Kevät koittaa keikkuen

Niin se tekee joka vuosi tähän aikaan vuodesta. Keikkuen tulla. Mainostelevision ja iltapäivälehtien sääkauhistelujen sijaan sen kuulee aamunkoitteessa ensimmäisinä joutsenten ääninä taivaalla. Ne tulevat taas. On siis kevät alkamassa.
Pakkia tulee, takatalvea maaliskuussa kauhistelevat. Maaliskuussa. Uusi lumi on vanhan surma, ja muita kansanviisauksia. Vettä täällä rannikolla sataa. Muoniossa lunta.

Ensimmäinen varovainen tapailu, kelin kokeilu pyörällä päätyi exceltiedostoon. Ja vuoden ensimmäisenä kelloon tallentuneena reittinä trakkeriin, pilveen johon saattaa laittaa kulkemisiaan.
12.3. oli tämän vuoden ensimmäinen, neljän kuukauden talvilevon jälkeen. Vuodet ovat erilaisia:
Vuosi sitten pyöräilykausi alkoi huhtikuun puolella, 3. päivä sitäkuuta. Silloin aloitus sai jatkoa. Miten tänä vuonna, näkee kun näkee. Maalis-huhtikuun vaihteen paikkeilla se on alkuun lähtenyt.

Mikä motivoi

Pääsin pyörällä paikkaan ja sen näkymään jota olen katsonut linja-autossa kulkiessani useamman kerran. Halusin siitä kuvan. Kävellen en viitsinyt lähteä, mutta keli salli pyörän laittamisen kulkuun ja pääsin ikuistamaan.

Filmille kuvaaminen on ollut minulle pian vuoden verran taas digiä mieluisampaa. Sitä lähdin tässäkin tapauksessa ensisijaisesti tekemään. Mutta meni pään seinään hakkaamiseksi, jota on tapahtunut kemikaalien ja menetelmien vuoksi liiankin kanssa.
Moni asia voi mennä pieleen, ja yksikin riittää. Tässä tapauksessa jälki oli tällaista, kun kehityskemia ei sopinut filmille. Tai filmi kemialle. Vakiintuneen prosessin sijaan käytin helppoa ja nopeaa tapaa, mutta se ei sopinut.
Heitin negat skannauksen jälkeen pois, mutta jätin jokusen kuvan talteen. Muistoksi.

 

Lähistöllä oli paikka jonka halusin samalla katsoa.  Paikkaa jonka tämänkään sijaintia en tarkemmin tässä esittele tai kerro. Digikuvaksikin, mutta rujo filmikuvakin talteen.

Tuulenvire kävi etelän suunnalta. Aution tai ainakin asumattoman talon harjalla olevan tuuliviirin nuoli osoittaa pohjoiseen.

Muuta

Vakuutin jälleen itselleni, että puhelimessa olevat valotusmittariohjelmat antavat vertailukelpoista tulosta, ja jätin valotusmittarin ostamatta.

En käyt tässä kahvilassa. Käyn toisessa. . Onneksi on valinnanvaraa.

Sopimattomat ja vanhentuneet kemiat pois, ja uutta tilalle. Suosin tuota tamperelaista kauppaa. Postikulut menevät, joten mukaan rulla filmiä. Ilmakuvausfilmistä leikattua Washia.
Kemia jauheena.

Viikon varrella oli sosiaalista tai oikeastaan epäsosoiaalista mediaa. Menin pistämään trollaavan kuvan, jonka suivaannuttamana tai sen kohtelun suivaannuttamana häivyin lähiö/ kaupunginosapuskaradioryhmästä.
Menetän ehkä jotain, mutta kyllä helpotti.

Tuollaisia venekuvia ei parane nykypäivänä mihinkään sosiaaliseen mediaan laittaa. Otan opiksi ja jatkan harkiten.

 

Porissa: 15.3.2024

 

-----