Oleks korttis ryypänny ?

Otsikon kysymyksen esitti vaivihkaa korvan "kuhauttaen" sukulaismiehelleni henkilö, joka oli tehnyt johtopäätöksen. Kun tämä sukulaismieheni oli seissyt linja-autopysäkillä odottamassa linja-autoa, mennäkseen tutkimukseen jossa tehtävä toimenpide ei sopinut autolla ajamiseen.
Kysymyksen esittäminen tapahtui kauan sitten, paikkakunnalla jossa linja-autolla liikkuvat olivat joko köyhiä, kortittomia tai korttinsa ryypänneitä. Yksi vaihtoehto saattoi olla vielä se että henkilö vastusti yksityisautoilua omassa tapauksessaan. Oli siis sen suhteen ideologinen. Heitä kutsuttiiin "viheriäisiksi".
Viheriäisyys viittasi vihreiden puolueeseen, joka oli silloin puolueena nuori. Sen kannattajia naureskeltiin, ja peräti jäseneksi liittyneitä pidettiin vähintään vähän höntteinä.

Minä en ole ryypännyt korttiani. Se on voimassa vuoteen 2035, vielä 11 vuotta ja 6 päivää.
Runsaan kuukauden kuluttua tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun luovuin autostani.
Päätös oli joidenkin mielestä varmasti yllättävä, kun olen ollut melkoinen autofriikki. Joku saattoi luulla että olen korttini ryypännyt. Sairastunut johonkin mikä on vienyt korttini. Viheriäiseksi heittäytymistä tuskin kukaan luukee tapahtuneen.
Auton hävitys on yksi mieltä helpottavimpia tekoja itselleni. Enkä ole ketään vaivannut liikkumistarpeillani. Siis pyytänyt kyytiä tai jotain. Tarjottu on, ja pari kertaa olen huolinut.

Linjuriautossa viime vuonna. Hyvin, hyvin harvoin kuvaa otan vaikka niinsanottu julkinen paikka onkin. En ota kuvaa tilenteessa jossa haluaisin kertoa kuinka tyhjä auto on. Tai tilanteessa jossa auto on tupaten täynnä.
Auto on välillä tyhjähkö, joskus taas tupaten täynnä. Ulkona sataa lunta, välillä taas paistaa. Talvella on pakkasta, kesällä hellettä. Joukkoliikenne on Porissa, varsinkin tietyillä reiteillä ja linjoilla suosittua. Niidenkin keskuudesssa jotka eivät ole korttinsa ryypänneitä. Köyhiäkin ja ajokelvottomia on kyydissä. Mutta meitäkin joilla olisi rahaa oman auton käyttämiseen ja jopa ylläpitämiseen, mutta ei halua.
 

 

 Yrjönkadulle

 

Tekstiviestipalstalla oli joku päivä tuollainen. Ja minä siitä sain ajatuksen mennä katsomaan että onko tilanne pahakin. Tunnen katuverkoston ja numeroinnin jostain syystä aika hyvin, kun on sitä tullut tallattua ja veivattua melkoisesti. Milloin minkäkin kuvansaannin tai elämyksen takia.
Hahmotin ilman googlekarttaa Yrjönkatu kuutosen vanhaksi postitaloksi, nykyiseksi Porin Leijonaksi. Torin nurkalla, valtakadun ja Yrjönkadun kulmassa.
Mutta onko niin kuin tuosssa viestissä päivittelee hän?

 

 

Google katunäkymästä, kuva vuodelta 2019. Suurennuslasikuvassa näkyy numero 6. Ennen talon remonttia ja muutosta Leijonaksi.

 

 

Nyt omalla kameralla (puhelimen). Samasta paikkaa. Numero on kadonnut, tai sitä ei ole palautettu tuohon porttikongiin, lamppuun.

 

Kuutonen on kadunnimiviitassa pienellä präntillä, jos autoilijan katsantokannalla katsoo. En ennen ole kiinnittänyt huomiota, tai huomannut kiinnittää tapaan jolla tuo tuossa ratkaistaan.
 

 

Tämä kuva suurenee klikkaamalla tai sormella osoittamalla, riippuen millä laiteella on blogiani tullut lukemaan.  Yrjönkadulla on taloissa numeroita. Rojohoppen nurkassa numero 8. Rojohoppe on osoitteessa Yrjönkatu 8.
Taksitolpalla on Aitotaksi- nimisen yhteenliittymän takseja. Ei Überia eikä muitakaan "villejä". Aitotaksin kuskit saavat olla rauhallisin mielin. Olivatpa renkejä tai isäntäväkeä.
Taksiautoilu on taitolaji. Asiakkaan näkökulmasta. Ei ole sama, mihin taksiin astuu. Onneksi en tarvitse taksia, ainakaan usein.   Olen oppinut lija-autoilun taktiikan. Menemään jos mahdollista sellaisella vuorolla jossa saan tilan kauppakärrylleni.

 

Latasin tämän päivityksen julki, mutta saman tien jäin ajattelemaan tuota autoasiaa erältä kantilta.

Moni tekeminen ja tapahtuma on ajateltu automaattisesti niin että osallistuvilla ja tekevillä on autot käytössäään. Kimppakyytiäkin tarjotaan vaihtoehdoksi ja mahdollisuudeksi, mutta jotenkin se jossain tapauksissa tuntuu jotenkin pitkin hampain tehdyltä.
Polkupyörä on minulle luonnollinen liikkumistapa sulan maan aikaan, joka on taas pian käsillä. Mutta jossain tapauksissa sen tai julkisten käyttäminen rajoittaa mahdollisuuksia tehdä joitakin asioita joissa tarvitaan kuljetuskapasiteettia tai saavutettavuutta. Järjestelykysymys, mutta omatoimisuus menee omassa mielessä sen verran edelle että luovutan.
Auton vuokraaminen houkuttelee ajoittain, mutta niin suurta todellista tarvetta ei ole vielä ilmennyt että toimeen alkaisi.

 

Porissa 9.3.2024

 

. . . . . .