Tammi-helmikuu ja maaliskuukin on minulla hiljaiseloa, melko kuollutta mitä tulee liikkumiseen ihmisten ilmoilla. Koronapandemia -epidemia mikä liekään vaikuttaa sekin, kun mitään erityistä ei tapahdu. Ja vaikkatapahtuisikin, en menisi. Olen tässä muutamana päivänä ajatellut, pitäisikö tällainen blogipostaus laatia. Päätin lopulta laittaa. Ellen muutoin niin itselleni terapeuttisena ajatusten yhteenvetona. Yritän olla vuodattamatta ja varsinkin kiroilematta.
17.2.2021:
Tein poikkeuksellisen reissun Reposaareen. Poikkesin matkan varrella Kallossakin. Ja Enäjärvella kyläilemässä. Poikkeuksellisen edellä mainitsemastani syystä, kun täytyy olla painava syy kesken talvihorroksen lähteä kauppaa kauemmas. Otin kuvan Kirkkokadusta, Reposaaren kirkon edustalta Tahkoluodon suuntaan. Vastaavia kesäaikaisia kuvia tästä minulla on useita. Tämä on ensimmäinen talvinen. Nyt on luntakin.
Tein poikkeuksellisen reissun Reposaareen. Poikkesin matkan varrella Kallossakin. Ja Enäjärvella kyläilemässä. Poikkeuksellisen edellä mainitsemastani syystä, kun täytyy olla painava syy kesken talvihorroksen lähteä kauppaa kauemmas. Otin kuvan Kirkkokadusta, Reposaaren kirkon edustalta Tahkoluodon suuntaan. Vastaavia kesäaikaisia kuvia tästä minulla on useita. Tämä on ensimmäinen talvinen. Nyt on luntakin.
Merisavua oli, jäätäkin vähän. Lukuisista kuvista valitsin tähän tämän, jossa merisavun yllä näkyvät tuulivoimalat Kaijakarin tuntumassa. Aurinko oli nousemassa, pakkasta 15 -kaupungissa 20. Jatkoin matkaa.
Sisällöntuottoa - siinä sivussa
-värilliset alleviivatut ja lihavoidut tekstinosat ovat linkkejä jotka johtavat kyseisille sivuille, ja avautuvat omiin- uusiin ikkunoihinsa tietokoneella katsotttaessa. Mobiililaitteiden suhtautumista linkkeihin en ole testannut.
Turistikierros päättyy tähän: Nyt asiaan, joka pitsti minut
liikkeelle ja Reposaareen
Tässä kuvassa näkyvästä Sale-ruokakupasta tarkemmmin ottamani kuva päätyi Google-mapsin kuviin.
Päämääräni, matkani tarkoitus ja sovittu tapaaminen tapahtui kuvassa näkyvässä kerrostalossa, saaren ainoassa: Saarentornissa.
Hain koneeltani kolme Reposaarella ottamaani ilmakuvaa, ja tein niistä kollaasin. Lisäsin pariin kuvaan nuolet jotka osoittavat taloa. Kolmanteen laitoin talon nimen: Saarentorni, ja toisen nuolen osoittamaan Reposaaren kirkon tornia. Niiden välisellä alueella on noin 2/3 tai 3/4 saaren asutuksesta.
Saarentorni on Porin Vanhustenkotiyhdistyksen taloja. Asukkaaksi pääsyn kriteerinä on vähintään 55 vuoden ikä, mutta siitä jo kuulemma joustetaan.
Olen aina jollain tavalla ajatellut voivani asua siinä. Ja pian voin! Allekirjoitin toissapäivänä: 19.2. vuokrasopimuksen. Ja tulen maalis-huhtikuun vaihteessa muuttamaan siellä sijaitsevaan yksiöön.
Yksin yksiöön, koska sain viikko sitten kuulla että yhteiselämäni parisuhteessa ja samalla avioliitossa on ohi. Siitä en tässä lähde enempää kertomaan, koska kyseessä on (yleensä) kahden kauppa jonka vaiheet tai seuraukset eivät spekuloinnista mksikään tule. Omille läheisilleni ja minulle tärkeille ihmisille olen asiaa valottanut enemmänkin. Ja nyt "toiseksi edelliseksi elämäkseni" muodostuneen piirin porukan olen kylmästi hävittänyt elämästäni; niin sosiaalisessa sähköisessä media-elämässäni kuin muutenkin. Kutsun niitä edellisiksi elämikseni. Ensimmäinen sellainen oli pitkä ajanjakso, sisältäen melkein 30-vuotisen avioliiton kaikkine elämiseen kuuluvine vaiheineen. Toinen, pian pääättyvä, alkoi melko pian ensimmäisen päätyttyä jokseenkin 8 vuotta sitten.
Edessä on nyt kolmas elämäni, jos sellaista nimitystä voi käyttää. Ehkei se ole kovin soveliasta, mutta näen sen sellaisena. Ei kahta ilman kolmatta, sanotaan. Kahdesta mahdollisesti jotain opiksi ottaneena, yritän ehkä elää toisella tavalla. Reposaari on kuulemma yhteisöllinen. Mene ja tiedä; kauniista julkipuheista riippumatta sellaistakin on kuulunut, että sinne pitää syntyä tai se pitää olla jotenkin perimässä jotta yhteisöllisyyteen pääsisi osalliseksi. Olen kaikesta huolimatta melko sosiaalinen ihminen, ja suhtaudun tulevaan avoimin mielin
Vielä kuukauden verran katselen tätä "maisemaa" terassilla. Näkymää josta olen ottanut satoja ns. sääkuvia, itselleni talteen kuten edelliessäkin asuinpaikassamme Kiertokadulla. Saarentorni on Porin Vanhustenkotiyhdistyksen taloja. Asukkaaksi pääsyn kriteerinä on vähintään 55 vuoden ikä, mutta siitä jo kuulemma joustetaan.
Olen aina jollain tavalla ajatellut voivani asua siinä. Ja pian voin! Allekirjoitin toissapäivänä: 19.2. vuokrasopimuksen. Ja tulen maalis-huhtikuun vaihteessa muuttamaan siellä sijaitsevaan yksiöön.
Yksin yksiöön, koska sain viikko sitten kuulla että yhteiselämäni parisuhteessa ja samalla avioliitossa on ohi. Siitä en tässä lähde enempää kertomaan, koska kyseessä on (yleensä) kahden kauppa jonka vaiheet tai seuraukset eivät spekuloinnista mksikään tule. Omille läheisilleni ja minulle tärkeille ihmisille olen asiaa valottanut enemmänkin. Ja nyt "toiseksi edelliseksi elämäkseni" muodostuneen piirin porukan olen kylmästi hävittänyt elämästäni; niin sosiaalisessa sähköisessä media-elämässäni kuin muutenkin. Kutsun niitä edellisiksi elämikseni. Ensimmäinen sellainen oli pitkä ajanjakso, sisältäen melkein 30-vuotisen avioliiton kaikkine elämiseen kuuluvine vaiheineen. Toinen, pian pääättyvä, alkoi melko pian ensimmäisen päätyttyä jokseenkin 8 vuotta sitten.
Edessä on nyt kolmas elämäni, jos sellaista nimitystä voi käyttää. Ehkei se ole kovin soveliasta, mutta näen sen sellaisena. Ei kahta ilman kolmatta, sanotaan. Kahdesta mahdollisesti jotain opiksi ottaneena, yritän ehkä elää toisella tavalla. Reposaari on kuulemma yhteisöllinen. Mene ja tiedä; kauniista julkipuheista riippumatta sellaistakin on kuulunut, että sinne pitää syntyä tai se pitää olla jotenkin perimässä jotta yhteisöllisyyteen pääsisi osalliseksi. Olen kaikesta huolimatta melko sosiaalinen ihminen, ja suhtaudun tulevaan avoimin mielin
Loppusuora alkaa, mutta kuvaa tallentuu senkin aikana. Kerrottakoon, että olen aina inhonnut rivitalossa asumista. Jälkiviisautta jota on melko typerä viljellä.
Tuleva asuinmaisemani avautuu ranskalaiselta parvekkeelta...
Kevennykset, koska edellä kertomani on minulle hyvinkin mieleinen asia ja olen melkein innoissani tulevasta. Ensimmäinen kuva sarkastinen, ja toinen symboolinen: Kettu repolainen-reposaari jne: kesää kohti!
Lasken päiviä. Tämä alkanut mukaanlukien: 39 päivää muuttoon.
Porin toejoella: 21.2.2021
____
___
__
_
-
.
Mukavasti löytynyt uutta kuvaamista
VastaaPoista