Viikko on ollut rektaalista!
Se on ollut sieltä monessa mielessä. Missä mielessä kullakin, mutta mieli on mennyt matalaksi globaalistikin.
Viikon varrelta on jotain jäänyt hampaankolooon. Sellaistakin josta voi jotain pintapuolista laittaa näkyviin.
Ryssävihani on neljännen polven geeniperimää, mutta yritän ilmaista mielipiteeni höövelisti.
Tai olla ilmaisematta. Moni asia ärsyttää näinä päivinä, mutta laskemalla kymmeneen ennen kuin alkaa someraivota, ei vallan mainettaan menetä. Sikäli kun sitä on.
Lisäsin alkuviikosta pari riviä ja kuvaa edelliseen postaukseeni. Viikon ainoalta ulkoilulenkiltäni, joka suuntautui hautausmaalle. Otin kuvan sukuhaudasta, suvun jota silloin pöyhein. Tyypilliset maisema- ja miljöökuvat ulkoiluilta loistavat nyt poissaolollaan. Yleensä olen aloittanut blogin kasaamisen viimeistään torstaina, usein jo keskiviikkona. Minulta kysyttiin eilen (siis torstaina), miten blogikirjoitus edistyy; tokaisin yks'kantaan ettei sellaista tule. Mieli oli matalalla, ja huomio kiinnittynyt Ukraina-uutisointiin, jota tuli torvien täydeltä.
Olen seurannut tilanteen kehittymistä, huolella ja huolellisesti. Se vei huomioni, ja tällainen blogikirjoittelu tuntui melko toisarvoiselta asialta. Uutisvirta ja suhtautumiset jalostuvat alun hämmennyksestä järkyttymiseen, jota seuraa pikku hiljaa jeesustelu, ja lopulta omaan napaan vahtaaminen. Kaiken maailman tahot ottavat kantaa ja osoittavat myötätuntoa tavoillaan, ja keksivät uusia. Jotkut pistävät tällaisen mediapessimistin yökkäilemään.
Olen niinsanotusti hengessä mukana ja myötätuntoni suuntautuu sinne minne muidenkin. Mutta en laita someprofiilikuviini rauhankyyhkyjä enkä muutakaan vastaavaa kelta-sinistä. Ehkä se olisi paikallaan, mutta itsetuntoani se ei kohottaisi.
Mutta pistin sen uudelleen kameran eteen. Päässäni oli ajatus kuvasta joka muotoui ylläolevan luonteiseksi. Ei aivan mustavalkoiseksi mutta melkein. Värikirkkaudeltaan ja -kylläisyydeltään. Saturaatioltaan ja vibranssiltaan. Sävyltään mielialaa vastaavaksi. Olkoon nimi ydintalvi.
Pistin kameran linssiin lähilinssin, ja jalka-zoomasin 40 millisen kiinteän sopivalle etäisyydelle.
Tuossa se Ukraina sijaitsee, Euroopan kartalla. Vaikka karttapallolla on ikää, ovat valtiot geopoliittisesti ajanmukaisesti esitettyjä.
Karttapalloni karttatyyli on sama kuin studiolavasteessa, mutta painos eri. Hämmästyin tai yllätyin ulkoministerin tavasta ja tyylistä käsitellä ja kommentoida Ukrainan ja Venäjän välistä konfliktia. Niin eduskunnassa kuin näissä A-studioissakin. Hänhän tuntui sen suhteen melkein tolkun ihmiseltä. Tyypillinen poliittinen änkkääminen oli jäänyt, ja ulosanti oli hyvin selkeää analyysia. Vaikka toimittajat jankuttavat samoja kysymyksiä, vain sanajärjestystä vaihtaen.
CNN:n, BBC:n, Deutsche Welle:n, France-24:n, AlJazeeran, ja jopa RT:n (Russian Today) suorien Ukrainaraporttien lomassa. Viimeiseksi mainittua katsomalla voi rääkätä itseään, älyttömän propagandan muodossa.
Noiden kuuden uutiskanavan lisäksi töllössäni näkyy ilmaisena myös NHK- Japanin joku. Sekin venyi tavanomaisesta tarjonnastaan torstaina näyttämään samaa kuin nuo muutkin.
Ne mitään ilmaisia ole! Kuuluvat Elisa-viihde- palvelun peruspakettiin, ilman lisätilausta. Vaatimattoman kokoinen televisiovastaanottimeni on kytkeytyneenä pelkästään nettiin, viihde-boksin kautta. Olen systeemiin enemmän kuin tyytyväinen.
Kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 12, suoritetaan hälytysmerkin kokeilu. Minun on pitänyt monta kertaa pistää videokamera tai joku muu tallennuslaite ikuistamaan sitä huudatusta, mutta tähän asti hätkähtänyt ääneen, kun on ollut jo myöhäistä. Tulevaa kokeilua ennakoiden, laitoin (paperiseen) kalenteriini muistutuksen, sille aamulle ja edelliselle päivälle.
Pian koittavan maaliskuun ensimmäinen maanantai on 7. päivä sitäkuuta. Kun kuun ensimmäinen päivä on tiistai. Sitä ennen on laskiainen, ja Kalevalanpäivä. Pari perimätietoon liittyvää ennepäivää niiden lisäksi. Laskiainen- sana tulee läskistä, muunmuassa. Laskiaisena pitää ahtaa läskiä, kun siitä laskeudutaan paastoon jolloin ei läskiä pidä syömän. Pääsiäisenä sitten taas, kun päästään paastosta.
Ensi viikolla: perjantaina kun pistän taas blogia tulemaan, on laskiaisen ja kalevalanpäivän lisäksi tapahtunut Reposaaressa pilkkikilpailu ja laskiaistapahtuma lontoonrannassa. Toivottavasti jää on pilkkikunnossa, ja sää mukava molempina päivinä Ennustavat olevan. En ole itse koskaan pilkkinyt. Norssikin on maistamatta. En pilki nytkään enkä ikinä, mutta norssia voisin maistaa. Nyt siihen saattaa olla tilaisuus.
Kalevalanpäivä, joka on helmikuun viimeinen, jäänee minulla tänä vuonna enemmin huomioimatta.
Mutta vuosi sitten tekemäni blogijulkaisu taitaa olla tekemistäni suosituimpia. Pidän siitä itsekin. Se on visuaalisesti kaunis, ja tietopuoltakin riittää. En tee uutta julkaisua aiheesta, mutta täydennän vuoden takaista nyt heti yhdellä kuvalla. Kuvalla Gallen-Kallelasta freskojensa äärellä. Silloin kun hän ne mausoleumiin maalasi.
Vuoden takaiseen Kalevalanpäivä-juttuun pääsee tästä.
lisäys klo 22.20:
Kuva töllöni ruudulta.
Liukasta laskiaista ym.
Porisuhdeneuvoja-Luukkone voisi kyllä heittää Stalinin kuvansa ikkunasta (pakko oli)
-lisäys myöhemmin illalla, klo 22.20
( () )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti