26.3.24

Vain tilaajille - interpoloitu

Luotu 26.3.2024
Täydennykset loppuun 27.3.2024 ja 30.3.2024


Tämä postaus kuten muutama muukin näkyy blogiani seuraaville, kun en sitä jakele somessa. Sanomalehtien sosiaaliseen mediaan jakamista uutisista suuri osa on vain tilaajille. Päästäkseen lukemaan sellaisen koko jutun pitää olla lehden tilaaja, maksullisen tilauksen tehnyt. Paperilehden tilaukseen sisältyy varmaankin myös digipalveluihin pääsy.
Mutta mitä siitä. Tämä blogijuttu tässä tapauksessakin näkyy kaikille jotka blogiini kulkeutuvat.

 

Oltiin toissapäivänä kävelyllä. Vähän pidemmällä pitkästä aikaa. Kääntökohta oli Tiimanninnokan tuntumassa, Varvourijuovan alussa, sen haarautuessa emä-kokemäenjoesta.
Kuva on interpoloitu, puhelimella kauempaa ottamastani kuvasta. Mitä se tarkoittaa? Laitan loppuun havainnollistavan kuvan.
Huomioni kiinnittyi aiemminkin linja-autosta näkemääni veneeseen, joka on ollut tuossa koko talven.
Aiemmassa blogipäivityksessäni kerroin pieleen menneestä filmikuvasta jonka otin ensimmäisellä pyöräilylläni samassa paikassa.
Nyt oli tapahtunut joko moottorin varastaminen, vedenpinnan nousu tai veneen painuminen syvemmälle. Se ui nyt ehkä syvemmissä vesissä, kuten minäkin. Elämä on joskus ja aika usein tavalla tai toisella raskasta. Mieli on melkein maassa, mutta koittaa pysyä pinnan yläpuolella kaikesta huolimatta. Kaikelle emme mahda mitään. 


12 päivää aiemmin: 12.3.
Onko kuvakulma hiukan eri, tai löytyykö kuvia tarkemmin katsoen asennossa eroa. Vedenpinnan tai jään korkeuden eroja. Katsoo ken haluaa.


Kävin kaupassa, kaupungissa. Niin kuin Porissa sanotaan. Kauppakeskus isokarhun läpi, kun vähän paleli torilta sokokseen mennessä. Tai kiersin puistojen kautta, kun jokusen filmiruudun siinä samalla kun liikkeellä olin.
Isokarhussa on, sinne on ilmestynyt tuollainen hieno ilmakuva. Nyt otin siitä kuvan. Hierovia tuoleja.



Yläkerrassa pari sellaista lisää. Jos tai kun maisemakuvan edessä olevat varattuja.
Tämä kuva helmikuun alkupuolelta. Interpoloitu sekin. Minut havaittiin, mikä on oikein mukavaa.


Selitys


Aloituskuvassa sanoin sen olevan interpoloitu. Hieno menneen ajan nimitys kuvalle jonka kokoa on ohjelmallisesti kasvatettu. Isommasta kuvasta rajattua kuvaa, joka olisi kooltaan liian pieni käyttötarkoitukseen.
Aloituskuva on rajattu tästä kuvasta, ja sen jälkeen suurennettu sopivammaksi. Tämäkin kuva taitaa olla jonkin verran rajattu alkuperäisestä, mutta ei suurennettu rajauksen jälkeen.
Someen suositeltava kuva on pitkältä sivultan 2048 pikseliä. Tämä lienee sellainen. Puhelimeni tuottaman kuvan pitkässä sivussa riittää rajausvaraa, kun se on yli 9000 pikseliä pitkä.


Palaan muutaman editoimaan - muokkaamaan -tekemään lisäyksenä tähän loppuun havaintoni blogin tilastosta julkaisun katsoneiden "tilaajieni" kävijämääriä.
Kun en tätä päivitystä mihinkään jaa - kuten taisin jo alussa kertoa tai sanoakin.

Sulkeuduun suosioonne.
Niinkuin muutenkin taas kerran, kun kevät on. Huhtikuu on pian. Kuukausista julmin. Taas.

 
Lisäys 27.3.2024, vuorokausi julkaisusta:


Kävijätilasto / määrä.


Tilastokuvat viikon ajalta: 30.3.2024




porissa: 26.3.2024
27.3.2024

 

.

 



24.3.24

Palmusununtaita ja harmautta

Tätä sunnuntaita jonka aamu nyt  kirjoitusta aloittaessani on, sanotaan palmusunnuntaiksi. Kun kansalaiset levittivät palmun oksia, vai lehtiäkö - lehviäkö ne olivat, kadulle tai tielle jota Jeesus niminen radikaalihenkiö ratsasti asilla Jerusalemiin.
Aloitukseksi ja otsikoksi se heräsi mielessäni ja sai kirjoittamaan tätä, kun jossain somessa väittelevät milloin virvotaan, mistä virpomisvitsa on saanut tarkoituksensa. Niistä palmunlehvistäkö vai jostain aivan muusta perinteestä jonka kirkko on ominut.

Pääsiäinen on viikon kuluttua. Edessä on viikko jota kutsutaan hiljaiseksi viikoksi, piinaviikoksi. Paaston aika alkaa olla loppusuoralla. Postiluukusta putosi pari päivää sitten kirkkosanomat- niminen lehti, jonka peräti selailin läpi. Pysähdyin pääkirjoitukseen, jossa pappi kertoi tuosta alkamassa olevasta viikosta. Sanoi ja sanoo sen olevan syvän paaston aika. Paaston ajan viimeinen viikko, josta päästään tai pääsevät pääsiäisenä. Pääsemisestä lienee pääsiäinen saanut nimityksensä.
Pääsiäinen on kristikunnan merkityksellisin  juhla. Jopa joulua tärkeämpi, varsinkin ortodokseilla.
Henkilökohtaisesti se ei ole koskaan ollut itselleni niin tärkeä tai merkityksellinen, ellei kevään todellista alkamista oteta lukuun.
Voisihan tuosta jorista paljonkin, muistella menneitä ja taivastella tulevia. Otin nyt pintapuolisesti puheeksi, kun asia on ajankohtainen ja ihan mukavaa vuodenaikaakin. Kaikki hyvä ja mukava on edessä ja tulossa. Kevät ja kesä.

 

Torilavalle on ilmestynyt pääsiäissomistusta. Lisää varmaan tulossa. Mene ja näe. Variskin.
Kiitos positiivisesta palautteesta, jota olen saanut kuvieni luonteesta.
Kuva 22.3.2024
 

 

Vihattuja skuutteja siististi rivissä. Käyttöön otettuja ja käytössä olleita on jo pitkin kaupunkia ja sen pyöräteitä. Pystyssä ja kumoon potkittuina. Niin kauan kun jossain alikulussa ei ole keskellä väylää poikittain, eivät ne minua häiritse.

 

 

 

Filmikuvia, katukuvaa ja tekniikkaa

 

 

Tekoälyllä irstailusta on tullut minulle ajankulua ja huvia. Kuvaa voi sen avulla parannella tarpeen tai halun mukaan asiallisestikin mutta sen voi laittaa laittamaan kuvan överiksikin, tähän tapaan. Kuvaparin toinen on filmiltä skannattu alkuperäinen, ja toinen "tappiin" muljattu tekoäly. Elleivät sekaisin menneet tekstit paljastaisi sitä heti, voisi se olla trendikäs kännykkäkuva, joka on filtteröity trendikkääksi. Olkaa tarkkana. Kuvat valehtelevat enemmän kuin tuhat sanaa.
 

 

PAM- liitto piti kahvitarjoilua eetunaukiolla. Jostain mistä lie syystä. Aamupäivällä vähän aikaa viime keskiviikkona. Olin kaupungilla vähän yli kaksi tuntia. Yhden maissa he olivat jo kadonneet katukuvasta. Kun vilkkaampi aika oli.
Fomapan 400, Eos 5 (ei D) rodinalständi 1h.


Rytin patsas puistojen risteyksessä on ollut ennennkin okularissani. Tämä täytyi ottaa täydellä aukolla ja katsoa, uskooko kamera käskyäni. Uskoi.



Kevään kynnyksellä heräävät lehden tekstiviestipalstalla kevätaiheet. Maauimalan äijäpenkki on vuosia sitten mennyttä aikaa, mutta lippisäijät kahviloissa vasta alussa. Jatkoa tulee taas seuraamaan, ja seuraan sitä huvittuneena.
Näillä äijillä ei ollut lippiksiä. Terasseilla heitä jo näkee, mutta enemmän pipoineen kuin lippiksineen. On vielä viileää ja viimakin käy. Äkkiä laskien tiedän ainakin neljä terassia tai kahvilaa joihin en jalallani astu. Olen introvertti ja sulkeutunut persoona. Äijiä vastaan minulla ei mitään ole. Saavathan he olla sosiaalisia. Kukin tavallaan.



Sähköliikkeellä on pitkä loppuunmyynti. Lonkalta "ammuttu" kuva, kun en kehdannut oikein tähtäillä.

 

 

Vakiintunut kohteeni Mikonkadun ja Eteläpuiston kulmatontilla, entisen  Mustikan talon kohdalla nytkin. SKiB:n kampus- kulttuuritalon rakennustyömaa pitää tallentaa, kun nurkille tai lähistölle sattuu. Flmille....


. . .  ja varmuuden vuoksi myös puhelin-digidokumentiksi, kun filmikuvauksessa voi moni asia mennä pieleen.  Mikäs on kuvia räpsiessä vaikka kuinka, mutta kehitysvaiheessa voi jäädä kuvat jostain syystä (omasta) saamatta.

 

 

Teen filmikuvista  digikuvia skannerilla, mutta uudelleen ja uudelleen kokeilen myös kameralla digitointia, reproamista. Pieni valopöydän virkaa tekevä kirkasvalolamppuni alkaa olla vanha ja välkkyvä. Päässäni välähti ajatus, että olisiko puhelimeen saatavissa sille korvaavaa sovellusta. Googleplay:sta löytyi useampikin "light box". Niistä yksi kokeuiluun ja nega puhelimen näytölle.
Valon tai näytön värin voi valita monesta.

Kuva photarilla positiivista negatiiviksi, eli kuvattu negatiivi positiiviksi. Puhelimen näyttö ja käyttämäni ohjelma on ihan kohtuullinen. Mutta käyttämäni kameran objektiivi ei ollut kunnollinen. En tosin paneutunut tekemiseen täystehoisesti, vaan räpsein menemään käsivaralla ja isolla isolla.
Linssi oli loittorenkaan kanssa rungossa. Niin kauan kun skannerini on hengissä on "kaikki hyvin".
mutta aina pitää kokeilla jotain.

 

Parin kuukauden kuluttua tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun palasin filmikuvauksen pariin ja ostin filmikameran jonka ajattelin riittävän haluuni kuvata filmile. Ei riittänyt. Nyt niitä on kertynyt 11. Pari on mennyt roskiin, kun toimimattomia en säilö.
Ympyrä sulkeutuu- ajatus pomppasi päähäni, ja latasin nyt filmin kameraan joka oli vuosi sitten toukokuussa ensimmäinen. Ainoaksi ajattelemani. Jos kuvaisi seuraavat rullat järjestyksessä, kameroilla jotka olen vuoden aikana hankkinut. Yhdellä vaativalla en ole vielä kuvannut ensimmäistäkään.
Usean metrifilmikelalta ladatun fomapanin jälkeen latasin kameraan tehdasladatun ilforfin. 36 kuvaa, alle 20 pätkien sijaan. Sillä eteenpäin, huhtikuun vaihteeseen useamman rupeaman verran. Ei kerralla täyteen, mutta ei pääsiäistä ja vappua samalle rullalle.



Kuva filmitilanteesta muistiin. Joukossa erikoisfilmejäkin, joiden kanssa täytyy vähän funteerata ennen kun lataa kameraan - mihin kameraan, ja mihin lähteä niitä täyttämään. Kesällä sitten, kun on valoa paljon ja aurinko korkeammalla.



Pyrin pitämään enempien kameroiden, linssien, ja muun vastaavan tavaran hankinnan jäissä. Kun sitä on tarpeeksi ja tarpeeseen tarpeeksi. Valotusmittari löytyy puhelimesta, mutta tuollainen etäisyysmittari on ollut pohdinnan alla. Huutonetistä löytyi sopiva. Tomiiko siinä tarkoituksessa jota ajattelen, jää nähtäväksi. Ilmankin pärjää, mutta onpa jotain ihmeteltävää ja vertailtavaa.
Joisakin kameroissani ei ole etsintä jossa tarkentaa, tai leikkokuvaa jolla tarkentaa. Etäisyys pitää arvioida, tai kuvata aukolla 11  tai 16. Hyperfokaalisesti.

Hyvää palmusunnuntaita, pääsiäisenalusta ja mitä kaikkea.  

 

 

Porissa: 24.3.2024

 

..

 

19.3.24

Ooks vähä onnelline

Olen. Monessakin suhteessa. Kaikihan on suhteellista. Otsikon kysymys on porilainen, porilaiseen tapaan. Ei tarkoita varsinaista onnellisuutta, kun kysyjä olettaa henkilön olevan vähä onnellinen. Rumemmin ilmaistuna sen sanoisi: vähä pehmee. Onnellisuuden ja pehmeenäolon raja on häilyvä. Seuraava vaihe onnellisuuden ja pehmeyden jälkeen olisi mielenterveyskuntoutuja. Suljetulla vietetyn osastovaiheen jälkeinen avohoito.

Pori valittiin Suomen onnellisimmaksi kaupungiksi. Joidenkin kriteerien mukaan täällä elää onnellisia ihmisiä. Oloonsa onnellisia. Ja vähä onnellisia.  Kuulun kumpaankin ryhmään.
Kuulun myös facebook-ryhmään joka syntyi tuon onnelliseksi osoittautumisen aikoihin, sen innoittamana. Mu Pori o onnelline - on  ryhmän nimi. Olen ollut jonkin aikaa peräti sen toinen ylläpitäjä. Tehtävä on olut helppo, verrattuna erääseen aiemmin ylläpitämäni ja perustamani ryhmän vastaavaan.

Surffailin netissä, etsien toista kollektiivia joka syntyi ennen onneliseksi toteamista. Mu Pori o kaunis ei ole face bookin ryhmä, onnellisen tapaan. Se on fb-sivumuotoinen versio sivustolle: muporiokaunis.fi, joka syntyi kun Anu Saagimin kuvaili Poria paskaksi kaupungiksi (noilla sanoila hän). En muista enää tarkalleen, mutta hänellä oli ilmeisesti ollut porilainen poikaystävä tai joku sellainen johon oli pettynyt. Mu Pori o kaunis- sivustolle kertyi kauniita kuvia Porista, joista tehtiin muunmuassa kalentereita parina vuotena ja diaesitysmuotoinen valokuvanäyttely. Sen taustalle syntyi yhdistyskin: Kaupunki- ja maisemakulttuuriseura ry.
Olin silloin sen verran onnelline, jollain mitalla, että olin aktiivinen molempien suhteen. Mutta jossain vaiheessa väsyin ja häivyin. Työ jota silloin tein, väsytti minut joka suhteessa. Ne ajat ovat takanapäin ja nyt jaksaisi. En kuitenkaan tiedä kuinka kauan, joten tyydyn varmuuden vuoksi vain huutelemaan taustalla ja havainnoimaan näkemääni ja lukemaani.

 

 

Vähä onnellista


Tein eilen tällaisen kuvan. Kun heräsin  ajatukseen, että olisi mukava päästä kuvaamaan tavallisella ja 360° kamerallakin muutamaa ulkoapäin kuvaamaani rakennusta, kirkkoa sisältäkin. Esimerkkikuvassa on Pihlavan kirkko, jossa en ole koskaan käynyt. Sinne kuvaamaan pääseminen ei ole jonossa ensimmäinen toiveeni, mutta jossain vaiheessa jos pääsee.

 

Lähtökohtana edelliseen, oli tämä kuva. Kuva johon on eksynyt auton keula sekoittamaan näkymää. Mutta rajaus ja kuvakulma ei olisi onnistunut ellei sitä olisi ottanut kuvaan mukaan.
Käytin uuden kuvan tekemiseen photoshoppia. Perinteisellä tavalla. En tekoälysovelluksia joihin olen yrittänyt perehtyä. Niilläkin on paikkansa ja käyttönsä, kun kuvia parantelee jossain tapauksessa. Kun säätöjä käyttää niissä maltillisesti, lopputulokset ovat siedettäviä eikä niistä hyppää heti silmille tekoäly-AI:n käyttö.
Tulevaisuudessa se tulee olemaan yleistä. Kuten kännykkäkuvien filtteröinti joka sekin on oikeastaan tekoälyä.

 Pääsin viime lokakuussa kuvaamaan Cygnaeuksen koulun sisätiloja. Tämä kirkkojuttu heräsi kun kuljen usein tai melkein aina kun kaupunkiin tai pois Väinölästä lähden, Väinölän kirkon ohi. Olen ollut siellä sisällä vuonna 1994, yhden kerran josta en mitään enää muista. Pistän tässä jonain päivänä kyselyä, josko sinnekin pääsisi kameran kanssa.

Väinölän kirkko -  sisäpihan puolelta.



Jos kirkosta vastaavia lukee tätä blogiani, niin yhteyttä voi toki ottaa niinkin päin. Kuvat saa vapaaseen käyttöön.



Kävelyllä -  kauniissa kevättalvessa

18.3.2024




Uusi psykogeriatrinen palveluasumisyksikkö Latokartanontiellä




Joukahaisenpuisto, Väinönraitin varrella

 
Lopuksi kaksi linkkiä facebook-profiilini albumeihin:


Taloja ja vastaavaa:
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10151985391162980&type=3

360° kuvia:
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10157466385142980&type=3



 

Porissa: 19.3.2024

 

.  .  .  .  .  .  

 

15.3.24

Kevät koittaa keikkuen

Niin se tekee joka vuosi tähän aikaan vuodesta. Keikkuen tulla. Mainostelevision ja iltapäivälehtien sääkauhistelujen sijaan sen kuulee aamunkoitteessa ensimmäisinä joutsenten ääninä taivaalla. Ne tulevat taas. On siis kevät alkamassa.
Pakkia tulee, takatalvea maaliskuussa kauhistelevat. Maaliskuussa. Uusi lumi on vanhan surma, ja muita kansanviisauksia. Vettä täällä rannikolla sataa. Muoniossa lunta.

Ensimmäinen varovainen tapailu, kelin kokeilu pyörällä päätyi exceltiedostoon. Ja vuoden ensimmäisenä kelloon tallentuneena reittinä trakkeriin, pilveen johon saattaa laittaa kulkemisiaan.
12.3. oli tämän vuoden ensimmäinen, neljän kuukauden talvilevon jälkeen. Vuodet ovat erilaisia:
Vuosi sitten pyöräilykausi alkoi huhtikuun puolella, 3. päivä sitäkuuta. Silloin aloitus sai jatkoa. Miten tänä vuonna, näkee kun näkee. Maalis-huhtikuun vaihteen paikkeilla se on alkuun lähtenyt.



Mikä motivoi


Pääsin pyörällä paikkaan ja sen näkymään jota olen katsonut linja-autossa kulkiessani useamman kerran. Halusin siitä kuvan. Kävellen en viitsinyt lähteä, mutta keli salli pyörän laittamisen kulkuun ja pääsin ikuistamaan.

Filmille kuvaaminen on ollut minulle pian vuoden verran taas digiä mieluisampaa. Sitä lähdin tässäkin tapauksessa ensisijaisesti tekemään. Mutta meni pään seinään hakkaamiseksi, jota on tapahtunut kemikaalien ja menetelmien vuoksi liiankin kanssa.
Moni asia voi mennä pieleen, ja yksikin riittää. Tässä tapauksessa jälki oli tällaista, kun kehityskemia ei sopinut filmille. Tai filmi kemialle. Vakiintuneen prosessin sijaan käytin helppoa ja nopeaa tapaa, mutta se ei sopinut.
Heitin negat skannauksen jälkeen pois, mutta jätin jokusen kuvan talteen. Muistoksi.

 

Lähistöllä oli paikka jonka halusin samalla katsoa.  Paikkaa jonka tämänkään sijaintia en tarkemmin tässä esittele tai kerro. Digikuvaksikin, mutta rujo filmikuvakin talteen.


Tuulenvire kävi etelän suunnalta. Aution tai ainakin asumattoman talon harjalla olevan tuuliviirin nuoli osoittaa pohjoiseen.



Muuta



Vakuutin jälleen itselleni, että puhelimessa olevat valotusmittariohjelmat antavat vertailukelpoista tulosta, ja jätin valotusmittarin ostamatta.




En käyt tässä kahvilassa. Käyn toisessa. . Onneksi on valinnanvaraa.





Sopimattomat ja vanhentuneet kemiat pois, ja uutta tilalle. Suosin tuota tamperelaista kauppaa. Postikulut menevät, joten mukaan rulla filmiä. Ilmakuvausfilmistä leikattua Washia.
Kemia jauheena.

Viikon varrella oli sosiaalista tai oikeastaan epäsosoiaalista mediaa. Menin pistämään trollaavan kuvan, jonka suivaannuttamana tai sen kohtelun suivaannuttamana häivyin lähiö/ kaupunginosapuskaradioryhmästä.
Menetän ehkä jotain, mutta kyllä helpotti.

Tuollaisia venekuvia ei parane nykypäivänä mihinkään sosiaaliseen mediaan laittaa. Otan opiksi ja jatkan harkiten.


 

Porissa: 15.3.2024

 

-----

 

9.3.24

Oleks korttis ryypänny ?

Otsikon kysymyksen esitti vaivihkaa korvan "kuhauttaen" sukulaismiehelleni henkilö, joka oli tehnyt johtopäätöksen. Kun tämä sukulaismieheni oli seissyt linja-autopysäkillä odottamassa linja-autoa, mennäkseen tutkimukseen jossa tehtävä toimenpide ei sopinut autolla ajamiseen.
Kysymyksen esittäminen tapahtui kauan sitten, paikkakunnalla jossa linja-autolla liikkuvat olivat joko köyhiä, kortittomia tai korttinsa ryypänneitä. Yksi vaihtoehto saattoi olla vielä se että henkilö vastusti yksityisautoilua omassa tapauksessaan. Oli siis sen suhteen ideologinen. Heitä kutsuttiiin "viheriäisiksi".
Viheriäisyys viittasi vihreiden puolueeseen, joka oli silloin puolueena nuori. Sen kannattajia naureskeltiin, ja peräti jäseneksi liittyneitä pidettiin vähintään vähän höntteinä.

Minä en ole ryypännyt korttiani. Se on voimassa vuoteen 2035, vielä 11 vuotta ja 6 päivää.
Runsaan kuukauden kuluttua tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun luovuin autostani.
Päätös oli joidenkin mielestä varmasti yllättävä, kun olen ollut melkoinen autofriikki. Joku saattoi luulla että olen korttini ryypännyt. Sairastunut johonkin mikä on vienyt korttini. Viheriäiseksi heittäytymistä tuskin kukaan luukee tapahtuneen.
Auton hävitys on yksi mieltä helpottavimpia tekoja itselleni. Enkä ole ketään vaivannut liikkumistarpeillani. Siis pyytänyt kyytiä tai jotain. Tarjottu on, ja pari kertaa olen huolinut.


Linjuriautossa viime vuonna. Hyvin, hyvin harvoin kuvaa otan vaikka niinsanottu julkinen paikka onkin. En ota kuvaa tilenteessa jossa haluaisin kertoa kuinka tyhjä auto on. Tai tilanteessa jossa auto on tupaten täynnä.
Auto on välillä tyhjähkö, joskus taas tupaten täynnä. Ulkona sataa lunta, välillä taas paistaa. Talvella on pakkasta, kesällä hellettä. Joukkoliikenne on Porissa, varsinkin tietyillä reiteillä ja linjoilla suosittua. Niidenkin keskuudesssa jotka eivät ole korttinsa ryypänneitä. Köyhiäkin ja ajokelvottomia on kyydissä. Mutta meitäkin joilla olisi rahaa oman auton käyttämiseen ja jopa ylläpitämiseen, mutta ei halua.
 

 

 Yrjönkadulle

 

Tekstiviestipalstalla oli joku päivä tuollainen. Ja minä siitä sain ajatuksen mennä katsomaan että onko tilanne pahakin. Tunnen katuverkoston ja numeroinnin jostain syystä aika hyvin, kun on sitä tullut tallattua ja veivattua melkoisesti. Milloin minkäkin kuvansaannin tai elämyksen takia.
Hahmotin ilman googlekarttaa Yrjönkatu kuutosen vanhaksi postitaloksi, nykyiseksi Porin Leijonaksi. Torin nurkalla, valtakadun ja Yrjönkadun kulmassa.
Mutta onko niin kuin tuosssa viestissä päivittelee hän?

 

 

Google katunäkymästä, kuva vuodelta 2019. Suurennuslasikuvassa näkyy numero 6. Ennen talon remonttia ja muutosta Leijonaksi.

 

 

Nyt omalla kameralla (puhelimen). Samasta paikkaa. Numero on kadonnut, tai sitä ei ole palautettu tuohon porttikongiin, lamppuun.

 

Kuutonen on kadunnimiviitassa pienellä präntillä, jos autoilijan katsantokannalla katsoo. En ennen ole kiinnittänyt huomiota, tai huomannut kiinnittää tapaan jolla tuo tuossa ratkaistaan.
 

 

Tämä kuva suurenee klikkaamalla tai sormella osoittamalla, riippuen millä laiteella on blogiani tullut lukemaan.  Yrjönkadulla on taloissa numeroita. Rojohoppen nurkassa numero 8. Rojohoppe on osoitteessa Yrjönkatu 8.
Taksitolpalla on Aitotaksi- nimisen yhteenliittymän takseja. Ei Überia eikä muitakaan "villejä". Aitotaksin kuskit saavat olla rauhallisin mielin. Olivatpa renkejä tai isäntäväkeä.
Taksiautoilu on taitolaji. Asiakkaan näkökulmasta. Ei ole sama, mihin taksiin astuu. Onneksi en tarvitse taksia, ainakaan usein.   Olen oppinut lija-autoilun taktiikan. Menemään jos mahdollista sellaisella vuorolla jossa saan tilan kauppakärrylleni.

 


Latasin tämän päivityksen julki, mutta saman tien jäin ajattelemaan tuota autoasiaa erältä kantilta.

Moni tekeminen ja tapahtuma on ajateltu automaattisesti niin että osallistuvilla ja tekevillä on autot käytössäään. Kimppakyytiäkin tarjotaan vaihtoehdoksi ja mahdollisuudeksi, mutta jotenkin se jossain tapauksissa tuntuu jotenkin pitkin hampain tehdyltä.
Polkupyörä on minulle luonnollinen liikkumistapa sulan maan aikaan, joka on taas pian käsillä. Mutta jossain tapauksissa sen tai julkisten käyttäminen rajoittaa mahdollisuuksia tehdä joitakin asioita joissa tarvitaan kuljetuskapasiteettia tai saavutettavuutta. Järjestelykysymys, mutta omatoimisuus menee omassa mielessä sen verran edelle että luovutan.
Auton vuokraaminen houkuttelee ajoittain, mutta niin suurta todellista tarvetta ei ole vielä ilmennyt että toimeen alkaisi.


 

Porissa 9.3.2024

 

. . . . . . 

 

5.3.24

Vauhtia metsätöihin

Vauhtia metsätöihin oli 90-luvun lopulla radio-ohjelma jota piti Hannu Taanila. Muita hänen tekemiään radio-ohjelmia olivat muunmuassa kirjapäiväkirja ja Hannu Taanilan päiväkirja. Tunnetuimmaksi ohjelmakseen uutisoidaan televisio-ohjelma Jatkoaika. Sitä en ole nähnyt kuin joiltakin arkistotallenteilta, enkä jaksoakaan kokonaan katsonut. Johtuen ehkä juontajaparistaan, jonka nimeä en viitsi lausua koska en ole koskaan häntä sietänyt millään tasolla.
Taanilan radio-ohjelmat taisin kuunnela kaikki. Monta niistä tallensin silloin kun ei ollut areenoita eikä suoratoistopalveluja, cd-levyille jotka saattavat edelleen olla tallessa. Tein tallentamieni ohjelmien sisälöistä silloin jopa excel- taulukon, löytääkseni niiden sisältöjä myöhemmin. Tiedosto lienee kadonnut tai lymyilee jossain varmuuskopiolla.

Hannu Taanila menehtyi. Asiasta uutisoivat eilen. Monia on nyt mennyt. Maria Junger 50-vuotiaana, uutisoivat päivää ennen Taanilan poismenosta uutisointia. Molemmat saivat paljon huomiota uutisissa ja tietysti sosiaalisessa mediassa. Yle suruliputtaa ja lähettää asiaa koskettavaa sisältöä kanavillaan. Kummalla on enemmän uutisarvoa, on itsestääselvää.
Omassa, ei aivan lähipiirissäni mutta kaukaisemmassa tapahtui myös. Yhdysvalloissa elävän äitini serkun mies menehtyi viime perjantaina. Monia muitakin on mennyt; kuolinuutisia tulee harva se päivä. Jotkut pysäyttävät, useimmatkin jollain ajatuksen tasolla. Kollektiivinen suru somessa: "lämmin osanottoni"- kommenttia riittää loputtomiin. Se tuottaa varmaan joillekin jotain helpotusta. Itse otan osaa ääritapauksissa. Jotenkin ei vaan mene jakeluuni kaikenmaailman sydänemojit ja yhteenliitetyt kädet.


Se siitä otsikon syntymästä.
Nyt metsätöistä kaupungille: Rakennustöitä ja muuta nähtyä. Kameran ulkoilutukselta eilen. Filmiä ja puhelinmen tallentamaa sieltä täältä, pintaa raapien.

 

Oikeustaloa rakennetaaan.





Oikeustalon rakennustyömaa toislta suunnalta katsottuna.



SKiB:n kulttuuritalotyömaan etenemistä pitää käydä seuraamassa. Tämä: 4.3.2024



Isokarhun "parlamentti".
Filmikuva 4.3.2024



Kauppahalli on edelleen auki, vaikkei siellä yhtä parturiliikettä lukuunottamatta ole enää muita "liikkeitä". Isolinnankadun puoleisen sisäänkäynnin ovella oli pahvilappu jossa läpikulun kielto. En kulkenut tällä kertaa. Tuskin enää kuljenkaan. Tai saattaahan mennä kävelykadu puolelta eikä lukea läpi, vaan palata samaa tietä takaisin.

 


Kuvaparia pari










----------

 

Mikonkatu / Antinkatu



 ------------------

 

Valtakadulla on Salama- tai salaman talona tunnettu, katutasoltaan mieestäni yksi Porin hienoimmista. Sen sisäpihalla on käytävänpätkä Isolinnankadulle. Tuo vitriinikin on sopinut aina silmääni: Akvaariokeskuksen sisustama.
Kadun toisella puolella ei ole enää "pornokauppaa". Se on muuttanut toisaalle Teippaukset ja mainoskylttti ovat vilä jäljellä. Sommittelin kuvan noin. Kirkon tornin huippu jää katulampun taa, muttaina siitä näkyy jos tarkkaan katsoo.
Kuva on viimeistelty, retusoitu.
Seuraavassa se miksi.



Kymmenestä kuvasta vain yhdessä oli skannauksessa jäänyt pöly tai joku karva, joka oli tietenkin juuri tuossa kohtaa. Olin pistänyt skannerin ja negat jo pois, kun tuo hyppäsi silmilleni. Skanaan hyvin harvoin mitään negaa uudelleen. Tuskin tässäkään tapauksessa. Putsasin kahdella eri ohjelmalla muutoin, ja lopuksi tuon sutun tuosta.
 

 


 Ei koiran  ***


Mustavalkoiset Kentmere pan 400 fimille Rolleiflexilla.
Värilliset puhelimella. Ohjelmat: Snapseed ja Photoshop

Aurinkoista viikonjatkoa


Porissa: 5.3.2024

 

..

 

8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...