14.8.21

Strömssauksia ja ilkivaltaa


 


Palaan tähän julkaisussa jäljempänä. 


Strömssaus
- on uudissana genetiivistä strömssata. Ellette ole ennen kohdanneet sanaa, olette kuitenkin nähneet melko kuuluisan sanonnan: "ei mennyt niin kuin Strömsössä" Strömsö on suomenruotsalainen televisio-ohjelma jossa kaikki menee aina loistavasti, mikään ei mene vikaan. Tyypillistä. 
Kun sanotaan että "strömssasin sitä tai tätä", niin se tarkoittaa joko jonkun asian pilaamista tai asian kanssa töppäämistä tai mokaamista. Tähän voin ilkeästi mainita esimerkin: valokuvia strömssataan ennen kun laitetaan tykkäyksiä pyydystämään someen, ikävästi ilmaisten. 


Strömssasin menneen viikon aikana pari perusjuttua; hommaa joita jonkin verran harrastan. 




Kuva on tappiin photoshopattu. 
Lähdin "bongaamaan" satamaan saapuvaa Furuvik- nimistä laivaa, joka saapuikin aikataulussa. Mutta merisumu nousi paikalle pyöräillessäni hetkessä. Videon loppupuolella kaksi valokuvaa, joista jälkimäinen photoshopattu "tappiin". Tunnin kuluttua oli aivan kirkasta, mutta laiva meni alaskaan (sen niminen laituri sataman perukoilla), ja kuva jäi saamatta. 
Facebook-video (<-linkki sinne)



Satamaa ei sumussa näy, Merimestakin vain juuri ja juuri.  Sen torni on sumun peitossa. 



Aallonmurtajan juuressa, sumussa ottamani kuva pariskunnasta, viettämässä nättiä elokuista päivää Lontoonkallioilla.  Herra katsoo puhelintaan, rouva ehkä ristikkoa. 


Seuraavana päivänä samassa paikassa. En voinut olla ottamatta tätä toisintokuvaa. Pariskunta tarkkailee minua, mutta tuskin huomaa kameran suuntautumista heihin koska etäisyyttä oli, ja kamera pieni. 
Koska kyseessä on julkinen paikka, eivätkä kuvassa esiintyvät henkilöt joudu kuvan takia "huonoon valoon", rohkenin laittaa tämän kuvaparin esille. Harvemmin niin teen. 


Saaren toisella puolella sää oli kirkas. Sumun raja meni Eteläselällä, pengertien nostosillan paikkeilla. 
Kun en rahtilaivasta saanut kunnollista kuvaa aikaan, otin vastapainoksi kuvan Reposaareen saapuvasta purjeveneestä, isohkosta sellaisesta. 
Sen liikkeet löytyivät Luotsilaitoksen kartalta, ja Marine Traffic:sta. Sain inspiraation rekisteröityä Vessel Finder- nimiselle sivustolle, ja latasin sinne muutaman kuvan. Tämä oli ensimmäinen. 



Päivän merisumu meni menojaan, ja ilta oli kirkas. Luvassa oli Perseidien meteoriparven tai hiekkaahan se lähinnä on, maksimi esiintyminen yötaivaalla tähdenlentojen muodossa. Olen laiska yrittämään sellaisten kuvaamista mutta ajattelin että jospa nyt, kun yksi kameroistani kykenee videokuvauksessa 4K resoluutioon 60 kuvan sekuntivauhdilla. Sen tallenteesta saattaisi saada jotain aikaan. 
Pistin kameran "tälliin" ja odottamaan illan pimenemistä. 
Mutta ei mennyt niin kuin Strrömsöössä sekään. Nousi uusi merisumu, ja maisema katosi näkyvistä. Menin mukkumaan. 




Uusi päivä uusin aihein tai aikein - jatkoa strömssaukselle



Juna meni jo.
Edellisessä elämässäni tulin kuvanneeksi ja bonganneeksi jonkin moisen määrän vetureita ja joitakin junia. Reposaareen muutettuani se harrastaminen supistui melkein olemattomiin, kun täällä ei ole rautatieasemaa. Mutta Tahkoluodon satamaan kulkee Venäjältä hiilijunia, joita olen pari kertaa käynyt "bongailemassa". Kappelinsalmen sillalla kuvasin yhden, ja toisen aivan sataman porttien tuntumassa josta löysin mukavan paikan. 
Kuvaamani pari junaa ja yksi veturi olivat satamaan saapuvia. Tutkailin juliadata- nimiseltä sivustolta aikatauluja, ja ajttelin kuvaavani tyhjänä satamasta lähtevän hiilivaunujunan. 
Siispä menoksi, ja radan varteen odottamaan. Junan lähtöaika aikataulussa oli 13:16. Tutkailin aiempia, toteutuneita junia. En huomannut että monet olivat lähteneet etuajassa. Näin puusilmilläni vain myöhässä lähteneet, enkä mennyt etuajassa paikalle. Yleensä olen aina etuajassa joka paikassa. Tämä oli joku poikkeustila. 

En kovin kauaa sijoillani istunut ja odottanut, kun kurkkasin puhelimesta reaaliaikaista karttaa, josko juna näkyisi siinä. Niin se näkyi, menevän jossain Mäntyluodon erkanemisvaihteen hujakoilla kohti Poria. Se oli lähtenyt 20 minuuttia etuajassa aikataulusta jota olin tuijottanut. Ylläolevan kuvan aikaa parikymmentä minuuttia aiemmin.
Saapuvat junat ovat olleet aikataulussaan. Lähtevien kanssa on niin ja näin, kun rataosuudella ei ole oikeastaan muuta liikennettä hiiljunien lisäksi. 
Sainpa aurinkoa ja raitista ilmaa. 



Ilkivaltaan



Räpsöössäkin on paikkoja joihin tietynlaiset säästäväiset henkilöt hukkaavat huonekalujaan maisemaa piristämään. En ole niihin aiemmin törmännyt, mutta junabongausreissullani kohtasin ensimmäisen.



Tämän blogikirjoituksen aloituskuva on tästä paikasta. Siinä ystävällisesti pyydetään lopettamaan romun jemmaaminen 200 vuotta vanhaan kellariin, jonka sijaintia en tarkemmin kerro. 
Lappu on hävinnyt, mutta romut eivät. Lisääntyneetkään ne eivät ole. Tilanne on ennallaan. Romujen roudaamista ikävämpi ilmiö on kellarin rakenteiden hajottaminen. 



Takarannalla, linnakepuiston "parkkipaikalla" on mukava pöytäpenkki. Senkin kimppuun on jonkun herranlahjan pitänyt käydä. Pöydän päätyrakenteessa erottuu hämärästi "tagi", joiksi graffititaiteilijat nimittävät signeerauksiaan. Tuo "SAEY" esiintyy tosi monessa paikassa Reposaarella. Osin harmittomissakin, mutta ennenpitkää menee överiksi. 
Garaffitien ja tagien julkaiseminen on oikeastaan huono homma. Niiden tekijät hakevat nimenomaan julkisuutta töherryksilleen, ja intoutuvat entisestään niitä tekemään. 



Eikanpuiston telakkaluiskan rakenteisiin juuri ilmestynyt töherrys ei ole tagi eikä grafiitti, vaan pelkkää kusipää-jonnejen itseilmaisua. 



Esitetaulun taustan tekele on saattanut jäädä kesken, ja tekijälle tullut kiire häipyä. 





Reposfääri ja muuta pientä lopuksi



Tänään järjestettiin Reposfääri-tapahtuma: Musiikkia ja muuta, Satamapuistossa ja linnakepuistossa jonka äänet kantautuvat tätä kirjoittaessani. Vaikka tuuli on yltymässä ja meri kohisee taustalla. 
Kävin ulkoilemassa, ja poikkesin samalla paikan päälle. Genre, skene, tai mikälie musiikkilaji ei ole ominta aluettani, mutta voihan sitä silti...




Muuntajaa vasten oli pystytetty vieraskirja, johon sai jättää oman "taginsa". 



Kulttuurisauna oli lämpimänä, ja jääpalju vilvoittelua varten. Ohjelmassa kerrottiin paljussa esitettävän jäälausuntaa, ja viereisellä pienellä Seppo-lavalla oli halukkaille "open mic"
Kuva on kaappaus videolta, jota voi katsella seuraavassa ruudussa: 


Youtube-video jossa "sfäärejä" ja reposfääriä. Maisemia ja näkymiä.




Kuvasin horisontissa, 9 km etäisyydellä jalansijoiltani, laivan jota luulin LNG-tankkeriksi. Se oli ilmestynyt paikalle pari päivää aiemmin. Laiva osoittautui kuitenkin hiililaivaksi, jonka auki olevia lastiluukkuja luulin kaasutankeiksi. 



... ja siellä se on edelleen. Luukut suljettuina ja syytä onkin.
Marine Trafficista voi kurkkailla, nimellä Asali. 


Strömssaamieni juttujen vastapainoksi on tullut kuvailtua muuta. Videomuodossa ja YouTubeen. 
Tässä "hinaajien ääni" . . .



. . . ja tämä muuta kohinaa. Meren kohinaa. Suusmyrskyjä odotellessa. 



Tyrni kypsyy pari-kolme viikkoa aiemmin kuin vuosi sitten. 




Olihan tässä jo tarpeeksi, ja ylikin yhdelle kertaa. 
Palaan asioihin viikon kuluttua, ellei jotain ihmeellistä ilmene. 




Reposaaressa: 14.8.2021
____
___
__
_
-
.





()

8.8.21

Medianäkyvyydestä ja värintoistosta



 

Valitsin julkaisun kansikuvaksi ja aloituskuvaksi tämän pirtulinnaa esittävän kuvan helmikuulta. Kävin silloin katsomassa asuntoa, jossa nyt asun. En käynyt pirtulinnassa, mutta halusin siitä kuvan kun talo ol silloinkin "tapeetilla".
Ei pirtulinnasta pirtulinnana sen enempää kun Satakunnan Kansa, kaupungin ja maakunnan niinsanottu päämedia teki siitä tämän päiväisen lehteensä melko laajan ja mielenkiintoisenkin artikkelin. Nettisivullaan se on oikein modernilla tavalla esitelty, liukuvine kuvineen ja jouhevasti etenevällä kerronnalla, kun sivua rullaa alaspäin. 
Juttu aukeaa vain tilaajille, joten tilatkaa jos haluatte sen katsoa ja lukea, ellette ole jo tilaajia. Minulla oli tilaus jonkin aikaa jäissä, kun otin joskus nokkiini jostain lehden jutusta tai varmaankin jonkun kolumnistin aivopierusta, joita lehdessä riittää edelleen. Mutta olen oppinut ohittamaan tiettyjen wannabe-journalistien ja kesähessujen tekeleet, ja löytänyt sisältöä jonka haluan lukea ja maksaa siitä digitalisesti 17 euroa kuukaudessa. 

Mutta otin puheeksi Satakunnan Kansan, koska olen kiinnittänyt tässä kesän mittaan huomion siihen, ettei paskalehdeksi usein tituleeraamani aviisi ole tykännyt tehdä juttua ainoastakaan saaressa tapahtuneesta tapahtumasta.  On ollut hattupyöräilyä, lomarauhan julistusta, Reposaari-päiviä toritapahtumineen ja suviehtoineen. Samoin avoimia pihoja ja joitakin bänditapauksiakin. Mediahiljaisuus on ollut aika silmiinpistävää. Tuo pirtulinnajuttu oli ensimmäinen jonka nyt näin. Kuulemani mukaan torstaina, ehkä tulevan viikon torstaina lehdessä on juttu rantaparlamentin hienosti suorittamasta Kaupparannan / Reposaaren loiston (sellainen majakannäköinen rakennelma) kunnostuksesta ja maalaamisesta. Mene ja tiedä -ja lue, jos on tullakseen. 
Minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta pätkääkään vaikkei ikinä Räpsöön tapahtumista uutisoisi, mutta luulisi kyseistä mediaa kiinnostavan julkaista lukijoilleen ja tilaajilleen tapahtumista näinä koronapainotteisina aikoina. 



Volkkarikokoontuminen Siikarannassa - ja valokuvausteknistä huomiota


West Fest #17 -nimellä kutsuttu tapahtuma oli menneenä viikonloppuna Reposaaressa, Siikarannan leirintäalueella. Kyseessä Suomen Volkkariyhdistyksen kokoontuminen, järjestäjänä Porin jaosto. 
Kävin perjantaina pyöräilemässä leirintäalueella, kun auto- ja vaunukuntia virtasi alueelle. 
Hienoja autoja ja tyyliin sopivia asuntovaunujakin. Kuva Leican pokkarilla



Toinen kuva Siikarannasta -leican pokkarilla
Arvelin itsekseni, että tuosta "kelinistä" tulee melko varmaan viikonlopun "show stopper", ja kuvia tulee somessa näkyviin useita. Niin tapahtui. Se ojn hieno tyyliltään ja viimeistely on myös hieno. Oikea "junakeula", ylälamppua myöden. En ole netistä katsonut, kuuluuko tuo ylälamppu alkuperäisvarustukseen, mutta kuuluipa tai ei, niin hieno joka tapauskessa. 
Sää oli aivan oivallinen molempina päivinä; sekä perjantaina että lauantaina. Tänään oli aamulla sateista  ja illemmalla pilvistä mutta se tuskin tapahtumaa latisti, koska "päätöspäivä" kuluu enimmäkseen elpymisessä, leirin purkamisessa ja pään selviämisen odottelussa jotta pääsee kotimatkalle. 



Lauantaina kokoontuivat vanhalle Satamakentälle, kaupparantaan. Noin 80 autoa. 


Ajoivat Siikarannasta letkassa Merimestassa käyden Satamapuistoon. Otin ohiajavasta autopaljoudesta videon, ja laitoin YouTubeen.  Videoruutuun ilmestyy Youtubeen johtava "nappula", josta voi katsoa isompana. 



Videokuvaus oli debyyttiotos viime vikolla hommaamalleni pikkuruiselle kameralaitteelle, jonka aktivointikoukeroita manasin edellisessä postauksessani. Sain sen toimimaan, ja testaus sekä totutteluvaihe alkaa olla ohi ja pääsee itse asiaan. Pyörässäni on kuulapää kameroille, varsinkin tuollaisille pienille. En käyttänyt volkkarivideota kuvatessani kameran täyttä suorituskykyä, vaan laitoin laaduksi 1080:n joka on mukavampaa editoida ja toistuu varmemmin vähän vanhemmissakin toistolaitteissa. Kovaa huutoa oleva 4K-video, johon tuokin pystyy hyvin, voi pätkiä pahastikin vanhemmissa tietokoneissa ja muissa laitteissa joilla videoita katsellaan. 



Palasin jo Siikarannassa kuvaamani hienon "junakeulan" äärelle. Otin pikkukameralla lähikuvan, sen tuulilasista joka on mallia kaksiosainen ja avattava. Tuuletus toimii. 


Sitten menin vähän kauemmas ja otin kuvan toisella kamera-objektiiviyhdistelmällä, jonka olin valinnut mukaani pikkukameran lisäksi. Mietin jokusen tovin minkä ottaisin mukaani, ja päädyin retroon laitteeseen nykymittapuun ja kameratrendien mukaan. Riskeerasin ehkä vähän, mutta päädyin kuitenkin ihan onnistuneeseen valintaan. Raahasin mukaani yli kaksikiloisen "mörssärin": melkein 15 vuotta vanhan rungon ja samanikäisen objektiivin, joilla on rajoitteensa ja kommervenkkinsä, mutta sävyala ja värisyvyys aivan omanlaisensa, verrattuna tämän päivän pikselihirviöihin ja peilittömiin "sonyihin". 



Vaikka itse sanonkin, tässä kuvassa välittyy tunnelma melkoisen hyvin. Retrolla kuvattu. 


Tämä puolestaan napattu pikkukameralla. Pääosassa rajaus ja sommitelma. Pikkukameran 64 megapikseliä "vastaan" retron 13. Reuna-alue-epäterävyyttä ei tarvitse kuvaustilanteessa huomioida niin kuin vanhalla kameralla jonka linssi on tunnettu reuna-alueidensa pehmeydestä. 




Kolme kuvaa, jotka otin "mörssärillä",  samalla kun pikkukamera tallensi videota ohiajavista autoista:








Objektiivin rajoitteet huomioiden ja jopa niitä hyväksikäyttäen, syntyi kuvia joiden luonne sävyalaltaan ja syvyystoistoltaan ovat silmääni sopivia. Kukin hakee haluamaansa lopputulosta. Tämä tai nämä ovat omaa hakemaani. 




Loppuksi muutama kuva ilman kuvatekstejä, koska eivät niitä kaipaa


























Reposaaressa, elokuisen illan jo pimetesä
8.8.2021
____
___
__
_
-
.




()

1.8.21

Reposaaripäivät ja heinäkuun loppu


Heinäkuun vaihtuessa elokuuksi, Reposaarella vietettiin Reposaari-päiviä. Satamapuistossa oli lauantaina, siis eilen: toritapahtuma ja monenlaista nähtävää, kuultavaakin. Olikohan 2017, kun julkaisin blogissani kirjoituksen kuvineen samasta tapahtumasta silloin. 
Kuten silloin, kuuntelin ja katselin nytkin Reposaaren työväen soittokunnan musisointia. 
Otin kännykällä äänitallennetta, jonka upotin kolmen kuvan diasarjaan ja pistin YouTubeen. 
Sitä voi katsella ja kuunnella tästä (<--linkki). 










Tapahtumassa oli näytillä myös Reposaaren VPK:n, Satakunan pelastuslaitoksen, ja Meripelastusseuran kalustoa. Paloautoja ja muuta sellaista. 


Paloveneeksi kutsuttu Jenny. oli tullut Vaakunaviikin venevajastaan näyttäytymään. 


Samalla oli tilaisuus pestä pölyt pois. Hiukan myöhemmin vetivät letkun paloautosta, ja ruiskuttelivat kannenkin puhtaaksi. 



Hiukan sivuraiteelle Reposaaripäivästä: Palovene-Jennyn "talli" vaakunaviikissä. Kuva joskus alkukesällä.


 Ja vielä enemmän sivuun, aiheeseen jota aika harvoin noteeraan kuvaksi asti kun en minään kyttääjänä itseäni pidä, mutta tuo parkkeeraus edustaa niin välinpitämätöntä kusipäisyyttä etten jättänyt huomiotta. Auto on parkissa noin 5 metriä merkistä. Vähän aiemmin sen edessä oli kaksi autoa lisää ja prätkä. Kauempana näkyvässä tolpassa on kyltti jossa lukee
"Paloveneen lastausalue - pysäköinti kielletty". Kuva 25.7.2021



Rantamo ei mahtunut vaijerin alta paikalliseen "kolera-altaaseen", vaan joutui perääntymään ja asettumaan ulkolaituriin. 








Luotsikutterikin oli tullut Kallosta näyttäytymään. Harmi kun ei ollut miehistöä paikalla. Olisin saattanut rohjeta pyytämään sisäänpääsyä. 

Reposaaripäivät alkoivat perjantaina, kolmella valokuvanäyttelyllä ja parilla muulla näyttelyllä, joihin pääsi tutustumaan kaikkina kolmena päivänä. 
Lauantaina oli tämä toritapahtuma, jossa olin kamerani kanssa.  Sen jälkeen suuntasin kulkuni myöhemmin valokuvanäyttelyihin puukoululle ja Reposaaritaloon jossa oli myös paarlastikivinäyttely. 
Niissä käydessäni keskityin katsomiseen ja jätin kameran kotiin. Olikin mukavaa nähtävää.
Iltatapahtuman: Suviehtoon Reposaaressa, sekä tämän päiväisen Avoimet pihat- tapahtuman jätin kokematta. Minulla ei ollut mitään antipatiaa tai diskriminaatiota niitäkään kohtaan, mutta olen edelleen sen verran sosiaalisesti rajoittunut aika-ajoin, etten vaan jaksnut motivoitua. 
Säätiedotukset ennustivat ensin sadetta lauantaille, mikä peruuntui. Vielä synkempää ennustivat tälle "avoimien pihojen" päivälle, joka sekin ennuste meni päin prinkkalaa. Kaikenkaikkiaan voin nyt neljän kuukauden tuottaman kokemuksen perusteella todeta, etteivät ennusteet koske Reposaarta olikeastaan lainkaan. Parempi seurata vain tiedotuksia merenkulkijoille ja merisäätä. 




Kameramurinaa - lopuksi



Olen viikon verran tai toisenkin, kahlannut verkkokauppojen - erityisesti Elisan puhelinvalikoimia ja -tarjouksia. Kun on ollut sellainen tunne että paremmalla kameralla varustettu puhelin olisi paikallaan. Nykyisen puhelimeni kamera on ihan "jees", mutta jotain olen tuntenut olevani vailla. 
Perjantaina koin ahaa-elämyksen. Inhoan oikeastaan puhelinta, mutta sen sovellukset ovat minulle tärkeitä. Vastaan tuli ihmelaite: Dji:n pocket 2- gimbaalikamera. Hyvin pienikokoinen kapula, jossa on oma pienenpieni näyttö, kosketussellainen. Sen nokassa kamera joka keikkuu kolmen akselin varassa ja kääntyilee joka puolelle, ja tarvittaessa pitää hollinsa kohdallaan, vaikka käyttäjä kääntyilisi sinne tänne.
Speksit olivat lupaavat, ja pistin tilaukseen. En latele sen ominaisuuksia enempää; kiinnostuneet löytävät ne kyllä halutessaan, ja kuva on etusijalla. 

Posti toimi erinomaisella ketteryydellä, ja puhelimeni sanoi jo lauantaina -tilaustani seuraavana päivänä, että kamera on noudettavissa postitoimipaikasta jonka virkaa täällä lokeropostin lisäksi tekee Rantakioski. Riensi siis isnne, noutamaan pakettia. Käyntini oli samalla ensimmäinen kyseisessä kioskissa. Homma hoitui sujuvasti, ison "turistijoukon" seassa, joka keskittyi ostamaan kioskista ... viinaa. Siis shottia jan sen sellaista virvoiketta. Reposaaren rantakioski on monipuolinen. Saattaen olla Suomen pienin postipalveluja tarjoava paikka, jolla on A-oikeudet. 



Postista kotiin, paketti auki ja ihmettelemään. Kamera on kuvassa tietokoeen hiiren vieressä, kuljetuskotelossaan. 
Sen keskosassa "sojottaa" usb-c tyyppiä oleva liitin, jollla sen voi kytkeä puhelimeen ja ohjata toimintoja silläkin. Mokoma ei minua kiinnosta, kun oma tarpeeni on ennenmuuta "stand alone", eli ilman puhelinta käytettävä laite. Sekin tulee onnistumaan. Mutta jätin tuon liittimen kiinni kameraan, koska tulen tarvitsemaan sitä parin päivän kuluttua: 




Koska: joku kiinan valopää on keksinyt, että tällaiset laitteet (tuttua droneista) pitää aktivoida, jotta niitä voi käyttää. Vehje antoi käynnistää itsensä 5 kertaa, ja vähän tutustua valikkoihin sun muuhun toimintaan. Sen jälkeen sen ruudulle ilmestyi tuo ilmoitus, ettei se ole kativoitu ja pitää liittää puhelimeen ja aktivoida Dji Mimo- nimisellä kännykkäsovelluksella. 
No sen sovelluksen oli jo etukäteen asentanut puhelimeen, ja pöyhinyt toimintaansa pintapuolisesti. 
Mutta: puhelimeni on sen verran ajasta jäljessä, ei nyt aivan jeesuksenvanha mutta kuitenkin. Siinä on micro-usb niminen liitin, johon piuhat; lataus yms laitetaan. Mutta tämän kiinanihmeen (valmistusmaa kiina, designed: reg. us. pat off.) liitinpä onmin mallia usb-c, jolllainen on nykyään myytävissä puhelimissa itsestäänselvyys.  Ei tule mittään!

Mutta kameran mukana tuli lighting-liitinkin, apple iphonekäyttäjille. Pistin sen sillä kiinni tablettiini joka on merkkiä Apple. Virta kameraan ja vot: tabletti heräsi, yhdisti appStoreen ja pyysi lataamaan sieltä tablettiin Mimon. Painoin että siitä vaan. Ja tuli herjaus: Tablettini on aataminaikainen, ei-katu-uskottava romu jonka käyttöjärjestelmä ei tue kyseistä Mimoa. Eikä tabletin prosessorimalli enää tue käyytöjärjestelmää joka ....  ja niin edelleen. 
Kohtasin jälleen päivityshelvetin jota olen kironnut ennenkin. Lauite ja softavalmistajat ovat keskenään sopineet salajuonen, jolla saadaan ihmiset hommaamaan uudet koneet, puhelimet ja muut mobiilivehkeet, kun on pakko. Ellei hommaa, siis päivitä rautaa viimeiseen hottihuutoon, niin joutuu olemaan ilman muunmuassa tällaista edistyksellistä laitetta. Tai siitä tulee verkonpaino. 

Miten edetä?
Laitoin kympin lisää "pottiin", ja tilauksen verkkokauppaan (.com). Adapteri jolla usb-c saadaan liittymään micro-usb liittimeen. Pikkusorman kokoinen "palikka", tuon kameran liittimen ja puhelimen väliin. Jos piilakson teknokraatit suovat, kamera aktivoituu arviolta tulevan tiistain iltahetkinä. Jos myös posti toimii yhtä hyvin kun kameran kohdalla. Nyt se pieni paketti tulee kaupan lokeropostiin. 
Toinen vaihtoehto ja keino on tai olisi aktivoida kamera jonkun kaverin tai tutun puhelimella, joka on mallia modernimpi kuin omani ja omaa tarvittavan c-mallin usb:n. Siis lataustöpselin - eikun pistorasian. 
Mutta pistin palikan tilauskeen, kun voi sillä olla jossain tilanteessa jotain lisäarvoakin. Voi vaikka innostua ohjaamaan tuota kameraa kännykän ohjelmalla ja näytöllä. Joskin hain ja löysin etsimäni; kameran jonka voi ottaa mukaan mihin vaan, ja jättää puhelimen kotiin.Tai ainakin laukun alimpaan lokeronpohjaan. 

Lopetan lähetykseni tällä kertaa tähän. 


Reposaaressa: 1.8.2021
____
___
__
_
-
.



()

8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...