Skanneri eläkkeelle ja broddit naulaan

Mennyt viikko on ollut minulla kaksijakoinen. Säätila on ollut keväinen, kevättalvi näyttänyt kauniilta kun aurinko paistoi alkuviikon tai oikeastaan viikon päivät putkeen. Tänään sataa.
Viikon alkupuoli oli minulla hektinen, kun puursin saamani digitointiurakan melkein apinan raivolla loppuun, kuten sanonta kuuluu.  Sain homman valmiiksi keskiviikkona. Deadline olisi ollut vasta huhtikuulla, mutta niin kuin usein ennnenkin, en saanut rauhaa kun työ oli kesken. Nyt on liike lakannut, rauha tullut. Joutenolo.

Vähäistä ulkoilua, broddit jalassa

Pidin lauantaina 12.3. väkisin välipäivän kuvahommissa, ja ulkoistin itseni rannoille. Viikon mittaiseksi muodostuneen kirkkaan poutajakson ensimmäinen päivä. Kuva on jostain Junnilan ja lontoonkallioiden puolivälin paikkeilta. Melkoiset ahtojäävallit rannan tuntumassa. 
Niistä tai niillä liikkumisesta olisi varoituksen sanoja, mutta harakoillehan ne suurin piirtein ovat aina menneet. Tuolla kohdalla jäävalleja liikkuminen on melkein vaaratonta, mutta joissakin kohdin hapertuva jää saattaa pettää kulkijan alla ja siitä putoaa meren tekemään onkaloon. Lopun voi kukin kuvitella tai ajatella tykönään.
Joku on joskus varoittanut asiasta, siis paikan päällä oikein ääneen sanoen. Vastakaiku on ollut haistattelua ja muuta vastaavaa käsimerkkiä. 

Keskiviikkona 16.3.
Saatuani digitointityön valmiiksi, lähdin iltapäivällä toiselle kävelylleni viikon aikana. Suuntasin Marina Merilokille, sahan kanaalin suulle. Siellä on varsinkin veneilijöillle polttoaineautomaatti, mutta ympärivuotisesti myös autoilijoiden ja mopoilijoiden käytettävissä. 
Menin katsomaan, ovatko hinnat ajan tasalla. Olivat ne nouseet samalle tasolle kuin muuallakin, mutta pienellä viiveellä. Edellisellä kerralla käydessäni, Merilokilla taisi olla Suomen halvin bensa ja diesel: 98 oli silloin vielä viime kesän hinnassa: 1,99 euroa litra, kun Suomen kalleimmaksi rankatulla Pihlavan Seo:lla se oli 2,40. Kesäinen 1,99 hämmästytti minua korkeudellaan, kun se vappuna (2021) pomppasi 1,69:sta siihen. 
Omakohtaisesti polttoaineen hinta on minulle yhdentekevä asia, kun hävitin autoni vajaa vuosi sitten enkä ilmeisesti enää koskaan sitä osta. Mutta siinä mielessä se ei ole yhdentekevä, kun ruoka ja kaikki muukin kulkee kauppoihin polttoainetta käyttävillä kuljetuksilla. Jossain vaiheessa ruuan hinta tulee melko varmasti nousemaan. Kuinka paljon, jää katsottavaksi.  Kepulainen maatalousministeri maalaa kauhukuvia ruuan hinnan kaksinkertaistumisesta, tai ostoskorin. Prosenttilukuja esitetään mediassa: 10% nousee, sanoo joku tutkija. Toinen päivystävä dosentti arvioi tai summaa nousuksi 1,5%.
Kuten entinen pääministeri sekoili prosenttilaskuissaan, ei laskutaito tai hahmotuskyky ole muillakaan ministereillä hallussa. Jos ruokakorin hinta tuplautuisi, olisi nousu 100%. 

Otin ja kuvasin iltapäiväkävelyni videolle, jota voi katsella ja kuunnella ylläolevasta. Videoruutuuun aukeaa YouTube-logo, jota klikkaamalla videon saattaa katsoa vähän isompanakin. Video on pitkähkö, varttin mittainen. En leikellyt sitä tällä kertaa lyhyemmäksi. Youtube-kanavani ei ole vlogityyppinen, kun en kuvaa itseäni höpisemässä joutavia. Tässä on poikkeuksellisesti parissa kohdassa pari kommenttiani, mutta ne eivät tule tavaksi. Inhoan ääntäni, kuten moni muukin omaa ääntään kun sitä ei normaalisti kuule. 

Leikkasin videolta sittenkin jotain: Nyrpeän naamani joka tallentui videolle Santun rannassa. Sanon siinä kameralle että mitä hel...! Painoin yhtä kameran napeista väärin ja gimbaali kääntyi omaan naamaani, eikä totellut kääntöyrityksiäni ennen kun painoin paussia. Pistin leikatusta kohdasta stillin, ja tähän inhorealistiseksi varoitukseksi. Aurinko paistaa ja paljastaa armotta  hiljalleen rypistyvän ja rappeutuvan olemukseni. Ajoin partani tämän nähtyäni. 

Edelläolevassa videossa kuuluu askelten narske. Se johtui kengissäni olleista liukuesteistä, jotka ovat tässä kuvassa lenkin jälkeen kuivumassa. Tapanani on suihkuttaa niistä hiekat ja muu. Mutta jos tiedän lähteväni seuraavana päivänä liikkeelle, jätän ne kenkiin kiinni. 

Broddit !

Kuulin tai näin tuon minulle uuden sanan: broddit,  kommenteissa, kun pistin kävelylenkkivideoni myös facebook-seinälleni. Nyt tiedän että piikkikengillä on sellainenkin kutsumanimi. Pistin jopa googleen haun, mutta sanaa ei siinä merkityksessä siellä esiinny. 
Broddit, siis nämä liukuesteiksi kutsumani mainiot vehkeet saa pian pistää kesäkorjuun; naulaan. Kun vielä pari viikkoa kuluu, eikä mitään ihmeitä säätilassa tapahdu, alkaa pyöräilykausi jota olen odottanut koko talven. Vaikka turha sitä on vuodenvaihteen ja huhtikuun välillä enempää odotella. Tulee aikanaan. 

Kun minulla on "kaikki" muistiin merkittynä, katsoin excelistäni liikkumisiani. 
Pyörä meni talliin ja talvilevolle 18.12.2021. Sen jälkeen olen liikkunut ja ulkoillut jalankulkien epäsäännöllisesti 90 päivän aikana, yhteensä 70 kilometriä. Vaatimatonta, mutta en ole ottanut ulkoilun suhteen mitään tavoitetta. Menen jos ja kun on jotain nähtävää, tai saan päähäni ajatuksen jostain. 

Skanneri pääsi eläkkeelle

Kirjoitin edellisessä postauksessani ja tämänkin alussa diakuvauksesta, skannauksesta ja reprokuvauksesta riittävästi, joten ei siitä tässä kovin paljoa enempää. Mutta pari kuvaa, kun heräsi ajatuksia ja ilmeni kommentteja somessa, kun pistin tyhmyyksissäni sinne kuvan tekemisistäni. 
Ihmeteltiin ja luultiin että teen hommaa paremmilla laitteilla, kuin millä tein. 
Puhun tekemisestä menneessä aikamuodossa, koska päätiin että nyt valmiiksi saamani työ oli laatuaan ja luonteeltaan viimeinen. 

Syynä lopettamiseen on kehittynyt mukavuudenhalu, suunnittelematon ajan kuluttaminen ja laiskuus. Toinen syy ovat ikääntyneet laitteet: skanneri, kamerat ja tietokonekin. Ne ovat kuluvaa tavaraa, ja niinsanotussa ammattikäytössä vielä kuluvampaa. Viimeiseksi isoksi työksi jäävä, valmiiksi saamani rupeama tuotti 3037 digitoitua diakuvaa. Ja kolmisenkymmentä sisältöä kuvaavaa "apukuvaa" niiden päälle. Skanneri antoi loppunsa merkkejä, samoin objektiivin tarkennusmekanismi joka lakkoili muutaman kerran työn loppuvaiheissa. 
Ne suoriutuvat vielä vähäisistä omista tarpeistani, omien kuvieni työstämisessä jota silloin tällöin ja tarpeen mukaan teen. 

"Paremmat" laitteet ovat paikallaan, ehkä. Mutta menetelmiä ne pystyvät harvoin korvaamaan. Skannerilla saa kätevästi "valmiin" kuvan johon ei välttämättä tarvitse puuttua. Toinen menetelmä: reprokuvaus on jossain suhteessa nopeampaa, kun kuvia saa aikaan skanneriin verrattuna nopeammin. Esi- ja jälkityötä on kuitenkin enemmän, joten "kurjuuden" summa on siinäkin vakio. Kuvassa reprokuvaus "alusta", joka koostuu skannerin diamaskista, mustasta valoa läpäisemättömästä säämiskästä, harmaakortista, ja valopöudän virkaa tekevästä kirkasvalolampusta jonka värilämpötila on erinomaisen kohdallaan. 

Eläköityminen kuvankäsittelyssä on ansaittua. Laitteille kuten itsellenikin. Arvioin melko varovasti, tehneeni 200- 300 tuhatta kuvaa. Paperikuvista, negatiiveista ja dioista. Kolmella skannerilla ja muutamalla kameralla. Video- ja kaitafilmit ovat oma lukunsa. Yrittäjänä, kaupallisesti ja vähemmän kaupallisesti. 15-20 vuoden aikana. Eiköhän se ole riittävästi. 

Muistojen albumista, maaliskuu 1991

Raskaamman sarjan kuvantekoa, 31 vuotta sitten. Allekirjoittanut 40 kiloa laihempana "noritsua" syöttämässä. Äitini (R.I.P.) tuli vierailemaan liikkeessäni,  26-vuotis- syntymäpäivänäni. 
Kuvassa kuvankehityskone, jonka lisäksi tilassa oli saman kokoinen filminkehityskone, C-41 eli kinonegakemialla. Tehtiin kuvia "tunnissa". Eräs vakioasiakas sparrasi minua kuinka nopeasti yhdestä 36-kuvaisesta kinofilmistä saa tehtyä "kymppikoon" kuvat. Ennätys oli 16 minuuttia. 
Joulun välipäivät olivat kiivaita työpäiviä. Rullia tuotiin hurjia määriä. Joulu oli kuvien ottamisen sesonki yli kaiken. 
Niin.....    löysin vanhan listauksen jossa näkyi tuolloin tekemäni, tuolla koneella tekemäni kuvamäärä. 
Vähän yli 700 000 kuvaa. Kun sen ja muun kuvahomman laskeee yhteen niin lopputulokseksi tulee noin miljoona tehtyä kuvaa.  Digiaika on oma lukunsa, samoin freenä ja vähemmän freenä tekemiset. 

Nykyaika

Huvin vuoksi- video, viimeisten diojen reproamisesta. Viimeinen kampa, 50 diaa kuviksi ja takaisin kampaan ja lippaaseen. Puhelimella kuva lippaan merkinnöistä "sisällysluetteloksi". 
Homma kesti noin 15 minuuttia, mutta nopeutin sen 20 sekunnin mittaiseksi "robotti"-työskentelyksi. 
Muistoja on analogisia, mutta tämä digitalisten joukkoon. 

Uutisista

Lehti ja radio uutisoivat eilen, että YH-asuntojen omistama ja hallinnoima Uudenkoivistion vanhustentalokompleksi menee purkuun. Asukkaille osoitetaan uudet tai asunnota toisaalta. 
Otin uutisen "todesta", kun muistin käyneeni kameran kanssa paikan päällä pari vuotta sitten. Itselleni asia on oikeastaan samantekevä, mutta onneksi en vuosi sitten päätynyt hakemaan kämppää sieltä. Sekin olisi ollut mahdollista jos nykyinen ei olisi ollut mahdollista. 
Ylen uutinen 

Kävin Kasvihuoneenkadun pihapiirissä, tämän taideteoksen takia. Bongailin ja ikuistin tuolloin Porin julkisia taideteoksia ja muistomerkkejä, oman FB-patsasalbumini lisäksi Wikipediaan. <-- Joihin linkit 

Terho Sakki, jonka teos "Kasvu" on tässä kuvattuna, oli mielenkiintoinen ja merkittävä kuvanveistäjä. 
Porin Keskusaukiolla on hänen teoksensa "Taiteen tammi".
Lisätietoa taiteilijasta Kuvataiteilijamatrikkelissa. 

Ukrainan sodan pakolaisia on tulossa hätämajoitukseen Reposaaren Junnilaan. Ylen uutinen

Tervetuloa!

Loppulause:
Sosiaalista introverttiyttä,  tunnustus ja toteamus:
Olen syyllistynyt talven pimeinä hetkinäni ghostaamiseen, josta omatunnossa reikä. 
Ajoittainen päällekäyvän yksinäisyyden korjausajatus  johtaa  kuitenkin lopulta paniikinomaiseen sulkeutumiseen. Josta pahoitteluni. 

Oikolukematta, Reposaaressa: 18.3.2022

____

___

__

_

-

.

__