Laiskurin päiväkirja: Doomscrollausta ja kerrostalokyttäystä

Mennyttä viikkoa ovat hallinneet uutiset Ukrainasta. En ole ollut vuosikausiin varsinkaan television suhteen ahkera uutisten katsoja. Kauan sitten, kun olin säännnöllisessä päivätyössä ja elin perhe-elämää, maikkarin kympin uutiset päättivät päivän. Niiden jälkeen nukkumaan, jotta aamu oli usein paras aika päivästä. Aika heräämisestä töihin lähtöön.
Nyt on toisin, vaikka pyrin edelleen pitämään jonkinlaisen "tavallisen" vuorokausirytmin, enkä valvo öitä minkään takia. Virta katkeaa viimeistään keskiyöllä.
Uutistulva on levinnyt suomalaisiinkin televisiokanaviin, kun maailman tilanne on mikä on. Persianlahden sotaa saattoi seurata suorana lähetyksenä CNN:ltä, mutta Suomessa katsottiin Bumtsibumia ja kauniita & rohkeita. Joku päivystävä dosentti antoi lausunnon, mutta siinä melkein kaikki.

Doomscrollaus

Kohtasin uutisvirrassa uuden termin, joka on tietenkin englanninkielinen vaikka se lanseerattiin minulle suomalaisella Mtv-3:n uutissivulla . Kyseessä on ahdistukseen ja mielenterveysongelmiin johtavan tavan ja ilmiön nimi. Sen terveeellisenä vastakohtana on vetäytyminen uutispimentoon. Koska minun ei enää tarvitse olla huolissani mielenterveyteni vaarantumisesta, valitsen jatkossakin tuon doominrullaamisen.

Uutisten seuraaminen televisiosta on lisääntynyt, tai oikeastaan karannut kohdallani suuriin määriin. CNN:n lisäksi olen alkanut katsomaan varsinkin Ylen kuuden uutiset. Joskus pääutislähetyksenkin, puoli yhdeksältä. Aivan suorana en kuitenkaan, vaan pistän pilvitallenuksen tai avaan Areenan. En ala kelloa kyttäämään, tai siirry television ääreen johonkin tiettyyn aikaan. Tallenteen katsomisen voi aloittaa, lähetyksen ollessa vielä kesken. Myös urheilu-uutisten ohittaminen on oleellisen kätevä ominaisuus, kun katsoo tallennettua uutislähetystä. Twitteriäkin olen jälleen yrittänyt, mutta se on jotenkin hankala. Profiilini elää siellä hiljaiseloa. Doomscrollaukseen voi haluteeessaan perehtyä tai tutustua tuosta maikkari-linkistä. Tai googlata.

Mutta mikä on tuo ylläoleva kuva ?
Se poppasi kuvamuististani välittömästi, kun näin tekstin doom...
Doom on englannin kieltä, ja tarkoittaa suomeksi tuhoa, tuomiota, ja kohtaloa.
Doom oli referensi, kun otin kolmansia tai neljänsiä askeleitani tietokonemaailmassa. Sen toimiminen koneessa, oli koneen suorituskyvyn mitta. Jos "duumi" pyöri, toimi kaikki muukin.
Jollain playstationillakin- nelosella kai nykyään, se lienee pelattavissa. Aivan eri resoluutiotasoilla ja äänimaailmalla kuin tuo yllä olevan kuvan pikselimössö. Mutta silloin kun minä sen pelasin läpi, se oli "se juttu".

Doom, tai DooM; ilmestyi vuonna 1993. Ensimmäinen versio, jota minä pelasin, toimi Dos-käyttöjärjestelmässä. Windows-versiokin oli, mutta minulla ei ollut koneella Windowsia. Hieman myöhemmin hankein koneeseeni Windowsin, mikä oli silloin huomionarvoinen asia.
Oli tietokoneisiin hurahtaneita ihmisiä, jotka olivat hankkineet koneeseensa Windows:in, ja ihmisiä jotka eivät olleet hankkineet sitä -vielä. Vastaavia merkkitapauksia olivat äänikortin laittaminen, muistin tuplaaminen kahdesta neljään megatavuun, tai isomman kovalevyn -jopa 320 megaisen asentaminen.
Kukin operaatio tai hanke maksoivat melkein tonnin; markkoja. Internet- sanaa ei kannattanut työkavereiden kuullen ääneen sanoa, jollei halunnut kylähullun kummajaisen mainetta. Sittemmin maailma muuttui. Ja lopetin pelaamisen.

Kerrostalokyttääminen

En kyttää siinä mielessä kun kerrostalokyttääminen yleensä ymmärretään. Mutta jos satun olemaan hereillä ja ikkunan takana, ulkona kauempana tapahtuu jotain, tartun melko herkästi kameraan. Kännykkä on tarkoitukseen liian hidas ja rajoitteinen, mutta minulla on sopivasti ulottuva ja nopeasti käynnistyvä pokkari "äkkitilanteita" varten.
Toissapäivänä kuten koko viikon on ollut, oli valoisa talvipäivä. Jonkin aikaa pimeänä ollut katulamppu sai uuden polttimon. Runko on vanhempaa mallia, mutta polttimo moderni ledisellainen.
Sain tuosta pienen inspiraation, josko alkaisi "bongailemaan" katulamppumalleja. Kaheli ajatus, mutta onhan minulla aikaa tehdä kaikenlaista kahelia. Miksei siis sellaistakin.

Hätkähdin alkuviikolla sosiaalista erakkouttani, joka on kaukana kerrostalokyttäysteemasta.
Olin saanut facebookissa kaverikutsun tai -pyynnön henkilöltä jota en tunnistanut. Profiilikuvansa on hieman tummasävyinen, enkä alkanut heti enempää "ottamaan selvää". Hyväksyin pyynnön oikopäätä, tällä kertaa. Tai olen viime aikoina hyväksynyt kaikki. Joskus pimeä puoleni on johtanut päinvastaiseenkin reaktioon. Varsinkin jos kutsun lähettäjän profiili on ollut melkein tyhjä, ja kuvana kissa tai kukka, tai jotain. Nyt saamani pyyntö tuli talosta jossa asun. Ihan kiva. Kiitos ja kumarrus.

Porin YH-asunnot, joka huolehtii asuntoni isännöintitehtävistä ja byrokratiasta, esiintyi paikallislehden uutisessa ja verkkosivulla. Sillä on paljon vapaita asuntoja, muunmuassa Reposaaressa. Niitä voisi sen mukaan osoittaa mahdollisesti Suomeenkin pian saapuville ukrainalaisille.
Menin kurkkaamaan YH:n nettisivullle asuntotarjontaa. Sen mukaan Reposaaressa ei ole yhtään asuntoa vapaana. Mutta sivusto ei ole muutenkaan ollut pitkään aikaan ajan tasalla.

Kyttäsin lisää; nappasin kuvan asukastaulusta, ja laskeskelin että tässä talossa on nyt 7 tyhjää asuntoa. Kuva ei ole aivan tuore, ja muutoksia on saattanut tulla. Mutta kuitenkin.
Pyyhein kuvasta omaani lukuunottamatta asukkaiden nimet, ja kirjoittelin tyhjillään olevien kohdille asuntojen koot. Yksi kolmiokin. Korostan että minulle ei tulisi mieleenkään laittaa julkisesti näkyviin tällaisia kuvia nimineen. Samoin kun autojen rekisterinumerot, suttaan yksityisyyteen liittyvät asiat pois kuvista, jos sellaisia kuvia julkaisen.

Vielä vapaiden asuntojen tilanteista: Kun vuosi sitten tarvitsin uuden asunnon ja siinä tilaisuuden tultua mahdollisuus muuttaa Reposaareen, menin silloinkin YH:n sivulle, jossa olin joskus ohimennen nähnyt Saarentornin kuvan. Tai jossain uutisessa tai somessa. Silloin sivu oli sen verran "kohmollaan", että kaksi yksiötä oli merkattuna vapaaksi. Monta vapaata ei ollut merkattuna.
Siispä pistin asuntohakemuksen, ja lopun tiedättekin. MUTTA: jos sivustolla ei olisi ollut tietoa siitä että tämä kämppä on vapaa, olisin melko varmasti jatkanut etsintää ja päätynyt pahimmassa tapauksessa johonkin . . . muuhun asuntoratkaisuun. Asiat selviävät tietysti soittamalla, kysymällä, mutta yks'totinen ihminen jatkaa helposti seuraavalle sivulle ja ajattelee että pitäkööt tunkkinsa.

Pommisuojaan

Väestönsuojan uloskäynti talon pihalla.
Tuli dejávu, lukiessani aamun digilehteä. Muistin ottaneeni kuvan talomme sisäpihalla olevasta pömpelistä, joka on vastaava pommisuojan varauloskäynti. Kuvan toinen kohde on entinen lasten keinuteline, joka on jalostunut mattojen tai / ja patjojen tamppaustelineeksi.
Kuva on toukokuulta 2021.

Sitaatti:

Näinä päivinä on mediaseksikästä julkaista juttuja kaiken maailman pommisuojista ja muista tuomiopäivän skenaarioista. Päivän lehdessä on juttu väestönsuojasta, Porin keskustan kerrostalossa Annankadulla. Verkkosivullaan enemmänkin kuvia, mutta juttu on valitettavasti maksumuurin takana (vain tilaajille). Artikkelissa on ylläoleva kuva väestönsuojasta, talon sisäpihalle johtavan tunnelin ovesta.
Kuvan © copyright > tekijän joka mainitaan kuvassa. Kuvan käyttö lakiin perustuen, visuaalisena sitaattina mediakritiikin yhteydessä.

Kävin kauppaan mennessäni kurkkamassa talon pommisuojaa, ja varsinkin sen varauloskäyntiä. Vertailuna edelliseen SK:n kuvaan. Paikat ovat asianmukaiset ja varustuskin kunnossa. Huoltotarrassa merkintä, että huollettu ja tarkastettu tammikuussa. 2022.

Pohjalta huipulle: Lähdin "nollakerroksesta", pommisuojasta. Menin hissiin ja painoin ylimmän kerroksen nappia. Sinne päästyäni kiipesin vielä kerroksen ylemmäs raput kahdeksanteen, kattotasolla olevaan. Otin säälittävänlaatuisen kuvan ikkunasta aukeavasta maisemasta. Saari horisontissa on Säppi. Olen kerran aikaisemminkin ottanut vastaavan kuvan; 26.3. vuosi sitten, kun hain asunnon avaimet. Mutta olen kadottanut sen jonnekin. Muistan laittaneeni someen, mutta en löytänyt sieltäkään. Samapa tuo. Eiköhän näkymä ollut silloinkin aika sama.

Muuta nähtyä ja koettua, sitten viime perjantain

Lauantaina 26.2: Pilkkikilpailu. Kuva Marina Merilokin rannasta, jossa oli kilpailun ilmoittautumis- ja lähtöpaikka. Järjestäjänä toimi urheiluseura Reposaaren Kunto

Kun Merilokille ja sahan kanaalille olin laittautunut, otin muuttuva maisema- kuvan kanaalin kulmasta.

Sama paikka juhannusaattona 2021.
Kesä on tilattu.

Kotiinpäin lämpökeskuksen ja urheilukentän kautta. Kuva Pori Energian lämpökeskuskesta täydennykseksi googleen aiemmin sisällöntuottamaani. Pyörätie suurimmalta osaltaan jo sula.

Laskiaissunnuntai: 27.2.

Reposaari-yhdistys järjesti laskiaistapahtuman lontoon uimarannassa. Tarjolla oli raikkaan ulkoilman ja kauniin sään lisäksi kahvia, grillimakkaraa, mehua, ja . . .

. . . tunnettua paistettua norssia, jota maistoin nyt elämäni ensimmäisen kerran. Ruishjauholla ja suollala siivitettyä, voissa paistettua. Mukavan ja hyvän makuista kalaa. Maineensa ansaitsevaa.

Uimarannassa kun oltiin, uimaankin pääsi. Jäätä oli rikottu rohkeita talviuimareita ajatellen.

Vastaan tulee silloin tällöin erikoisia tai muuten eksoottisia autoja ja muita kulkuneuvoja. Tapanani on laittaa niitäkin "talteen". Laskiaistapahtumasta kotiin päin kävellessäni, en mennyt suorinta tietä. Erään kadun varressa "bongasin" tämän, jonka olen nähnyt usein aiemminkin, liikenteessä. Cherryä muistuttava Alfaromeo.

Josta Wikipedia tietää:

"Alfa Romeo Arna on Alfa Romeon vuosina 1983–1987 valmistama alemman keskiluokan automalli, joka kehitettiin yhteistyössä Nissanin kanssa. Se oli käytännössä uudelleennimetty Nissan Cherry, mutta moottori, vaihteisto ja etujousitus olivat Alfa Romeon itse kehittämiä. Mallia valmistettiin Napolin lähistöllä, ja samalta tehtaalta rullasi myös Nissan Cherryjä, joiden mallinimessä oli Europe-lisämerkintä erotukseksi Japanissa valmistetuista malleista.

Osa Italiassa valmistetuista malleista myytiin Nissan Cherryn nimellä, mutta Arnan tekniikalla. Nämä eroavat ulkonäöllisesti Japanissa valmistetuista Cherryistä erilaisilla takavaloillaan."

Laitoin kuvan erääseen aihetta käsittelevään ryhmään. Se sai huomiota osakseen. Ja kommentin jossa ilmeisesti paikallinen asukas joka tuntee auton taustat, kertoi sen olevan rekisteritietojen perusteella Alfaksi tuunattu Cherry.
Kuten edellä mainitsin, suttaan rekkarit ja muut yksilön tietosuojaan liittyvät näkymättömiin kuvissani. Joten rekisteritiedot onkinut henkilö tuntenee tapauksen. Jos auto olisi aito Arna, se olisi melko harvinainen Suomessa. Hyvinkin harvinainen.
Ex anopillani oli joskus 90-luvulla vastaavan mallinäköinen Cherry. Jossain vaiheessa täytyy ehkä etsiä paperikuva-albumistani kuva siitä, ja verrata tähän.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Laitoin minäkin ajankohtaiseen asiaan ja aiheeseen viittaavan kannanoton FB-kansikuvakseni. Kun sopiva vuoodelta 2007 sattui koneelta silmiini. Rypsi kukkii Nakkilassa.