29.3.20

Viikko 13: toinen viikko




"Viikon kuva" - otsikkokuvaksi. Selitys kirjoitelman loppuosassa


Että mikä toinen viikko?


Kirjoitin viikko sitten; sunnuntaina 22. päivänä tätä kuuta edellisen päivitykseni tähän blogiini otsikolla: "Viikko 12 - koronaviikko 1" Jätin nyt tästä tuon koronan pois, koska kaikki tietävät mistä on kysymys. En edelleenkään aio kirjoittaa siitä, mutta tilanne ja asia näkyy kuvissani, ja jotkut niistä kohdistuvat siihen.






Maanantai,  23.3.


Kävin kaupungilla,  autolla kun oli niin kylmä ja tuulinen sää. Parin paikan kautta kotiin



 Kalevanpuisto päättyy itäpäässään Ratakatuun.




 Harjunpäänjoki laskee Kokemäenjokeen Isojoenrannan ja Sunniemen rajalla. Sillan vuosiluku on pitänyt kuvata. Nyt tein sen





 Isojoenrannantien alku, Sunniemen rajalla-




Skannasin illalla vanhempieni hääkuvan, joka on toonattu -siis väritetty mustavalkokuvasta. Samalla mustavalkoinen  tavallinenkin esiin albumista. Pistin tämän kuvan someen josta joku laittoi kommentin, että "mitäs (inhoan tuota s-kirjainta kysymyssanoissa, se ikään kuin kyseenalaistaa tai v*ttuilee!)  vaimo sanoo kun on naisenkuvia seinällä kehyksissä?". En ole kuullut sanottavan mitään, ja kuvia on vain tuo yksi. Kuva on minusta hieno ja jos sanomista jollakin muulla on, niin voin lohduttaa sillä että tuollainen on myyty maailmalla noin 1000 dollarilla. Omani ei ole virheetön kunnoltaan, enkä myy sitä.




Tiistai,  24.3.


Siltoja ja radan varsia koluamassa. Polkupyörällä 14 kilometrin verran:


Pieni silta ojan yli, Toejoelta Isojoenrantaan menevän tien varrelta.



Ruosniemen ratapihalta Noormarkun suuntaan. Kolme raidetta yhtyy yhdeksi. Kuva ulkopuolella; oikealla menee Laituritie.




Toppari, pari sataa metriä ennen . . .





 . . . Liitostietä, jonka yli menevä silta on purettu ajat sitten. Liitostie??  se kun menee Ruosniemestä Kestn kulmalta Harjunpäähän. Kesti on talo, jonka tiedän äidinäitini muisteloista; hän kun oli siellä navettahommissa joskus 30-luvulla.




Mörkö myrskypipo päässä koneen äärellä. Kuva koneen webbikameralla. Tuo päässä pyöräilin kun sää oli mlko kylmä. Kesämmällä käytän kyllä kypärää.




Satakunnan Kansassa oli mielenkiintoinen juttu tutkimuksesta Muumien keskuudessa esiintyvästä tupakoinnista ja varsinkin Nuuskamuikun ja Muumipapan piiputelusta. No joo; mutta iskin silmäni kuvaan joka esitti Tove Janssonin maalaamia omakuvia, joissa määräävänä tekijänä hänen tupakointinsa.
Etsin netistä, josko jollakin olisi nämä kortit myynnissä. Yhden viestinkin laitoin paikalliselle kirjakaupalle. Vastaus tuli, jotta heillä on Pyting...  ei kun Putingin kotteja myynnissä, mutta ei janssonia. Jatkan etsintöjä....   kuun vaihteessa saattaa tärpätä.





Korttien kanssa kun räpelsin, skannasin tämän. Silmissäni ilmeisesti vähän rähmää, kun en nähnyt heti signeerausta kuvan vasemmassa alakulmassa, vaan keskityin toiseen kohtaan jossa sellaisen olin näkevinäni. Martta Wendelin tämän on maalannut. Keräilijät ovat innoissaan Wendeliinistä. Minusta vähän yliarvostettu, vaikkakin "ihan kiva"


Olen kiinnostunut näiden, postikorttien taustapuolilla olevien logojen taustoista: Mikä tai kuka on logon taustatekijä, julkaisija jne. Wendelinin kortin julkaisija on nimeltään Tampereen paperin jakelu. En ole vielä löytänyt netistä sivua jolle olisi kerätty tietoa näistä. Kirjastossa on postikortteja ja niiden keräilyä käsittelevää kirjallisuutta. Kunhan se taas avaa ovensa niin . .. .






Keskiviikko,  25.3.



Lähdin jälleen pyöräilemään (16 kilometriä). Ottaakseni kuvia Maantiekadun varrella olevasta "maamerkistä", jonka ulkoasu varmaankin muuttuu jonkin ajan kuluttua. Kysessä on ns. Lujakumin talona nykyään tunnettu rakennus, jossa toimii saman niminen rengasliike.


 Maantiekadulta, lännen - Tikkulan ja Vähärauman  suuntaan




Ja toiseen; valtionsillan suuntaan. Väinönkadun kulmassa.


Kyllä: varastin maakuntalehden 14.3. julkaiseman uutisen (klikkaamalla isommaksi, voi sen jopa lukea) aiheesta. Ennen tuota olin löytänyt Porin kaupunkisuunnittelun linkin perusteella "asemakaavakuulutukset" kaupungin sivuilta. Kun en arkistostani järkeviä kuvia paikasta löytänyt, päätin lähteä ja kuvata sen talteen.
Talossa on toiminut 1800- luvun lopulla kaljatehdas. Siitä voi lukea vaikkapa tällä sivulla.




Hautausmaalle, kadun toiselle puolelle: 



Gps tallensi kulkemani  "polut". Kuvassa näkyy kierrokseni vanhalla hautausmaalla, jota menin katsomaan mielessäni erityisesti pari hautakiven tekstiä. Olen useasti siellä kuljeskellut ja mietiskellytkin, mutta nyt oli etsittävä sellaista jota en ollut ennen pannut merkille. Vihjeen sain somessa.



"Soviro"! Sana kivessä, joka on lause ilman välilyöntejä: Sov i ro. Suora käännös google-kääntäjällä: "nukkui hiljaa".  Kun käännöksen kääntää googlessa toisin päin;; eli kirjoittaa suomeksi suomen puolelle; "nukkui hiljaa", saa käännökseksi: "sov tyst".  Sen aikainen ja sen ajan ruotsin kielen ilmaisu R.I.P:stä, joka täytyy nykyään joka ainoaan kuolinviestiin jonkun trendikkään mennä raapustamaan (Rest In Peace / lepää rauhassa, toisella kotimaisella). Samaa kategoriaa on "HBD"; Happy Birth Day.



Toinen mielenkiintoinen teksti: "Frid öfver deras stoft" - ja pieni huutomerkki perässä.
Mukaillen suomennettuna: "Rauha heidän pölylleen" -tai tomulleen, suomalaisemmin.



Donator = luovuttaja. Muistettaneen ja arvostettaneen muistokirjoituksessa  Svenska Kulturfonden i Björneborg- yhdistykselle tehneenä hyväntekijänä.




Grönfeldtin "päämiehen" muuistokiven alaosassa kirjoitus, jonka jätän muiden kiinnostuneiden tulkittavaksi








Hautausmaan portin vieressä Vanhan Turuntien kilometripylväs, jossa kaupungin asettama muistolaatta. Turuntie kulki silloin tällä paikalla.



Kurvasin kotimatkalla karjarannassa. Baritonin rakennusvaiheen muistiin merkitsemässä.




Pysähdyin hetkeksi Raatihuoneella. Joku on halunnut olla ajan hermolla tai vitsikäs. Voi tuo olla kannanottokin.




Hiljaistahan nyt on. Muutamaa koirankusettajaa lukuunottamatta melkein autiota. Raatihuoneenpuisto, näkymä etelän suuntaan.




Kokosin illemmalla yhteen nämä. Pennin merkki on pieniarvoisin ilmestynyt postimerkki. Pienempi voisi olla vaikkapa puupennin; 0,001mk merkki, mutta ei ole. Yksi puuttuu. Täytyy joskus ostaa se; neljän pennin puute.  Pyöräilykauden hiljalleen käynnistyessä, filatelinen harrastelu jää taka-alalle. Mutta sehän ei mihinkään karkaa.





Torstai,  26.3.




Autolla kaupungilla. Päätin että käyn kolmessa kauppakeskuksessa katsomassa tilannetta. Tämä kuva symboloi näkemääni. Kuva Iso Karhusta.



Puuvilla, vähän ennen yhtätoista, jolloin moni liike avasi ovensa. Alkon ovella kunniavartio, vastaanottamassa asiakkaita. Ukko-kevytyrittäjäsysteemi mainostaa isolla screenillä huoletonta yrittäjyyttä. Minullakin on siellä tunnukset, mutta tänä vuonna en ole verokirjaani sinne lähettänyt. Viime vuoden saamani tilitys heitä oli hieman vajaa 20 euroa.
Mitään ihmisryntäystä ei tapahtunut liikeiden avautumisen jälkeenkään.



Puuvillan piipusta rapsuttivat irtoamassa olevia tiilen pintoja. Lähdin kotiin, lähteäkseni iltapäivemmällä uuelleen liikkeelle pyörällä.




Lähdin pyöräilemään. Päämääränä viikkari, eli viides kaupunginosa. Kartalle piirtyneessä reittijäljessä näkyy tuo porrasmainen harhailuni siellä, etsiessäni erästä kuvakulmaa jonka halusin tallentaa uudelleeen. Siitä myöhemmin. Tällä reissulla en osunut oikeaan kohtaan. Matkaa kertyi 16 kilometriä.









Tämän idyllin kuitenkin sain talteen. Ehkä, siis ehkä Porin kapein talo. Ainakin yksi kapeimmista. 




Kävelykadulla jäi eräs performanssitaidetapahtuma järjestämättä.
Rekvisiitta kuitenkin, mikä on mukavaa 



Kävelykadun penkille oli joku jättänyt saamastaan ruoka-apukassistaan tuotteet joita ei ilmeisesti arvostanut tai joita ei voi sietää. Rasvatonta maitoa, jota kovat äijät nimittävät tonkanpesuvedeksi.
Itse pidän siitä ruokajuomana, joidenkin harvojen ruokien kanssa joihin se sopii kuin nenä naamaan.
Hernekeitto, makaroonilaatikko jossa paljon ketsuppia, ja pari muutakin joita en nyt muista.






Perjantai,  27.3.




Somessa on juttua kampanjasta, jossa laitetaan nalleja ikkunoille. Jotta lapset voivat aikansa kuluksi ja ilokseen niitä bongailla. Minäkin laitoin. Ikkunani on tosin hieman "syrjässä", mutta kuitenkin. Ellei muille niin itselleni se tuottaa mielihyvän tunnetta.






Pyöräilin uudelleen viikkariin. Nyt "oikealle hollille". Sain kuvan jonka halusin ottaa.... miksi?




 . . .   siksi: koska seisoin samalla paikalla filmikameroineni 31 vuotta sitten. Painoin nappia, kehitin filmin, ja vedostin kuvan jonka laitoin albumiin.
Nyt skannasin sen ja päätin että otan uuden, ajantasaisen kuvan tästä päivästä samalla paikalla.
Olin antanut kuvalle 30 vuotta sitten nimen "Ajat"




Samalla reissulla (20km) pyöräilin Herralahden ja Vanhankoiviston rajapinnalla. Otin kuvaa "intiaanikyläksi" haukutusta pientaloalueesta, joka on toteutettu asunto-osakeyhtiömuotoisena.





Ettei siltakuvista vierottuisi, niin pyöräilin kaupungin läpi Tikkulaan, josta länsitielle. Kuvasin sen siltoja, laittaakseni Wikipediaan; luetteloon Kokemäenjoen silloista. Nyt minulla on ne kaikki, jotka vielä luettelosta täällä Porin kohdalla puuttuvat. Inspiraation tullessa, laitan ne sinne. Muokattu on valmiiksi.
Tässä kuvassa on Turun silta, joka ylittää Raumanjuovan. Odotan mielenkiinnolla, millainen baana tuohon Ulasoorin suunnalta pohjatyöt tehdylle penkereelle tulee. Se kiertäää TacTic firman taitse, ja jatkuu Raumanjuovantien suuntaan ja aina tomaattikasvattomolle saakka. Ellen väärin muiistikuviani muista.




Huvilajuovan ylittävä silta.









Päivän pyöräilyt (20km):  Kuten edellisen kuvan laukkusysteemistä voi nähdä, kyseessä yksi harvalukuisista hyötyliikuntasuorituksistani, kun samalla hankin ruokaa kaappiin. Ensimmäinen "pikatielle" ulottunut lenkkini. Niiden varsia kevyenliikenteenväylillä on tullut ajeltua enemmänkin. Mikään mukava elämys ei rekkojen joukossa pyöräileminen ole, enkä sitä aio harrastaa ellei ole aivan välttämätöntä.






Lauantai,  28.3.




ns "kotipäivä". Sehän on jopa suositeltua. Mutta minulla ei vain ollut motivaatiota lähteä mihinkään. Sää muuttui kylmäksi, ja tuuli lisäsi tuntua.
Puuhailin ja hommailin jonkun kuvankäsittelyteknisen asian parissa, johon tämänkin kuvan nappasin.



Liityin Facebookissa (minulle) uuteen ryhmään, johon ladataan kuvia Suomalaisista kylä- ja kaupunkinäkymistä. Valkkasin sinne tämän kuvan, joka esittää Rauman vanhaa raatihuonetta. Vanhassa Raumassa, torin laidalla. Sekin osallistui kuvanviilauksen täyttämään pävääni.




Otin kuvan ruuastani, ja latasin kuvan facebookkiin. Saatesanoilla, että  "On typerää kuvata ruokiaan ja jakaa niitä kuvia - siksi latasin tämän"
Mustamakkaraa, tapolan vakuumipaketillinen. Rasvatonta maitoa!.. Sinappia joka ei ole tulisuutta nähnytkään. Inhoan puolukkaa, jota tuon kanssa perinteisesti nautitaan. Inhoan myös veriruokiam siis palttua ja muuta niistä tehtävää.  En eettisistä tai vakaumuksellisista syistä, vaan siksi että söin kaike tarpeellisen veripaltun alakoulussa. Opettajattaren pakottamana. Muutama muukin ruokalaji on hänen ansiostaan päätynyt estolistalleni. Sian kieli on herkkuani, eli kyse ei ole ennakkoluuloista vaan elinikäisestä kyrpiintyneisyydestä.





Suuren hetken lähestyessä. Kellot siirretään, liipataan kesäaikaan. Niiden viisareita käännetään tunnilla eteenpäin. Tämän kuvan oottohetkestä reilun kuuden tunnin kuluttua. Tätä kelloa ei liipata. Se tekee sen homman itse. Silloin tällöin täytyy akkua latailla, mutta muuten se elää omaa elämäänsä.








Tänään - sunnuntaina,  29.3.





Koitti kesäajan ensimmäinen aamu. Edellä kuvaamani kello oli siirtänyt itsensä uuteen aikaan.
Mutta nämä siirsin minä. Siis niiden/ noiden kameroiden kellot. Yksi oli ollut kesäajassa talven yli. Käyttämättömänä sekään ei ollut. Kuvissa kamerat joita käytän. Muita ei olekaan enää. Tai on joku, mutta olkoon.



Kuvanörtteilyä tänäänkn, kun ei ulos viitsi kylmään...
Tuli vastaan 3D- efektinen valokuva. Ihan inan kiinnostuin, mutta se oli otettu ja muokattu jollain seksikkäällä kännykällä jossa 3 tai 5  kameraa ja niiden tuottamista kuvista sitten joku appi tai äppi tekee ihmeitä.
Ajattelin että kai nyt sentään netissäkin joku algoritmi tekee samaa. Ei tee, tai en löytänyt -en kauaa etsinyt. Mutta tuollainen tavalllissta selfieistä 3D-pinokkionokkia luova ihmetys löytyi. hauskanen.





Tykkään lomografiasta, kun kuvanmuokkaus joskus sattuu innostamaan. Oikeastaan lomot pitäisi kuvata filmillä ja jopa lomolla. Mutta menettelee tällainenkin tapa.
Tuossa pari päivää sitten päivätyssä kauppakeskus-kohdassa ei ollut Teljäntoria. Kävin sielläkin. Otin monta kuvaa, mutta jääkööt muut paitsi tämä lomottu nyt omaan arvoonsa.
Salakuvausta? Niin kai. Mutta en viitsi kiusaannuttaa ihmisiä. Pitävät vaikka minäkin pervona. Tätäkin jotkut ehkä. Siitä sitten vaan.



Ehkä istun naputtamaan aiemminkin, mutta viimeistään taas ensi sunnuntaina, kun kolmas viikko on eletty eteenpäin tätä. Koittakaahan jaksaa kotonanne, jollette töissä käy.










Porissa: 29.3.2020

::::

:::

::

:

_




__

8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...