Laiskurin päiväkirja: elokuuta 2022

28.8.22

Venetsialaisia, piipun tiiliä ja infraa

On elokuun viimeinen viikonloppu, tänään sunnuntaina jo loppupuolelle kääntymässä. Heräsin varhain, kun menin nukkumaan varhain. Makuuhuoneen tuuletusluukku oli illalla auki, ulkoa kantautui harvakseltaan ilotulitteiden pauketta. Venetsialaiseksi kutsutun viikonlopun lauantain vieton ääniä kaupungin lähiössä.
Venetsialaista tai -laisia vietetään mökki- ja veneilykaudenkin päätöstapahtumana. Siihen liittyvät perinteet ovat googlattavissa, joten en ala niitä tähän luetteloimaan. Kaupunkialueille se on tuonut syyn ja mahdollisuuden ilotulittaa ja paukuttaa muuta raketin tapaista pataa. Minua mokoma ei häiritse, mutta koirat ja muut herkistyneet kai kärsivät.

Somessa näkyy tänään kuvia ilotulituksista ja muusta tunnelmasta. Minäkin otin yhden, parvekkeelta. Kun oli hiemo kokonainen sateenkari taivaalla. Suuri hopeakuusi jakaa kuvan mukavasti, ja auringon valo puun latvassa kerrostalon varjon yläpuolella. Päästin kansikuvaksikin fb-sivulleni.

Piipun tiilet

Huomioni kiinnittyi lehteä puhelimen näytöltä lukiessani tekstiviestipalstalla olleeseen saivarteluun, jossa saivartelu kohdistui Porin voiman tiilipiippuun. Porin voimalla tarkoitettiin varmaankin Pori Energiaa, sähkö- ja kaukolämpöenergiaamme tuottavaa firmaa jolla on voimalaitos Aittauodossa.
Asiaa ja aihetta hetken mietittyäni, menin nettiin ja otin pari kuvakaappausta, todentaakseni itselleni mistä on kysymys, ja millaisista korkeuksista. Tässä ne:

Ensin historiaan ja Karjarantaan. Saman päivän liitelehdessä oli tämä arvio.

Aittaluotoon:

vanha kuva; voimalaitostyömaa vasta aluillaan. Mutta piippu.

Tekstiviesti joka pisti silmääni ja koin inspiroitumisen. Kommentoimatta viestin tärkeyttä tai luonnetta, pitää varmistaa mistä piipusta on kyse. Porin voima?? Ei sano ensin mitään, mutta korkeus on jäänyt aktiivisemmilta drone-ajoilta mieleen, kun lentokartoja täytyi tarkastella silmä kovana. Vastaus löyyy niistä.

Lentokartalla näkyy Aittaluodon piipun korkeus ilmailumaailman tapaan jalkoina ilmoitettuna. Kaksi lukemaa, joista korkeamman otin lähtökohdaksi ja siirsin mittayksikkömuuntimeen.

Aiemmin mittayksiköt piti muuntaa hahmotettavammiksi www-sivuilla. Nykyaikaa on valita puhelimen "taskulaskimesta" mittayksikkömuunnin ja syöttää numerot siihen ja voilá! Laitoin toisenkin, ja se toi tulokseksi 126,49 metriä. Tekstiviestin laittanut tiesi mistä lähti tiilimäärää vertailemaan. Yläkanttiin menemisestä en tiedä, eikä kiinnostakaan, mutta ajankuluna ihan sopivaa. Kartta löytyy kun googlaa: "Aviamaps".

Muuta kuvauksellista toimintaa viikon varrelta

Pyöräiltiin kauppaan. Menomatka yhtä ja paluumatka toista reittiä, ettei ole yksitoikkoista. Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matkanteko. Joskus harvoin käy niin että tulee juna, ja sen ohikulkua on odotettava.
Tämä "deeveri" oli menossa seikun sahalle, noutamaan tyhjiä puutavara- eli rapuvaunuja. Tasoristeys on Koillisväylällä, Lukkarinsillalle johtavalla. Joen eteläpuolella jossa rata on käytössä. Pohjoispuoellakin on, mutta se on kasvanut jo jonkin aikaa vesakkoa.
Otin pari kuvaa, ajatellen että saisin mahdollisesti täydennystä
deeveri-bongausalbumiini facessa (<--linkki sinne).
Mutta ei... olin kuvannut ja laittanut tuon numeroisen jo aiemmin. Mutta ellen olisi ottanut kännykkää(kameraa) esiin, se olisi varmasti puuttunut luettelostani. Pari viikkoa sitten vastaavassa tapauksessa Mastojentien tasoristeyksessä, kun Luvatan radalla meni kuparilevyjuna jota en viitsinyt ikuistaa, oli päinvastainen tapaus. Kun en kuvannut, oli kyseessä ennenkuvaamaton. Nyt kun kuvasin... Mr. Murphy oli hereillä. Tuleehan noita. Ja menee.

Vietin kameran kanssa pari tuntia kaupungilla, katukuvaukseksi kutsutun harrastuken merkeissä. Suomessa ei ole suotavaa julkaista sen lajityypin kuvia, vaikka sallittua onkin, joten pidän sellaiset omana tietonani. Toinen harrastamani on google mapsin kuvalataus. Siis kuvia sinne.

Tämä näkymä ei päätynyt googleen, koska pyrin ottamaan sen tarkoituksiin kuvia joissa ei esiinny ihmisiä. Niin tuollakin kerralla. Mutta kaivoin tämän esiin, kun jälleen kerran eräs-joku totesi että on hiljainen kylä - ei ihmisiä missään, jaettuani jokusen googleen kuvaamani somen puolella. Niin; ei niissä ole ihmisiä, mutta kaupungilla oli. Piti useampi kuva hylätä, kun ihmisiä ehti kuvaan ennen kun kuva syntyi kameraan jossa jonkin verran laukaisuviivettä.

Tämä päätyi googleen, vaikka ihmisiä kulkeekin. Itäpuiston ja Antinkdun kulmassa huomiota herättävä liike. En ota sen tarjontaan kantaa. Minä vain kuvaan"

Infrarakentamista

Keskusaukion puiston uudistus etenee. Syyskuun alussa alkava Jokikeskuksen rakentamisen jatko lienee seuraavaksi seurattava. Kuvass keskellä taiteen tammi- veistos ja vesielementti. Taustalla Keskuskartano.

Kun Sampolan palvelukeskus ja vanhat koulut purettiin ja Itätuuli valmistui, jäi Kerttu Horilan Ihmiselämää - keramiikkareliefi vähän orpona seisomaan sorakasojen joukkoon. Asiaan on tulossa valaistus, kun Ilminpuisto valmistuu.
Toisen kauppamatkamme varrella tämä.

Kulkuni suuntautuu aika-ajoin Satasairaalalle. Tämä näkymä pääovelta "alaspäin". Kuvassa kauempana ajankierto niminen veistos.

Ensi numerossa syyskuuta

Porissa: 28.8.2022
____
___
__
_
-
.

() )( ()

______

22.8.22

Mustikkametsää ja merenrantaretkeä

Lukuunottamatta 9.8. suorittamaani pikakäyntiä (linkki edelliseen postaukseeni, jossa siitä) Reposaaressa, kului paria päivää vaille kuukausi kaupungissa. Nyt on takana pidennetty viikonloppu "hellettä paossa", meren äärellä.
Kaupungista saareen keskiviikkona 17.8, ja takaisin eilen; sunnuntaina (21.8).

Kuukausi sitten; heinäkuun puolivälin paikkeilla ulkoillessamme metsässä, nähtiin hyvää mustikkasatoa. Palattiin nyt, kuukausi myöhemmin samoille "apajille". Paljon oli noukittukin, mutta pakastimeen päätyi silti viitisen litraa. Seuraavalla kerralla vuoron saanevat puolukat, kun mustikkakausi alkaa olla ohi.
Sormeni ovat tässä kuvassa mustikkaiset, kun perkailin vähäsen roskaa ämpäristä pois. Osani marjametsässä on seuranpito ja itikoiden häätäminen piipun savulla. En ole "marjastaja", mutta metsässä viihdyn loputtomiin. Mustikasta pidän, mutta puolukat saavat jäädä muiden nautittaviksi. Makuasioita, mutta post-traumaakin joka ei koskaan häviä. "Joka ei työtä tee - ei syömänkään pidä"

Saapumispäivänä rannassa, sateiden välissä. Lähtiessämme bussilla kaupungista saareen, taivaan hanat aukesivat ja kadut tulvivat ukkosen säestyksellä ihan kunnolla. Enäjärven kohdilla saareen mennessä tuli raja vastaan, ja kuivat tiet. Sade alkoi saaressakin, mutta taukosi sopivasti.

Iltaretkellä takarannalla; merisumua.

retkiruokaa

Seuraavana päivänä. Sama maisema, sumun hälvettyä.

Lisää mustikkaa. Isojakin.

Tykillä oli joku käynyt, ja avannut suojat. Huomioni kiinnittyi jo kaukaa, kun piippu.... ei kun putkihan tykissä on, ei ollut vakioasennossaan vaakasuorassa.
Ilkivaltaa vai mitä... olkoon.

Samettijalka. Suurikokoinen jo kärsinyt sieni pisti silmään. Kokoa melkein puoli metriä kanttiinsa.

Elämänaluemuutos

Tapahtui se mitä olin jo jonkin aikaa odottanut, joka johtaa lopulliseen muutokseen. Muutokseen jota en aiemmin olisi hyväksynyt, mutta jonka kanssa uskon osaavani elää jatkossa.

Pääkoneeksi kutsumani Applen iMac näytti viimeiset elonmerkkinsä, jäädyttäen näyttönsä kesken kaiken. Niin on käynyt aiemminkin, tihenevässä määrin. Tällä viimeisellä kerralla se ei enää suostunut käynnistymään buuttauksesta. Onhan tai olihan sillä jo ikää melko paljon tietkoneeksi, melkein 15 vuotta. Väkisin tehtyä käyttöjärjestelmäuudistusta ja muistin lisäystä matkan varrella. DVD-asema paloi puhki jo ajat sitten.
Aktiivinen käyttöni loppui talvella, kun päätin etten enää ota tehdäkseni mitään kaupallista kuvahommaa, ja tutunkaupatkin päätin jättää kun skannerikin alkoi näyttää väsymisen merkkejä.
Elämänmuutokseni myötä olen oppinut ja totuttautunut nykyajan surffailuun ja sometukseen mobiilisti, niin kuin "kaikki muutkin". Joten oikean sotaratsun kuolema ei ollut niin suuri järkytys kuin olin ajatellut sen olevan kun se vääjäämättä eteen tulee.

Purin piuhat ja laitteet pois, ja nostin macin pois työpöydältä, koristeeksi vanhan näytön viereen joka sekin on muisto vain.

Työpöydälle syntyi kombo jolla jatkossa hoituvat vähät kuvankäsittelyrtarpeet. Imacciakin vanhemppi macbook siirtyi samoihin hommiin kaupunkiin, edellämainitsemallani ja linkkaamallani pikareissulla saareen. Samoin kun tietokonetarpeet ovat muuttuneet, on käynyt kameraasioissa. Puhelin ja erikoiskamerat ovat ottaneet pääosan, ja oikeat (järkkärit) ovat jääneet enimmäkseen kaappiin.
Niitä ja muuta joutavaa voisi tietysti yrittää myydä halvalla, tai jotain lahjoittaakin. Mutta vanha romu ei varmaankaan ole kuranttia, ja saattaa poikia hajotessaan jälkipuhetta joka on enemmän kuin perseestä. Perikunta kärrätkööön aikanaan romulavalle.

Lopuksi "historiallinen" kuva ajalta jolloin iMac oli uusi ja tositoimissa. Kuvaamossa Kokemäellä, noin vuonna 2009.
5000 passikuvaa, tuhansia muita, tuhatkunta dvd-levyä videonauhoista ja kaitafilmeistä. Ja sen jälkeen kotona ja freenä kymmeniä tuhansia. Digitointia, raskasta videoeditointia ja muuta kuluttavaa.
Aika aikaansa kutakin - sanoi pässi kun päätä leikattiin.

Porissa: 23.8.2022
edit: 24.8.
____
___
__
-
.

() ()

____________________

16.8.22

Elokuun puolivälin näkemyksiä

Elokuu on puolessa, mätäkuu lopuillaan, koulut alkaneet, lomat lopuillaan ja syksy tuloillaan. Loppukesän helle painaa päälle. Blogia on tullut aloitettua pari-kolmekin kertaa, mutta delete-nappi on puhunut. Ei ole taaskaan ikään kuin olut mitään järkevää laittamista julkaisuksi asti, mutta halu tallentaa kuvia tähän muotoon painaa päälle. Kolmas kerta toden sanoo.

Pyöräilyulkoilua on harrastettu ja kameraakin ulkoilutettu. Puhelin on aina mukana, ja sen kamera joka on ottanut pääosan kuvaamisessani. Kun ei tarvitse kuvateknisesti tysin onnistua, eikä "taidetta" luoda, se suoriutuu dokumentti- ja muistiinpanotarkoitukseen otettujen kuvien kohdalla oikein hyvinkin. Jälkikäsittelyllä pääsee pidemmällekin. Siitä kirjoituksen lopussa, mutta ensin havaintoihin.

Harrastin aikoinaan kahvia, teetäkin. Silloin oli tarkkkaa miten ja mitä kahvia laittoi. Nyt ei ole niin tarkkaa. Menetelmät muuttuvat ja se mikä edelä mennään. Kamala nykyilmaisu: jokin edellä meneminen, mutta kuvannee hyvin tätä oikotietäni kahvinlaitossa. Aamun ensimmäinen puoli litraa syntyy edelleen suodatinkeittimellä suodatinjauhetusta "juhlamokasta". Mutta toinen kierros, tunti pari ensimmäisen jälkeen on alkanut enenevässä määrin syntyä Lidl:in pikakahvista. Vedenkeitin tekee liian kuumaa, mutta moccamaster soivan lämpöistä vettä pikakahville. Melkein tumma versio on hyvä.
Kahvin hinta on noussut viime aikoina. Perus-suodatinkahvien hinnat kuuden euron hujakoilla. Välillä näkyy tarjouksia. Tämä 100 kupillista instanttia tuottava purkki on säilyttänyt hintansa maltillisena.

Oltiin eilen (15.8.) retkellä. Ankkalammella; Ruosniemen entisllä kivilouhoksella. Kahvia termospullossa, ja vastaleivottua pullaakin. Hellettä pukkasi, mutta varjoinen paikka löytyi. Ajoitus oli hyvä; maanantai, puolipäivä. Jonnet ja muut mopoilijat koulussaan. Pari turistia dome-leirinnässä. Idyllistä.
Louhos - ankkalampi on ollut yksi mielipaikoistani. Ja esiintynyt tässä blogissani aiemminkin.
Yhteen julkaisuista täytyy palata. Se löytyy osoitteesta: https://jormalindqvist.blogspot.com/2018/07/ihmisia-suviyossa.html

Meinasin saada puhtaan kuvan Jyrki Kankaan muistomerkistä, mutta saamatta jäi tuollakin kertaa. Sirkustelttaa taustalla, ja monumenttia putsaamaan tulleita sen vierellä. Elämää mukana kuvassa, on tietysti ihan hyvä juttu sekin, mutta perinteinen patsaskuvaus ei tälläkään kertaa luonnannut. Syksymmällä sitten uudelleen.

Raumansillalta Etelärannan suuntaan. Kun meijerin tontille on hahmottunut uutta kerrostaloa.

Itäpitkäkadun päässä oli autiotalo joka paloi. Siivoamatta. Ehkä vakuutusyhtiön korvausta tai päätöstä odotellessa. Porilaistyyliset kommentit spreijattu.

Aiemman asuinpaikkani tuntumassa syntyy uutta kulkuväylää. Pappilanpuistikko saa jatkeen Tuulikylän suuntaan, aiemman kevyenliikenteenväylän päälle.

Aittaluodon purkaamo on purettu ja tontti melkein siivottu. Oikeastaan se ei ole Aittaluodossa vaan Tupalan siirtolapuutarha-alueen reunassa. Tuo polku johtaa Varvourinjuovan ylittävlle rautatiesillalle, ja siitä Kalaholman koululle.

Sähkön hinnasta ja kulutuksesta on nyt paljon puhetta. Seurailen omaani Oomin tarjoamassa raportointipalvelussa. Käyrä on jo jonkin aikaa ollut matalalla kun saaressa olo on ollut viime aikoina hyvin vähäistä. Kuvakaappauksessa näkyvät kaksi korkeampaa tolppaa kuvaavat parin tunnin piikkiä, joka syntyi lyhyellä käynnilläni 9.8. Tietokone oli käynnissä ja keitin parit kahvit.

Saaressa käyntini johtui läppärin hakemisesta kaupunkiin, kun siinä on photoshoppi ja pari muuta nettiriippumatonta ohjelmaa. Tämä bloggaus on ensimmäinen sillä tehty. Kaupungissa kirjoitettu, mutta ei aivan ensimmäinen kaupungissa kirjoitettu.
Kuvassa esiintyvä "modeemi" vaikenee pian. Sanoin ikiaikaisen oikean nettiliittymän irti, ja käytän jatkossa puhelimesta jaettavaa. Aikansa kutakin, ainakin toistaiseksi.

Puhelimella kuvaamisen mielekkyydestä - taas

Otin tämän kuvan puhelimella. Täydellä resoluutiolla ja zoomaamatta. Katseoakseni mihin sen kuvan rajausvara riittää, jos haluaa katsoa mitä lintuja liikkuu. Tiesin kyllä; naakkoja, mutta silti.

Rajasin ottamaani kuvaa rajusti, ja asetin kuvakoon nettiystävälliseen kokoon; 2048 pikseliä pitkä sivu. Hyvin tuosta selvää saa. Puhelimen kameran ulottuvuus zoomaamatta riittää tunnistukseen, vaikkei taidetta olekaan. Koko kuvan rajaamaton koko oli 9000 pikseliä ja risat - pitkä sivu.
Valotusta sun muuta olisi voinut kuvanottohetkellä säätää, kuvata pro-moudissa ja käsisäädöillä, mutta se on toinen juttu. Samoin jälkikäsittely jota en tehnyt. Paitsi se rajaus ja koko.

Otin samalla kuvan zoomaamalla. Digizoomi on kauhistus ja kamala. Ei edes hätätilanteessa mokomaan.
Meinasin ottaa vertailukuvaksi järjestelmäkameralla, mutta turhaa. Kun tietää että hakkaahan kamera kännykän tuottaman joka tapauksessa.

lopuksi - tunnustuksellinen monologi

Netissä ja somessa tuli vastaan Yleisradion uutisjuttu (<--linkki aukeaa uuteen ikkunaan) ystävien välilsten tuloerojen vaikutuksesta suhteisiin, pani ajattelemaan tekemääni tekoa somessa ja puhelimeni yhteystiedoissa. Se antoi jonkinlaisen oikeutuksen ja omantunnon kevennyksen, kun koen olevani kovin itsekeskeinen ja tylykin. Osin hetken mielijohteesta, mutta jonkin verran ajan kuluessakin kypsynyt tunne ja mielentila täyttyi. Tietenkin asiat ja reaktioni voi pistää huonon itsetunnon tiliinkin, eivätkä blokkaamani ole tarkoittaneet mitään pahaa tietämättään tai tiedostamattaankaan. Pään sisällä pyörii vainoharhaisia ajatuksia, kun on äärimmäisen huono ottamaan apua vastaan. Ajattelee automaattisesti että mitähän "tuo" haluaa joskus tulevaisuudessa vastapalveluksi, vaikka väittää ettei niin tule tapahtumaan.

Tahaton "elvistely" turhauttaa alitajuisesti - pitkässä juoksussa. Introvertti sulkeutuu, vaikka näennäisesti sosiaalinen olisikin. Laitoin pari ensisijaisesti minulle apua antanutta pois somestani, ja muutaman sitä väkisin tuputtanutta myös. Prosessi eteni niin, ettei puhelimeenikaan enää pääse viestejä tai puheluja -heiltä. Blogini kommentointikin on pois käytöstä viimeisten parin julkaisun kohdalla. Sähköpostini suodatin on kireämmällä.
Kaikesta huolimatta esitän pahoitteluni mutta myös kiitokseni teille jotka tästä mahdollisesti tänne eksyttyänne tunnistatte itsenne. Vaikka elämäni on nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan, on pimeä puoleni tullut jäädäkseen, kauan sitten.

Tulosvaroitus

Lähdetään muutamaksi päiväksi saareen, hellettä pakoon. Mustikkametsääkin suunnitelmassa.
Niihin tunnelmiin blogissa ensi viikolla. Näihin tunnelmiin täällä erää nyt.

Oikolukematta,
Porissa: 16.8.2022
____
___
__
-
.

() ()

5.8.22

Mätäkuu ja elokuun alku

Pikku hiljaa aika herätellä blogia henkiin, pienen paussin jälkeen. Kun kirjoitettavaa on taas kertynyt.
Alkuun pari kulttuuriuutista, tästä kaupungista joka ei valittajien osalta koskaan nuku.

Suomen Ferrarikerho kokoontui Porissa. Ajeli Nooormarkussa, ja kaasmarkussa. Kävi yyterissä ja majoittautuikin sinne hotelliin viikonlopuksi.
Kansa pääsi ihmettelemään autoja torille, jonne joku Visitpori ja kaupungin matkailu- ja elävöittämiskomitea oli ne vokotelllut.
Porukkaa oli torilla kuin jääkiekkojuhlissa konsanaan. Jälkipyykissä yleisönosastoilla ja naamakirjan ihanissa poriryhmissä motkottivat että oli huonosti järkätty tapahtuma. Autot huonosti sijoiteltuna. Ei ollut rännitapahtuma, eikä ikään muukaan varsinainen sellainen. Minulle riitti että kuulin. Nähnyt olen ennenkin.

Jyrki kangas sai muistomerkkinsä Kirjurinluodolle. Kuvasin pari päivää ennen julkistusjuhlallisuuksia ja jatseja ja areenoita. Meinasin mennä myöhemmin ottamaan puhtaat kuvat mutta joku jonnelauma oli ehtinyt ilkaivaltaamaan, ja oli pantu puomi rappeujen eteen. Ehkä joskus syksymmällä sitten.

Itä-porin kenttä. Jalkapallokenttä. Karhu Futiksen kotikenttä. Sanoivat palstoilla ettei se ole kunnossa. Oli ja on se. Vaan käyttökiellossa muulloin kun kermaporukalle näytettäessä. Pori Cuppia siellä pelattiin.

Hulevesijuttuja

Rautatieharrastusta

Kuun vaihteessa, tarkemmin 3.8. tapahtui rautatieharrastuksellinen tapaus. Fenniarailin ensimmäinen kaupallinen käynti Porissa.

Kävin pari päivää aiemmin norkoilemassa lastauspaikalla, josko olisi jo vaunuja ilmestynyt. Ei ollut.

Juna oli saapunut 2.8. illalla paikalle, ja lastaus oli tällä kertaa käynnissä. Pääsin bongaamaan veturinkin samalla.

Dr18
Fenniarail Oy käyttää Dr18-sarjan dieselvetureita, jotka on hankittu vuosina 2015 – 2020. Kyseessä on Suomen voimakkain sekä tavarajunaliikenteeseen että raskaaseen vaihtotyöhön soveltuva veturityyppi. Veturit on toimittanut tšekkiläinen CZ Loko a.s. ja ne perustuvat veturimalliin, jota on eri variantteina vuosikymmenten aikana rakennettu yli 8000 kpl. Radio-ohjaus mahdollistaa tehokkaan toiminnan vaihtotyössä.

Tekniset tiedot
Pituus: 17,4 m
Paino: 115,2 t
Suurin akselipaino: 20 t
Suurin nopeus: 90 km/h
Suurin vetokyky: 380 kN
Nimellinen pyöränhalkaisija: 1050 mm
Päämoottori ja sen nimellisteho: Caterpillar 3512C, 1550 kW

Veturi on saanut kylkeensä stanrdinmukaisen tunnuksen:
FIN-FERFI 92 10 2 102 101-6. Lyhyesti sanottuna se on numero 101.
Kirjotin pari vuotta sitten blogiin selontekoa tuosta virallisen numeron sisällöstä. Kyseinen julkaisu on luettavissa tästä.

Kopio uutisista:
"Porista lähtevät kuljetukset hoidetaan vaunuilla, jotka UPM on vuokrannut pitkäaikaisesti virolaiselta omistajalta.
Vaunut ovat Venäjän liikenteen standardin mukaisia. Tällaisten vaunujen väliaikainen käyttö Suomen sisäisiin raakapuukuljetuksiin hyväksyttiin eduskunnassa aiemmin kesällä helpottamaan rautatieliikenteen kalustopulaa.
Fenniarail aloitti aikanaan Suomessa ensimmäisenä yksityisenä rahtiliikenteeseen keskittyvänä rautatieoperaattorina. Yhtiön liikevaihto oli 6,9 miljoonaa euroa vuonna 2021. Yhtiö työllistää noin 30 henkeä."

Ylläkerrotuista syistä vaunuihin on liimattu EU-vaunu tarrat

Tätä julkaisua kirjoittaessani Satakunnan Kansan uutinen junan lähdöstä oli / on vapaasti luettavissa, joten en referoi sitä tähän. Juttu löytyy tästä.

Uutinen SK:n arkistosta, vuodelta 2019. Venäläisten vaunujen käytöstä EU:n alueella.