Laiskurin päiväkirja: Strömssauksia ja ilkivaltaa

Palaan tähän julkaisussa jäljempänä.

Strömssaus
- on uudissana genetiivistä strömssata. Ellette ole ennen kohdanneet sanaa, olette kuitenkin nähneet melko kuuluisan sanonnan: "ei mennyt niin kuin Strömsössä" Strömsö on suomenruotsalainen televisio-ohjelma jossa kaikki menee aina loistavasti, mikään ei mene vikaan. Tyypillistä.
Kun sanotaan että "strömssasin sitä tai tätä", niin se tarkoittaa joko jonkun asian pilaamista tai asian kanssa töppäämistä tai mokaamista. Tähän voin ilkeästi mainita esimerkin: valokuvia strömssataan ennen kun laitetaan tykkäyksiä pyydystämään someen, ikävästi ilmaisten.

Strömssasin menneen viikon aikana pari perusjuttua; hommaa joita jonkin verran harrastan.

Kuva on tappiin photoshopattu.
Lähdin "bongaamaan" satamaan saapuvaa Furuvik- nimistä laivaa, joka saapuikin aikataulussa. Mutta merisumu nousi paikalle pyöräillessäni hetkessä. Videon loppupuolella kaksi valokuvaa, joista jälkimäinen photoshopattu "tappiin". Tunnin kuluttua oli aivan kirkasta, mutta laiva meni alaskaan (sen niminen laituri sataman perukoilla), ja kuva jäi saamatta. Facebook-video (<-linkki sinne)

Satamaa ei sumussa näy, Merimestakin vain juuri ja juuri. Sen torni on sumun peitossa.

Aallonmurtajan juuressa, sumussa ottamani kuva pariskunnasta, viettämässä nättiä elokuista päivää Lontoonkallioilla. Herra katsoo puhelintaan, rouva ehkä ristikkoa.

Seuraavana päivänä samassa paikassa. En voinut olla ottamatta tätä toisintokuvaa. Pariskunta tarkkailee minua, mutta tuskin huomaa kameran suuntautumista heihin koska etäisyyttä oli, ja kamera pieni.
Koska kyseessä on julkinen paikka, eivätkä kuvassa esiintyvät henkilöt joudu kuvan takia "huonoon valoon", rohkenin laittaa tämän kuvaparin esille. Harvemmin niin teen.

Saaren toisella puolella sää oli kirkas. Sumun raja meni Eteläselällä, pengertien nostosillan paikkeilla.
Kun en rahtilaivasta saanut kunnollista kuvaa aikaan, otin vastapainoksi kuvan Reposaareen saapuvasta purjeveneestä, isohkosta sellaisesta.
Sen liikkeet löytyivät Luotsilaitoksen kartalta, ja Marine Traffic:sta. Sain inspiraation rekisteröityä Vessel Finder- nimiselle sivustolle, ja latasin sinne muutaman kuvan. Tämä oli ensimmäinen.

Päivän merisumu meni menojaan, ja ilta oli kirkas. Luvassa oli Perseidien meteoriparven tai hiekkaahan se lähinnä on, maksimi esiintyminen yötaivaalla tähdenlentojen muodossa. Olen laiska yrittämään sellaisten kuvaamista mutta ajattelin että jospa nyt, kun yksi kameroistani kykenee videokuvauksessa 4K resoluutioon 60 kuvan sekuntivauhdilla. Sen tallenteesta saattaisi saada jotain aikaan.
Pistin kameran "tälliin" ja odottamaan illan pimenemistä.
Mutta ei mennyt niin kuin Strrömsöössä sekään. Nousi uusi merisumu, ja maisema katosi näkyvistä. Menin mukkumaan.

Uusi päivä uusin aihein tai aikein - jatkoa strömssaukselle

Juna meni jo.
Edellisessä elämässäni tulin kuvanneeksi ja bonganneeksi jonkin moisen määrän vetureita ja joitakin junia. Reposaareen muutettuani se harrastaminen supistui melkein olemattomiin, kun täällä ei ole rautatieasemaa. Mutta Tahkoluodon satamaan kulkee Venäjältä hiilijunia, joita olen pari kertaa käynyt "bongailemassa". Kappelinsalmen sillalla kuvasin yhden, ja toisen aivan sataman porttien tuntumassa josta löysin mukavan paikan.
Kuvaamani pari junaa ja yksi veturi olivat satamaan saapuvia. Tutkailin juliadata- nimiseltä sivustolta aikatauluja, ja ajttelin kuvaavani tyhjänä satamasta lähtevän hiilivaunujunan.
Siispä menoksi, ja radan varteen odottamaan. Junan lähtöaika aikataulussa oli 13:16. Tutkailin aiempia, toteutuneita junia. En huomannut että monet olivat lähteneet etuajassa. Näin puusilmilläni vain myöhässä lähteneet, enkä mennyt etuajassa paikalle. Yleensä olen aina etuajassa joka paikassa. Tämä oli joku poikkeustila.

En kovin kauaa sijoillani istunut ja odottanut, kun kurkkasin puhelimesta reaaliaikaista karttaa, josko juna näkyisi siinä. Niin se näkyi, menevän jossain Mäntyluodon erkanemisvaihteen hujakoilla kohti Poria. Se oli lähtenyt 20 minuuttia etuajassa aikataulusta jota olin tuijottanut. Ylläolevan kuvan aikaa parikymmentä minuuttia aiemmin.
Saapuvat junat ovat olleet aikataulussaan. Lähtevien kanssa on niin ja näin, kun rataosuudella ei ole oikeastaan muuta liikennettä hiiljunien lisäksi.
Sainpa aurinkoa ja raitista ilmaa.

Ilkivaltaan

Räpsöössäkin on paikkoja joihin tietynlaiset säästäväiset henkilöt hukkaavat huonekalujaan maisemaa piristämään. En ole niihin aiemmin törmännyt, mutta junabongausreissullani kohtasin ensimmäisen.

Tämän blogikirjoituksen aloituskuva on tästä paikasta. Siinä ystävällisesti pyydetään lopettamaan romun jemmaaminen 200 vuotta vanhaan kellariin, jonka sijaintia en tarkemmin kerro.
Lappu on hävinnyt, mutta romut eivät. Lisääntyneetkään ne eivät ole. Tilanne on ennallaan. Romujen roudaamista ikävämpi ilmiö on kellarin rakenteiden hajottaminen.

Takarannalla, linnakepuiston "parkkipaikalla" on mukava pöytäpenkki. Senkin kimppuun on jonkun herranlahjan pitänyt käydä. Pöydän päätyrakenteessa erottuu hämärästi "tagi", joiksi graffititaiteilijat nimittävät signeerauksiaan. Tuo "SAEY" esiintyy tosi monessa paikassa Reposaarella. Osin harmittomissakin, mutta ennenpitkää menee överiksi.
Garaffitien ja tagien julkaiseminen on oikeastaan huono homma. Niiden tekijät hakevat nimenomaan julkisuutta töherryksilleen, ja intoutuvat entisestään niitä tekemään.

Eikanpuiston telakkaluiskan rakenteisiin juuri ilmestynyt töherrys ei ole tagi eikä grafiitti, vaan pelkkää kusipää-jonnejen itseilmaisua.

Esitetaulun taustan tekele on saattanut jäädä kesken, ja tekijälle tullut kiire häipyä.

Reposfääri ja muuta pientä lopuksi

Tänään järjestettiin Reposfääri-tapahtuma: Musiikkia ja muuta, Satamapuistossa ja linnakepuistossa jonka äänet kantautuvat tätä kirjoittaessani. Vaikka tuuli on yltymässä ja meri kohisee taustalla.
Kävin ulkoilemassa, ja poikkesin samalla paikan päälle. Genre, skene, tai mikälie musiikkilaji ei ole ominta aluettani, mutta voihan sitä silti...

Muuntajaa vasten oli pystytetty vieraskirja, johon sai jättää oman "taginsa".

Kulttuurisauna oli lämpimänä, ja jääpalju vilvoittelua varten. Ohjelmassa kerrottiin paljussa esitettävän jäälausuntaa, ja viereisellä pienellä Seppo-lavalla oli halukkaille "open mic"
Kuva on kaappaus videolta, jota voi katsella seuraavassa ruudussa:

Youtube-video jossa "sfäärejä" ja reposfääriä. Maisemia ja näkymiä.

Kuvasin horisontissa, 9 km etäisyydellä jalansijoiltani, laivan jota luulin LNG-tankkeriksi. Se oli ilmestynyt paikalle pari päivää aiemmin. Laiva osoittautui kuitenkin hiililaivaksi, jonka auki olevia lastiluukkuja luulin kaasutankeiksi.