27.10.24

Aamuvirkku joutomies

Naakat eivät katso kelloa. Ne kokoontuvat pihakuuseen, aamupalaveriinsa joka aamu samaan aikaan. Näin myöhäissyksystä alkaen 

Tänään on taas se päivä kun monet noituvat päivä-  ja nukkumarytminsä pilaamista. Kun EU tai joku Suomen hallitus tai muu muu ei olekaan vielä lopettanut kellonaikojen rukkaamista tai rukkauttamista keväin-syksyin tunnilla juhannuksen suuntaan. Kelloja ei tarvitse siirtää, mutta aikaa täytyy muuttaa.
Monissa tapauksissa ne tekevät sen itse, automaattisesti.
Olen kirjoittanut aiheesta varmaan jo moneen kertaan. Aihe on kulunut, mutta joka kerta toistuva kun on sosiaaliset mediat, uutislähetykset, ja lööppilehdistö joka kirkuu joka vuosi kahteen kertaan nukkumisen häiriytymisestä ja muusta sellaisesta mikä voi liittyä ajan muutokseen tunnilla suuntaan jos toiseenkin.

Sen ymmärtää jos on sairautta tai muuta mihin se vaikuttaa konkreettisesti. Sekin on joskus ottanut aivoon, kun vuorotyöelämässä sattui usein kohdalle yövuoro näin normaaliaikaan siirryttäessa ja kello olikin aamuyöllä uudelleen suden hetki. Koiravahti kahteen kertaan. aamuneljän kahvitaukokin kahteen kertaan.
En muista kenenkään koskaan tulleen tuntia etuajassa töihin, mutta poikkeuksetta joku tai useampikin tuli keväällä päästämään yövuorosta tuntia myöhemmin pois. Jos sellainen ihme sattui että oli yövuorossa kesäaikaan siirryttäessä. Se oli harvinaista. Yleensä vuorolistassa luki siinä tapauksessa A.

 

Vuonna 2020, kesäkuun esnimmäisenä päivänä minusta tuli joutomies. Joutava, tuottamaton.
Sen jälkeen ei ole tarvinnut murehtia kellon ajasta, kun on ollut aika laittaa se kesä- tai normaaliaikaan jota talviajaksikin sanotaan.
Vakiintunut käytäntöni ja tapani on laittaa kellot jotka eivät automimaattisesti sitä tee, uuteen aikaan joskus ajansiirtopäivän loppupuolella jos silloinkaan. Mutta jos seuraavana päivänä on meno maitokauppaan ja mennään bussilla, täytyy seinäkellokin liipata kohdalleen.
Kun olen 90% aamuvirkku ihminen, otin tänä aamuna tämän kuvan. Etualan turkoosinsininen osittaisella älyllä varustettu kello on laukannut aamuyöllä itse oikeaan aikaan. Taaempi Suunto ei osaa, ja elää vielä kesäajassa.

Havahtuessani hereille, yöpöydällä näkyi punaiset numerot 5:00. Mitään ajattelematta nousin ylös ja kahvinlaittoon, vaikka kello oli "oikeasti vasta "  4.
Illalla saattaa vähän ihmetellä, kun olisi sänkyyn valmis jo vaikka kello on 21:22. Odotellako siinä sitten tunti, että menee oikeaan aikaan nukkumaan, vai mennäkö heti. Ja jatkaa aamuneljältä heräämistä.
Joutomiehet ja muut eläkeläiset tapaavat olla aamuvirkkuja. Vaikka työelämäaikanaan ovat olleet silmät kourassa vielä 3 tuntia myöhemmin. Kukin olkoon oma itsensä. Aamuhetki kullan kallis. Eikä illanvirkkuus ja aamuntorkkuus tapana taloa hävitä. Niin kuin on lausuttu.

 

 

 Mitä on näkynyt taas menneellä viikolla - mitä pähkäillyt

 

Kulttuuritalo rakentuu Eteläpuiston ja Mikonkadun kulmassa. SKiB- yhdistyksen ja säätiön toimesta. Olen kuvaillut sitä puistosta käsin aika monta kertaa, mutta en tästä vastakkaisesta; mikon- ja otavankadun kulmasta puistoon päin.
Jonkin verran arvostamani säätiön johkaantuminen Pori Jatsin perusteilla olevan osakeyhtiön osakkaaksi minua hiukan ihmetyttää, mutta heillä on siinä varmaankin jokin intressi. Se saattaa liittyä tulevan kulttuuritalon johonkn tilaankin. Mene ja tiedä, jos pysyn tolpillani ja näen senkin ajan.
Osuuuskauppakin menee tulevan yhtiön osakkaaksi, ja joku Korsisäätiö jonka taustoja tai tarkoitusta en ole viitsinyt itselleni selvittää. Kas kun ei jääkiekkoyhdistyskin, myymään nakkimukeja ja kaljaa.

 

Olin liikkeellä oikeastaan tubettajien suosiman kameran kanssa. Se osaa ottaa panoraamoja automaattisesti. 9 kuvaa sinne sun tänne gimbaaliaan pyöritellen, ja yhdistää ne itse yhdeksi kuvaksi joka saattaa olla mikä sattuu tulemaan. Ja yleensä tulee mitä sattuu. Kuvakoko on liian pieniresoluutioinen, ollakseen käyttökelpoinen.
Ensimmäinen kuva otavankadun kulmasta on otettu ilman panorointia. Tämä toinen lähinnä vitsiä tavoitellen ja huvin vuoksi. Seuraava kuva on yksi yhdeksästä, jossa paljastuu tämän autopanoraaman tempaus. Kun tätä toista katsoo tarkemmin.

 



Menin reissuni aluksi katsomaan ja ikuistamaan Ainonpuiston valmistunutta maisemaremonttia. Ainonpuisto on Sampolassa, ja siinä on Sampolan monumentti joka pystytettiin ennen ensimmäistäkään kerrostaloa. Joskus 70-luvulla.
Kameran automaatio toimi tässä tapauksessa paremmin. Mutta koksin panoraaman sen ottamista täysresoluutioisista yksittäiskuvista . Tekoälysudilla olisi voinut pyyhkäsitä tuon varjoni pois. Mutta sopii se tuohon jotenkin, joten annoin olla. Päivämäärä näillä kuvilla on 24.10.2024


29. elokuuta ottamassani filmikuvassa puiston restaurointi on vielä kesken.


Pyöräilin Sampolasta Uudellekoivistolle, jotta sain tilanteen koulunsa pihalla tapahtuvasta rakennustyöstä. Siihen tulee iso päiväkoti, jos oikein muistan. Tontilla on isomman koulurakennuksen lisäksi vanhempi "puukouluna", Uudenkoiviston kansakouluna tunnettu rakennus. Se jää kuvassa tuon toisen harmaan puurakennuksen taakse. Muutama vuosi sitten heräsi aika laaja muistelo porilaisessa someryhmässä. Siinä kerrottiin tuossa etualan harmaassa toimineen neuvola, ja sen yläkerrassa kirjasto.


Kävelyllä, ulkoilemassa Väinölän ja Koivistonluodon välillä. Huomio kiinnittyi rivitalon erikoiseen "pattiin". Ja tuuliviiriin jossa rakennusvuosiluku. 1992 siellä lukee. Talossa on kerhotila, jonka katto on korkealla. Tuon patin verran. Jos talo on YH-asuntojen vuokrataloja. En varmistanut asiaa osoitteen perusteella. Mutta saattaa niin olla.



Kuvasin - ikuistin tälläkin kertaa; moneen kertaan erilaisissa ajankohtaisissa somisteissa kuvaamani puhelinkopin. Sen somistus on ollut jo hetken aikaa tuollainen. Tarkoitan kopin sisustusta, en skuuttia. Ensi viikolla on Halloween. Pitääkö tuota käydä katsomassa, oteteaanko se siinä huomioon. Melkein toivoisin ettei.
Halloween on lokakuun viimeinen päivä. Pian alkavan viikon torstai. Sitä vietetään varsinkin "jenkeissä". Mutta kauppiaat  ovat Suomessa älynneet sen.  Somessa joku intoili viettävänsä sitä koko lokakuun. Joku sekoittaa sen suomalaiseen pyhäinpäivään joka on marraskuussa ensimmäisenä viikonloppuna. Kun se on jenkeissä pyhäinpäivän aatto. Pyhäinmiesten päivästä ei enää pidä puhua. Se on menneen ajan puhekieltä joka ei enää ole ollenkaan korrektia.
En pidä halloweeniin liittyvästä rekvisiitasta jollaista näin netissä. Joku oli tehnyt nurmikolle ikään kuin haudan, josta luuranko nousi maan pinnalle. Miettikööt kukin miltä se tuntuu jos on menettänyt omaisensa, tuttunsa tai jonkun muun läheisen. Tai on itse lähestymässä niitä aikoja kun päätyy mullan alle tai tuhkana johonkin.


Taidetta ja kulinaaria


Digitaalisen sanomalehteni tilaus laajeni hurjasti, kun tartuin 7  euron lisähinnalla laajaan pakettiin jossa on liikaakin lukemista. Ainakin päivittäiseksi. Mutta erään tilaukseen sisältyvän teemalehden numerosta löytyi minulle uutta tietoa tykkäämästäni AKG:n maalauksesta. Sen alkuperäinen nimi onkin Probleemi. Vaikka Symposion tai symposiumi on tunnetumpi. Sibelius, Kajanus, Merikanto, ja AKG taustalla.
Olen oppinut ja tottunut pitämään tätä teoksen luonnoksena.
Juttu on mikä on. Lehdestä pöllitty kuvakaappaus.



Postikorttikokoelmassani on pari korttia symposiumista. Tämä on se lopullisena versiona pitämäni. On olemassa kolmaskin versio, mutta en ihan heti löytänyt siitä kuvaa.
Pitää mennä varastoon, ja penkoa korttikansiota. Se on ollut siellä kaupunkiin muutostani saakka.


Pöhinää pönttöön, tai pöntössä


Laukkamakkaraa. Se on kausituote. Myynnissä enimmäkseen talviaikana. Perunamakkaraksikin kutsuttu.
Pistettiin kokeeksi "pöhöttimeen" (Airfryer). 20 minuuttia 200°. Ei esilämmitystä. Reikiä makkaraan ettei räjähdä. Ei räjähtänyt, eikä kaivannut tavanomaisia lisukkeita tai maustamista kuten uunissa valmistaessa. Älkää laittako vettä fryeriin!

Laukkamakkara on kohtuuhintaista. Samoin toinen herkku; porsaan kielet.
Mutta makrilli!  Savusellainen kokonainen. Osuuskaupan palvelutiskissä bongasin. 25 euroa kilo!
Ei se konkurssiin johda, kun harva sitä koko kiloa ostaa.  Mutta on se älytön hinta.
Ja enemmän saisi sitä olla tarjolla. Mutta syödään vaan norjankassilohta. Hyvää sekin on. Graavi.


 

Porissa: 27.10.2024 -  6:40 normaaliaikaa

....

21.10.24

Kaupunkikuva ja -kuvia


Kuvia ja tunnelmia menneeltä viikolta. Viime viikolta. Epämääräisessä järjestyksessä,  kuvateksteillä selventäen.

 

 

Mediassa ei ole vielä kerrottu tämän taustoja tai tarkoitusta. Saattaisi olla hyvä jos ei kerrottaisikaan. Se sai minut liikkeelle. Pyöräilyt alkavat olla tältä vuodelta pyöräilty, ellei erityisen lämmintä säätä ja sopivaa "keliä" jatku.

 

 

 

Kaupunkikuvia piti laittaa ja laitankin, mutta kirjoitusohjelmaan koneelta kuvia ladatessa tähän alkuun pomppasi  kameratekninen muistiinpano.  Contaflexiin löytyi vastavalosuoja joka on sen tapauksessa tarpeellinenkin.



Torin ärkioskin edustalla saa vielä polttaa tupakkaa.



Naamabaarin syksy. Porinpäivien popupkahvilaa lukuunotamatta se on ollut autiona.


Kaupunkiolohuoneella oli valokuvanäyttely


 

Sukkula-suihkulähde on tyhjennetty. Vedet viety talvikorjuun



kirkkoa pitää ikuistaa kuviin. Stäkkäsin kahdesta pystykuvasta.



Venelaitureita nostettiin, tai muutoin poistettiin. Tämä vierasvenelaituri lähtee varmaankin viimeisenä.
Jokasyksyinen ilmiö on, että pari venettä viipyy laitureissa vaikka niiden poistosta on imoitettu moneen kertaan.



Isosannanpuistokadulla on tupa.

 

 

Että muistaisin mikä kamera minulla oli matkassa Puuvillan "KOP-reissussa"



Marraskuunkaktuksen kukinta on tänä vuonna erityisen runsas.



Kala-ja sadonkorjuumarkkinat oli torilla ja kävelykadulla.



Kahvila Linda. Pohjoiskauppatorilla vanhan Sarpin tiloissa. Tätä voi kyllä suositella. Tarjonta hyvää, hintataso mukava. Hiukan pieni, mutta oikeaan aikaan kun menee niin mahtuu joukkoon.



Bussia odotellessa.   Nike.



FM-radiovastaanotin jossa muitakin aaltoalueita. Taajuudet ulalla ovat jonkin verran vaihtuneet, kun pitkästä aikaa niitä selailin.



Pari videopätkää YouTubeen

 



Aukeavat isompina kun klikkaa YouTuben logoa niissä. Nopeutettuja ja kokeellisia muutenkin. Toinen rajattu isosta kuvasta. Ei siitä isosta jota jossain politiikassa jauhetaan. 



Porissa: 21.10.2024

.

 


13.10.24

Vastavaloa ja kameravertailua


Toisena aiheena oli edellisessä julkaisussani suunnitelma lähteä kahden filmikameran kanssa kuvaamaan. Molemmilla kameroilla kuvat samoista kohteista. Se tuli koettua ja kuvat tehtyä. Tuloksia tässä päivityksessä. Syksyn edetessä ja pikku hiljaa pimetessä, alkaa monella valokuvausharrastelijalla hiljaisempi aika. Ruskan hälvettyä rauhoittuu.
Netin, siis sosiaalisen median kanavilla, ryhmissä on tällä hetkellä ruskakuvien aika. Ryhmä jonka ylläpitäjänäkin olen, tulvii niitä. Itse en enää kovin innostu aihetta täydentämään, kun vuosien varrella on kertynyt sitä riittävästi. Mutta tehkööt he joita aihe innostaa.



Katsotaan nyt niitä kuvia joita filmille syntyi ja skanneri tuotti näkyviksi.

 

Aloituskuvaksi kuitenkin kuva Päkintien "ärrälle" johtavasta suojatiestä, jonka ylitän ainakin muutaman kerran viikossa. Viivoitus on kulunut ja liikennemerkkikin menettänyt väriään. Merkityksensäkin ne ovat tainneet menettää.
Suojateillä keskusta-alueen ulkopuolella ei ole sellaista merkitystä kuin keskustassa.  Niistä harva autoilija välittää. Moni ei varmaan huomaakaan, että niitä on muuallakin kuin keskustassa.
Tuo kuvassa esiintyvä on yksi turhimmista. Tie on vilkas liikenteeltään. Koivistonluodosta ja Kalaholmasta tulee liikennevirta Väinölän kautta Itäkeskuksen bonusprismaan ja edelleen muuhun siihen suuntaan. Lemminkäisentien vaihtuessa näillä vaiheilla Päkintieksi, on tiessä Väinölän shikaaniksi kutsuttu kurvi joka hiukan hiljentää vauhtia, mutta samalla piilottaa tämän suojatien huomion.

Kyllä minä siitä yli pääsen. Mutta on hidastetöyssyjä ehkä turhemmissakin paikoissa. Annan kuitenkin vinkin; tuossa voi jättäytyä tosi helposti auton alle jos on sellaiseen tarvetta. Tienkäyttäjän linjalle tai johonkin, voisi tietysti laittaa noottia että tuolle pitäisi tehdä jotain. Mutta olkoon.


Vertailua, testausta

 

Koivulassa on suuri terijoensalava josta olen tainnut ennenkin tänn laittaa kuvan. Otin sen ensimmäiseksi aiheekseni kameravertailussani. Se pistää filmin ja linssin erottelukyvyn koville.
Kuvausajankohdan auringonvalon suunta toi lisää haastetta.
70-vuotiaassa contaflexissa ei ole vastavalosuojaa, mikä näkyy hyvin tässä kuvassa esimerkkinä siitä kun sitä ei ole.
Mutta pian on. Vaikka kamera on melko harvoin käytössä, otin ja etsin siihen netistä vastavalosuojan joka on lähipäivinä tulossa.  Sillä varustautuneena pitänee palata tämän kohteen äärelle, jotta näkee onko siitä muuhunkin kuin tuon linssiheijastuksen ehkäisijäksi.



Sama salava, samaan aikaan kuin edellinen. Yashica T  on mallisarjansa ensimmäinen "kotkansilmä".
Automaattitarknteinen arvostetulla linssillä varustettu kamera. Filmi ja kaikki oli samaa kuin contaflexissakin, kehitettykin samassa tankissa.
Contaflex pesee Yashican mennen tullen. Varsinkin matkan varrella kuvaamissani muissa tapauksissa.
Jos tätä lukee nyt joku joka haluaa kotkansilmän vaikkapa kamerakokoelmaansa, niin voin käydä vaikkapa vaihtokauppaa. Olen sen nyt "nähnyt", eikä sillä ole minulla oikein käyttöä. Yksi automaattitarkenteinen filmikamera riittää minulle käyttöön, ja sen virkaa tekee Eos5.

 

Toinen kuvapari

Kuvissa on vesileimattuna kamerat joilla otettu.


Tälaista kuvaa sanotaan jyrkäksi. Varjoja saa kyllä avattua jo skannerissa, ja loput säätämällä. Mutta kuviin syntyi varsinkin tässä tapauksessa sellaista mitä en halua. Edes näyttää.
No:  eihän tämä aivan toivoton ole.  On siinäkin oma luonteensa.

 

Otin tästäkin mustavalkofilmikuvat, mutta olkoot.
Väridigi muistiinpanona muiden kohteidenkin kohdilla puhelimella. Niistä tämä pisti sen verran silmään, että annoin photoshoppia, vai oliko tabletin lightroomia ja tei siitä kuvan. Rajasin vain en paljoa muuta säätänyt. Vinjetin lisäsin jotta tuli syvyyttä. Yllättävästi sitä on muutenkin tuossa räpsyssä.
Paikka on Rosenlew-museo, Aittaluodon tehtaiden laidalla. Siellä avautuu juuri näyttely "piirtäjistä" jotka ovat piirtäneet rakennuspiirustuksia tämän tyylisistä rakennuksista. Saattaa olla mielenkiintoinen näyttely, tai sitten en jaksa. Katsoin loikkimalla museon striimiä YouTubesta. Siinä tutkijaprofessori tai joku tohtori luennoi puolitoista tuntia vuosisadan vaihteen ja alun harrastelijakuvaajista, mistä olin aluksi kiinnostunut. Mutta äkkimältään esitys ei innostanut, ja lopulta lopetin ja luovutin.
Niin saattaa olla  piirtäjänäyttelynkin kanssa. Ei oikein jaksa innostua tai syventyä.

 

S/S Bore

 

Bore- laiva on Aurajoen suulla Turussa. Se toimii nykyään hostellina ja alan ammattikouluna.
Etsin tämän kuvani, vuodelta 2015 esiin.


Vertailukuvaksi 60-luvun alussa otetulle, jonka negatiivin sain haltuuni niiden joukossa joista olen kirjoittanut edellisissä postauksissani. Kuvasta ei heti selviä missä se on otettu. Mutta luulisin että Turussa sekin. Tutkittuani vanhoja karttoja, näin että raiteet ovat menneet laitureiden reuna-alueille niin Turussa kun Helsingissäkin. Nostureiden malli viittaa Turkuun.
Laiva on kuvassa uusi. Se valmistui vuonna 1960.  S/S tarkoittaa höyrylaivaa: Steam Ship.


Seuraavaksi tai muun ohella seuraavaksi

 

Seuraava "filminumero" tälle vuodelle on erityinen laadultaan ja tyypiltään. Tilasin filmin jo yli vuosi sitten saksalaisesta kaupasta. Ensimmäinen jonka olen ulkomailta tilannut, kun Suomesta en sitä löytänyt. Liettualainen ortokromaattinen kirjapainoissa käytetty reprofilmistä leikattu erikoisuus.
Hyvin "hidas" eli isoarvoltaan 5. Yleensä filmit ovat "satasta" tai nelisatasta, iso 100 tai 400 herkkyyksisiä. Satasta kesälle, nelisatasta hämärämmille vuodenajoille.

Mitä siis tällä? Ei mitään ilman jalustaa, jota en tykkää mukanani raahata. Mutta aion raahata, eikä se paljoa paina. Ja onhan minulla "mummokärryt" käytettävissäni. Polkupyöräkausi alkaa olla lopuillaan, mutta voihan sitä kuvaamaan lähteä bussillakin. Niin isompikin kalusto kulkee helposti mukana.
Ajatus on mennä ja kuvata hitaalle filmille katuvilinää jos sellainenkin sattuu olemaan mahdollista. Jalustalla kuvaaminen herättää huomiota. Kännykällä sojottajat saavat olla rauhassa. Tulen yrittämään silti.
Kameraksi valitsin tuon  oikein mainion Yashican. Keskussuljin, iso linssi ja hyvä mittaetsin. kaikki säädöt objektiivissa ja täysmekaaninen.


Valotuksen vertailua ISO5 filmille

 

Käytän valotusmittarina kännykkäsovellusta. Niitä on käytössäni kaksi. Olen jopa maksanut niistä, pari euroa /.   Toinen yltää pienissä isoarvoissaan nyt tarvitsemaani iso viiteen.
Mittailin kokeeksi ja suuruusluokan selvittmiseksi pari näkymää sohvaltamme. Toisen "tavallisella" iso100:lla ja toisen nyt lataamani filmin arvolla 5.
Kuvankaappauksissa näkyy ero.
Sen näkee esimerkiksi vertaamalla aukkoa f8. Iso 100 filmille käytettävä valotusaika on yksi sekunti.



ISO 5 filmi tarvitsee samalla ukolla f8 kuvattaessa 25 sekunnin valotusajan. Resipookkikorjauksestakin puhutaan. Resipookkivirheestä, jonka korjaamiseksi pitkiä valotusaikoja pitäisi vielä pidentää tuplasti jotta filmin ominaisuudet tulisi otettua huomioon. Se on oma maailmansa johon en tässä syvenny enempää. Mutta tulen ottamaan vertailukuvat senkin huomioiden. 

 

 

Lopuksi:
Hakemisto webbiselaimen näkemänä. Kuvakaappaus blogin oikeasta sivupalkista

 

Puhelimellahan useimmat surffaavat. Sillä aukeava näkymä muunmuassa tästä blogistani näyttää toisenlaiselta kuin tietokoneella tai muutoin nettiselaimella katsottuna. "Internet version" saa näkyviin sen linkkiä puhelinversiossa klikkaamalla. Sitten näkyy tällainen sivupalkki jossa on pienistä nuolista avautuva luettelo julkaisuihin.
Suluissa olevat numerot kertovat kirjoitusten lukumäärän. Ennen tämän päivityksen lataamista: tänä vuonna 53, lokakuussa 2 ja syyskuussa 5 päivitystä. 


Kun hakemiston supistaa vuositasolle, näkyy koko päivitysmäärä vuodesta 2015 alkaen.
Kuluvasta vuodesta näyttää tulevan päivitysmäärältään keskiarvoa vilkkaampi. Jos sanottavaa löytyy samaan tahtiin loppuvuoden ajaksikin.

Eiköhän.
Kiitos kommenteista ja "uskollisuudesta" juttujani kohtaan. Kun en läheskään kaikkia ole somessa toitottanut. Tähän päättyy 528. päivitykseni, postaukseni, julkaisuni, kirjoitelmani, tekeleeni.



Porissa: 13.10.2024

..

5.10.24

Kuvauspaikkojen jäljitystä

Skannasin viime viikolla vanhoja negatiiveja jotka ostin netistä. Kirjoitinkin asiasta aiemmassa postauksessani, joten ei niiden taustasta tai alkuperästä tässä enempää.
Sain vuosia sitten lahjoituksena paljon isomman satsin negatiiveja, jotka skannasin talteen. Vuosien varrella niitäkin on tullut tarkasteltua ja taustoja selviteltyä, mutta ei niin perusteellisesti kuin nyt näiden kanssa.
Vanhan kuvamateriaalin kanssa on tavallaan samoin kuin postimerkkien keräilyn. Niitä haalii haltuunsa, laittaa talteen, mutta homma ei lopu siihen. Ne voivat jäädä pitkäksikin aikaa hyllyyn tai kaappiin, mutta jossain vaiheessa tuee jokin oivallus tai aasinsilta, ja paluu tekemään niille jotain.

Nyt hankkimani neganippukin jäänee pian rauhaan, kun keksin jotain muuta. Mutta palaan vielä tämän kerran niihin. Laitoin kuvia facebookryhmään jossa on kuvia Helsingistä, vanhoja sellaisia. Sain kommentteja nopeasti (ja hurjasti peukkua), ja paikat joissa kuvat tai kuvia oli otettu, selvisivät nopeasti. Nykyään on paljon erilaisia tietolähteitä ja kuva-arkistoja käytettävissä. Kuvien taustojen selville saaminen on sujuvaa. Mutta tiedon lähteet on hyvä tuntea. Finna on loistava sivusto siihenkin. 



 Matka kuvan paikalle



Skannaamani kuva. 60-luvun alussa otettu kuva,  paikassa joka oli ensin täysin arvoitus. Suurennettuna erottuu aluksen peräpeilin teksti jossa Porvoo. Shell on erotettavissa.
Tiedon lähteille:



Skannaamani kuvan vasemmassa laidassa erottuu seinässä teksti tai sanan loppuosa. Aktiebolag.
Saatuani tiedon että kuva on otettu Hakaniemessä, osasin etsiä ja löysin tämän kuvan. Siinä sama aktiebolag. Muu maisema on muuttunut jo paljon.


Kuvan tekijänoikeudet ovat vapaat. Finnaan sen on julkaisuut Helsingin Kaupunginmuseo. Asiallista ja toivottavaa on ilmoittaa kuvan lähde. Teen sen tässä tapauksessa näin. 


Toinen kuvakulma ja seuraavassa kuvan taustatiedot




Ja vielä kolmas Finnasta löytämäni

Shell erottuu kuvassa. Höyryalus kuljettaa Hakaniemestä Mustikkamaalle.


Tiedot kuvasta.


Kuvakaappaus Google Earthista, jota käytin ja käytän apuna paikkojen hahmottamisessa. Hakaniemi.



Aloituskuvan henkilöt Kaisaniemenlahden toisella rannalla. Kuva jonka sijainnin selvitin ensin.
Horisontissa Olympiastadion ja höyryveturin savut. Tummempi savu tullee laivan tai hinaajan tms. piipusta.
Kuvan oikean reunan talo auttoi paljon paikan löytymisessä. Tuolloin kuvissa esiintyi melkein aina ihmisiä poseeraamassa maisemassa jossa käynnin he halusivat todistaa. Toisaalta maisemakuva olisi ehkä mielenkiintoisempi, mutta menee se näinkin.


Vielä tämä yksi Helsingistä. Toinen kuva samalta paikalta näyttäisi enemmän taustalla olevasta vanhasta Forumin kauppakeskuksesta, mutta valitsin muodin vuoksi tämän.
Kuvan autoliike on Maalaisten talon Forumin puoleisessa päässä. Osoite on Simonkatu 6. Forum osoitteessa Simonkatu 2-4.




Aivan muualle: Katunäkymä Savonlinnasta. Kaukana taustalla Savonlinnan tuomiokirkko.
Tieto löytyi hyvin nopeasti ryhmästä: Tempus fugit - kuvamuistoja ja muistikuvia.
Suosittelen näitä ryhmiä, jos on kiinnostunut paikallishistoriasta tai lähihistoriasta muutenkin. Hyvin avartavaa ja piristävää, ja vaihtelua jokapäiväiseen poriporaamiseen.



Tähän päivään !



Tilasin pari viikkoa sitten muutaman fimin. Pari rullaa ja yhden kinarin, joka kuvassa. Teräväpiirtoista ja rakeetonta "teemaksia". Mustavalkoista.
Mutta en pidä pitkistä 36 kuvaisista filmeistä. Osasyynä niiden inan hankalampi käsittely kehityksessä ja jälkityösssä, mutta myös se että kuvaan säästeliäästi ja filmin täyttyminen voi venyä.
Vaikka muutama ruutu menee haaskuun, minulla on ollut tapana pistää 36 kuvainen kahteen osaan. Niin nytkin.


Latasin puolittamani filmin kameroihin, ja aikomuksena kuvata molemmilla samalla reissulla tänään. Eräänlainen vertailu kahden eri aikakauden kameralla. Contaflex 50-luvulta ja tuo toinen 80-luvulta.
Niitä yhdistää objektiiveissa lukeva sana: "Tessar".
Tuon mustan kanssa on ollut vähän hankaluuksia, mutta yritän vielä kerran. Vanhempi rauta toimi ensimmäisen filminsä kanssa erinomaisesti. 
 



Nappasin eilen pari kuvaa puhelimella, roskiksella käydessäni. Tai kävin ärrällä samalla. Puheliin ei olisi muuten ollut mukanani. Ruskan loistoa täytyy ikuistaa kuviksi, jotta voi muutaman vuoden päästä katsoa että milloin se oli.
Pistin kuvat photariin ja säädin hiukan. Kun puhelimen kamera sai väripaljoudesta hepulin ja meinasi että olen laittamassa kuvia mu pori o onnelline-   ryhmään. Taisin laittaakin. Sitten kun taivon sini ja joku punainen kohta tuli aisoihinsa.
(toim. vitt.huom.)

Hyvää viikonloppua ja ruskanjatkoa

Porissa: 5.10.2024


..



Maksumuurin takana

  Satakunnan Kansan netissä oli mielenkiintoinen juttu lehden jostain arkistosta löytyneistä negatiiveista, joiden kuvaajaa peräänkuulutetti...