittamani omalla mittapuullani luokiteltuna melko kummallinen henkilö. Tai saattaa olle että hänen kaltaisiaan on kaupunki puolillaan. Raumalise sanosiva semmosta kahdella hyvin lyhyellä sanalla: "hul äm"

Tapahtui siis niin, että pyöräilin hevosluodosta (asiasta enemmän lankalauantain kohdalla, myöhemmin tässä julkaisussa) takaisin raumansillalle tätä reittiä. Alkaen sieltä missä on kuntoilukuittauspostilaatikoita kauhea määrä.
Siinä heti laatikoiden jälkeen on kuntoilulaitteita. Yhdessä sellaisessa harjoitti jonkinlaista jalkakyykkyä äänen perusteella naisoletettu henkilö, jota en enempää katsonut.
Tämä alkoi huudella minulle jotain, mistä en tarkkaan saanut selvää. Mutta sen verran, että jotain pyösräilystä se "äm" kimitti. MInulla meni 4 sadasosasekuntia ratkaisuun, mitä teen -miten suhtaudun hetkeen. Poljin eteenpäin vilkaisemattakaan sivulleni, antamatta minkäänlaista huomiota kimittäjälle. Eli tein niin kuin olen tehnyt niin digitalisessa kuin reaalilelämässäkin hyvällä menestyksellä viime aikoina. Jättänyt monet kahelit ja hörhöt huomioimatta. Tarkoituksella kommentoimatta. Haukkumatta tai solvaamatta. Olen siinä opettanut ennen kaikke itselleni itsekuria ja muuta vastaavaa.

Mutta kyllä mää ihmettelen kumminkin kauhiasti, mikä järki on sellaisen ihmisen päässä, joka huutelee ohikulkijoille. Huutelee, kun ei mitään ratkaisevaa ole tapahtumassa! Että joku ajaa polkupyörällä polkua: olkoonkin sen toisessa päässä saivarrellen tulkittava kielto ajaa ajoneuvolla. Mutta toisessa päässä  ei.  Mieleni teki kyllä huutaa sille jotain hävytöntä, mutta olen oppimisessani jo hieman edennyt. En silti ole ennenkään huudellut hävyttömyyksiä julkisilla paikoilla.

Ja nyt tämä alkusaivarrus ja avautuminen päättyy tähän, ja mennään itse asiaan. Kuluneeseen viikkoon

Tämä on viimeinen osa neljän sarjassa, jotka olen laittanut näkyviin edellisten viikkojen päätteeksi sunnuntaisin. Olen kirjoittanut ja kerännyt kuvia pitkin viikkoa tässä neljännessäkin osassa, johon ajattelin päättää tällaisten ylipitkiksi venyvien koosteiden tekemisen.
Jatkan jatkossa tavalliseen tapaan ja vapaammin, laittamalla esiin blogipäivityksiä,  jos "sanottavaa" on. Sitä olisi ollut tämän viikon varrellakin, mutta halusin olla rikkomatta neljän viikon ketjua.


Neljäs, otsikossa koronaviikoksi nimeämääni viikko on kulunut. Koronaviikko siinä mielessä ja merkityksessä, että monenlaisten rajoitusten ja muun vastaavan alkamisesta on kulunut neljä viikkoa. Oli myös pääsiäisviikko; pääsiäisenalusviikko, hiljainen viikko, piinaviikko. Mitä se kullekin merkitsee, tai merkitseekö mitään. Päivät on nimetty perinteessä maanantaista sunnuntaihin:  malka- tikku- kello- kiiras- pitkä- lanka- ja pääsiäis-. Perään maanataista sunnuntaihin päivien nimet.
Laitan nyt päivien kohdille niiden perinnenimet.

Malkamaanantai  6. huhtikuuta: 

Lähdin pyöräilemään, Lyttylän pirunpesälle. Pysähdyin Kahaluodossa ja otin kuvan risteyksestä...

Samasta kohtaa kuin joskus alkutalvella, kun oli tulvantapaista siellä

35 kilometriä kartalla. Pirunpesälle piti tietenkin mennä jonkun pöpelikön kautta. Paluumatka selkeämpi.

Jossain pirunpesän takapuolella. Naavaa komiasti kuusten oksilla

Kohteessa

Pirunpesän luolassa

Luolasta olisi päässyt kiipeämään laelle. Mutta jätin menemättä, kun kokeanpaikankammoinen olen.

Huomioitavaa. Ei koske pyöräilyä

aiemmin aamupäivällä Karjarannassa: 

Raumanjuopaan oli lorahtanut öljypäästö. Menin katsomaan. En nähnyt öljyä, mutta näin päivystävän palomestarin ja pari ylen toimittajaa. Toinen heistä kyseli minulta jotain.

Toimittaja haastattelee kameran kanssa palomestaria. Etualalla niittäjänsillan paaluja

Leo-Pekka Tähden aukio  -on tämä paikka nimeltään. Vastarannalla melontaseura Melamajavien vaja

. . . ja Raumanjuovan varrella: 

Menin vanhaan tuttuun paikkaan: Raumanjuovantien varteen, Raumanjuovan rannalle. Siinä vieressä on Tactic-firman pelivarasto

 Joku oli päättänyt loppusijoittaa SER-jätteensä

ja joku toinen puutarhatyökalunsa

 kaluttu on

 Linnunruokinta joka ei ole kovin suositeltava malliltaan. Pakkaa tulemaan salmonellaa linnuille, kun syövät ja paskantavat samaan paikkaan

 En tiedä onko tuo roskis. Mutta jos se on polttopönttö, niin joku ympäristö- tai ilmastonmuutosviranomainen voi tykätä kyttyrää.

 Mielipide

Ajelin jonkun loka-auton perässä. Turvaväliä oli, mutta pääsi liikennevaloista lähtiessä yllättämään.

Muuta havaintoa

Paanakedon / Horninkadun ympyrätyömaan alkuhommia

Pian menee tie (katu) kiinni. SPR-kontti; myymälä on suljettu, mutta ottavat tavaraa vastaan. 

Kevyellä liikenteelläkin on kolmionsa. Lisäätyvässä määrin

Tikkutiistai  7. huhtikuuta: 

Pyöräilin 25 kilometriä kaupunkimaisemissa.

Lähdin katsomaan Kirjurinluodolle laitettuja kulkusuuntaohjeistuksia. Viime hetkellä, kun seuraavana päivänä ne oli jo viety omaan mahdottomuuteensa päätyneinä pois.
Kaupungin joku insinööri oli saanut idean, että Kirjurinluodon lenkkipolut ohjeistetaan tauluilla ja nuolilla yksisuuntaisiksi, jottei tule kohtaamsisia vastaantulevien ihmisten kanssa. Että ehkäistään siten koronaviruksen leviämistä.
Taulut oli asetettu edeltävänä perjantaina (tätä kuvaa). Viikonlopun lehdessä oli juttua lenkkipolkuraivosta joka oli vallannut jotkut tee-se-itse-poliisit ja jokapaikan-kyylät huutelemaan ja uhkailemaan "väärään suuntaan" kulkevia kulkijoita.

Taulujen asettelu oli epäjohdonmukaista. Tässä kulkusuunnaksi määrätään Kaarisillan kulmalta ankkurille päin. Mutta siellä toisessa päässä ei ollut mitään tauluja. Lisäksi osa näistä varsinaisen Kirjurinluodon kulkuväylistä on virallisia liikenneverkkooon kuuluvia kevyenliikenteenväyliä, eivätkä mitään helvetin lenkkipolkuja!!
Tämä tästä: seuraavana aamuna ne olivat jo poissa, siis nuolet ja kilvet. Mutta kusipäisyys on ikuista.

Istahdin hetkeksi Hanhipuiston puutarhaosan  penkille. Aurinko lämmitti mukavasti.

Paanakedonkatu on nyt suljettu, Horninkadun ympyrän rakentamisen ajaksi.

Ennen tiesulkua pääsee kääntymään Kontin pihalle. Siitä ei saisi tuohon suuntaan ajaa kiertotien toimivalle väylälle. Mutta jokunen liikennemerkkejä tuntematon henkilö autollaan tuosta ajoi.
Sininen liikennemerkki osoittaa kyllä salllitunkin reitin, mutta mitä sitä turhia...
Kontti on suljettu myymälänsä osalta, mutta tavaraa vastaanottavat.

Passikuvia pop-uppina sekatavarakaupassa. SPR-kontin vieressä, samalla pihalla. 

Jatkoin matkaa . . .
Tavaratien ja Presidentinpuisdtokadun välisessä tilassa on rakenteilla hieno puistoinfrastuktuuri, joka on vielä vähän keskeneräinen.

kuntoportaatkin on tehty. Hieman pienemmät kuin seuraavassa kuvassa esiintyvät Porin metsän mestareiden portaat:

Mestareiden portaat - Porin metsä. Aiemmin näkemäni

Näkymä kuntoportaiden huipulta Sirkustorin suuntaan, ympyrään josta lähtevät Presidentinpuistokatu kuvassa vasemmalle ja Tavaratie kuvassa etualan oikealle.

Putsasin kahvinkeittimen, johon olin taas hyvistä lupauksistani huolimatta kaatanut vettä pesemättömällä keittimen kannulla.

Kellokeskiviikko  8. huhtikuuta: 

Lähdin aamupäivällä pyöräilemään. Päämääränä Kaarluoto, katsomaan millaisessa kunnossa  paikka jossa olemme käyneet ongella on. Pysähdyin kuitenkin Karjarannassa, ottaakseni kuvan. Ja otin.

Onkipaikalla. Pyöräilin Kaarluotoon Ulasoorin ja Paarnoorin läpi, melko tylsää ja puuduttavaakin reittiä. Vastatuuli ja ajoittain melko navakka sivutuuli. Joutui pitämään sarvista kiinni.
Laiturin tapaiset ovat melko huonossa kunnnossa.

Jatkoin Preiviikin kalarantaan. Otin jälleen kuvan samoilta jalansijoilta kuin 1986, jolloin ensimmäisen kuvani järjestelmäkameralla.

Omalla vastuulla

Tämä nuotiopaikkakin omalla vastuulla. Sikäli, että paikka on melko sisäänpäinlämpiävä ja sieltä saattaa saada äkkilähdön, jos tämä on kyläyhdistyksen "oma". Niin on eräällä toisella kalarannalla, jossa ei ulkopuolista rupusakkia kaivata.
Minua eivät henkilökohtaisesti nämä nuotiopaikat ja muut laavut ruuanlaittomielessä kiinnosta. Mutta kun nettiä, moniakin luonnossaliikkumissivustoja ja someryhmiä seuraa, vaikuttaa siltä että hyvin tärkeä asia on päästä luonnon helmaan tekemään tulia ja ruokaa. No, siitä vaan. 

Kotimatkalle. Matkan varrella metsässä tällainen. Kunnosta en tiedä. Joskus olisin innostunut tuon mallisesta "sen verran" että olisin saattanut jopa jäljittää omistajatahon ja yrittää ostaa itselleni. Ne ajat ovat ohi - tyydyn ihailemaan turvallisen välimatkan päästä. 

Kiirastorstai  9. huhtikuuta: 

Pyöräilyä ja vähän autoiluakin

Googleen tallentuu kulkemiseni, aikajanalleni jota seurailen ja täydennän tietoja. Tämä on "vedos" kiirastorstain likkumisistani. Kartalla vihreällä pyöräilyni, sinisellä autolla kulkemiset.
Pyörän kanssa 25 kilometriä, autolla 15 joka koostuu kahdesta asialla käynnistä.
Kuvassa lisäksi excelistä nyppäämäni laskelma kevään pyöämatkoista tähän päivään saakka. Yhteensä 300km.  Kyllä: olen aina ollut tilastofriikki, ilman ihmeenpiä tavoitteenasetteluja. Seuraan vaan, mitä tai miten on jotain tullut tehtyä.

Päivän pyöräily johti Ruosniemen Järvikylästä Rottapäkintien kautta Vesitielle.
Tavoitteena Pikku-rottajärvi. 

Noin kilometri Vesitietä Harjakankaan suuntaan. Tieltä vasemmalle lähtee polku Pikku-rottajärvelle. Se on merkitty vihreällä ämpärillä. Pysähdyin hetkeksi tutkimaan karttaa.

En kuitenkaan lähtenyt polulle, vaan jatkoin vesitietä.  Kyhäämässäni kartassa gps-jälki punaisena viivana. Tekstilisäyksissäni on perustavanlaatuinen virhe: Tuo kahden järven muodostama vesialue, jonka olen nimennyt Pikku-rottajärveksi ei ole se. Sekoilin oikein kunnolla.

Nuolet osoittavat järviä joiden rannat kolusin, ja seuraavat kuvat otin. Vihreän ämpärin luota olisi ollut melko lyhyt matka "oikealle" pikkurottajärvelle, joka jäi nyt minulta näkemättä. Näitä kahta ei ole kartalle nimetty.

Tässä pari kuvaa niiltä: 

Tavit lentävät pakoon. En ollut liikkeellä lintukuvaus-mielessä. Kamerassa oli maisemadokumenttilinssi, jolla nappasin umpimähkään säätämättä mitenkään tämän surkuhupaisan kuvan. Mutta linturyhmästä sain siitäkin hyvin nopeasti vastauksen lajikysymykseeni. Ensimmäinen tavi-havaintoni. Telkkiä ja yksinäisen kurjenkin näin.

Ja "palkolliset" laulujoutsenet

Järvissä oli tällaiset, joista kuului mielestäni jonkilaisen pumpun ääni. Kuin vettä olisi pumpattu järvistä pois. Tai jotain; en mene sanomaan varmaksi, mistä oli kysymys.

Matkan varrella jonkinlainen soranottopaikka. Kalliojono näyttä osittain kuin pois syödyltä.

Illalla: filateliaa ja "diasarja-video"

Ensimmäinen kokemukseni fluorisoivasta paperista postimerkillä. Jotenkin huikeaa, vaikka aivan perusasioita filateliassa. Kuvissa tavalliselle paperille ja fluorisoinnilla varustetulle painetut "ellunpäät".

Koostin Youtubeen diasarjan, johon "annoin mennä"  kaikki ottamani kuvat järveltä jota tosiaan luulin Pikku-rottajärveksi. Linkitin videon pariin ryhmään. Nyt jälkeen päin pitää korjata videon nimi, ja muokata tekstit kuntoon. Kerrankos sitä katsoo karttaa sillä sillmällä joka ei toimi.

Pitkäperjantai  10. huhtikuuta: 

Hyllystä aitoa dvd-levyä koneeseen ja aikaa kuluttamaan. Tykkään väkivaltaviihteestä. Se tekee joskus ihan hyvää.

Akkujen lataamista tylsänä päivänä. Laitteiden ja omien. Varavirtalähteestä, jotta sekin joskus tyhjenee. Ei tosin täysin, mikä tekee akuille huonoa.

Skannasin pääsiäiskortin. Laitoin johonkin postikorttien ystävien foorumille avunpyynnön, signeerauksesta. Paskan mariat; sain vain tykytyky-tykkäyksiä. No; varrotaan nyt, jos joku tietäjäkin heräisi pääsiäisunestaan. Kortti on 1959 kulkenut. Eurajoelle, jonka kylä on minulle tuntematon -vielä.

Lankalauantai  11. huhtikuuta: 

Hevosluodon ja kvistiluodon rajalla, lanajuovan sillan tuntumassa on paikka jossa olen jo monena keväänä käynyt katselemassa luonnon heräämistä. Yhtenä mittapuuna olen tarkkaillut krookusten nousemista ja kukkaan puhkeamista.
lähdin pyöräilemään, ja suuntasin jälleen tutulle "paikalleni". Ehkä vähän ollaan nyt kevään tulossa jäljessä edellisiin vuosiin verrattuna, kun maa oli vielä jokseenkin kuolleessa tilassa.

Edelleen Hevosluotoa, läjitysalueen laidalla. Alueen jolle pumpattiin ruoppausmassaa, kun jokea ruopattiin marraskuussa 2017.

pari kuvaa loka-marraskuun vaihteesta 2017: 

Putki johtaa Hevosluodon läjitysalueelle. Kuva Raumansillalta Karjarannan suuntaan.

Taulun ukaasista välittämättä kapusin penkan yli, läjitysalueen laidalle. Hiekkaa on tullut joen ruoppauksesta paljon. Ei yyterin hiekkaan verrattavaa, mutta kuitenkin melko hiekkamaista eikä sellaista mutaa jota odottaisi joen pohjasta tulleen.

Simpukan kuoria oli paikalla paljon hiekan pinnallakin. Mitä on alla, voi vain kuvitella. Tämä muistuttaa, tutkein googlea, melko lailla vuollejokisimpukkaa. Niitä joiden muistoksi järjestivät kaiken maailman ihmisketjuja jokirantaan mielenilmaiemaan, kun nikkelitehtaalta lorahti muutama kymmenen tuhatta litraa löpöä jokeen ja simpukoille kävi kylmät. Tämän ruoppauksen muistoksi . . .
olkoon!

Ajelin Hevosluodosta hiljaiselle rautatieasemalle. Bongasin kuva-arkistooni yhden deeverin (veturi). Istahdin hetkeksi aurinkoiselle seinustalle, penkille. Näin tämän "lemmen lukon",  joka oli laitettu syöksytorvea sulana pitävään lämpövastuselementtiin. En katsonut, oliko siinä jonkun nimikirjaimet tai vastaavaa. Yleensä niitä laitetaan sillan kaiteisiin. Ihan kiva ja väri kuitenkin.

deeverin lisäksi "bongasin" kaivonkannen. Niiden bongaamiselle ja kuvien viljelylle on facebookissa oma ryhmänsä. Johon joskus liityin huvin vuoksi, johon tarkoitukseen se on luotukin. Ryhmän kuvauksesa kysytään: miksi kaivonkansia . . .    siksi koska ne ovat olemassa.

Pysähdyin matkan varrella nappaamaan kuvan tästä, jonka ohi kuljen hyvinkin usein. Siksi että sain sen lisättyä Google mapsiin.

Plarasin illallla vanhalla radioasemalla 2019 oleen näyttelyn aikana  ottamiani kuvia. Etsin erään teoksen kuvaa, mutta jämähdinkin aivan muuhun. Tilannekuvaan, johon olinkin ajatellut palaavani. Niin käy usein, että alunperin ajattelemani kuva jäi lopulta omaan arvoonsa ja aloin tekemään tätä. Lopputulos jonka oikein nimesin: "an interview" - haastattelu, sai englanninkielisen nimen koska se lähti maailmalle, isompiin "ympyröihin".

Pääsiäispäivä, sunnuntai  12. huhtikuuta: 

Sääennuste kertoi jo eilen, ettei pariin päivään ole odotettavissa muuta kuin räntää ja tuulen tuiverrusta. Pistin pyörän pussiin. Tämä on ns sääkuva, joita olen ottanut useampia satoja mutta harvemmin jullki laittanut. Viime aikoina ottanut harvemmin, en läheskään joka päivä  -en edes joka viikko. Nyt otin, muistiin merkitsemiseksi.

monitoimikoneen skannerin kokeilu

Kun sää ulkona on mikä on ja pysyy, pysyn varmaankin pari päivää sisällä. En siis lähde polkemaan mihinkään kuvaamaan mitään. Ehkä hyväkin niin.
Eräs fb-tuttu pohti, pitäisikö hankkia skanneri. Muunmuassa postikorttien ja vastaavien skannaamiseen, reprokuvaamisen sijasta. Mikäs siinä; skannerin saa hyvinkin edullisesti, kun ostaa niinsanotun monitoimilaitteen jossa on sekä print että scan. Pelkkiä skannereita myydään, ja pelkkiä printtereitäkin myydään. Mutta molemmat ovat hieman hintavampia kuin nämä.
Oikeastaan olen vähän ylenkatsonut näiden skannerien osuutta, ja hankkinut vain printterin virkaa toimittamaan  niinkuin tämänkin.
Ihan hyvälaatuisen printterin saa näin alle satasella, jopa viidelläkympillä. Ensiasennusmusteet ovat säiliökooltaan pieniä, verrattuna musteisiin joita erikseen myydään. Siihen tuo halpuus perustuukin: Kupataan kate mustemyynillä, kun ensimmäiset loppuvat melko nopsaan jos enemmän printtaa. Tämä on toinen laite lajiaan minulla. Aivan samanlainen kuin edellinen, jonka kippasin ser-lavalle musteen loputtua. Ja ostin uuden koko koneen.  Epäekologista - tietenkin.

Mutta nyt sen skanneriin: Tekeekö sillä mitään?

Asiakirjakopiointiin ja sensellaiseen pdf-skanniin vehje sopii ihan hyvin. Samoin jonkun kymppikuvan digitointiin kvaksi instagram- tai facekuvaksi.

Laitteen skannerin maksimiresoluutio on 600 dpi; pistettä tuumalle. "oikean skannerini" vastaava on 2400. Tarpeeni filateliassa edellyttää 800 dpi:n tarkkuutta, jolle olen luonut työnkulut muunmuassa merkkien hammastusten mittaamiseen sähköisesti.
Mikä eteen, kun monitoimilaitoksen skannerin reso ei riitä?  Ei hätää: skannasin sillä 600:lla, heitin kuvan photoshoppiin ja yksinkertaisesti kuvakoon muutos-ruudulla vaihdoin resoksi 800. Muut arvot muuttuivat sen mukana automaattisesti. Mitä tapahtui kuvan laadulle?  Eipä juuri mitään, kun valitsin koon muutoksen säädöistä "sharperin".
Lopputuloksena aivan vertailu- ja käyttökelpoinen  kuva erityistarpeeseeni.

Revein sibeliuksen irti kuvasta mulkkasin ylösalaisin, rajasin turhat pois, tein sitä sun tätä ja heitin saamani transperenttilayerin hammastemittarin kuvan päälle. Molemmat siis 800dpi, joka on sopiva tähän.
Hyvin toimii. Ostakaa monitoimikone!     :D

Laitoin pitkäperjantaina, tuolla aiemmin kuvan dvd-levystä jota aloin katselemaan. Siis sitä ohjelmasarjaa joka sille levylle on tallennettu, Ensimmäinen tuotantokausi tuli katsottua, 10 jaksoa ja kolme levyä. Siitä helpottuneena otin hyllystä loputkin terminaattorit. Jatkan toisella tuotantokaudella, ja ehkä kolmonen varsinaisista elokuvistakin menee katseluun. Vitonen on väkisin tehty. Kaksi ensimmäistä niiiin nähtyjä. Joku eläkeläis-jatko-osa-terminaattorikin on kuulemma tullut julki. Emmä semmosiin rupea ollenkaan.

Porissa: 12.4.2020

....

...

..

.

__