Laiskurin päiväkirja: Menneiden talvien lumia ja rahapolitiikkaa

Alkuun tuollainen kuva, joka tuli kuvia selaillessani eteen. Tallensin vastaavaa kuvaparia koneelleni, mutta se on henkilökohtaisempi kuin tämä, joten olkoon siellä.
Mainostin aikoinaan tällä kuvalla tekemistäni, kaupallisessa mielessä. Se poiki silloin työskentelyä. Meni överiksikin, kun sain tehtäväkseni digitointia yhden julmetun määrän kuvia sisältävän homman muodossa. Olen sanonut etten enää tee niitä hommia, enkä näitäkään - kuvankäsittelyjä kaupallisessa mielessä tai muodossa.
Mutta päässä on hautunut ja välillä, nytkin pomppaa esiin ajatus, että voisin kulttuuritekona tehdä muutaman. Yksittäisen tai aivan pienen määrän mikä tarkoittaa alle kymmentä tai alle viittä kuvaa, jos oikein hyvä peruste sellaiseen ryhtymiseen tulee vastaan.

Varsinkin 60-luvun lopun, 70-luvun ja jotkut myöhemmätkin paperikuvat ovat menneet monella huonoon kuntoon: väreiltään kellastuneet. Mutta tärkeä kuva on "pelastettavissa". Palautettavissa suunnilleen siihen värikkyyteensä joka se on ollut uutena.
Tekoäly mahdollistaa nykyään paljon, mutta en tuossa ylläolevassa "tapauksessa" ole sellaista käyttänyt.
Kytössäni on ollut oma äly, ja kuvankäsittelyohjelma. Säädöt ja korjaukset on tehty silloin kun tekoälystä ei ole ollut julkisesti puhetta, tai sitä ei olla oltu vielä kaupallistettu.

Tämä ei ole mainos!
Mutta vihje siitä että voisin ottaa edellä kertomassani muodossa vastaan kuvankäsittelyä. Jos tarvetta tulee, niin esimerkiksi sähköpostilla saa minuun yhteyden.
Osoite johon voi ehdottaa: jorma [piste] lindqvist @ saunalahti [piste] fi
hakasuluissanuo, jottei tule roskapostia enempää kuin on tullut. Korvaatte sanat pisteilä, ja kirjoitatte osoitteen niin kuin kuuluukin, yhteen ja pienillä kirjaimilla.

Asiaan, aiheeseen

huomautus: Tajuan kyllä, että tapahtumat tuottavat verotuloja kaupungille, samoin elävöittäminen. Ja liikunnan edistäminen edistää terveyttä ja hyvinvointia. Mutta pränkkään silti. Kun olen välillä aika pränkkä.

Maaliskuu maata näyttää, karkauspäivä oli ja meni. Netti puolillaan hamekangasjuttuja, mutta kuinka sitten jos hamekankaan toivossa kosiva naisoletettu saa myöntävän vastauksen. Ei se mitään, seuraavaan on taas neljä vuotta.
Mutta maaliskuu saattaa olla kylmäkin kuukausi, lunta tulla ja jäätä vaikka kaupunki ilmoitti Liisantorin lustelujään hoitamisen päättyvän tähän päivään.

Viikko sitten oli uutisissa, kuinka paljon Suomen kymmenessä suurimmassa kaupungissa käytetäään rahaa lumen auraamisiin ja muuhun väylien talvihoitoon per kaupungin asukas. Tiekarhuilla höyläämiseen, kevyemmillä lumiauroilla auraamisiin, ja kevyttä liikennettä harjoittavien kulkemisen helpottamiseksi. Eli pyöräteiden liukkauden torjumiseen. Torjuahan sitä ei voi, kun homma on haastavaa ja uutta jäätä muodostuu harva se päivä hiekoituksen päälle, ja hiekoitussora painuu muutenkin jään sisään ja ja taas liukastellaan.
Pori on 10 suurimman kaupungin listalla viimeinen. Kymmenenneksi suurin kaupunki. Se on viimeisenä myös asukasta kohden käytettävän talvitienkunnossapidon rahamäärän osalta.
En hae uutista uudelleen esiin, enkä etsi kaupunkien asukasmääriä. MUistelen ulkoa ja heitän hatusta. Porissa siihen hommaan käytetään 16 (kuusitoista) euroa / asukas. Eniten rahaa käytetää Lahdessa, 65 euroa. Helsingissä 55. Turussa samaa luokkaa kuin Helsingissä. Törkeää!
Kaupungin, siis porin viskaalia joka osaa kertoa rahankäytöstä, mukaan kyse on rahasta. Niin tietenkin on!
On aivan turha vedota kaupunkien suuruuteen, asukasmääriin, pinta-aloihin tai katujen kilometrimääriin. Kyseessä on asukasmäärään ja käytettyyn rahamäärään suhteutettu rahamäärä joka tai jota käytetään kyseiseen tarkoitukseen. Helsingissä on melkein kymmenkertainen määrä asukkaita, Poriin verrattuna. Kymmenkertainen kilometrimäärä hoidettavana Poriin verrattuna, mutta ei sentään kymmenkertaista määrää tarkoitukseen käyettyä rahaa. Käytössä olevaa rahaa olisi sielläkin ehkä enemmän, mutta kaikkihan on suhteellista.
Teiden, katujen ja muiden kulkuväylien talvikunnon kurjuus on kestopuheenaihe. Autot hajoaa ja ihmiset kaatuilevat ja loukkaavat itsensä. Tulee kalliksi.

Ärsyttää lukea seuraavana päivänä kaupungin myöntämistä avustuksista sinne tänne. Etupäässä urheilulle, kun Porihan on Suomen liikuttavin kunta. Taas jonkun uutisen mukaan. Liikuttamisella tarkoittavat liikunnan edistämistä, ei liikutukseen asti yltävästä vitutuksen aiheuttamisesta. Hienoa että liikuttavat. Kukiin voi tykönään lukea mihin kaikkeen avustuksia on jaettu. Tasan eivät eurot mene, ja jotain pikkuyhdistyksen sivujaostoa varmasti ärsyttää saamansa satasen avustus, kun toinen - joku futsaaliporukka saa 20 000 euroa.
Ässät ja Jazz se Porijazz ei FC, saavat avustukset omana lukunaan, automaattisesti. Kaupunginorkest... sinfonietta saa apunsa, johon eräs vertasi kulttuuri-Anniksen saamaa apurahoitusta. MInäkin ihmettelen että lippuja myyvän ja valtionapuakin varmaankin saavaa korkeakulttuuria harjoittavaan touhuun annetaan enemmän tukea kuin nyt esimerk
kinä olleeseen Anniksen toimintaan.

Kukuväyliä tarvitsevat kaikki. Oli mersu tai ei. Nastat tai kitkat, auton alla tai kengissä. Nastakengät ovat pelastaneet minun tämän talveni kertakaikkiaan. Mutta se niistä.
Liikuntaa tarvitsevat myös useimmat. Jotkut haluavat liiikuntansa olevan laadukkaampaa kuin toiset. He ovat valmiit maksamaan siitä, tai nakkimukeistaan ja kaljasta jäähallissa erätauolla.
Pori jatsi on yhdistysmuotoinen, vai onko se osakeyhtiö. Ässä on tietääkseni yhdistys. Molemmilla esimerkeillä liikevaihtoa paljon. Voitosta en tiedä, kun tilinpäätösten esiin kaivaminen on melkein yhtä hankalaa kuin Kaupungin vastaavan. Markkinatalouden lainalaisuudet eivät koske näitä kaupungin kultamunia hautovia instituutioita. Ne putoavat aina jaloilleen, kun niiden toiminnasta vastaavia kermaperseitä on tarpeeksi asioita päättävissä elimissä. Sinfonietta jakaa ilmaislippuja heille. Ja isomäen hallin vippiaitioissa riittää tarjoilua.
Tienpito on eriluonteista. Jäät ja polanteet mätänevät kun kevätaurinko koittaa. Hiekoitussoran poistaminen on riesa sekin. Kurjuuden summa on vakio.

Tehkää johtopäätöksenne.