Kalevalaista rönsyilyä Kalevalan päivän aattona

Huomenna on Kalevalan päivä, ja helmikuun viimeinen kun ei ole karkausvuosi. 
Kalevalan päivä on suomalaisen kulttuurin päivä, jota vietetään Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan kunniaksi 28. helmikuuta. Kalevalanhan tietävät melkein kaikki. Nuoremmasta polvesta en mene sen suhteen takuuseen, mutta eiköhän heillekin siitä koulussa ohimennen mainita. 
Kalevalaa tuntevat ovat varmaankin harvassa.

Minä "vietän" Kalevalan päivää. Olen viettänyt sitä monta kertaa, milloin minkäkin vuoksi. Joskus se on mennyt ohi huomiotta, tai vahingossa. 
Sain kiinnostukseni Kalevalaan alakouluikäisenä, 70-luvun puolivälin hujakoilla. Opettajani ja osin myös äitini innoittamana. Koulussamme järjestettiin erityinen Kalevala-juhla. Ikään kuin kuusi- tai kevätjuhla, mutta ilman vanhemia yleisönä. Luokat esittivät ohjelmaa, saliin kannettiin Suomen lippu. Taisin olla sen kantajanakin neljä kertaa. Kalevala on lukukokemuksena vaativa, vaikeakin. Runomittainen ja vanhaa suomen kieltä, Satakunnasta katsoen toiselta puolen maata jonka kieltä on nykyaikanakin joskus vaikea hahmottaa. 

Miten tämä kuva Juseliuksen mausoleumilta liittyy edellä alustamaani aiheeseen?
Kuva jonka valitsin julkaisun aloituskuvaksi, jälleen kerran tavoitteena "mukava mainoskuva" joka herättää somessa huomion ja saa ehkä jopa klikkaamaan varsinaisen asian, eli blogitekstin auki. 

Päädyin pari vuotta sitten ottamaani kuvaan postimerkin kautta. Etsin kalevalanpäiväksi kalevala-aiheisia postimerkkejä kokoelmastani, laittaakseni filateliaa ja korttitaidetta sisältävään FB-albumiini ajankohtaisen llisäyksen, siis kalevalanpäivänä.  Siellä olikin, tai onkin jo kuva jonka olen laittanut vuosi sitten. Niin ikään kalevalanpäivänä.


Jatkoin etsintää, 

löytääkseni tämänkn vuoden kalevalanpäivälle lisättävää albumiin. Merkkikokoelmani on karttunut edellisestä vuodesta jonkin verran. Löysinkin kalevala-aiheisen merkin jota en aiemmin ole oikein huomannutkaan kaiken "massan"  joukosta: 

Huomioni kiinnittyi tähän melko tavallisen oloiseen kakkosluokan tarramerkkiiin, vuodelta 2006. Niitä on pahvilaatikossani useita, joista yksikään ei ollut vielä päätynyt kokoelma-kansiooni.  Nyt päätyi.
Merkki ei ole varsinainen "kalevalamerkki", vaan liittyy filatelisesti Akseli Gallen-kallelaan. Kaivauduin tiedon lähteille ja -valtateille nettiin, ja kirjahyllyyni josta löytyy taidetta käsittelevää kirjallisuutta, ja kolme kalevalaa. 

Postimerkin taustaa: 
Postimerkin nimi: Akseli Gallen-Kallela, Julisteita – Concert Finnois
2006 yleismerkit , Akseli Gallen-Kallela, norma 1803  lape 1780

-ei numeroa takana. ensipäivä: 1.3.2006

Selasin "isoa kirjaa"; järkälemäistä Kalevalaa, jossa esitellään runotekstin lomassa AGK:n (Akseli Gallen-kallela; tästä eteenpäin "AKG") Kalevala-aiheisia teoksia, laajoin essein täydennettyinä. 
Postimerkin alkuperäinen kuva-aihe löytyi. 

Kyseessä on Concert Finnois Trocadero-juliste, jolla mainostettiin suomalaisen musiikin konserttisarjaa Pariisin maailmannäyttelyssä (1900). KOnserttien vetonaulana oli Sibeliuksen Karelia-sarja.  Suomen ja ilmeisesti maailmankin ensimmäinen kalevala-aiheinen juliste.  Julisteessa on ylimääräinen ”c”. Samalla AKG:n ainoa kalavala-aiheinen juliste. 

Alkuperäinen maalaus: 90 x 140 guassimaalaus pahville. Yksityinen kokoelma

Mitä tekemistä tällä julisteella, teoksella, postimerkillä, on aloituskuvan Juseliuksen mausoleumin kanssa?

Julisteessa ja merkissä on kuvattuna Väinämöinen ja Impi. Väinämöinen laatii siinä koivuista kannelta, Sammon taistelun tuoksinassa mereen kadonneen tilalle. Ihanainen impi leikkaa hiuksistaan kieliä kanteleeseen. Immen mallina on toiminut Anna Slöör, oli Akselin Mary-vaimon sisko. 
Entä sitten ?

Aloituskuvassa, mausoleumissa on fresko jonka nimi on Kevät. Aivan sen vasemmassa reunassa on rippipukuinen nuori neito. jonka mallina on niin ikään toiminut Anna Slöör. Ylläoleva kuva esittää alkuperäistä maalausta joka on Ateneumissa. Rajaus on tiukka, kuva teostovapaata materiaalia. 

Katsotaanpa "kevättä" tarkemmin: Mallin piirteet ovat melko yhteneväisiä freskossa ja postimerkin aiheena olleessa julisteessa. 

Kolmas, hyvinkin tunnettu AGK:n teos: Tytön pää. Mallina tässäkin Anna Slöör, vielä nuorempana. 

Kun rönsyilin kalevalanpäivästä postimerkkeihin tai postimerkeistä kalevalaan, päädyin Suomen maalaustaiteen kultakauden ytimeen. Kaivauduin uudelleen postimerkkikokoelmaani, löytääkseni tämän Tytön pää- maalauksen postimerkistä. 

Löysinkin: 1965, AGK:n syntymän 100-vuotispäivänä julkaistujen merkkien joukosta. Laitoin merkin skanneriin ja tuloksena on tämä. Tekstit ja muu terävää, mutta itse kuva-aihe "pehmeä". Minulla on vakiintuneet säädöt, joilla skannaan valokuvia / postimerkkejä /muuta kuvaa. En lähtenyt säätämään skannausta mihinkään, vaan tartuin kameraan joka oli jomuutenkin käsillä.

Sama merkki kameran näkemänä. Ei siis minkään  ##€&%:n  kännykän. Silmissäni ei ole vielä vikaa. Vika on merkissä, tai 60-luvu painotekniikassa joka ei loista valokuvaa käyttävissä postimerkeissä.
Rasterin toki ymmärtää, mutta on tuo jonkinmoinen floppi. 

Kun hommaan olin alkanut, laitoin merkin vielä mikroskooppiinkin. Vaikka arvasin sen mitä siinä näkisin.

Rasterihan se siellä. Jos tätä vertaa johonkin, niin piirrettyjen merkkien, esim. keltaisen postiautomerkin rasteri on jokseenkin samantyylinen.  Jotain valokuvan ja piirretyn ja maalatun välimaastosta.  

Takaisin Kalevalaan -kirjaan

Otin esiin pienemmän, mutta ei vähäisemmän Kalevalan, jonka äitini osti minulle 1975. Aiempien vihjeiden avulla löysin siitä "neljäsviidettä runon".  XLIV, kuten roomalaisesti merkitään. Kirjan kuvitus on niin ikään AGK:n tekemä, tällä tavalla tyyliteltynä. Näin löysin kaikki hallussani olevat kuva-aiheet joita on käytetty julisteessa ja postimerkissä. 

Tämä exlibris on äitini kirjan kannen sisäpuolelle liimaama, johon hän on kirjoittanut nimeni, vuonna 1975. Käsialan tyyli oli hänelle hyvin ominainen.  Elettiin aikaa jolloin huushollien kirjahyllyt kuvastivat omistajiensa jonkinlaista kulttuurillista tai sosiaalista statusta. Meilläkin hyllyä täytettiin äitini toimesta ahkerasti. 16-osaista ensyklopediaa ynnä muuta kirjasarjaa tuli hyllyn täytteeksi melko jatkuvana virtana. Äitini kuului kirjakerhoon, josta tuo exlibris-tarrakin on peräisin. Hänellä oli niitä paksu nippu, josta liimaili kirjoihinsa. Osa kirjoista on kulkenut mukanani muutosta muuttoon. Niin jälleen kerran: kuukauden kuluttua, josta kerroin edellisessä postauksessa. Se löytyy etusivun oikean reunan hakemistopuusta, ellei tämän postauksen perästä. 

Lopuksi: Väinämöinen ja impi, 189  14,5 × 16 cm, valkometalli, valkometalli. Ateneumin kokoelmissa oleva alkuperäisteos, jonka aiheesta Gallen-kallela loi julisteen, josta Posti julkaisi merkin, josta tämä blogijulkaisu sai aiheensa, ja minä syyn sen tekemiseen.

Lisäys: 25.2.2022

Blogin aloituskuvaa vastaava näkymä mausoleumin rakennusajalta. Akseli Gallen-kallela maalaamassa 
kevät- freskoa v. 1903
Kuva: Satakunnan Museo

Hyvää huomista Kalevalan päivää 

Porissa:  27.2.2021
-loppuun lisätty kuva: 25.2.2022

____

___

__

_

-

.