14.3.20

Digitalista harrastelua


Olen saanut useita viikkoja kestäneen pohjatyön, ja ensimmäisen sivun Suomi-kokoelmaani valmiiksi. Alla olevassa kuvassa on kuvattuna sen toinen sivu, joka sekin on alustavasti valmis. Kyseessä ei ole ns puhdas tai säännönmukainen "filatelinen" kokoelma, kun merkit ovat säiliökirjassa. Merkit ovat sekalaista sorttia: leimattua, leimaamatonta ja postituoretta, mitenkään erityisesti erittelemättä tai järjestämättä. Useimmiten kokoelmia muodostetaan kansioihin joissa on valmiit paikat merkeille. Yleensä postituoreelle ja leimatulle yksilölle vierekkääin tai pareittain. Kansioita ja niiden lehtiä myydään filatelia-verkkokaupoissa. Jokainen tavallaan, niin minäkin; josta tässä blogijulkaisussa on kyse.


Säiliökirjassa on lajiteltuna merkit fyysisinä. Minulle mielkkäässä muodossa ja järjestyksessä. Tällä "kakkos sivulla" ovat Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäiset merkit, joiden piti alunperin olla kokoelmani alku. Sain kuitenkin erään merkkierän mukana autonomian ajan merkkejä sen verran, että ne sijoittuivat suomi-osion ensimmäiselle sivulle.




Aloituskuvan sivu; saarisen mallia, eli ensimmäinen leijonamalli joka sai nimensä suunnittelijansa Eliel Saarisen mukaan. Kyllä; Sama arkkitehti. Saarisen malli hieman muunneltuna esiintyy myös Vaasan mallina tunnetussa merkissä. Sisällissota pisti painohommat vähäksi aikaa Vaasaan, josta niiden nimitys. Itselleni erityisen merkittäviä ja mielenkiintoisia ovat nuo sivun alareunan merkit; jotka ovat ensimmäisiä juhlamerkkejä. Siis muita kun yleismerkeiksi kutsustut "leijonat"Kun SPR:n merkkiä oteta huomioon, nuo ovat ensimmäiset julkaistut.





Otetaan yksi sivu taakse päin, ensimmäinen sivu. Kokosin sille autonmian ajan merkit, siis ne jotka minulla on. Nämä ovat nelilukuisia, kolmilukuisia, kirjapainojulkaisuja ja sen sellaisia. Niitä edeltävät isohampaisina tunnetut ovat hinnaltaan melko paljon kalliimpia. En ole erityisen kiinnostunut näistä, joten en ole niitä enkä näitäkään mitenkaan yrittänyt saada kokoelmaani.
Musta merkki tuossa ylimmän ja toisen rivin välissä oikealla, on Akseli Gallén-Kallelan suunnittelema surumerkki. Se ei ole viralllinen postimerkki, vaan eräänlainen protestimerkki joita laitettiin sortovallan aikaan ulkomaan lähetyksiin. Kotimaisissa kulkeneissa postilähetyksissäkin niitä on. Minullakin on yksi kulkenut lähetys, jossa surumerkki on liimattuna osoitepuolelle. Joissakin sitä on käytetty sulkijana.





näkymä excel-taulukosta, pdf-muodossa


Säiliökirjan sivujen sisältöä mukailevan kuvamuotoisen materiaalin lisäksi loin excelillä luettelon kokoelmani merkeistä. Tai siis aloitin sen kokoamisen, samalla kun skannaan ja muokkaan kirjan sivut digimuotoon. Pääasiallinen työväline mekkien kuvaamisessa ja kuvien luomisessa on skanneri. Vesileimojen kuvaaminen käy kameralla, jos niitä tarkastelee tavallisella tavalla. Olen tehnyt säädöt niidenkin esille saamiseksi skannerissa, mutta en mene tässä siihen. Exeltaulukossa olevat pienet kuvat merkeistä ovat skannaamistani kokonaisuuksista irrotettuja.




Kuvien tekemisestä



Merkkikuvien skannaaminen ja varsinkin skannattujen kuvien käsittely ja lajittelu on aikaavievää näpertämistä. Mutta sitähän minulla riittää. Työt tai koronavirukset eivät sitä rajoita millään tavalla. Aiheeseen ja hommaan tutustumattomasta se vaikuttaa hullun tiedemiehen muissa maailmoissa tapahtuvaan touhuun verrattavissa olevalta hourailulta ja sulkeutumiselta. Niin se onkin. Ja jos sitä yrittää tai pyydettäessä yrittää yksinkertaisesti selittää, kuulija ei kauaa jaksa. Siis kuunnella.


Mutta katsotaanpa miten työnkulku minulla menee:



Leijonamallin -1930 lajittelun lähtöasetelmaa. Skannattavaksi; tässä tapauksessa tätä blogijulkaisua varten. Kuva on hieman lavastettu, mutta joskus työpöytä on hetken ajan tämänkin näköinen.




Pienempi säliökirja skannerissa. Taidekirja painona. Aivan skannauslasin etureunassa pilkottaa harmaakortti.



Skannausohjelman näyttökuva, preview- eli esikatseluvaiheesta.  Tasolla ylhäällä näkyy harmaakortti, josta "pipetillä" valkotasapaino. Descreeni pois ja unsharp-mask päälle; näissä ei ole painorasteria. Alareunassa näkyy kännykkä, jonka heitin panamaan muistilapun tasoa vasten. Resoluutio tässä tapauksessa vain 1200 ppm, mikä riittää hyvin sisältökuvien ja hakemistokuvien tekemiseen.



Rajaus ja skannaus. Photariin aukeaa tällainen, tiedostokooltaan 200 megatavun tif-kuva. Siitä lähdetään viilaamaan.




Photoshopin burn-tool:illa musta tausta mustaakin mustemmaksi. Siis varjokohtien alivalotusta, joka ei puutu merkkien vaaleisiin reuna-alueisiin. Opasiteetti 100 prosenttiin, spreijausnappi pohjaan ja sävyjen säilytys pois päältä. Sitten "väritetään".




Lopputuloksena tässä esimerkkitapauksessa maltillisen kokoinen jiipekki-nettikuva.




Käytän merkkien tunnistuksessa ja luettelon numeroinnissa apuna näitä Suomi-luetteloita. Lape on ollut aina melko määräävässä asemassa, mutta joskus jotain löytyy Normastakin. Näistä ilmestyy joka vuosi uudet painokset. Omani ovat jo iällä, mutta ovat aivan käyttökelpoisia edelleen. En piittaa luetteloiden merkkien arvoista, siis minkä arvoisia rahassa merkit ovat. Viimeisin ilmestynyt luettelo sisältää ajantasaiset hinnat, mutta niillä ei ole "tavalliselle keräilijälle" oikeastaan mitään merkitystä. Ne on alunperin määritelty postimerkkiliikeiden ulosmyyntihinnoiksi, tai antamaan suuntaa hinnoittelulle. Jos tai kun toivorikas ullakkolöydön tai perinnön saanut henkilö riemuitsee löydöllään, hän putoaa äkkiä maan pinnalle, kun kuulee että merkkiensä myyntiarvo on kymmenesosa tai korkeintaan viidesosa luettelohinnoista.

Keräilytavaran; antiikin, numismatiikan ja filateliankin rahallinen arvo on pudonnut täysin olemattomaksi. Kaikki luulevat itseään joksikin huutokauppakeisariksi jonka mielestä kaikki täytyy saada melkein ilmaiseksi. Toinen ryhmä ovat he jotka kysyvät merkkien hintaa tai arvoa jossain someryhmässä, ja jo kysyessään ilmoittavat vaihtoehdoksi roskiin heittämisen tai polttamisen ellei niistä saa rahaa, ja mieluiten ihan kunnolla.  Annan heille / teille neuvon: Polttakaa! Ei niitä kukaan kaipaa.




En myy mitään, harvoin ostankaan.  Hyvää kauniin kevättalvisen päivä jatkoa!





Porissa: 14.3.2020
....
...
..
.


_

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Onnea - ei kun Onnia

Postauksen loppupuolella on muutakin kuin "taas tätä tylsää kuvatekniikkan veivausta" Mutta:  Palasin eilen tavoistani poiketen va...