Förskottivappua ja vapun toivotusta

Förskottivappua vietetään tavallisesti vappua edeltävänä tai sitä edeltävänä viikonloppuna. Kun ei jostain syystä voida tai haluta viettäää vappua vappuna. Tai muuten vaan halutaan juhlia jo etukäteen, kun ei malteta odottaa varsinaista.

Koska on tapana toivottaa vappua; gladaa vappenia tai miten kukin, toivotan sitä minäkin kaikille lukijoilleni ja katsojilleni, ellette jaksa lukea. Lievää förskottia, kun on vapun aatonaatonaatto. 
Normaalisti kirjoittaisin ja laittaisin esille blogijulkaisuni perjantaiseen tapaan. Mutta tällä kertaa jo torstaina, kun olen huomenna poissa tietokoneen ääreltä. 
Lähden linja-autoilemaan, viettämään muunmuassa vappua, palatakseni sitten kun palaan. Tietääkseni sunnuntai-iltapuolella, kun varsinainen Vapun päivä alkaa olla menneisyyttä. Menen puhelimen, netin, somen ja melkein kaiken muunkin ulottumattomiin. 
Edellisen kerran olen poistunut saaresta viime syyskuussa. Ei ole ollut "asiaa". Mutta nyt on. 

Edellisen postaukseni jälkeen ei ole tapahtunut ihmeenpiä. Yhtä ihmettä lukuunottamatta. 
Olen ollut ulkoilun suhteen laiska. Sääkin on ollut vähän oikukas, kylmä ainakin. Muutama kuva on silti tämänkin viikon kuluessa jäänyt jemmaan.  Niitä tässä vain pari.

Otin itsestäni selfien (kenestä sitten, jos se on selfie). Tietokoneen webbikameralla. Sen se on laatuinenkin, ja värillisenä aivan kuraa. Puhun tuossa puhelimelle, joka on kiinnitettynä tee-se-itse telineeseen jolla on muutakin käyttötarkoitusta kuin tuo. Kuuntelen puhelinta suljetuilla kuulokkeilla, kuullakseni kaiken haluamani ja enemmänkin; kaiken. 

Kuva oli alunperin peilikuva, mutta käänsin sen horisontaalisesti näkymäksi jollaisena tietokoneen kamera minut äärellään näki. T-paidan tekstikin on oikein päin. Uncategorized. Olen määrittelemätön, minulla saattaa olla määrittämätön joku. 

Olen aina inhonnut jonkin verran puhelinta, mutta myös siedättynyt mokoman suhteen.  Inhoan myös puhelimella kirjoittamista, koska olen kömpelö ja näppäimistöön tottunut ja juuttunut. 
Mutta asiaan on lääke. Nykypuhelimet ovat niin älykkäitä että ulkoisen näppiksen kytkeminen menee ihan plug and paly, kun on sopiva adapteri eli sovite. Sitten kirjoittaminen sujuu kuin vettä vaan. Kuvaan eksyi pari stressileluksi kutsuttua esinettä. 

Junnilan lammen jäät ovat lähteneet. Kuvassa lähdössä. Nuotiopaikkakin, mutta älkää laittako tätä tietoa mihinkään onnellisen porin naamakirjaryhmään. Itselleni on syntynyt hiljalleen antipatia mokomia ryhmiä kohtaan, enkä enää viitsi niihin paljoa mitään laittaa. 

Kevään ensimmäinen vene Marina Merilokin vierasvenelaiturissa. Hieno sellainen. 

Voikukkaa lämpimällä sokkelin juurella. 

Tuijotettuani muutaman kerran tupakastavieroitus-nikotiinispraypulloja kaupan hyllyssä, päädyin ostamaan. En ole lopettamassa, mutta on tilanteita joissa en halua tai voi polttaa. Kun olen piipunpolttaja, tapaukseni ymmärtänee vielä paremmin. Saaressa saattaa tehdä ja elää miten tahtoo tai kehtaa, mutta urbaanissa kaupunkiympäristössä ei itsetunto taida riittää. 

Että tämmösiä oikolukemattomia ajatelmia tällä kertaa - ei tässä mutta kuin hauskaa vappua !

Reposaaressa: 28.4.2022. 

____

___

__

-

.

___

Näkymiä viikon varrelta

Enemmittä puheitta; 22 kuvaa epämääräisessä järjestyksessä

Tuulivoimaloiden huoltoalus. Käytin polarisaatiosuodinta

Pyöröpolarisaatiosuodin

Dronen koekäyttöä ja akkujen latausta. Meinasin laittaa korkeaksi kamerajalustaksi,
mutta motivaatio katosi johonkin

Kaksi Dji:n kameraa; dronen ja gimbaalin

Dji P2 puhelinohjauksessa. Selfiekeppi on muutenkin käytännöllinen laitos. 

Kello päätti mennä jumiin. Nollaus palautti järkiinsä

Hommasin c-more kanavapaketin, kun halusin nähdä uudet beck:it ilman mainoksia ja ennen aikojaan katkeavaa tallennetta, säälittävältä sub-tv- kanavalla.  Yritin katsoa Nokian menestyksen alkuajoista kertovaa uutuussarjaa, mutta aivan paskaa. Peruin tilaukseni. Siis lopetin. 

Freddie Mercuryn elämästä tai sen loppuvaiheista kertova uusi dokkari pyöri televisiossa. Samoin muistokonserttinsa. Dokkarin katsoin, konserttia 10 minuuttia. Hain hyllystä dvd:n ja katselin & kuuntelin. En kommentoi uutuutta tai muistokonserttia enempää. Queen-näkemykseni tietävät miksen.

Samalla kun Queen, tuli hyllyssä vastaan c-kasetti jota oli kuunneltava. 
Tein pienen äänileikkeen Youtubeen. Sen voi kurkata ja kuunnella tästä

Ulkoilulenkkini varrella
Tulinkestävä on ollut mutta ei iskun- .
Siis tu-lin.....

Ranta jossa muitakin sirpaleita (edellinen kuva)

LNG-laiva Viipurista Tahkoluotoon. Olkoot pakotteet ja ryssän sota mitä lie

Laivabongaustakin

Ensimmäiset minun tänä keväänä näkemäni leskenlehdet Reposaaressa. Sahan piipun tienoilla 18.4.2022

Retkikotelot

Imurin kevätpuhdistus

Sahan kanaali vapautuu hiljalleen jäistä

Tervaleppä kukkii

Trabant - Itä kohtaa lännen

Vuoden verran seisaksissa ollut mylly

Vene jäissä  .. .. ..

.. .. ..   ja jäiden lähtiessä. Telkkäkin ihmettelee
(kuvaan lipsahti väärä päivämääräleima. Kuva on otettu 20.4.2022 - olkoon)

Hyvää viikonloppua ja vapun odotusta

Reposaaressa: 22.4.2022

____

___

__

_

-

.

__

Aikainen lintu ja pääsiäistrullit

Pääsiäisen johdosta perjantaisiksi vakiintuneen tavan sijasta tämän viikkoinen blogipäivitys jo torstaina. Ikään kuin viimeiseksi ehtoolliseksi ennen pitkäperjantaihin laskeutumista ja pääsiäiseen heräämistä. Pitkä viikonloppu, jos sattuu olemaan työelämässä eikä tee vuorotyötä. Samoin jos opiskelee tai tekee jotain tai elää kalenterin säätelemää elämää. 
Omaani ei enää mikään säätele, ja saan olla ja elää hultteettomasti miten ja milloin mitenkin sattuu huvittamaan, tai mikä on mahdollista. Pyrin kuitenkin noudattamaan normatiivista vuorokausirytmiä, mennen nukkumaan ennen puoltayötä ja harjoittamaan viikkotasollakin tiettyjä paheita vain perjantaisin. 
Kalendaarisista syistä herätän pahennusta (itsekseni), blogikirjoituksen julkaise-napin painalluksenkin jo tänään torstaina. 

Pyöräilin eilen mielipaikkaani, oikein linturetkelle kun alkaa olla lintujen muuttoaika. Tavanomaisia joutsenia, merimetsoja, isokoskeloita, telkkiä ja muita sellaisia on parveillut somen kuvavirrassa jo jonkin aikaa. Töyhtöhyyppiä ja joitakin muita on kuulemma tullut mutta takatalven pelottelemina kääntynyt takaisin etelän tai lämpimämmän vallitsevan ilmamassa suuntaan. 

Minulla ei ole lintuharrastamisen katu-uskottavasti harrastamisen edellyttämää Swarovski- merkkistä lintuharrastamiskiikaria, ei staijauskeppiä tai puista jalustaa. Omistan kyllä pienikokoisen Nikon-merkkisen kiikarin, jolla näkee lintuja ja muutakin hyvin, mutta se on hyvin hyvin harvoin mukana matkassani. Minulla on lintukaukoputkikin. Olen hionut siitä valmistajan nimen tai merkin pois. Kun lähden lintumielellä liikkeelle, otan järjestelmäkameran jossa pidempipolttovälinen objektiivi. Jos ja kun näen lintuja, räiskin niistä kuvia joita tarkastelen kotiin palattuani. Eräänlaista jälkeenpäin bongaamista. 
Ylläoleva on yksi "linturetkeni" kuvista, josta olen oikein iloinen. Kuvassa oikealla on kalalokki. 
Vasemmalla puolestaan varsinainen ilonaiheeni; selkälokki, kaksin kappalein tai yksilöin. 
Selälokki;  lat. Larus fuscus luokitellaan erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Muunmuassa siitä kiinnostukseni. Lisää lajista Luontoportin sivulla. Olen kuvannut selkälokin vuosia sitten kerran aiemmin, silloinkin Reposaaressa. 

Lintuharrastus-uskottavasta kiikarista saivarteleminen tuli tuohon edelle, kun mieleeni palasi muisto vuosien takaa joltain lintutornilta näihin aikoihin vuodesta. Satuin torniin samaan aikaan muutaman välineurheilijan kanssa ja sain osakseni säälinsekaisia huomioita. Minulla oli vääränlaiset välineet. Ja ainakin väärän merkkiset. Totta kai joku swarovski tai zeissi on hyvä. En minä sitä. Mutta vittuako se kenellekään kuuluu minkä linssin läpi niitä lintuja vahtaa. Samaa paskaa monella muullakin "alalla". 
Itsetuntoni on kunnossa, en vain halua aiheuttaa mieliharmia. Tai taitavat saada erektiot, nähdessään kiikarimaailman tuulipukuja. 

Samalla suunnalla linturetkeni sijainnissa on aloitettu Tahkoluotoon rakennettavan vanadiinin talteenottolaitoksen pohjien valmistelu. Suunnitelmat ovat lausuntokierroksella; ympäristövaikutusarviota ja muuta sellaista. Kuokat lyödään maahan. Lupa tulee aikanaan. Ja tuleehan se. Tulihan sellainen Fortumin tuhkalaitoksellekin Kirrinsannassa.  Toivottavasti törmään selkälokkeihin jatkossakin. Tuulivoimalat eivät ole niitä karkoittaneet, vaikka joku jossain meinasi että niin tulevat tekemään. 

Tulevaa ajatellen

Retkisuunnitelmaa kartalla: Lampaluoto - Anttoora - Pastuskerin suuntaan, kun ilmat pian lämpiävät eikä tarvitse pukeutua napretkelle. En ole Anttoorassa montaa kertaa käynyt. En sano "edes autolla", kun pyörälläkään meneminen ai ole temppu eikä mikään. Muutaman kerran olen, ja päälimmäisenä on jäänyt mieleen se että paikka on täynnä puomeja ja kieltomerkkejä. Niitä pitää toki noudattaa. 
Löysin kuitenkin kartalta kiinnostavan paikan reittiviivan päätepisteessä. Sinne siis, kun koivut lykkäävät isoa hiirenkorvaa. 

Pyöräilin vuosi sitten (18.4.2021) Isokarin tilalle, joka on minulle entuudestaan tuttu paikka. Samalla löysin metsäautotien tapaisen, jota pitkin pääsi pyörällä hyvin Lampaluodontielle. Oikaisu on merkittynä punaisella Google-earth-reittiin, josta kuvakaappaus yllä. Sovitin tämän edelläolevaan reittisuunnitelmaan ja laskeskelin matkan. Oikaisee suuntaansa kaksi kilometriä, verrattuna "isoon tiehen". 
Pyöräily Reposaaren maantiellä, Tahkoluodon tienhaarasta meripenkalle päin ja Kirrinsantaan saakka, on melkoista "urheilua" rekkojen ja muun raskaan liikenteen seassa. Viikonloppuisin hiukan turvallisempaa. Tuleva vanadiinitehdas tulee lisäämään raskasta liikennettä entisestään. Pyörätietä lienee turha edes ajatella, kun kaupungin elävöittämisintressit suuntautuvat melkein vain ja ainoastaan Yyterin elävöittämiseen. Voi siinä samalla elävöittää Herrainpäivien luontopolunkin, mikä on joskus ollut erinomainen rauhoittumisen paikka. 
Elävöttäkööt!

Aikainen lintu

Aikainen lintu madon nappaa!
Onneksi osaan varsinkin lukea englantia hyvinkin. En olisi muuten tiennyt että lippujen ennakkomyynti Porin lentonäytökseen on käynnissä. Early bird-liput! Ja Airshow. Ticketmaster tietenkin. 
Tuo englanninsuomi tai suomenenglanti ei sinänsä minua haittaa pätkääkään, ja on nykyaikaa ja kohderyhmiä tavoitteleva. Mutta moni meinaa että mitä vittt...
En aio mennä, eikä asia minulle kuulu. Vaikka lentokoneet ja helikopterit toki kiinnostavat, ja varmaan hieno tapahtuma. 
Tämä Satakunnan viikko- lehden etusivun mainos antoi minulle idean osaksi tämän blogikirjoitelman otsikkoa. Aivan sivuaihehan se on, mutta sopii turhautumiseeni jota poden ison osan valveillaoloaikaani. 

Tämän päivän huomattava uutinen on maskisuosituksen päättyminen. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Poikkeuksiahan on aina ja joka asiassa. En luettele niitä tähän, kun ne voi katsoa vaikka tästä. 
Mutta pistin maskini kaapista pöydälle, asianmukaista taustaa vasten. Foliota on hyvä varata jos sattuu kriisi tulemaan nurkan takaa. En ole varsinainen denialisti, siis minkään asian periaatteelinen vastustaja. Pari asiaa joita boomerina halveksin, kuitenkin on. Kasvissyönti tai sen tuputtaminen lihansyöjille, ilmastonmuutoshoilotus joiltakin osin. Ja tämä maskijuttu kun se on joiltain osin mennyt ilmanaikuiseksi hölötykseksi. Jotkut innokkaimmat ovat jopa hylänneet ystävyyssuhteitaan, kun tuttunsa tai läheisensä ovat ihmetelleet tyyppejä joita ovat nähneet esimerkiksi ajavan autoa yksin maskit naamallaan. 

Sisältövaroitus!
Olen ymmärtänyt ja ymmärrän edelleen että maskijuttu on ollut hyvä kun korona oli pahimmillaan. Samoin riskiryhmien tilanne. Kuulun sellaiseen itsekin. Aloitin maskin käyttämisen ruokakupassa 8.12.2020. Saatuani riittävän monta paheksuvaa ilmettä osakseni, ja yhden mamman eiku varhaiskeski-ikäisen naisoletetun silmilleni. Se maski jonka silloin löysin pöytälaatikostani, on tuo sininen. Se oli jäänyt taskuuni joskus 2017, kun tein hoitolalan hommia. 
Valkoinen kankainen maski joka on tuossa keskimäisenä, on peräisin leipäjonosta - eli hävikkiruuan jakotilaisuudesta. Olen käynyt leipäjonossa. En ahneuttani vaan melkein pakon edessä. Mutta en käy enää. Eikä sellaisia täällä ole. Kankainen maski jäi käyttämättömänä varasellaiseksi.
Jossain vaiheesa tuo sininen alkoi olla vähän epämääräisessä kunnossa ja vetelä. Näin että mustat maskit olivat "muodissa". Ehkä niitä suosittiin senkin takia ettei räkä näy niin hyvin niissä. Minäkin sitten sellaisen trendikkään mustan....   Näin jonkun matkani varrella tien pientareella, melkein ojassa tuon mustan. Ajoin ensin ohi, mutta 3 sekuntia mietittyäni koukkasin takaisin ja noukein mukaani.
Kotiin päästyäni, pistin hyvin siistin ja puhtaan mustan maskin minuutiksi mikroaaltouuniin, ja sen jälkeen yöksi pakastimeen. Siitä tuli vakiomaskini pitkäksi aikaa. Totta kai olisin voinut ostaa maskeja kaupasta. Mutta ostin mieluummin kaljaa ja tupakkia.  Tämän vuoden aikana en ole käyttänyt sitäkään. Nyt nuo saattaisi heittää jo roskiin, mutta olkoot vaikka muistona. Eikä sitä koskaan tiedä. 

Rullit ja trullit - pääsiäinen

Pääsiäinen on tuossa tuokiossa, ja jo alkanutkin. Palmusunnuntai oli ja meni. Virpojia ei näkynyt eikä kuulunut. Tapa on Satakunnassa vähäisempi ja hiljalleen hiipumassa. Kaupungissa heitä oli joskus jokunen. Varsinainen pääsiäinen, pääsiäispäivä on tulevana sunnuntaina. Jollei joku sattunut sitä tietämään. Pääsiäistä vietetään kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. 
Palmusunnuntaita seuraa malkamaanantaista alkaa tymintäviikko joka päättyy pääsiäiseen. 
Kevätpäiväntasausta seuraava täysikuu on tänä vuonna lauantaina 16.4. joka muodostuu siten lankalauantaiksi, pitkäperjantain ja pääsiäispäivän väliin. 

Pääsiäisrullit

Tämä ruma ja irvokas kuva, joka ei omaan pääsiäiskäsitykseeni oikeastaan kuulu tai sovi, on edellä  esiintyvän kirjan kuvitusta. Vuotuisen ajantiedon, jonka 21. painos on hyllyssäni ja usein myös työpöydälläni ja tarkasteltavanani, on ansiokkaasti kuvittanut Erkki Tanttu. 
Pääsiäisjaksoksi nimetty luku sisältää 26 sivua kirjasta. En yleensä pölli kuvia julkaisuihin, mutta plarattuani kirjan alku ja loppulehtiä hetken, en nähnyt copyrightejä enkä muutakaan ukaasia. Joten tämän kerran, ennen seuraavaa. 
Pääsiäisperinteitä ja perinnetietoa on paljon. Perinteet kehittyvät, tai trendit. Vainajien päivästä on tullut halloweeni, joulu on mikä on ja alkaa jo lokakuussa. Juhannuksena juodaan juhannus simaa. Vappuna tavallista. Laskiaisena lasketellaan. Nuutipukkia ja muuta noitaa. 
Pääsiäisenä on ollut rulleja,  trulleja kuten niitä Länsi-Suomessa kutsutaan. 

Vuotuinen Ajantieto kertoo; että nimityksen kanta-aluetta on Satakunta ja koko laaja Pohjanmaa. Muualla Suomessa puhutaan pääsiäisämmistä tai vain noidista. Siis ämmistä - ei mämmistä. Edelleen paastonaikaan saa jostain pohjalaisesta paikallislehdestä lukea uutisen rulllien vierailusta. Ne eivät ole vieläkään sivistyneestä Länsi-Suomesta kadonneet. 
Keitä nämä ovat, ja mitä ne hakevat. Voitaneen vastata, että rullit miltei poikkeuksetta ovat tai ovat olleet elämässään syrjäpuolille sortuneita lyhytjärkisiä vanhoja naisia, joiden toiminnna pontimena on pohjaton kateus parempiosaisia naapureita vastaan. Pimeällä toiminnallaan he yrittävät vahingoittaa naapurinsa karjaonnea ja parantaa oma huonostimenestyvää lehmä- ja lammaslyyliään. 

Hyvää pääsiäistä!

Reposaaressa: 14.4.2022

____

___

__

_

-

.

__

Kartalla ja kartan ulkopuolella

Olen kinnostunut maantiedosta ja karttafriikkikin. Matkan varrella on tullut keräiltyä karttoja, ostetuakin. Muutama karttakirja on muuttojen yhteydessä päätynyt roskikseen, mikä on jälkeenpäin harmittanut. Noukein osan paperille painetuista kartoista pöydälle. Merikartat eivät pöydällä kuvattaviksi mahdu. 

Netti on karttasivuineen ja sovelluksineen mennyt näiden ohi jo ajat sitten,  mutta joskus on mukava tarkastella "oikeaa" karttaa. Kartat vanhenevat vuosien kuluessa, mutta pääpiirteet säilyvät kauan. Jos etsittävä asia tai kohde on päivänpolttavaa laatua, sen voi tietenkin tarkistaa nettikartalta. 

Reposaaren kartalle - Kellarikariin

Mitä tekemistä tällä tuomentuoksuisella kuvalla on karttojen kanssa. 28.5.2021, kun kevät oli vaihtumassa kesäksi, olin Kellarikarissa vakio-pistäytymispaikallani. Tai vakiintuneeksi se on muodostunut vuoden kuluessa. Vuoden joka tuli kuluneeksi viikko sitten. Vuoden jonka olen nyt asunut Reposaaressa. 

Nyt alkaneen toisen vuoden ja uuden pyöräilykauden alkaessa, menin samaan paikkaan ja otin vertailukuvan 3.4.2022. Näkymä ei ole vertailukelpoinen, kun edellinen on myöhemmässä vuodenajan vaiheessa ikuistettu. 

Paikka on Kellarikari. Myös uimaranta, jossa tuli käytyä 90-luvulla. Sittemmin kaupunki lopetti sen ylläpidon ja poisti yleisten uimarantojen "listaltaan". Syystä likkuu erilaisia tulkintoja ja näkemyksiä. Samoin varoitustaulusta, joka oli viime kesänä milloin missäkin; puun oksalla tai rantaviivalle heitettynä. Jonkun jonnen persettä se on kutittanut, kun jalustaltaan revitty ja solmuun väännetty. 
Kuva: 3.4.2022

Kellarikari näkyy ajantasaisella nettikartalla. Uimaranta on edelleen kartalla. Samoin Jaakonsepännokan vastaava.  Mutta mennäänpä ajassa taaksepäin, aikaan jolloin Kellarikari oli nimeltään Heinokari. 

Heinokarissa oli sahalaisten, Reposaaren sahan työläisten sauna jota siellä ei enää ole. Kellareiden raunioita on, joista paikka on saattanut saada nykyisen nimensä. Kiinnostuin paikan historiasta, kohdattuani usemmankin henkilön jotka tuntevat paikan Heinokarina, ja Kellarikari on nimenä vieraampi.  Kuvakaappaus on pdf-sivulta (sivu 16), jonka voi lukea ja katsoa kokonaisuudessan tästä. 

Pikikari(t)

Etsiessäni Kellarikarin / Heinokarin esiintymisiä kartoilla, ja historiatietoa täydentämään kuulemaani, ajauduin muuhunkin. Vastaan tuli Pikikari, jonka nimisen olen nähnyt kartalla. 

Pysähdyin viimekesäisellä pyöräreissullani Kappelinsalmen sillan pieleen. Salmen suulla, Reposaaren puolella on pieni saari, jonka nimi on Pikikari; edelläolevalla nettikartalla. 
Aloin selvittää itselleni, onko löytämässäni "Reposaari tunnetuksi ja elinvoimaiseksi

Kaupunginosasuunnitelmassa vuosiksi 2007 - 2010" esiintyvässä maininnassa: "Pikikari toimi varvissa rakennettavien laivojen tervan keittopaikkana, jonka sijainti merellä poissa rakennusten läheltä johtui tervan paloherkkyydestä, siitä nimi Pikikari."  - kyseessä tämä melko kaukana varvista sijaitseva Pikikari.

Ei ollut, vaan tämä melkein rannassa kiinni oleva Pikikari, joka näkyykin edellä laittamallani vanhalla kartalla josta Heinokarinkin yhytin. Jos Kappelinsalmen suulla oleva Pikikari on kaukana, niin tämä on kyllä melkoisen lähellä rakennuksia ja Räpsöön asutusta. Maannousemalla on tietysii osuutensa, mutta ei tämä koskaan ole "merellä" ollut. 
Kuva: 7.4.2022

Sama näkymä kesällä. Otin nämä Santunrannan veneluiskan laiturilta. Taustalla kuunari Tornator. 

Muuta; viikon- kahden varrelta

Jätin viikko sitten, 1.4: perjantai-iltapäivinä tavaksi tulleen blogijulkaisun väliin. En löytänyt sanottavaa tai sanottava ei ollut julkaisukelpoista. Usempikin luonnos syntyi, mutta deletoin lopulta kaikki. Ja ajattelin jotain muuta, tai en mitään. Olen väsynyt, mutta en niin "väsynyt" kuin silloin. 
Kevät tulee keikkuen, mikä ei ole mitenkään erikoista. Aina se on tullut, ja lopulta tullut. Maikkarin meteorologi on päätynyt iltapäivälehtien tapaan tekemään sään ennustuksesta viihdettä. Makaa studion lattialla (kuulemma - en ole katsonut muuta kuin lööpit) ja uhoaa että kesä on peruutettu. Kaikki menee päin persettä ja niin edelleen. 
Onneksi Ylen säätiedotukset ovat edelleen asialinjalla televisiossa.  Olen tylsä ja ikävä ihminen, ainakin sisäisen itseni kanssa asioihin suhtautumisessani. Säätiedotukset ovat kaikesta somemeuhkaamisesta huolimatta minulle asiaohjelmia. 

Olen muutaman viikon uutislähetyspainotteisen televisionkatselun jälkeen saanut päivänpolttavasta natokeskustelusta tarpeekseni, ja siirtynyt maraton-katseluissani mieliaiheeseeni; ruotsalaiseen poliisielokuvaan. Wallander, Maria Wern, Beck ja pari muuta ovat tulleet tutuiksi ennenkin. Löysin ohjelmatiedoista pari uutta Beck:iä, jotka laitoin menemään talteen, käyttämääni Elisa-viihde systeemiin. Ensimmäinen niistä meni niin kuin kuuluukin. Mutta toisen tallennus meni mönkään. Elisa-viihde-tallennussysteemin algoritmi noudatti ohjelmien ennakkoaikatauluja, eikä huomioinut urheilun menemistä melkein kaiken edelle. Elokuva alkoi noin 40 minuuttia myöhässä, ja tallennus katkesi saman verran liian aikaisin. Arvasin sen, enkä alkanut katsomaan tallennetta. 
Tämän tyyppiset ohjelmat voisi laittaa kanaville joiden nimi ei ole Sub tai Ava tai jotain muuta vastaavaa. 
Kaadoin periaateeni viemäriin, ja niistä poiketen menin nettiin ja lisäsin Elisan palveluihini kanavapaketin: cmore. Ei plussia, sportteja eikä muutakaan platinaa. 13 euroa /kk elokuvia ja sarjoja pilvin pimein. Myös Beckit. Cmoren hakemistossa vähän riipin raapin, mutta wikipediassa on hyvin listattuna beck, kuten moni muukin asia ja aihe. 

Ostin dödöä. Löysin lasipulloisen roll-onin. Halpistavaraa. Ei mitään YSL:n Kouros'ia tai tabac originaalia. Ajaa asiansa. Kuva vaa'alla ihan huvin vuoksi. 

Miksi punnitsin loppusuoralla olleen rexonan?
Halusin tietää, onko sitä enää jäljellä; kannattaako pulloa ravistella, saadakseen loputkin pullosta pallolle ja tarkoitukseensa. Kun muutenkin tykkään laskeskella kaikenlaista ja olen varttihullu, päätin kokeilla. Viivakoodia puhelimen kameralla ja bc/qr-koodiohjelmalla päräyttämällä kulkeuduin sivulle, jossa tuotetiedoissa kerrottiin tuotteen paino: 82 grammaa brutto. Sisältö 50ml painaa 50 grammaa. Sisältö pois kokonaispainosta niin pullon painoksi jää 32 grammaa. 
Kun tuo puteli painaa vaa'alla 34,3 grammaa, voi kuvitella että sisällöstä on jäljellä 2,3 grammaa eli sama millilitroina. Ehkä siitä olisi vielä kerran hieraissut, mutta ei kahta. Joten olisi saattanut jäädä vajaaksikin viimenen antiperspiraatio. Pullo mäkeen ja uutta kaupasta. Lasipullossa. 

Ruokahävikistä paasataan, milloin missäkin asiayhteydessä. Sitä vähentämällä pelastetaan ilmasto ja maapallon köyhät ja muut vähempiosaiset. Sattui sopivasti silmiin ja jääkaappini oli illan tummuessa melkein tyhjä. Siis perusvihannesten ja muun roiskeläppäpizzan osalta. Sinappia, hilloa, ketsuppia, mehua ja maitoa oli ovessa. Ja ylähyllyllä melkin tyhjä perunasalaattitoosa. 
Kuten pitkän aikaa, nytkin ruokahävikkini on 0 - nolla. 

Tämä ei ole kurjistelua. Ruokakuppamatkani on kämpän alaovelta 40 metriä suuntaansa. Käyn kaupassa joka päivä, vähän ennen aamupäiväkymmentä kun on hiljaista. Kannattaisi käydä illalla, viimeisen aukiolotunnnin aikana, jolloin -30% punalappuisilla on tupla-alennus; 60% pois normaalihinnasta. 
Mutta en jaksa siihen aikaan enää liikahtaa. Jokapäivä kauapassakäynti on joidenkin mielestä huonompi kuin kerran viikossa koko viikon ruuat kaappiin. Samalla tulisi se huoltovarmuusvarakin täytettyä. Paali paskapaperia täytyy aina olla jemmassa jos syttyy sota tai jotain. 
Jos hakisin esimerkiksi 4-5 päivän safkat kerralla ja pysyisin sen 5 päivää pois kaupasta, tulisi parina viimeisenä päivänä nälkä. Kun söisin kaapin joka tapauksessa parissa päivässä tyhjäksi. Paskapaperiakin kuluisi tuplasti. 
Jatkan valitsemallani tiellä. 

Minulla on paheita, joista yksi on tupakointi. Toisesta kirjoitelman lopulla. 
Olen aina polttanut enemmän tai vähemmän myös piippua. Alusta asti. Olen perinyt sen ehkä geeneihini isältäni, jonka piippua 6-vuotiaana haistelin ja tyhjänä imeskelin salaa. 
En ole viimeisen vuoden aikana ostanut tehdasvalmisteisia savukkeita kuin kerran. En ole tehnyt niitä itse rullaamallakaan. Tupakkaveroa korottavat ovat hoksanneet että korotettakoon irtotupakan hintaa suhteessa enemmän kuin Marlboron, kun joku perkule on pääsyt sätkineen liian halvalla. Piipputupakan hinta on karannut  ajat sitten, mutta sätkäpresu ajaa melkein saman asian. Nikotiinia tulee ja niinedelleen.
Tilasin nettikaupasta rasseja. Kun kaupat eivät niitä enää valikoimissaan pidä. Eihän piippua enää kukaan polta, kun kaikki piiputtelijat ovat kuolleet keuhko- tai muuhun syöpään. Tai joku kotihoidon tiiminvetäjä on päättänyt että nyt sen papan sauhuttelu loppuu tähän paikkaan ja laastarit perseeseen. Näin olen nähnyt ja kokenut hoitotyöelämässäni, mutta en voi enempää avat kun uhkailivat käräjillä. Itsemääräämisoikeus hevon kuuseen. 
Kun rikos 10 vuoden ikäisenä vanhenee, palaan varmasti asiaan. 

Rassit tuli niin kuin kuuluikin. Mutta vakiopiippuni tuli tiensä päähän ja katkesi stemistään viimeiseen koppaukseen. Mutta ei hätää: Sain viime loppukesänä lahjoituksena (josta edelleen perin kiitollinen ja otettu) kuvassa esiintyvän hienon merenvahapiipun, jota olen käyttänyt vain pari kertaa. Ensisijaisena syynä vain juhlahetkikäyttöön on ollut sen pesän suuri koko. Toisena merenvahapiipun käytön  kommervenkit. Merenvaha on vahamaisesta nimestään huolimatta kivimateriaalia. Herkkää särkymään jos sitä alkaa koppailla tavallisen briarin tapaan. 

Niille joita mineraalit tai kivet kiinnostavat: Wikipedia kertoo merenvahasta:
"Merenvaha eli sepioliitti  on koristekivenä käytettävä kivilaji, joka on syntynyt serpentiinin rapautumistuotteena. Merenvaha on vesipitoista magnesiumsilikaattia, erittäin huokoista kiveä, joka on väriltään valkoista, kellertävää, harmaata tai punertavaa. Merenvahan Mohsin kovuus on 2–2,5, ominaispaino 2 ja valon taitekerroin n = 1,53. Merenvahalla on voimakas rasvakiilto, jota voidaan korostaa rasvalla kyllästämällä.

Tavallisimmin merenvahaa käytetään valmistettaessa tupakka­piipun­koppia ja -imukkeita, jotka polton seurauksena muuttuvat vähitellen keltaisiksi. Merenvahaa on löydetty muun muassa Turkin Anatoliasta, Kreikasta, Espanjasta ja Norjasta."

Poltan piippua enenevässä määrin vain kotona, ja edelleen vähenevässä määrin kenenkään nähden. 
Jatkan valitsemallani tiellä. Minulla on verovaroja säästävä hoitotahto. 

Kelloja siirrettiin -siis aikaa liipattiin tunnin verran juhannuksen suuntaan, kun kesäaika alkoi. 
Puhelin ja tietokoneet sekä pari muuta vehjettä osaavat asian itse. Mutta nämä analogista aikaa seuraavat digilaitteet täytyi laittaa kesäaikaan. Kun haluan tietää mihin aikaan olen niillä otetut kuvat ottanut. Moni sanoo että mitä väliä. Ja jotkut että pistä GMT-aikaan niin ei tarvii rukkailla. Rukkasin edelleen, kun olen aina rukannut. Se siitä. 

Yhdestä nettikaupasta tuli piippurasseja. Toisesta varaketjut fillariin. Kun vähän ilmat lämpiää, voin lähteä huolettomammin pidemmällekin. Nämä saa hyvin paikoilleen sitten jos ja kun vanhat "lorisevat" maantielle kesken matkan. Nitrillit mukaan matkaan, niin ei kädet suttaannu rasvaan jota noissa on tarpeeksi.  

Telakalle oli tullut kevään ensimmäinen asiakas. 

Junnilanjärven (lammen) jäälle menosta varoittava, pikkukakkosesta tuttu hahmo joka kertoo asian heillekin jotka eivät ole pikkukakkosta katsoneet. Beware: ole varuillasi. Samalla sanalla englanniksi ja ukrainaksi. 

Kevät tulee. Ensi viikolla, pääsiäiseksi. Niin kuin aina ennenkin. 

Kun on taas perjantai, menin kauppaan kuten aina perjantaisin. Ostin riitävän määrän keskikaljaa, ja istuudun sen kanssa tietokoneen ääreen kuuuden maissa illalla. Kuntelen Radio Suomesta puhelinlangat laulaa- ohjelmaa, kunnes siirryn kuuntelemaan ja katsomaan Youtubesta musiikkia. Abbaa ja muuta vastaavaa nostalgiaa. Oopperakin on mahdollista. Tavaksi tulleeseen perjantaiseen tapaani. Puolilta öin olen "valmis". Kaljat juotu ja liikuttumiset liikututtu. 

Mieleeni tulee usein sellainen, että alkaisin rettelöimään virtuaalisesti, somessa. Mutta siitä tulee bannia, penalttia ja jäähyä. Ellei facebookin robotti tunnista, niin joku ystävällinen sielu ilmiantaa ja sitten ollaan ihan hiljaa pakottettuna päivä tai viikko. Rettelöinni tasosta ja sävystä riippuen.
Kukkahatut ja sofistikoituneet korrektit henkilöt ovat muuttuneet sodan sytyttyä sotahulluiksi mustavalkoisiksi näköalattomiksi fundamentalistisiksi normatiiveiksi jotka ennen olisivat kauhistelleet asioita joita eivät enää kauhistele ollenkaan. 
Ehkä olen ihmisiksi tänäkin perjantai iltana, kello 18-24 välillä. Vai häh  :D

Tämänkään julkaisun kommentointi ei ole mahdollista. Ilmenneen maalittamisen ja stalkkauksen takia. 
Minut saa "kiinni", jos haluaa tai kokee siihen tarvetta. Tiedätte kyllä miten. Ellette, niin hyvä niinkin. 

Hyvää viikonloppua joka tapauksessa. 

Reposaaressa: 8.4.2022.

____

___

__

_

-

.

____