Kalevalaista rönsyilyä Kalevalan päivän aattona

Huomenna on Kalevalan päivä, ja helmikuun viimeinen kun ei ole karkausvuosi. 
Kalevalan päivä on suomalaisen kulttuurin päivä, jota vietetään Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan kunniaksi 28. helmikuuta. Kalevalanhan tietävät melkein kaikki. Nuoremmasta polvesta en mene sen suhteen takuuseen, mutta eiköhän heillekin siitä koulussa ohimennen mainita. 
Kalevalaa tuntevat ovat varmaankin harvassa.

Minä "vietän" Kalevalan päivää. Olen viettänyt sitä monta kertaa, milloin minkäkin vuoksi. Joskus se on mennyt ohi huomiotta, tai vahingossa. 
Sain kiinnostukseni Kalevalaan alakouluikäisenä, 70-luvun puolivälin hujakoilla. Opettajani ja osin myös äitini innoittamana. Koulussamme järjestettiin erityinen Kalevala-juhla. Ikään kuin kuusi- tai kevätjuhla, mutta ilman vanhemia yleisönä. Luokat esittivät ohjelmaa, saliin kannettiin Suomen lippu. Taisin olla sen kantajanakin neljä kertaa. Kalevala on lukukokemuksena vaativa, vaikeakin. Runomittainen ja vanhaa suomen kieltä, Satakunnasta katsoen toiselta puolen maata jonka kieltä on nykyaikanakin joskus vaikea hahmottaa. 

Miten tämä kuva Juseliuksen mausoleumilta liittyy edellä alustamaani aiheeseen?
Kuva jonka valitsin julkaisun aloituskuvaksi, jälleen kerran tavoitteena "mukava mainoskuva" joka herättää somessa huomion ja saa ehkä jopa klikkaamaan varsinaisen asian, eli blogitekstin auki. 

Päädyin pari vuotta sitten ottamaani kuvaan postimerkin kautta. Etsin kalevalanpäiväksi kalevala-aiheisia postimerkkejä kokoelmastani, laittaakseni filateliaa ja korttitaidetta sisältävään FB-albumiini ajankohtaisen llisäyksen, siis kalevalanpäivänä.  Siellä olikin, tai onkin jo kuva jonka olen laittanut vuosi sitten. Niin ikään kalevalanpäivänä.


Jatkoin etsintää, 

löytääkseni tämänkn vuoden kalevalanpäivälle lisättävää albumiin. Merkkikokoelmani on karttunut edellisestä vuodesta jonkin verran. Löysinkin kalevala-aiheisen merkin jota en aiemmin ole oikein huomannutkaan kaiken "massan"  joukosta: 

Huomioni kiinnittyi tähän melko tavallisen oloiseen kakkosluokan tarramerkkiiin, vuodelta 2006. Niitä on pahvilaatikossani useita, joista yksikään ei ollut vielä päätynyt kokoelma-kansiooni.  Nyt päätyi.
Merkki ei ole varsinainen "kalevalamerkki", vaan liittyy filatelisesti Akseli Gallen-kallelaan. Kaivauduin tiedon lähteille ja -valtateille nettiin, ja kirjahyllyyni josta löytyy taidetta käsittelevää kirjallisuutta, ja kolme kalevalaa. 

Postimerkin taustaa: 
Postimerkin nimi: Akseli Gallen-Kallela, Julisteita – Concert Finnois
2006 yleismerkit , Akseli Gallen-Kallela, norma 1803  lape 1780

-ei numeroa takana. ensipäivä: 1.3.2006

Selasin "isoa kirjaa"; järkälemäistä Kalevalaa, jossa esitellään runotekstin lomassa AGK:n (Akseli Gallen-kallela; tästä eteenpäin "AKG") Kalevala-aiheisia teoksia, laajoin essein täydennettyinä. 
Postimerkin alkuperäinen kuva-aihe löytyi. 

Kyseessä on Concert Finnois Trocadero-juliste, jolla mainostettiin suomalaisen musiikin konserttisarjaa Pariisin maailmannäyttelyssä (1900). KOnserttien vetonaulana oli Sibeliuksen Karelia-sarja.  Suomen ja ilmeisesti maailmankin ensimmäinen kalevala-aiheinen juliste.  Julisteessa on ylimääräinen ”c”. Samalla AKG:n ainoa kalavala-aiheinen juliste. 

Alkuperäinen maalaus: 90 x 140 guassimaalaus pahville. Yksityinen kokoelma

Mitä tekemistä tällä julisteella, teoksella, postimerkillä, on aloituskuvan Juseliuksen mausoleumin kanssa?

Julisteessa ja merkissä on kuvattuna Väinämöinen ja Impi. Väinämöinen laatii siinä koivuista kannelta, Sammon taistelun tuoksinassa mereen kadonneen tilalle. Ihanainen impi leikkaa hiuksistaan kieliä kanteleeseen. Immen mallina on toiminut Anna Slöör, oli Akselin Mary-vaimon sisko. 
Entä sitten ?

Aloituskuvassa, mausoleumissa on fresko jonka nimi on Kevät. Aivan sen vasemmassa reunassa on rippipukuinen nuori neito. jonka mallina on niin ikään toiminut Anna Slöör. Ylläoleva kuva esittää alkuperäistä maalausta joka on Ateneumissa. Rajaus on tiukka, kuva teostovapaata materiaalia. 

Katsotaanpa "kevättä" tarkemmin: Mallin piirteet ovat melko yhteneväisiä freskossa ja postimerkin aiheena olleessa julisteessa. 

Kolmas, hyvinkin tunnettu AGK:n teos: Tytön pää. Mallina tässäkin Anna Slöör, vielä nuorempana. 

Kun rönsyilin kalevalanpäivästä postimerkkeihin tai postimerkeistä kalevalaan, päädyin Suomen maalaustaiteen kultakauden ytimeen. Kaivauduin uudelleen postimerkkikokoelmaani, löytääkseni tämän Tytön pää- maalauksen postimerkistä. 

Löysinkin: 1965, AGK:n syntymän 100-vuotispäivänä julkaistujen merkkien joukosta. Laitoin merkin skanneriin ja tuloksena on tämä. Tekstit ja muu terävää, mutta itse kuva-aihe "pehmeä". Minulla on vakiintuneet säädöt, joilla skannaan valokuvia / postimerkkejä /muuta kuvaa. En lähtenyt säätämään skannausta mihinkään, vaan tartuin kameraan joka oli jomuutenkin käsillä.

Sama merkki kameran näkemänä. Ei siis minkään  ##€&%:n  kännykän. Silmissäni ei ole vielä vikaa. Vika on merkissä, tai 60-luvu painotekniikassa joka ei loista valokuvaa käyttävissä postimerkeissä.
Rasterin toki ymmärtää, mutta on tuo jonkinmoinen floppi. 

Kun hommaan olin alkanut, laitoin merkin vielä mikroskooppiinkin. Vaikka arvasin sen mitä siinä näkisin.

Rasterihan se siellä. Jos tätä vertaa johonkin, niin piirrettyjen merkkien, esim. keltaisen postiautomerkin rasteri on jokseenkin samantyylinen.  Jotain valokuvan ja piirretyn ja maalatun välimaastosta.  

Takaisin Kalevalaan -kirjaan

Otin esiin pienemmän, mutta ei vähäisemmän Kalevalan, jonka äitini osti minulle 1975. Aiempien vihjeiden avulla löysin siitä "neljäsviidettä runon".  XLIV, kuten roomalaisesti merkitään. Kirjan kuvitus on niin ikään AGK:n tekemä, tällä tavalla tyyliteltynä. Näin löysin kaikki hallussani olevat kuva-aiheet joita on käytetty julisteessa ja postimerkissä. 

Tämä exlibris on äitini kirjan kannen sisäpuolelle liimaama, johon hän on kirjoittanut nimeni, vuonna 1975. Käsialan tyyli oli hänelle hyvin ominainen.  Elettiin aikaa jolloin huushollien kirjahyllyt kuvastivat omistajiensa jonkinlaista kulttuurillista tai sosiaalista statusta. Meilläkin hyllyä täytettiin äitini toimesta ahkerasti. 16-osaista ensyklopediaa ynnä muuta kirjasarjaa tuli hyllyn täytteeksi melko jatkuvana virtana. Äitini kuului kirjakerhoon, josta tuo exlibris-tarrakin on peräisin. Hänellä oli niitä paksu nippu, josta liimaili kirjoihinsa. Osa kirjoista on kulkenut mukanani muutosta muuttoon. Niin jälleen kerran: kuukauden kuluttua, josta kerroin edellisessä postauksessa. Se löytyy etusivun oikean reunan hakemistopuusta, ellei tämän postauksen perästä. 

Lopuksi: Väinämöinen ja impi, 189  14,5 × 16 cm, valkometalli, valkometalli. Ateneumin kokoelmissa oleva alkuperäisteos, jonka aiheesta Gallen-kallela loi julisteen, josta Posti julkaisi merkin, josta tämä blogijulkaisu sai aiheensa, ja minä syyn sen tekemiseen.

Lisäys: 25.2.2022

Blogin aloituskuvaa vastaava näkymä mausoleumin rakennusajalta. Akseli Gallen-kallela maalaamassa 
kevät- freskoa v. 1903
Kuva: Satakunnan Museo

Hyvää huomista Kalevalan päivää 

Porissa:  27.2.2021
-loppuun lisätty kuva: 25.2.2022

____

___

__

_

-

.

Reposaareen

Tammi-helmikuu ja maaliskuukin on minulla hiljaiseloa, melko kuollutta mitä tulee liikkumiseen ihmisten ilmoilla. Koronapandemia -epidemia mikä liekään vaikuttaa sekin, kun mitään erityistä ei tapahdu. Ja vaikkatapahtuisikin, en menisi. Olen tässä muutamana päivänä ajatellut, pitäisikö tällainen blogipostaus laatia. Päätin lopulta laittaa. Ellen muutoin niin itselleni terapeuttisena ajatusten yhteenvetona. Yritän olla vuodattamatta ja varsinkin kiroilematta. 

17.2.2021: 
Tein poikkeuksellisen reissun Reposaareen. Poikkesin matkan varrella Kallossakin. Ja Enäjärvella kyläilemässä. Poikkeuksellisen edellä mainitsemastani syystä, kun täytyy olla painava syy kesken talvihorroksen lähteä kauppaa kauemmas. Otin kuvan Kirkkokadusta, Reposaaren kirkon edustalta Tahkoluodon suuntaan. Vastaavia kesäaikaisia kuvia tästä minulla on useita. Tämä on ensimmäinen talvinen. Nyt on luntakin. 

Minulla oli aikataulu, sovittu tapaaminen. Lähdin tapani mukaan liikkeelle ajoissa, nyt erityisen etuajassa. Halusin poiketa Kallossa. Katsomassa onko meri jäätymässä, kun oli ollut malko kylmääkin.
Merisavua oli, jäätäkin vähän. Lukuisista kuvista valitsin tähän tämän, jossa merisavun yllä näkyvät tuulivoimalat Kaijakarin tuntumassa. Aurinko oli nousemassa, pakkasta 15 -kaupungissa 20. Jatkoin matkaa. 

Sisällöntuottoa - siinä sivussa

-värilliset alleviivatut ja lihavoidut tekstinosat ovat linkkejä jotka johtavat kyseisille sivuille, ja avautuvat omiin- uusiin ikkunoihinsa tietokoneella katsotttaessa. Mobiililaitteiden suhtautumista linkkeihin en ole testannut. 

Patsas- ja muistomerkkialbumini Facebookissa   karttui kuvalla pollarimuistomerkistä, joka sijaitsee Kaupparannan tuntumassa. Wikipediassa on sivu Porin julkisille muistomerkeille ja taideteoksille, johon olen muutamia otoksiani laittanut. Tälle ei ollut kohteen muodossa "kysyntää", enkä ainakaan vielä viitsinyt sinne uutta riviä luoda. Olen tullut hieman kriittiseksi Wikipedian jylkaisusysteemeille, koska on säännönmukaista saada jotain noottia sieltä kun on jotain sisältöä laittanut. Milloin mitäkin on tullut töpättyä. 

Tämä kuva meni Facebook-sivuni muuntaja-albumiin. Se alkaa olla loppuun täytetty ikuistamieni kohteiden osalta. Mutta lisää kuvattavia on ilmennyt, saamieni vinkkien muodosa. Ehkä joskus keväämmällä. 

Tämäkin kuva meni Facebook-sivuni albumiin, jonka olen nimennyt: "Taloja, rakennuksia ja näkymiä matkan varrelta". 

Turistikierros päättyy tähän: Nyt asiaan, joka pitsti minut
liikkeelle ja Reposaareen

Tässä kuvassa näkyvästä Sale-ruokakupasta tarkemmmin ottamani kuva päätyi Google-mapsin kuviin.
Päämääräni, matkani tarkoitus ja sovittu tapaaminen tapahtui kuvassa näkyvässä kerrostalossa, saaren ainoassa: Saarentornissa.   

Hain koneeltani kolme Reposaarella ottamaani ilmakuvaa, ja tein niistä kollaasin. Lisäsin pariin kuvaan nuolet jotka osoittavat taloa. Kolmanteen laitoin talon nimen: Saarentorni, ja toisen nuolen osoittamaan Reposaaren kirkon tornia. Niiden välisellä alueella on noin 2/3 tai 3/4 saaren asutuksesta. 

Saarentorni on Porin Vanhustenkotiyhdistyksen taloja.  Asukkaaksi pääsyn kriteerinä on vähintään 55 vuoden ikä, mutta siitä jo kuulemma joustetaan. 
Olen aina jollain tavalla ajatellut voivani asua siinä. Ja pian voin! Allekirjoitin toissapäivänä: 19.2. vuokrasopimuksen. Ja tulen maalis-huhtikuun vaihteessa muuttamaan siellä sijaitsevaan yksiöön. 

Yksin yksiöön, koska sain viikko sitten kuulla että yhteiselämäni parisuhteessa ja samalla avioliitossa on ohi. Siitä en tässä lähde enempää kertomaan, koska kyseessä on (yleensä) kahden kauppa jonka vaiheet tai seuraukset eivät spekuloinnista mksikään tule. Omille läheisilleni ja minulle tärkeille ihmisille olen asiaa valottanut enemmänkin. Ja nyt "toiseksi edelliseksi elämäkseni" muodostuneen piirin porukan olen kylmästi hävittänyt elämästäni; niin sosiaalisessa sähköisessä media-elämässäni kuin muutenkin. Kutsun niitä edellisiksi elämikseni. Ensimmäinen sellainen oli pitkä ajanjakso, sisältäen melkein 30-vuotisen avioliiton kaikkine elämiseen kuuluvine vaiheineen. Toinen, pian pääättyvä, alkoi melko pian ensimmäisen päätyttyä jokseenkin 8 vuotta sitten. 

Edessä on nyt kolmas elämäni, jos sellaista nimitystä voi käyttää. Ehkei se ole kovin soveliasta, mutta näen sen sellaisena. Ei kahta ilman kolmatta, sanotaan. Kahdesta mahdollisesti jotain opiksi ottaneena, yritän ehkä elää toisella tavalla. Reposaari on kuulemma yhteisöllinen. Mene ja tiedä; kauniista julkipuheista riippumatta sellaistakin on kuulunut, että sinne pitää syntyä tai se pitää olla jotenkin perimässä jotta yhteisöllisyyteen pääsisi osalliseksi. Olen kaikesta huolimatta melko sosiaalinen ihminen, ja suhtaudun tulevaan avoimin mielin 

Vielä kuukauden verran katselen tätä "maisemaa" terassilla. Näkymää josta olen ottanut satoja ns. sääkuvia, itselleni talteen kuten edelliessäkin asuinpaikassamme Kiertokadulla. 
Loppusuora alkaa, mutta kuvaa tallentuu senkin aikana. Kerrottakoon, että olen aina inhonnut rivitalossa asumista. Jälkiviisautta jota on melko typerä viljellä.

Tuleva asuinmaisemani avautuu ranskalaiselta parvekkeelta...

... puhelinkuvana tällaisena. Otin asuntoon tutustuessani muutaman pikaisen "muistiinpanon". Tämänkin näkymän, kun yhteisölliseksi manittu piha oli kylmänä talviaamuna ihmisistä tyhjä. 

Kevennykset, koska edellä kertomani on minulle hyvinkin mieleinen asia ja olen melkein innoissani tulevasta.  Ensimmäinen kuva sarkastinen, ja toinen symboolinen: Kettu repolainen-reposaari jne: kesää kohti!

Lasken päiviä. Tämä alkanut mukaanlukien: 39 päivää muuttoon. 

Porin toejoella: 21.2.2021

____

___

__

_

-

.

Koulu- ja seurakuntahistoriaa ym. muistelua

Koulutielläni

Olen kotoisin Harjavallasta. Kävin siellä peruskouluni, ollen ensimmäinen ikäluokka joka kävi peruskouluksi muuttuneen koulumuodon alusta loppuun; ala-astetta kuusi vuotta ja yläastetta kolme, eli yhdeksän vuotta. Ennen koulu-uudistusta alakoulua käytiin 4 vuotta, jonka jälkeen suuntautuivat joko oppikouluun viideksi vuodeksi tai kansalaiskouluun (tai yhteiskouluun, mitä lienivätkään missäkin - en tiedä enkä ole niin kiinnostunut että ottaisin selvää). Opikoulu tähtäsi ilmeisesti lukioon ja muut ammattikouluihin tai vastaaviin. 

Koulunkäyntini alkoi vuonna 1972. Yläasteelle syksyllä 1978. Ammattikouluun syksyllä 1981. Kolme vuotta ammattikoulua Kokemäen Peipohjassa, autonasentajalinjalla josta valmistuin toukokuussa 1984. 
Sen jälkeen, alkukesästä 1984 muutin kotoa ja samalla Harjavallasta Nakkilaan, jossa ensimmäinen ja pitkäaikaiseksikin tullut työpaikkani. Seurasi montakin muuttoa elämänvaiheiden mukaan, mutta ei niistä enempää. Netistä voi katsoa, jostain suomi-sivulta tms kaikki henkikirjoillaoloajankohtansa. Katsoin omiani. Ensin huvitti, sitten hirvitti, ja lopulta vähän hävettikin. Olisi elämän voinnut elää rauhallisemminkin ja konservatiivisemminkin. Tyypillisemmin: tiilitalo, asuntolainan maksua 20 vuotta, kaksi lasta, kultainen noutaja, volvo, ja joka toinen vuosi Kanariansaarille. Mutta kun ei niin ei. Jokin pirullinen taiteilijaluonne tai sisäinen pätemisen tarve vei mukanaan, ja läheisillä ei ollut kivaa. Ei varmaan ole vieläkään, vaikka olen evp.

Seurakuntahistoriaa

Skannasin tämän, monen muun "pahvilaatikkokuvan" joukosta, kun näin vajaa kuukausi sitten perustamassani FB-ryhmässä rippiryhmäkuvan vuodelta 1976. 
Tämä kuva on otettu pappilan paraatikuistin edustalla. Kuvassa muuttoauto jonka edessä poseeraavat kirkkoherran tehtävät Harjavallassa jättänyt Jorma Laulaja, vaimonsa Marjatan kanssa. 
Jorma Laulajasta on wikipediassa artikkeli, johon voi perehtyä tässä linkissä.  Harrastan nyt tilan sääsätämiseksi linkityksiä, jotka saattavat olla turhauttavia mutta tarpeellisia jos asia kiinnostaa. 

Laulajat oli olettamukseni mukaan pappilan viimeinen viran puolesta tai takia asunut perhe. Mummuni, äitini äiti oli "kirkkoväärtti" ja heidän perhetuttunsa. Olin tuolloin hyvinkin paljon hänen hoidossaan, äitini tehdessä vuorotyötä ja asuessamme samaa taloa. Isäni oli kuollut viitisen vuotta aiemmin. Olen tainnut kirjoittaa asiasta aiemminkin tässä blogissani, joten se siitä. Vietin tuon perhetuttuuden ansiosta jonkin verran aikaa pappilassakin. Tutustuin Jorma Laulajan poikaan, joka oli tai on minua vuoden vanhempi. Heidän muutettuaan Kurikkaan, kävimme sielläkin pari kertaa "kylässä". 
Laulajan pappisura oli ilmiömäinen: Useampi papinvirka, kirkkoherran virkojen jälkeen kenttäpiispaksi ja lopulta Lapuan piispaksi josta hän jäi eläkkeelle. Hän täyttää kuukauden kuluttua 80 vuotta, josta onnittelut "sinne jonnekin". 
Hänen seuraajansa oli pitkäaikaisimmaksi paikkakunnan kirkkoherraksi tullut Veijo Järvinen, jonka aikaansaannosta on Harjavallan uudempi kirkko. Kaikkien auttuuksien, jollen väärin muista. 
KVG: eli Katsokaa Veikkoset Googlesta. 

Marjatta Laulaja teki jossain vaiheessa opettajan sijaisuuksia yläasteella. Onneksi olin silloin vielä alakoulussa, kun yläaste-aikani oli melkoisen sanoisinko hurjaa. Se olisi voinut olla tuon suhdetoimminnan kannalta kiusalllista. 
Mainitsemillani kurikan vierailuilla sain kutenkin kuulla pari vihjausta, että toilailuni olivat kantautuneet yli maakuntarajojen, heidän tietoisuuteensa. Harjavallan koululautakunnassa oli silloin pari suku- ja perhetuttuamme, jotka raportoivat lautakunnassa käsiteltyjä asioita joissa minäkin olin osallisena.  No: tikulla silmään, mutta nykymittapuun mukaan aika huvittavaa touhua ja henkilönsuojaa.  Vai onko sittenkään. 

Mummuni oli väleissä Laulajan seuraajankin ja tämän perheen kanssa, mutta minä menin silloin jo omia menojani. Kuulin kuitenkin monenlaista sisäpiirin juttua. Seurakunnallisia ja kirkollisia juoruja ja huhuja joilla oli joko vinha perä tai sitten ei.  Henkilöt joita ne koskivat, ovat jo edesmenneitä, mutta en halua loukata heidän jälkeläisiään jutuilla modernimmasta anekaupasta ja muusta sellaisesta. Pienten paikkakuntien asiat ovat herkästi laajalle leviäviä. Porissa jossa nyt elän, on samat menot mutta tiedonsaanti vähän enemmän "vaivaa" vaativaa, jos siihen on tarvetta tai taipumusta. Someraivo on tullut kuvaan mukaan, eikä mikään ole enää pyhää. Ja minä jonkin verran rauhoittunut.   Hah. 

Harjavallan nykyinen, Kaikkien autuuksien kirkko. 

Vanha kirkko joka pääsi melkoisen huonoon kuntoon muttta säästyi ilmeisesti autiokirkon statuksen saatuaan (?)   purkamiselta, jota eräs silmäätekevä ajoi kuin käärmettä pyssyyn. 

Harjavallan kirkkojen seutua. Yläilmoista, jonain tylynoloisena lokakuisena aamuna 2017. Kuvan keskellä uudempi kirkko, joka on suoraan ylhäältä katsottuna kuulemma  kalan muotoinen. Olisiko kampelan. Tai peräti rauskun. Häntä puuttuu, siis pyrstö. 

En rönsyile muuuhun tällä kertaa, mutta loppukuvaksi täytyy laittaa ajankohtainen 

Porissa;  kynttilänpäivänä joka on siirretty

alkuperäiseltä paikaltaan (2.2.) tähän

 seuraavaan sunnuntaihin:  7.2.2021

____

___

__

_

-

.

Porin torilla

Kun tuolla ulkona on 15 astetta pakkasta, voi palata kesätunnelmiin vaikkapa Porin torille joka on ollut viime pävinä uutisissakin. 
Menin kuva-arkistooni, hakeakseni muutaman torilla ottamani. Niitähän löytyikin melko mahdoton määrä. Plokkasin joukosta jokusen, mutta silti niitä kertyi tähän laitettavaksi ehkä liikaa. Laitan silti. Jonkinlaiseen järjestykseen, mutta en täsmälliseen. Kuvateksteihin jotain, jotkut ilman. Kuvat puhukoot puolestaan. 
Kirjoitelman loppuosassa uutistausta joka sai nyt tarttumaan aiheeseen. 

2.8.2018

Viimeisin ottamani kuva: 27.1.2021. Myyjiä vain pari, säätila melko ikävä. Perunoita ja Ojalan piirakoita kuitenkin. 

Kolme kuvaa toukokuulta 2020. Kauempaa kuvattua, myöhemmin osarajattua. Ensin laaja, koko näkymä. Osarajauksissa tarkat kellonajat.  Minut pantiin merkille, että mikä hyypiö siellä filmaa.

neljä sekuntia ensimmäisestä

Juhannusta seuraavana torstaina 2020. Tavallinen kesäpäivä, lämmin sellainen. Mutta menin lähemmäs, varjossa iustuvaa kukkakauppiasta. 

Syntyi kuva joka on merkityksellinen. Kukkakauppiaan viimeinen työpäivä, jonka jälkeen eläkkeelle. 

Torille avattiin Makkarabaari. Pyrin saamaan kuviin elämää. Niin tässäkin tapauksessa. 

Kieloja kaupan

Eräällä kerralla, ollessani lähtemässä pois. Otin vielä yhden "räpsyn". Myöhemmin löysin kuvasta hymyn. Pitkällä putkella perspektiivi litistyy. Siitäkin osarajauksella löytyyt kuva. 

Pyöräkorjaajalla riittä töitä talviaikaankin. 

Konteista kasattu juottola herätti paljon huomiota ja kritiikkiä nettifoorumeilla. Kun sitä ei pidetty asianmukaisesti auki, vuokrasopimus purettiim lopulta ja . . . 

. . . ja kontit häädettiin torilta. Yksi osa sai uuden elämän Isosannan vanhan höyrysahan ( talotehtaan jne.) edustalta, sosiaalisena tilana. 

Tulevaisuus

Havainnekuva tulevasta torirakennuksesta

Uutislainaus, kun olen laiska kirjoittamaan:

"Porin torille suunnitellaan uutta torirakennusta. Tavoitteena on, että uusi torirakennus valmistuisi kesään 2021 mennessä. Kahteen osaan jaetun paviljongin tilat on tarkoitus toteuttaa suurelta osin lasiseinien avulla, jotta lopputulos on mahdollisimman kevyt. Lasisen osan päällä leijuu puinen siipi. Siipi voidaan valaista altapäin pimeään aikaan, jolloin se hohtaa lämmintä valoa ympäristöönsä, kuvailee kaupunkisuunnittelupäällikkö Mikko Nurminen.

Nykyinen torirakennus on valmistunut vuonna 1956 ja sitä on laajennettu 1990-luvulla. Rakennuksen käyttö on muuttunut ja laajentunut merkittävästi, eivätkä tilat palvele kunnolla nykyisiä toimintoja. Porin kaupunginhallitus päättää torirakennuksen jatkosuunnitelmista kokouksessaan maanantaina 16. maaliskuuta. "

Nykyinen torirakennus tunnetaan nimellä Satapaska. Toivottavasti uudelle saadaan uusi nimikin. 

Nykyinen, linja-autolaitureiden puolelta kuvattuna 2019. 

Porissa: 3.2.2021

____

___

__

_

-

.



:)