Elokuun puolivälin näkemyksiä

Elokuu on puolessa, mätäkuu lopuillaan, koulut alkaneet, lomat lopuillaan ja syksy tuloillaan. Loppukesän helle painaa päälle. Blogia on tullut aloitettua pari-kolmekin kertaa, mutta delete-nappi on puhunut. Ei ole taaskaan ikään kuin olut mitään järkevää laittamista julkaisuksi asti, mutta halu tallentaa kuvia tähän muotoon painaa päälle. Kolmas kerta toden sanoo.

Pyöräilyulkoilua on harrastettu ja kameraakin ulkoilutettu. Puhelin on aina mukana, ja sen kamera joka on ottanut pääosan kuvaamisessani. Kun ei tarvitse kuvateknisesti tysin onnistua, eikä "taidetta" luoda, se suoriutuu dokumentti- ja muistiinpanotarkoitukseen otettujen kuvien kohdalla oikein hyvinkin. Jälkikäsittelyllä pääsee pidemmällekin. Siitä kirjoituksen lopussa, mutta ensin havaintoihin.

Harrastin aikoinaan kahvia, teetäkin. Silloin oli tarkkkaa miten ja mitä kahvia laittoi. Nyt ei ole niin tarkkaa. Menetelmät muuttuvat ja se mikä edelä mennään. Kamala nykyilmaisu: jokin edellä meneminen, mutta kuvannee hyvin tätä oikotietäni kahvinlaitossa. Aamun ensimmäinen puoli litraa syntyy edelleen suodatinkeittimellä suodatinjauhetusta "juhlamokasta". Mutta toinen kierros, tunti pari ensimmäisen jälkeen on alkanut enenevässä määrin syntyä Lidl:in pikakahvista. Vedenkeitin tekee liian kuumaa, mutta moccamaster soivan lämpöistä vettä pikakahville. Melkein tumma versio on hyvä.
Kahvin hinta on noussut viime aikoina. Perus-suodatinkahvien hinnat kuuden euron hujakoilla. Välillä näkyy tarjouksia. Tämä 100 kupillista instanttia tuottava purkki on säilyttänyt hintansa maltillisena.

 

Oltiin eilen (15.8.) retkellä. Ankkalammella; Ruosniemen entisllä kivilouhoksella. Kahvia termospullossa, ja vastaleivottua pullaakin. Hellettä pukkasi, mutta varjoinen paikka löytyi. Ajoitus oli hyvä; maanantai, puolipäivä. Jonnet ja muut mopoilijat koulussaan. Pari turistia dome-leirinnässä. Idyllistä.
Louhos - ankkalampi on ollut yksi mielipaikoistani. Ja esiintynyt tässä blogissani aiemminkin.
Yhteen julkaisuista täytyy palata. Se löytyy osoitteesta:  https://jormalindqvist.blogspot.com/2018/07/ihmisia-suviyossa.html

 

 

 

 

Meinasin saada puhtaan kuvan Jyrki Kankaan muistomerkistä, mutta saamatta jäi tuollakin kertaa. Sirkustelttaa taustalla, ja monumenttia putsaamaan tulleita sen vierellä. Elämää mukana kuvassa, on tietysti ihan hyvä juttu sekin, mutta perinteinen patsaskuvaus ei tälläkään kertaa luonnannut. Syksymmällä sitten uudelleen. 

 

Raumansillalta Etelärannan suuntaan. Kun meijerin tontille on hahmottunut uutta kerrostaloa.

 

Itäpitkäkadun päässä oli autiotalo joka paloi. Siivoamatta. Ehkä vakuutusyhtiön korvausta tai päätöstä odotellessa. Porilaistyyliset kommentit spreijattu.

 

Aiemman asuinpaikkani tuntumassa syntyy uutta kulkuväylää. Pappilanpuistikko saa jatkeen Tuulikylän suuntaan, aiemman kevyenliikenteenväylän päälle.

 

 

 

 

Aittaluodon purkaamo on purettu ja tontti melkein siivottu. Oikeastaan se ei ole Aittaluodossa vaan Tupalan siirtolapuutarha-alueen reunassa. Tuo polku johtaa Varvourinjuovan ylittävlle rautatiesillalle, ja siitä Kalaholman koululle.

 

Sähkön hinnasta ja kulutuksesta on nyt paljon puhetta. Seurailen omaani Oomin tarjoamassa raportointipalvelussa. Käyrä on jo jonkin aikaa ollut matalalla kun saaressa olo on ollut viime aikoina hyvin vähäistä. Kuvakaappauksessa näkyvät kaksi korkeampaa tolppaa kuvaavat parin tunnin piikkiä, joka syntyi lyhyellä käynnilläni 9.8. Tietokone oli käynnissä ja keitin parit kahvit. 

 

Saaressa käyntini johtui läppärin hakemisesta kaupunkiin, kun siinä on photoshoppi ja pari muuta nettiriippumatonta ohjelmaa. Tämä bloggaus on ensimmäinen sillä tehty. Kaupungissa kirjoitettu, mutta ei aivan ensimmäinen kaupungissa kirjoitettu.
Kuvassa esiintyvä "modeemi" vaikenee pian. Sanoin ikiaikaisen oikean nettiliittymän irti, ja käytän jatkossa puhelimesta jaettavaa. Aikansa kutakin, ainakin toistaiseksi.

Puhelimella kuvaamisen mielekkyydestä - taas

 

Otin tämän kuvan puhelimella. Täydellä resoluutiolla ja zoomaamatta. Katseoakseni mihin sen kuvan rajausvara riittää, jos haluaa katsoa mitä lintuja liikkuu. Tiesin kyllä; naakkoja, mutta silti.

 

Rajasin ottamaani kuvaa rajusti, ja asetin kuvakoon nettiystävälliseen kokoon; 2048 pikseliä pitkä sivu. Hyvin tuosta selvää saa. Puhelimen kameran ulottuvuus zoomaamatta riittää tunnistukseen, vaikkei taidetta olekaan. Koko kuvan rajaamaton koko oli 9000 pikseliä ja risat - pitkä sivu.
Valotusta sun muuta olisi voinut kuvanottohetkellä säätää, kuvata pro-moudissa ja käsisäädöillä, mutta se on toinen juttu. Samoin jälkikäsittely jota en tehnyt. Paitsi se rajaus ja koko.

Otin samalla kuvan zoomaamalla. Digizoomi on kauhistus ja kamala. Ei edes hätätilanteessa mokomaan.
Meinasin ottaa vertailukuvaksi järjestelmäkameralla, mutta turhaa. Kun tietää että hakkaahan kamera kännykän tuottaman joka tapauksessa. 

 

 

lopuksi - tunnustuksellinen monologi

Netissä ja somessa tuli vastaan Yleisradion uutisjuttu (<--linkki aukeaa uuteen ikkunaan)  ystävien välilsten tuloerojen vaikutuksesta suhteisiin, pani ajattelemaan tekemääni tekoa somessa ja puhelimeni yhteystiedoissa. Se antoi jonkinlaisen oikeutuksen ja omantunnon kevennyksen, kun koen olevani kovin itsekeskeinen ja tylykin. Osin hetken mielijohteesta, mutta jonkin verran ajan kuluessakin kypsynyt tunne ja mielentila täyttyi. Tietenkin asiat ja reaktioni voi pistää huonon itsetunnon tiliinkin, eivätkä blokkaamani ole tarkoittaneet mitään pahaa tietämättään tai tiedostamattaankaan. Pään sisällä pyörii vainoharhaisia ajatuksia, kun on äärimmäisen huono ottamaan apua vastaan. Ajattelee automaattisesti että mitähän "tuo" haluaa joskus tulevaisuudessa vastapalveluksi, vaikka väittää ettei niin tule tapahtumaan.

Tahaton "elvistely" turhauttaa alitajuisesti - pitkässä juoksussa. Introvertti sulkeutuu, vaikka näennäisesti sosiaalinen olisikin. Laitoin pari ensisijaisesti minulle apua antanutta pois somestani, ja muutaman sitä väkisin tuputtanutta myös. Prosessi eteni niin, ettei puhelimeenikaan enää pääse viestejä tai puheluja -heiltä. Blogini kommentointikin on pois käytöstä viimeisten parin julkaisun kohdalla. Sähköpostini suodatin on kireämmällä.
Kaikesta huolimatta esitän pahoitteluni mutta myös kiitokseni teille jotka tästä mahdollisesti tänne eksyttyänne tunnistatte itsenne. Vaikka elämäni on nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan, on pimeä puoleni tullut jäädäkseen, kauan sitten.

 

Tulosvaroitus

Lähdetään muutamaksi päiväksi saareen, hellettä pakoon. Mustikkametsääkin suunnitelmassa.
Niihin tunnelmiin blogissa ensi viikolla. Näihin tunnelmiin täällä erää nyt. 

Oikolukematta,
Porissa: 16.8.2022
____
___
__
-
.

()  ()  

_