Laiskurin päiväkirja: Medianäkyvyydestä ja värintoistosta

Valitsin julkaisun kansikuvaksi ja aloituskuvaksi tämän pirtulinnaa esittävän kuvan helmikuulta. Kävin silloin katsomassa asuntoa, jossa nyt asun. En käynyt pirtulinnassa, mutta halusin siitä kuvan kun talo ol silloinkin "tapeetilla".
Ei pirtulinnasta pirtulinnana sen enempää kun Satakunnan Kansa, kaupungin ja maakunnan niinsanottu päämedia teki siitä tämän päiväisen lehteensä melko laajan ja mielenkiintoisenkin artikkelin. Nettisivullaan se on oikein modernilla tavalla esitelty, liukuvine kuvineen ja jouhevasti etenevällä kerronnalla, kun sivua rullaa alaspäin.
Juttu aukeaa vain tilaajille, joten tilatkaa jos haluatte sen katsoa ja lukea, ellette ole jo tilaajia. Minulla oli tilaus jonkin aikaa jäissä, kun otin joskus nokkiini jostain lehden jutusta tai varmaankin jonkun kolumnistin aivopierusta, joita lehdessä riittää edelleen. Mutta olen oppinut ohittamaan tiettyjen wannabe-journalistien ja kesähessujen tekeleet, ja löytänyt sisältöä jonka haluan lukea ja maksaa siitä digitalisesti 17 euroa kuukaudessa.

Mutta otin puheeksi Satakunnan Kansan, koska olen kiinnittänyt tässä kesän mittaan huomion siihen, ettei paskalehdeksi usein tituleeraamani aviisi ole tykännyt tehdä juttua ainoastakaan saaressa tapahtuneesta tapahtumasta. On ollut hattupyöräilyä, lomarauhan julistusta, Reposaari-päiviä toritapahtumineen ja suviehtoineen. Samoin avoimia pihoja ja joitakin bänditapauksiakin. Mediahiljaisuus on ollut aika silmiinpistävää. Tuo pirtulinnajuttu oli ensimmäinen jonka nyt näin. Kuulemani mukaan torstaina, ehkä tulevan viikon torstaina lehdessä on juttu rantaparlamentin hienosti suorittamasta Kaupparannan / Reposaaren loiston (sellainen majakannäköinen rakennelma) kunnostuksesta ja maalaamisesta. Mene ja tiedä -ja lue, jos on tullakseen.
Minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta pätkääkään vaikkei ikinä Räpsöön tapahtumista uutisoisi, mutta luulisi kyseistä mediaa kiinnostavan julkaista lukijoilleen ja tilaajilleen tapahtumista näinä koronapainotteisina aikoina.

Volkkarikokoontuminen Siikarannassa - ja valokuvausteknistä huomiota

West Fest #17 -nimellä kutsuttu tapahtuma oli menneenä viikonloppuna Reposaaressa, Siikarannan leirintäalueella. Kyseessä Suomen Volkkariyhdistyksen kokoontuminen, järjestäjänä Porin jaosto.
Kävin perjantaina pyöräilemässä leirintäalueella, kun auto- ja vaunukuntia virtasi alueelle.
Hienoja autoja ja tyyliin sopivia asuntovaunujakin. Kuva Leican pokkarilla.

Toinen kuva Siikarannasta -leican pokkarilla.
Arvelin itsekseni, että tuosta "kelinistä" tulee melko varmaan viikonlopun "show stopper", ja kuvia tulee somessa näkyviin useita. Niin tapahtui. Se ojn hieno tyyliltään ja viimeistely on myös hieno. Oikea "junakeula", ylälamppua myöden. En ole netistä katsonut, kuuluuko tuo ylälamppu alkuperäisvarustukseen, mutta kuuluipa tai ei, niin hieno joka tapauskessa.
Sää oli aivan oivallinen molempina päivinä; sekä perjantaina että lauantaina. Tänään oli aamulla sateista ja illemmalla pilvistä mutta se tuskin tapahtumaa latisti, koska "päätöspäivä" kuluu enimmäkseen elpymisessä, leirin purkamisessa ja pään selviämisen odottelussa jotta pääsee kotimatkalle.

Lauantaina kokoontuivat vanhalle Satamakentälle, kaupparantaan. Noin 80 autoa.

Ajoivat Siikarannasta letkassa Merimestassa käyden Satamapuistoon. Otin ohiajavasta autopaljoudesta videon, ja laitoin YouTubeen. Videoruutuun ilmestyy Youtubeen johtava "nappula", josta voi katsoa isompana.

Videokuvaus oli debyyttiotos viime vikolla hommaamalleni pikkuruiselle kameralaitteelle, jonka aktivointikoukeroita manasin edellisessä postauksessani. Sain sen toimimaan, ja testaus sekä totutteluvaihe alkaa olla ohi ja pääsee itse asiaan. Pyörässäni on kuulapää kameroille, varsinkin tuollaisille pienille. En käyttänyt volkkarivideota kuvatessani kameran täyttä suorituskykyä, vaan laitoin laaduksi 1080:n joka on mukavampaa editoida ja toistuu varmemmin vähän vanhemmissakin toistolaitteissa. Kovaa huutoa oleva 4K-video, johon tuokin pystyy hyvin, voi pätkiä pahastikin vanhemmissa tietokoneissa ja muissa laitteissa joilla videoita katsellaan.

Palasin jo Siikarannassa kuvaamani hienon "junakeulan" äärelle. Otin pikkukameralla lähikuvan, sen tuulilasista joka on mallia kaksiosainen ja avattava. Tuuletus toimii.

Sitten menin vähän kauemmas ja otin kuvan toisella kamera-objektiiviyhdistelmällä, jonka olin valinnut mukaani pikkukameran lisäksi. Mietin jokusen tovin minkä ottaisin mukaani, ja päädyin retroon laitteeseen nykymittapuun ja kameratrendien mukaan. Riskeerasin ehkä vähän, mutta päädyin kuitenkin ihan onnistuneeseen valintaan. Raahasin mukaani yli kaksikiloisen "mörssärin": melkein 15 vuotta vanhan rungon ja samanikäisen objektiivin, joilla on rajoitteensa ja kommervenkkinsä, mutta sävyala ja värisyvyys aivan omanlaisensa, verrattuna tämän päivän pikselihirviöihin ja peilittömiin "sonyihin".

Vaikka itse sanonkin, tässä kuvassa välittyy tunnelma melkoisen hyvin. Retrolla kuvattu.

Tämä puolestaan napattu pikkukameralla. Pääosassa rajaus ja sommitelma. Pikkukameran 64 megapikseliä "vastaan" retron 13. Reuna-alue-epäterävyyttä ei tarvitse kuvaustilanteessa huomioida niin kuin vanhalla kameralla jonka linssi on tunnettu reuna-alueidensa pehmeydestä.

Kolme kuvaa, jotka otin "mörssärillä", samalla kun pikkukamera tallensi videota ohiajavista autoista:

Objektiivin rajoitteet huomioiden ja jopa niitä hyväksikäyttäen, syntyi kuvia joiden luonne sävyalaltaan ja syvyystoistoltaan ovat silmääni sopivia. Kukin hakee haluamaansa lopputulosta. Tämä tai nämä ovat omaa hakemaani.