25.2.22

Synkäks' vetää

 


Viikko on ollut rektaalista!
Se on ollut sieltä monessa mielessä. Missä mielessä kullakin, mutta mieli on mennyt matalaksi globaalistikin. 
Viikon varrelta on jotain jäänyt hampaankolooon. Sellaistakin josta voi jotain pintapuolista laittaa näkyviin. 
Ryssävihani on neljännen polven geeniperimää, mutta yritän ilmaista mielipiteeni höövelisti. 
Tai olla ilmaisematta. Moni asia ärsyttää näinä päivinä, mutta laskemalla kymmeneen ennen kuin alkaa someraivota, ei vallan mainettaan menetä. Sikäli kun sitä on. 

Lisäsin alkuviikosta pari riviä ja kuvaa edelliseen postaukseeni. Viikon ainoalta ulkoilulenkiltäni, joka suuntautui hautausmaalle. Otin kuvan sukuhaudasta, suvun jota silloin pöyhein. Tyypilliset maisema- ja miljöökuvat ulkoiluilta loistavat nyt poissaolollaan. Yleensä olen aloittanut blogin kasaamisen viimeistään torstaina, usein jo keskiviikkona. Minulta kysyttiin eilen (siis torstaina), miten blogikirjoitus edistyy; tokaisin yks'kantaan ettei sellaista tule. Mieli oli matalalla, ja huomio kiinnittynyt Ukraina-uutisointiin, jota tuli torvien täydeltä. 

Olen seurannut tilanteen kehittymistä, huolella ja huolellisesti. Se vei huomioni, ja tällainen blogikirjoittelu tuntui melko toisarvoiselta asialta. Uutisvirta ja suhtautumiset jalostuvat alun hämmennyksestä järkyttymiseen, jota seuraa pikku hiljaa jeesustelu, ja lopulta omaan napaan vahtaaminen. Kaiken maailman tahot ottavat kantaa ja osoittavat myötätuntoa tavoillaan, ja keksivät uusia. Jotkut pistävät tällaisen mediapessimistin yökkäilemään.
Olen niinsanotusti hengessä mukana ja myötätuntoni suuntautuu sinne minne muidenkin. Mutta en laita someprofiilikuviini rauhankyyhkyjä enkä muutakaan vastaavaa kelta-sinistä. Ehkä se olisi paikallaan, mutta itsetuntoani se ei kohottaisi. 



Karttapalloni on värikäs, kun siihen napasuttaa valot päälle. Olen ottanut siitä kuvia aiemminkin. Ja kirjoittanut pallosta asiaa blogiini, ainakin lokakuun loppupuolella 2021,  ja  tämän kuun alussakin parin kuvan verran. Kuva-aiheena se on siksi kulunut. 
Mutta pistin sen uudelleen kameran eteen. Päässäni oli ajatus kuvasta joka muotoui ylläolevan luonteiseksi. Ei aivan mustavalkoiseksi mutta melkein. Värikirkkaudeltaan ja -kylläisyydeltään. Saturaatioltaan ja vibranssiltaan. Sävyltään mielialaa vastaavaksi. Olkoon nimi ydintalvi.




Mutta ennen muuta, edellisen "taiteilun" sijasta tai lisäksi halusin pallolta kuvan johon voin palata uudelleen. Myöhemmin itsekseni. Oppiakseni sijoittamaan Ukrainen mentaaliselle kartalleni. 
Pistin kameran linssiin lähilinssin, ja jalka-zoomasin 40 millisen kiinteän sopivalle etäisyydelle. 
Tuossa se Ukraina sijaitsee, Euroopan kartalla. Vaikka karttapallolla on ikää, ovat valtiot geopoliittisesti ajanmukaisesti esitettyjä. 




A-studion erikoislähetyksen kulississa 24.2.2022 näkyvä kartta antoi idean karttapallokuvien laittamiseen tähän julkaisuun. En alkanut niitä tämän takia tai tätä varten kuvaamaan, vaan olivat jo ennestään otettuina. No; ei kovin montaa päivää ennen. 
Karttapalloni karttatyyli on sama kuin studiolavasteessa, mutta painos eri. Hämmästyin tai yllätyin  ulkoministerin tavasta ja tyylistä käsitellä ja kommentoida Ukrainan ja Venäjän välistä konfliktia. Niin eduskunnassa kuin näissä A-studioissakin.  Hänhän tuntui sen suhteen melkein tolkun ihmiseltä. Tyypillinen poliittinen änkkääminen oli jäänyt, ja ulosanti oli hyvin selkeää analyysia. Vaikka toimittajat jankuttavat samoja kysymyksiä, vain sanajärjestystä vaihtaen. 





Kun en tykkää lähteä ulos, jos on kylmä, sataa, tai muutoin luonteenomaisesti laiskottaa:  Loppuunkaluttua näkymää voi katsoa suorana lähetyksenä televisiostakin. Porin kaupungin YouTube-webcamista. (linkki josta kolmeen näkymään)
CNN:n, BBC:n, Deutsche Welle:n,  France-24:n,  AlJazeeran, ja jopa RT:n (Russian Today) suorien Ukrainaraporttien lomassa. Viimeiseksi mainittua katsomalla voi rääkätä itseään, älyttömän propagandan muodossa. 
Noiden kuuden uutiskanavan lisäksi töllössäni näkyy ilmaisena myös NHK- Japanin joku. Sekin venyi tavanomaisesta tarjonnastaan torstaina näyttämään samaa kuin nuo muutkin. 
Ne mitään ilmaisia ole! Kuuluvat Elisa-viihde- palvelun peruspakettiin, ilman lisätilausta. Vaatimattoman kokoinen televisiovastaanottimeni on kytkeytyneenä pelkästään nettiin, viihde-boksin kautta. Olen systeemiin enemmän kuin tyytyväinen. 



Edellisen postaukseni kommentissa kysyttiin, millä tavalla DNA:n tukiasema on kiinnitetty kerrostalomme ajoittain tuuliselle katolle. En tiedä, eikä siitä pääse selvyyteen tämän kuvan perusteellakaan. Mutta tukevasti varmaankin. Hälytysmerkinanto-megafonirypäs on varmistettu neljällä saalingilla. 
Kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 12, suoritetaan hälytysmerkin kokeilu. Minun on pitänyt monta kertaa pistää videokamera tai joku muu tallennuslaite ikuistamaan sitä huudatusta, mutta tähän asti hätkähtänyt ääneen, kun on ollut jo myöhäistä.  Tulevaa kokeilua ennakoiden, laitoin (paperiseen) kalenteriini muistutuksen, sille aamulle ja edelliselle päivälle. 

Pian koittavan maaliskuun ensimmäinen maanantai on 7. päivä sitäkuuta. Kun kuun ensimmäinen päivä  on tiistai. Sitä ennen on laskiainen, ja Kalevalanpäivä. Pari  perimätietoon liittyvää ennepäivää niiden lisäksi.  Laskiainen- sana tulee läskistä, muunmuassa. Laskiaisena pitää ahtaa läskiä, kun siitä laskeudutaan paastoon jolloin ei läskiä pidä syömän. Pääsiäisenä sitten taas, kun päästään paastosta. 

Ensi viikolla: perjantaina kun pistän taas blogia tulemaan, on laskiaisen ja kalevalanpäivän lisäksi tapahtunut Reposaaressa pilkkikilpailu ja laskiaistapahtuma lontoonrannassa. Toivottavasti jää on pilkkikunnossa, ja sää mukava molempina päivinä Ennustavat olevan. En ole itse koskaan pilkkinyt. Norssikin on maistamatta. En pilki nytkään enkä ikinä, mutta norssia voisin maistaa. Nyt siihen saattaa olla tilaisuus. 

Kalevalanpäivä, joka on helmikuun viimeinen, jäänee minulla tänä vuonna enemmin huomioimatta.
Mutta vuosi sitten tekemäni blogijulkaisu taitaa olla tekemistäni suosituimpia. Pidän siitä itsekin. Se on visuaalisesti kaunis, ja tietopuoltakin riittää. En tee uutta julkaisua aiheesta, mutta täydennän vuoden takaista nyt heti yhdellä kuvalla. Kuvalla Gallen-Kallelasta freskojensa äärellä. Silloin kun hän ne mausoleumiin maalasi. 
Vuoden takaiseen Kalevalanpäivä-juttuun pääsee tästä



lisäys klo 22.20:

CNN:n tapaan: "Breaking news": Elisa poisti Russian today- kanavan tarjonnastaan.
Kuva töllöni ruudulta. 





Liukasta laskiaista ym. 





Porisuhdeneuvoja-Luukkone voisi kyllä heittää Stalinin kuvansa ikkunasta (pakko oli)








Reposaaressa: 25.2.2022
-lisäys myöhemmin illalla, klo 22.20
____
___
__
_
-
.


(  ()  )








18.2.22

Historian rönsyjä ja uudelleenkuvausta


Huom
:
Julkaisin tämän blogikirjoituksen 20.2.
- ja täydensin sitä parilla kuvalla ja tekstinpäkällä  22.2.2022. 



20.2.2022:

Eilen: 17.2.
tuli kuluneeksi vuosi siitä kun kävin "katsastamassa" asunnon, johon muutin maalis-huhtikuun vaihteessa 2021. Ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista piti käydä katsomassa, että se vastaa tarkoitustansa, ja tutustumassa taloon muutenkin. 
Otin silloin kuvia asunnosta, talosta ja sen ympäristöstä. Dokumenteiksi ja avuksi muuton suunnitteluun ja mielikuvan muodostamiseen paikasta ja huoneen nurkista sekä näkymistä. Reposaari oli ja on minulle ennestäänkin tuttu paikka, mutta pintapuolisesti. Niin kuin se useimmille näyttäytyy, takarantana ja muuna vastaavana maisemapainotteisena. Blogien perussisällöt korostavat myös ruokailu- ja makkaranpaistomahdollisuuksia, jotka ovat erityisen tärkeitä -menipä minne tahansa. 

Saaren ainoa kerrostalo, johon muutin ja jossa olen pian vuoden asunut, oli jäänyt saaressa käydessäni huomioimatta sen kummemmin. Näkyyhän se jo pengertiellä tullessa, mutta siinä kaikki. Kaupasta retkievästä hakiessanikaan en ollut siihen aiemmin huomiota kiinnittänyt, vaikka kaiken maailman töllejä ja halleja on tullut kuvattua ja ihmeteltyä. 
Otin nyt, kun  tuli kuluneeksi vuosi tuosta perusteellisemmasta ensikohtaamisestani, vertailun vuoksi kuvat samoilta jalansijoilta kuin silloin. Niitä kuvapareja tämän postauksen loppupuolella.



Mutta aluksi jatkoa  ja täydennystä edelliseen kun aiheilla ja asioilla on tapana rönsyillä ja laajeta. 




Satamapuisto 28. 
- ammoisina aikoina katunimeltään joku muu, jonka näin jossain mutta-en-nyt-muista. 
Löysin kuvan Finnasta, etsiessäni lisätietoa aiheeseen josta kirjoitin  viikko sitten:valokuvaaja John Englundista, ja paikoista joissa hän ateljeetaan piti. Kuvan talossa toimii nykyisin Reposaaren pappilana tunnettu seurakunnan toimitila, jolla on oma historiansa ja yhteytensä Satamapuisto 6:n taloon jossa Englundilla oli toimipiste 1900-luvun alussa. 
Kuva on Museoviraston kokoelmasta, teostovapaa. Poikkeuksena moniin Finna:ssa oleviin, se on ladattavissa melko suurikokoisenakin




Sama Satamapuisto 28,  huhtikuussa 2021



Aloin jäljittää Englundin kuvaamon sijjaintia Reposaaressa, ja sainkin vastauksen
josta kiitokset Jorma Holmille, joka tuntee saaren historian perusteellisesti ja läpikotaisin. 


Satamapuisto 6.  - kuva:  15.2.2022. 
"Jäljet" johtivat minut kameroineni Satamapuiston ja Venekadun kulmalle, tämän talon luo. Jommassa kummassa päässä taloa on melko varmasti sijainnut Englundin kuvaamo. 



Vanha kuva samalta paikalta. 




Talon seinässä on kyltti: Walhlroos & Co O/Y   -   O/Y Wahlroos brothers Ltd. 
Kun rupesin ottamaan selvää tuosta "companysta", löysin lopulta itseni Museoviraston kokoelmista, josta laitoin kuvan tämän kirjoituksen aloitus- ja kansikuvaksi. 

Aloituskuvassa erottuu nimi: U. Wahlroos. 
Rafael ja Uuno Wahlroos pitivät siinä, Satamapuisto 28:ssa (Nykyinen pappila)  laivatavarakauppaa (Wahlroos & Co). Nimi muuttui Wahlroos Brothers Ltd:ksi. Sellainen säilytetty kyltti on edelleen (tässä)  Satamapuisto 6:n seinässä. Siinä oleva puutalo tunnetaan nykyään nimellä kiinteistö oy Wahlroosin kulma. Veljeksillä oli oma hinaaja, jonka savutorvessa oli tunnus ”W”. Wahlroos Brothers Ltd menestyi niin hyvin, että Werner Hacklin parantaakseen asemaansa osti sen itselleen. Rafael Wahlroos osti Reposaaren konepajan konkurssipesältä 1919. Rafaelin kuoltua tuli uusi konkurssi ja konepajan osti Hacklin. 



lisäys: 22.2.2022:

Wahlroosien sukuhauta on Reposaaren hautausmaalla.
Tämä ja seuraava kuva: 20.2.2022.  




Sukuhaudan vieressä Reposaaren Wahlroosin suvun "kantaisän": Karl Wahlroosin ja vaimonsa hauta
Suvusta ja sen henkilöistä sekä sukusuhteistaan voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta jätän sen asiasta ja aiheesta kiinnostuneiden itse tutkittavaksi ja tiedot etsittäviksi. Sukututkimus on oma taiteenlajinsa joka on helpottunut paljon, kirkonkirjojen siirtyessä hiljalleen digitaliseen muotoon ja netissä nähtäviksi. 
Apuvälineitä tutkimukseen ja tiedon etsintäänkin on syntynyt, muunmuassa geni.com sivusto, jonka käyttöä yritän hiljalleen opetella. Wahlroosien vaiheiden katsomisen voi aloittaa tästä linkin sivusta. 



______________________________________________________________________________


Edestakaisin hyppimisen ja rönsyilyn jälkeen uudelleenkuvaukseen.
Näkymiä vuosi sitten ja nyt (eilen)




Ylempi: Tulin 17.2.2021 katsomaan asuntoa, aamupäivällä klo 10. Pakkasta oli 17 astetta; kaunis talvipäivä "koittamassa"
Alempi: Vuosi myöhemmin, sama päivämäärä: 17.2. Lämpötila plussalla; 3 astetta. Kaivokatu melko liukas mutta sorastettu. 




Lähemmäs "tornia". Vasemmalla 2021, oikealla 2022. Samaan aikaan päivästä. Katolle ilmestynyt DNA:n tukiasema-antenni. 



Toiselta puolen, Kaijankadun kulmasta. 





Sisään: Ensinäkymä ja eilinen. 




Lopuksi vilkaisu ranskalaiselta parvekkeelta pihaan. Ylempi 2021, alempi nyt. 
Lämpötilaero 20 astetta; pakkasesta suojakeliin. Vanhemman kuvan värilämpötila mitä sattui tulemaan, mutta olkoon. 





Lopuksi: jotain muuta, "viikon varrelta"




Korvamadon poistoon on lääke: Kuunnella se pois. 
Kaivoin levyhyllystä ceedeen, vuodelta 1993 jolloin minulle tuli tilattuna Suomen Kuvalehden 4 kertaa vuodessa julkaisema Classica. Sen liitteenä oli  levy, niin tuokin.
Äänitin yhden osan, ja skannasin kannen videon kuvitukseksi. Sibeliuksen kuuluisaasa Valse tristessä (1903) on yllättviä samankaltaisuuksia tämän 1880 sävelletyn valssiosan kanssa.
Kuvassa Classican CD-levyt, joista nyt kuuntelemani Tsaikovski vasemmanpuoleisin.



Äänitin yhden osan, tein videon ja pistin YouTubeen: 
Osa 2; Walzer (moderato tempo di valse) 
Tsaikovskin serenadista jousiorkesterille C-duuri op. 48
Kamariorkesteri Vox Artis. Äänitys: 10/1991





13.2.2022:
Kokeilin uudella puhelimella livevideon striimausta Facebook:iin. Lähinnä kuvalaatua ihmetelläkseni, mutta olihan kelikin vähän talvinen. Videon voi ehkä katsoa tästä linkistä. 





Kun oppilaat siirtyivät kivikoulun korjaustöiden alta puukoulukortteliin helmikuun alussa, kivikoulun kadunpuoleisen sisäänkäynnin ovet vaihdettiin jykevämpiin. Juhlasalin osalta koulu on edelleen käytössä, ja sinne käy kulku tästä. Silloin kun tai jos käy. 



Vanhat ovet. Kuva on pari vuotta vanha. 





Räkää



En tiedä onko tämä omatoimikirjaston ovenavaamislaitteen näytön räkä seurausta koulujärjestelyistä. Voihan se toki olla suivaantuneen aikuisenkin räkää, tai muuta ruumiineritettä. (en usko)
Pääsin omatoimikirjastoon. Minulla ei ollut mukana paperinenäliinaa tai muuta vastaavaa tarviketta, jolla olisin saaattanut tuon näytön putsata. Mutta seuraavana päivänä paikalla oleva henkilökunta varmaankin joutui niin velvollisuudessaan tekemään. 





Yritän palata asioihin taas viikon kuluttua. Kuudentena peräkkäisenä perjantaina.



Reposaaressa: 18.2.2022      
- sisältöä lisätty: 22.2.2022
____
___
__
_
-
.



(  )(  )

 



11.2.22

Porilaista valokuvaamohistoriaa ja visiittikortteja

On taas perjantai, 112-päiväkin ja mitä kaikkea. Olympiakultaa Suomelle(!)
Alkuviikolla oli taas tunne, ettei tällä viikolla ole mitään sanottavaa, kirjoitettavaa. Mutta kuten ennenkin, viikon mittaan aiheita heräsi asiaksi asti. Joten hautomani blogitauko saa edelleen odottaa. 
Tämä julkaisu alkaa aiheella josta voi lukea monessa paikassa. Mutta kokoan siitä huolimatta oman näkemykseni ja tietopaketin, ehkä kuluneesta jutusta tähän. 

Loppupuolella on tavanomaista "viikkokatsausta" ja vanhojen haikailua. 
Mutta nyt siihen mikä pisti minut "hommiin" jo torstaina - eli tätä kirjoittaessani eilen:

Itäpuistosta. Kun tai jos kuvan klikkaa täyteen kokoon, erottuu oikeanpuoleisen rapun oven yläpuolella teksti: "D Hallitalo", siis hallitalon D-rappu. Siitä oli käynti valokuvaamo Keskus Kuvaan. 



Someseinälleni pomppasi Porilaisessa Facebook-ryhmässä tapahtuva keskusteluketju, johon otin osaa itsekin. Oltuani jonkun aikaa "hiljaa", kun ei ole erityistä mielenkiintoa tai kiinnostavaa juttua ollut. Mutta nyt!

Aiheena oli tai on Porissa toiminut valokuvaamo: Keskus Kuva, tai oikeastaan sen ensimmäinen kuvaaja ja omistaja: Elli Blomqvist.

Elli Blomqvist osti Central Atelier- nimellä toimineen kuvaamon vuonna 1928.  Nimi muuttui Keskusvalokuvaamoksi. Ellin kuoltua, liikkeen toimintaa jatkoi sisar Emmi Blomqvist, vuodesta 1941 alkaen. 1953 toimintaa jatkoi Ahti Nurmi. Nimi vaihtui jossain vaiheessa Keskus Kuvaksi, joka toimi noin vuoteen 1973


Mutta miten tämä kuva liittyy Keskus Kuvaan ?
Siten, että kuvan on ottanut melko legendaarinen porilainen tai Porissa toiminut valokuvaaja: John Englund. Kuvassa on legendan ainesta, niin kuin niissä maailmankuuluissa Manhattanin pilvenpiirtäjienrakentajakuvissa. Mutta aihe ja kuva "lässähtää", jos sen pistää someen. Kommenttikentät täyttyvät työturvallisuuslässytyksestä ja ajankuva hukkuu. 
Kuva: Satakunnan museon kokoelmat: Kuvaaja John Englund
Porin paperitehtaan rakennustyömaa. 


John Englund

Central Atelier - josta myöhemmin ja lopulta tuli alussa kertomani valokuvaamo Keskus Kuva, oli John Englundin Itäpuiston alkuun perustama kuvaamo-ateljee. Elli Blomqvist, joka on tämän postauksen naispääosassa, toimi John Englundin oppilaana ja  apulaisena 1907-1920.






Kuva: Satakunnan museon kokoelmat: Kuvaaja John Englund
John Englundin ateljee Länsipuistossa.
Ateljeesta tuli erittäin suosittu Porissa. Länsipuiston ateljeesta tuli 1903 pääliike ja Itäpuiston ateljeesta sivuliike. Länsipuiston ateljee toimi vuodesta 1903 vuoteen 1935.  Englundin kuoltua 1929 muodostettiin yhtiö Oy John Englund Ab, joka toiminta lakkasi 1935.
Englund toimi myös Daniel Nyblinin maahantuomien valokuvaustarvikkeiden edustajana. Vuonna 1910 Nyblin haastoi Englundin konkurssirikoksesta oikeuteen. Senaatti kuitenkin kumosi raastuvan- ja hovioikeudessa annetut tuomiot.
Nimi Nyblin; ansaitsisi oman juttunsa, samoin Ida Berglund - Nyblin. Ehkä joskus toiste. 

John Englundilla oli kesämökki ja valokuvaamo-toimipiste myös Reposaaressa 1900- luvun alkuvuosina. 



John Englund postikorttikokelmassani. Erityisesti tässä: 


Kortttin painettu kuva on vuodelta 1897. Kortti on kulkenut Porista Helsinkiin 26. helikuuta 1904.
Postimerkin päällä on Porin lähtöleima ja vasemmassa alkulmassa Helsingin tuloleima samana päivänä. 
Lähtöleimassa ei näy kellonaikaa, mutta tuloleimassa se on nähtävissä: ilta-seitsemän.
Postin kulku on ollut 117 vuotta sitten yllättävän nopeaa. 
John Englund kiipesi joen pohjoisrannalla olleeseen mastoon, josta kuvasi laajan näkymän. 




Valokuvaamo Keskus Kuva, keväällä 1966. Kuvassa 1-vuotias . . .     minä. 
Huomionarvoista; käsin "signeeraus"





Visiittikortteja  Itä- ja länsipuistosta

Visiittikortti ?
1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun vastine käyntikortille. Joskin käyntikortitkin alkavat olla jo historiaa. Lisää visiittikorteista: kysy museolta- sivulla  (tai googlessa)


Alkuperäisestä, ensimmäisestä ateljeesta




Länsipuiston ateljeesta, josta tuli päätoimipiste




Englundin "leimalla", ensin ruotsiksi - sitten "poriksi"



Käsin leimattu varhainen, ennen painettua pohjaa. 
Tutkimuksieni perusteella kuvaajan itse kirjoittama "nimmari"




John Englundin oma visiittikortti.   Kuva: Satakunnan museon kokoelmat






Kaupungin valokuvaamoista takaisin Reposaareen

Vanhenpaa ja ajankohtaisenpaa kuvaa, ensin vanhaa:



Takaranta on suosittu paikka. Aivan 70-luvun alussa se ei ollut ehkä niin tunnettu, ainakaan saaren ulkopuolisten keskuudessa. Mutta vanhempani pitivät siitä, ja viikonloppuisia ajeluja suuntautui usein näihin maisemiin. 
Kuvassa äitini ja minä takarannalla. Taustalla Mäntyluoto ja Kallo. Isoja aallonmurtajia ei ole vielä rakennettu. Kuva vuodelta 1971. Crimplé on kevyttä, kun kevytkin tuuli tekee mitä tekee. Korkokengät rantakivikossa vaativat oman huomionsa. 




Jos tässä toisessa näkymässä voisi kääntyä hiukan vasemmalle, näkyisi ehkä villa london. 




. . . lopuksi muutama tämän päivän näky; ja pari vanhempaa arkistosta


Liikennemerkkiuudistus on eskaloitunut Kirkkokadulla . . .


. . . ja Satamapolun varrella, kirkon takana 9.2.2022







Digilehdessä jota en muista joka päivä edes lukea, oli tänään uutinen Etelärannan remontin jatkuvuudesta. Syksymmällä alkavat tehdä kakkosvaihetta, ja siitä tulee oikeen jokikeskus. 
Porilaisten hankkeiden tyypillinen hintalappu näyttää vakiintuvan 20 miljoonaan euroon. Ässien jääkiekkoilua tukevat laskutavasta riippuen 4-5 miljoonalla. Kaljanmyyntioikeudet jääkiekkoilujoukkue pidättää yksinoikeudella itselleen. 
En kommentoi enempää, kun ei sellainen sovi.




Jokikeskuksen kakkosvaihetta pohjustettiin koepaalutuksilla. Uudenvuodenaattona 2018.
Siis 31.12.2018




Kun oli kaunis talvipäivä ja lämminkin (toissapäivä; 9.2.), otin ulkoilulenkilleni mukaan kameran.
Viimeaikojen somejuttujen perusteella kuvassa esiintyy Räpsöön tunnetuin penkki. Takarannalla on hyvin tallotut polut, Lontoosta Siikarantaan saakka. Mönkijän jälkiäkin Lontoon ja Linnakepuiston välillä. Huomioni kiinnittyi varjokohtiin ja painoin napppia, hetken sommiteltuani.





Tein lyhyen kävelylenkin metsään ja Santunrantaan. Kun siellä oli havaittu tunnistamaton jäällä istunut ja kulkenut eläinlaji. Jälkiä lähdin katsomaan, mutta en havainnut muita kuin pilkkijöiden jättämiä. Ehkä en osannut katsoa oikein tai oikeasta kohtaa. 
Paluumatkalla havaitsin, että kivikoulun kadunpuoleiset ovet on vaihdettu. Kivikoulun oppilaat siirtyivät helmikuuun alussa väistötilaan, ja koulussa tehdään ylläpitoremonttia. Liikuntasali on senkin aikana käytössä, ja sinne käy kulku tuosta. Kaikkea toivoa ei tarvitse heittää. 





Melkein kaikkiin postauuksiini sisältyy valokuvaus- tai kamerateknistä jaaritusta. Niin nytkin. Drone nukkuu talviunta kuten henkisesti minäkin. Mutta samoin se kuin minäkin, tarvitsee aika-ajoin ylläpitoa, varsinkin akkujensa osalta. Akkunsa ovat on mallia äly, ja purkavat itsensä tietyn ajan kuluttua varastojännitetilaan, ellei niitä käytetä. Mutta tapanani on silloiin tällöin vähän herätellä niitä, ja päräyttää drone pöydällä käyntiin. Samalla tsekata puhelimen ohjelmiston toiminnot. 
Dronet ovat sietämättömimpiä vempeleitä, mihin olen kuvatouhuissani törmännyt. Mutta kesä tulee. 






Tässä kuvassa on tähtiä ja Otava. Otin sen esiin  kun luin netistä (some), että tähtiä ja varsinkin linnunrataa sekä ajankohtaisia revontulia voi kuvata vaikkei niitä silmällä näkisikään. Kamera näkee nekin.    V-m-p.    I-m-o. 
En ole koskaan ottanut ainuttakaan kuvaa revontulesta enkä linnunradastakaan. Tällaiset tähtikuvatkin ovat minulla jääneet tätä ja yhtä filmiaikaista lukuunottamatta ottamatta. Kuuta olen kurkottanut. Olen nähnyt revontulia, ja näen niitä varmaan vastakin. Omilla silmilläni. Kuvaamaan en taida jatkossakaan alkaa. Ne eivät siinä mielessä sytytä, ja niiden kutsuminen reposiksi saa minut sulkemaan vastaanottimen. 


Viikon ruokatapaus;  diasarjavideo




Viikon kuluttua on merkkitapauksen huomioinnin paikka. Mutta siitä sitten. 
Hyvää alkavaa viikonloppua, ja tulevaa viikkoa


Lähteet:
Ellei kuvateksteissä mainintaa; omat kokoelmani. 
Muut: 
Finna.fi - hakupalvelut, tulokset hakusanalla John Englund
Suomen Valokuvataiteen Museon kuka kuvasi- sivusto



Reposaaressa: 11.2.2022
____
___
__
_
-
.


(  )(  )



4.2.22

Helmikuun päiviä: ilmoja, almanakkaa, ja torttua


Helmi_kuuta. Koska julkaisun alkuun sijoitettu kuva tulee kansikuvaksi ja esikatselukuvaksi, sen aiheen ja sisällön pitänee olla jotenkin "myyvää" sorttia. Aiheeltaan neutraali ja nätti, ja jollain tavalla ajankohtainenkin. Yhdellä tavalla sanottuna jokin instagram-yhteensopiva somemagneetti. 
Aloitin tämän kirjoitukseni aivan muulla aiheella mutta tuuppasin sen editorissa alemmas, ja palasin alkuun merenrantakuvan kanssa. 

Päivämäärä 2.2.2022 on mojova. Tuleva 22.2.2022 myös. Hääkirkot on varattu noiksi päiviksi täyteen, kun haluavat mennä naimisiin tuollaisina  merkittävinä päivämäärinä. 
2.2. sattui olemaan säältään helmikuinen pakkaspäivä. Sellainen jota voi ihailla kun on kirkasta ja helmeilevää. Laittauduin väkisin ulos. Kaupassa pitää käydä, omassa tapauksessani joka päivä. Mutta useimmat tuollaiset kylmät päivät ohitan ulkoilun suhteen. Olkoon kuinka kaunista vaan, mutta inhoan silti näitä paria talvikuukautta. 

Kävin kauppareissultani poiketen meren rannassa, katsomassa onko meri jäätynyt. Oli se vähän. Rantalepikon runkoihin oli jäätynyt lunta, kun menneenä viikonloppuna tuiskasi. Verneri-myrskyksikin joku sen nimesi. 



Vietin Vernerin päivää säätä seuraillen, ilmapuntaria tai pariakin tarkkaillen. Latasin puhelimeenkin ilmapuntariohjelman, joka osoittautuikin hyväksi. Monenlaista trendiä ja käppyrää tarjoaa se. 
Myrsky osoittautui varmaankin vuoden mittaan kymmenenneksi lättänäksi jääneeksi. Myrskyksi jota uutissivut ja some kirkui kamalaksi kurittajaksi ja ties miksi infernoksi jo viikon etukäteen. Jopa Yle on lähtenyt tuohon mukaan. Myrskyjä ikäänkuin viihteelistetään. 
Ilmapuntari on aataminaikainen mittari, jota harva nykyään koputtelee. Mutta sen näyttämää ilmanpaineen laskua ja varsinkin laskun noeutta seuraamalla, saa käsityksen siitä, onko kyseessä myrsky vai mediamyrsky. 
Olen tainnut tuosta jankuttaa aiemminkin, mutta mennyt vahvisti säännön. 




Faktaa ja fiktiota. Pari kirjaa hyllyssäni, jotka näinä päivinä ovat olleet pöydälläni ja melko lailla selattavinakin. Suomalainen sääkirja on tiukkaa faktaa ja paljon matematiikkaakin. Ei aukea sisällöltään aivan ensilukemalla, mutta pänttäämällä pikku hiljaa. 
Toinen kansantieteellinen, perinnekokoelmien perusteoskin edellyttää uudelleenlukemista. Mutta eri syistä kuin tuo ensinmainittu. Vilkunan Ajantiedossa on kaikenlaista; kevättä kynttelistä, Mattia ja Paavalia, talven selän taittumista ja karhun kyljen kääntöä. En ala sen sisältöjä tähän kirjoittelemaan, mutta suosittelen jos perinnetieto ja kansanviisaus kiinnostaa. 





Tietokoneellani on tällainen Excel-taulukko, johon olen kerännyt säähavaintoja. Nyt 12 vuoden ajalta. Tuleva kynttilänpäivä on vielä edessä päin. Taulukko on sitä varten että olen voinut katsoa siitä, onko Vuotuisen Ajantiedon viisauksissa perää. Paavalinpäivän pitäisi oleman Heikin vastakohta. Kynttilänpäivän paukkupakkasen pitäisi enteillä kesän lämpimyyttä, jopa kuumuutta. 
Heikki - kontra - Paavali on toteutunut samalla täsmällisyydellä kuin pitkäntikun vetäminen. Puolet osunut, puolet ollut mitä sattuu. Eli saman saisi arpomalla. 
Kynttilänpäivien suhdetta kyseisten vuosien kesäilmoihin on hankalampi todentaa, mutta siinä on kuitenkin jotain osumaakin. 

Meinasin ensin laittaa tähän toisenkin taulukon, jota täydennän äärisäiden havainnoilla. Kun ennusteissa on tulossa myrsky tai jotain vastaavaa, avaan sen ja alan merkitä havaintoja "ylös". Jälkeenpäin voi sitten viisastella ainakin itselleen, että "mitä minä sanoin". Mutta en laita nyt. 
Ehkä "ensi numerossa", kun nytkin on tulossa jotain sääilmiötä. Lunta vähän tavallista enemmän. Ovat varovaisia tällä kertaa myrskykiihkon suhteen. Meteorologi töllön eilisessä (2.2.) säätiedotuksessa toppuutteli itseään nimeämästä tulevaa nimipäiväkalenterin mukaan. Armi tai jopa Asseri se olisi. 




Negatiivi



Helmikuun almanakkaa


Katsoin almanakkaa. Helmikuussa on kolme virallista liputuspäivää. Nyt sellaiseksi meinataan myös  helmikuun kolmatta, jona tämän  postaukseni laatimisen aloitin. Siitä meinaamisesta tämän kirjoituksen motivaatioaihe. Kuten tavaksi on tullut, painan julkaise-nappia vasta huomenna, siis perjantaina (4.2.)

Liputuspäivien lisäksi helmikuussa on pari muutakin "almanakkapäivää": Kynttilän- ja ystävänpäivät ja laskiaissunnuntai. 

Kaikki järjestyksessä:

  • Runebergin päivä: 5.2.
  • Kytnttilänpäivä: 6.2.
  • Ystävänpäivä 14.2.
  • Laskiaissunnuntai 27.2.
  • Kalevalanpäivä 28.2.



Alvar Aallon (3.2. 1898 - 11.5.1976) syntymäpäivä


Sisäministeriö suosittaa yleistä liputusta koko maassa torstaina 3.2.2022 Alvar ja Aino Aallon ja suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun kunniaksi. Liputus alkaa klo 8 ja päättyy auringon laskiessa. Helmikuun 3. päivä on Alvar Aallon syntymäpäivä ja sitä on vietetty vuodesta 2012 arkkitehtuurin päivänä. Liputuksen suosion ja toteutumisen perusteella päättävät, lisätäänkö päivä virallisten liputuspäivien joukkoon. 

Sain tuosta aiheen ja syyn katsoa postimerkkikokoelmastani Alvar Aaltoa "koskevat" merkit skannattavaksi, ja lisättäväksi Facebook:iin tekemääni filatelia-albumiin päiväkirjanomaisesti asianomaisena päivänä. 





Kuvaan  laittamani ”Aaltomerkit”:

Merkki jossa Aalto itse:
Alvar  Aalto 1898 - 1976 
Julkaistu: 4.11.1976
0,80 mk
Merkin suunnitellut taiteilija: Paavo Huovinen
Lape 795

Iso merkki: 
Suomalainen muotoilu - Alvar Aalto, Savoy-maljakot
Ilmestyi: 9.10.1998
3 mk
Merkin suunnitellut taiteilija: Kari Piippo
Lape 1446

Paimion parantola (Aallon arkkitehtuuria)
Europa Cept, Suomi 1978
Ilmestyi: 2.5.1978
1 mk
Merkin suunnitellut taiteilija:  Paavo Huovinen
Lape 824

Eurooppa - Cept merkeistä: 

Europa-postimerkki (tunnetaan myös nimellä Europa - CEPT vuoteen 1992 asti) on Euroopan yhteisöjen jäsenmaiden postihallintojen (1956–1959), Euroopan posti- ja televiestintäkonferenssin vuosittainen yhteinen postimerkki, jolla on yhteinen malli tai teema. Hallintovirastot (CEPT) 1960-1992 ja PostEurop Association vuodesta 1993. Eurooppa on keskeinen teema.

EUROPA stamps korostaa yhteistyötä postialalla ottaen huomioon filatelian edistämisen. He myös lisäävät tietoisuutta Euroopan yhteisistä juurista, kulttuurista ja historiasta sekä sen yhteisistä tavoitteista. EUROPA-postimerkkinumerot ovat sellaisenaan maailman kerätyimpiä ja suosituimpia postimerkkejä. Ensimmäisestä numerosta vuonna 1956 lähtien EUROPA-postimerkit ovat olleet konkreettinen symboli Euroopan halusta tiiviimpään yhdentymiseen ja yhteistyöhön. 




Runebergin päivä - torttua ja merkkejä


J.L. Runeberg on kansallisrunoilijamme. Viis runoistaan, mutta torttu on ehdoton. Menin ja ostin pari. Ja söin saman tien. Varsinaisena merkkipäivänä nuolen näppejäni. En minä niitä lisää . . .
Jotkut paistavat harjoitus-joulukinkkujakin, jopa lokakuussa. Laskiaispullia syödään ympäri vuoden, ja taitaa näitäkin olla kaupan muulloinkin kuin varsinaisena aikana. 




Runebergintorttu on valokuvauksellinen, ja itselleni yksi vuoden "tapauksista". Siksikin olen trendikkäästi ikuistanut hetken ja tyrkyttänyt kulloinkin someen. Tämä osin mustavalkoistettu hetki on vuodelta 2020, jolloin sen leipojana oli Sarpi. Kommentteina tuli jokunen ihmettely, miksi käytän veistä ja haarukkaa. Sitä sopii ihmetellä. Niin teen edelleen. Syihin en mene nyt syvemmälle. 





10.5.1948 ilmestynyt postimerkki, nimeltään Runoilija J. L. Runeberg, esiintyy Facebook:in filatelia-kansiossani, johon linkki "ylempänä" tässä postauksessa. Sen on suunnitellut taiteilija Signe Hammarsten Jansson, ja kaivertanut Suomen pankin setelipainossa Alexander Laurén. LaPe-numero näkyy kuvsssa. Merkki on nimellisarvoltaan 12 markkaa, johon on lisämaksu; 3 markkaa, SPR:n toiminnan tukemiseksi. Samalla merkkiin on painettu SPR:n tunnus. 
Ensimmäinen Suomen Punaisen Ristin postimerkki julkaistiin vuonna 1922.  Järjestö on hankkinut toimintaansa varoja myymällä lisämaksullista postimerkkiä. 



Tutkein postimerkkiluetteloita, niin painetussa kuin sähköisessäkin  muodossa, löytääksenni lisättävää Runebergista tänäkin vuonna. Tapanani on hakea ensin luetteloista, ja sitten omasta kokoelmastani.
Runebergista ei ole julkaistu hänen nimellään muita "varsinaisia" merkkejä, mutta hänen teoksiaan ja häneen liittyviä tapahtumia esiintyy postimerkeillä myöhemminkin. 

Tässä Porin 400-vuotisjuhlaleimalla varustetussa ensipäiväkuoressa on juhlamerkki jonka mallina on käytetty  Albert Edelfeltin guassimaalausta Porilaisten marssi vuodelta 1892. Se on yksi tunnetuimmista suomalaisista historiamaalauksista. Maalauksen aiheena on J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden toiseen osaan sisältyvä samanniminen runo, jonka innoittajana taas on Porilaisten marssina tunnettu musiikkikappale. Aasinsilta jolla merkki on yhdistetty Runebergiin, netissä toimivassa Postimuseon postimerkkiselaimessa on ilmeinen ja toimiva. 
Jälleen kerran postimerkkeily johti aivan toisille alueille; Vänrikki Stooliin, Suomen sotaan (?), taide- ja musiikkihistoriaankin. 
Noita Pori-400 ensipäivänkuoria on kokoelmassani useampiakin, samoin kuin muitakin kuoria merkkeineen ja leimoineen, mutta ne jäävät usein muun filatelian "alle". 



Lopuksi: Kamera-asiaa, kun intonani on.  Ja puhelinjuttu




Saarentorni Kaivokadulla, jossa majaani pidän. Mutta miksi mustat nurkat kuvasssa?





Vastavalosuoja linssissä, linssi kamerassa jolla otin edellisen kuvan. Zoomi oli 24 millissä ja runko täysikennoinen. 35 milliin zoomattuna kuvan nurkkiin ei olisi tullut mustaa. Ei enää käyttöön, muutoinkin harvoin käyttämässäni täyskennorungossa. 
Kroppikennoisessa rungossa "ongelmaa" ei ole. 





Karttapallon "tyyppikilven" kuvausjärjestely


"Tyyppikilpi": selitteet ja valmistaja...
Rep-log-le Globes (miksi pilkku) inc. 






Inhoan tekstin naputtelemista puhelimella. Mutta tässä apu, jos täytyy enemmän kuin kaksi sanaa kirjoittaa. Kun hommasin menneen joulun välipäivinä uuden puhelimen, sen mukana tuli "kuponki" jolla sai tilata veloituksetta välineet tietojen siirtämiseen vanhasta uuteen puhelimeen. Pistin tilaukseen, kun ei mitään maksanut. Väline osoittautui usb-adapteriksi, jolla puhelimet saattaa liittää kaapelilla toisiinsa. Välineen tultua kuukauden kuluttua minulle, olin jo ajat sitten tehnyt tiedonsiirrot w-lanilla. Eli  palikka "miljoonalaatikkoon", muiden joukkoon. Mutta menin ja kokeilin piruuttani, osaako puhelin yhdistää itsensä vanhaan wintoosanäppikseen, ja vot. 
Kävi niin kuin strömsöössä, ilman mitään kommervenkkejä. Aivan kuin sananparressa: "koti on siellä missä wlan yhdistyy automaattisesti"



Lumisade on alkanut klo 10. Nyt se pyryn lykkäs'
Kertokaa se Kimmolle. 


Viime hetken ajankohtainen lisäys: "Päivän kuva" parvekkeen ovelta. Talon katolla olevien tukiasema-linkkiantennien huoltoa tekevät. Googlata voi:Bronto Skylift, mallia S52XDT on nostolaitteen malli.








Räpsöössä: ruuneperinpäivän aattona: 4.2.2022
____
___
__
_
-
.


(  )(  )




8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...