Aikainen lintu ja pääsiäistrullit

Pääsiäisen johdosta perjantaisiksi vakiintuneen tavan sijasta tämän viikkoinen blogipäivitys jo torstaina. Ikään kuin viimeiseksi ehtoolliseksi ennen pitkäperjantaihin laskeutumista ja pääsiäiseen heräämistä. Pitkä viikonloppu, jos sattuu olemaan työelämässä eikä tee vuorotyötä. Samoin jos opiskelee tai tekee jotain tai elää kalenterin säätelemää elämää. 
Omaani ei enää mikään säätele, ja saan olla ja elää hultteettomasti miten ja milloin mitenkin sattuu huvittamaan, tai mikä on mahdollista. Pyrin kuitenkin noudattamaan normatiivista vuorokausirytmiä, mennen nukkumaan ennen puoltayötä ja harjoittamaan viikkotasollakin tiettyjä paheita vain perjantaisin. 
Kalendaarisista syistä herätän pahennusta (itsekseni), blogikirjoituksen julkaise-napin painalluksenkin jo tänään torstaina. 

Pyöräilin eilen mielipaikkaani, oikein linturetkelle kun alkaa olla lintujen muuttoaika. Tavanomaisia joutsenia, merimetsoja, isokoskeloita, telkkiä ja muita sellaisia on parveillut somen kuvavirrassa jo jonkin aikaa. Töyhtöhyyppiä ja joitakin muita on kuulemma tullut mutta takatalven pelottelemina kääntynyt takaisin etelän tai lämpimämmän vallitsevan ilmamassa suuntaan. 

Minulla ei ole lintuharrastamisen katu-uskottavasti harrastamisen edellyttämää Swarovski- merkkistä lintuharrastamiskiikaria, ei staijauskeppiä tai puista jalustaa. Omistan kyllä pienikokoisen Nikon-merkkisen kiikarin, jolla näkee lintuja ja muutakin hyvin, mutta se on hyvin hyvin harvoin mukana matkassani. Minulla on lintukaukoputkikin. Olen hionut siitä valmistajan nimen tai merkin pois. Kun lähden lintumielellä liikkeelle, otan järjestelmäkameran jossa pidempipolttovälinen objektiivi. Jos ja kun näen lintuja, räiskin niistä kuvia joita tarkastelen kotiin palattuani. Eräänlaista jälkeenpäin bongaamista. 
Ylläoleva on yksi "linturetkeni" kuvista, josta olen oikein iloinen. Kuvassa oikealla on kalalokki. 
Vasemmalla puolestaan varsinainen ilonaiheeni; selkälokki, kaksin kappalein tai yksilöin. 
Selälokki;  lat. Larus fuscus luokitellaan erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Muunmuassa siitä kiinnostukseni. Lisää lajista Luontoportin sivulla. Olen kuvannut selkälokin vuosia sitten kerran aiemmin, silloinkin Reposaaressa. 

Lintuharrastus-uskottavasta kiikarista saivarteleminen tuli tuohon edelle, kun mieleeni palasi muisto vuosien takaa joltain lintutornilta näihin aikoihin vuodesta. Satuin torniin samaan aikaan muutaman välineurheilijan kanssa ja sain osakseni säälinsekaisia huomioita. Minulla oli vääränlaiset välineet. Ja ainakin väärän merkkiset. Totta kai joku swarovski tai zeissi on hyvä. En minä sitä. Mutta vittuako se kenellekään kuuluu minkä linssin läpi niitä lintuja vahtaa. Samaa paskaa monella muullakin "alalla". 
Itsetuntoni on kunnossa, en vain halua aiheuttaa mieliharmia. Tai taitavat saada erektiot, nähdessään kiikarimaailman tuulipukuja. 

Samalla suunnalla linturetkeni sijainnissa on aloitettu Tahkoluotoon rakennettavan vanadiinin talteenottolaitoksen pohjien valmistelu. Suunnitelmat ovat lausuntokierroksella; ympäristövaikutusarviota ja muuta sellaista. Kuokat lyödään maahan. Lupa tulee aikanaan. Ja tuleehan se. Tulihan sellainen Fortumin tuhkalaitoksellekin Kirrinsannassa.  Toivottavasti törmään selkälokkeihin jatkossakin. Tuulivoimalat eivät ole niitä karkoittaneet, vaikka joku jossain meinasi että niin tulevat tekemään. 

Tulevaa ajatellen

Retkisuunnitelmaa kartalla: Lampaluoto - Anttoora - Pastuskerin suuntaan, kun ilmat pian lämpiävät eikä tarvitse pukeutua napretkelle. En ole Anttoorassa montaa kertaa käynyt. En sano "edes autolla", kun pyörälläkään meneminen ai ole temppu eikä mikään. Muutaman kerran olen, ja päälimmäisenä on jäänyt mieleen se että paikka on täynnä puomeja ja kieltomerkkejä. Niitä pitää toki noudattaa. 
Löysin kuitenkin kartalta kiinnostavan paikan reittiviivan päätepisteessä. Sinne siis, kun koivut lykkäävät isoa hiirenkorvaa. 

Pyöräilin vuosi sitten (18.4.2021) Isokarin tilalle, joka on minulle entuudestaan tuttu paikka. Samalla löysin metsäautotien tapaisen, jota pitkin pääsi pyörällä hyvin Lampaluodontielle. Oikaisu on merkittynä punaisella Google-earth-reittiin, josta kuvakaappaus yllä. Sovitin tämän edelläolevaan reittisuunnitelmaan ja laskeskelin matkan. Oikaisee suuntaansa kaksi kilometriä, verrattuna "isoon tiehen". 
Pyöräily Reposaaren maantiellä, Tahkoluodon tienhaarasta meripenkalle päin ja Kirrinsantaan saakka, on melkoista "urheilua" rekkojen ja muun raskaan liikenteen seassa. Viikonloppuisin hiukan turvallisempaa. Tuleva vanadiinitehdas tulee lisäämään raskasta liikennettä entisestään. Pyörätietä lienee turha edes ajatella, kun kaupungin elävöittämisintressit suuntautuvat melkein vain ja ainoastaan Yyterin elävöittämiseen. Voi siinä samalla elävöittää Herrainpäivien luontopolunkin, mikä on joskus ollut erinomainen rauhoittumisen paikka. 
Elävöttäkööt!

Aikainen lintu

Aikainen lintu madon nappaa!
Onneksi osaan varsinkin lukea englantia hyvinkin. En olisi muuten tiennyt että lippujen ennakkomyynti Porin lentonäytökseen on käynnissä. Early bird-liput! Ja Airshow. Ticketmaster tietenkin. 
Tuo englanninsuomi tai suomenenglanti ei sinänsä minua haittaa pätkääkään, ja on nykyaikaa ja kohderyhmiä tavoitteleva. Mutta moni meinaa että mitä vittt...
En aio mennä, eikä asia minulle kuulu. Vaikka lentokoneet ja helikopterit toki kiinnostavat, ja varmaan hieno tapahtuma. 
Tämä Satakunnan viikko- lehden etusivun mainos antoi minulle idean osaksi tämän blogikirjoitelman otsikkoa. Aivan sivuaihehan se on, mutta sopii turhautumiseeni jota poden ison osan valveillaoloaikaani. 

Tämän päivän huomattava uutinen on maskisuosituksen päättyminen. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Poikkeuksiahan on aina ja joka asiassa. En luettele niitä tähän, kun ne voi katsoa vaikka tästä. 
Mutta pistin maskini kaapista pöydälle, asianmukaista taustaa vasten. Foliota on hyvä varata jos sattuu kriisi tulemaan nurkan takaa. En ole varsinainen denialisti, siis minkään asian periaatteelinen vastustaja. Pari asiaa joita boomerina halveksin, kuitenkin on. Kasvissyönti tai sen tuputtaminen lihansyöjille, ilmastonmuutoshoilotus joiltakin osin. Ja tämä maskijuttu kun se on joiltain osin mennyt ilmanaikuiseksi hölötykseksi. Jotkut innokkaimmat ovat jopa hylänneet ystävyyssuhteitaan, kun tuttunsa tai läheisensä ovat ihmetelleet tyyppejä joita ovat nähneet esimerkiksi ajavan autoa yksin maskit naamallaan. 

Sisältövaroitus!
Olen ymmärtänyt ja ymmärrän edelleen että maskijuttu on ollut hyvä kun korona oli pahimmillaan. Samoin riskiryhmien tilanne. Kuulun sellaiseen itsekin. Aloitin maskin käyttämisen ruokakupassa 8.12.2020. Saatuani riittävän monta paheksuvaa ilmettä osakseni, ja yhden mamman eiku varhaiskeski-ikäisen naisoletetun silmilleni. Se maski jonka silloin löysin pöytälaatikostani, on tuo sininen. Se oli jäänyt taskuuni joskus 2017, kun tein hoitolalan hommia. 
Valkoinen kankainen maski joka on tuossa keskimäisenä, on peräisin leipäjonosta - eli hävikkiruuan jakotilaisuudesta. Olen käynyt leipäjonossa. En ahneuttani vaan melkein pakon edessä. Mutta en käy enää. Eikä sellaisia täällä ole. Kankainen maski jäi käyttämättömänä varasellaiseksi.
Jossain vaiheesa tuo sininen alkoi olla vähän epämääräisessä kunnossa ja vetelä. Näin että mustat maskit olivat "muodissa". Ehkä niitä suosittiin senkin takia ettei räkä näy niin hyvin niissä. Minäkin sitten sellaisen trendikkään mustan....   Näin jonkun matkani varrella tien pientareella, melkein ojassa tuon mustan. Ajoin ensin ohi, mutta 3 sekuntia mietittyäni koukkasin takaisin ja noukein mukaani.
Kotiin päästyäni, pistin hyvin siistin ja puhtaan mustan maskin minuutiksi mikroaaltouuniin, ja sen jälkeen yöksi pakastimeen. Siitä tuli vakiomaskini pitkäksi aikaa. Totta kai olisin voinut ostaa maskeja kaupasta. Mutta ostin mieluummin kaljaa ja tupakkia.  Tämän vuoden aikana en ole käyttänyt sitäkään. Nyt nuo saattaisi heittää jo roskiin, mutta olkoot vaikka muistona. Eikä sitä koskaan tiedä. 

Rullit ja trullit - pääsiäinen

Pääsiäinen on tuossa tuokiossa, ja jo alkanutkin. Palmusunnuntai oli ja meni. Virpojia ei näkynyt eikä kuulunut. Tapa on Satakunnassa vähäisempi ja hiljalleen hiipumassa. Kaupungissa heitä oli joskus jokunen. Varsinainen pääsiäinen, pääsiäispäivä on tulevana sunnuntaina. Jollei joku sattunut sitä tietämään. Pääsiäistä vietetään kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. 
Palmusunnuntaita seuraa malkamaanantaista alkaa tymintäviikko joka päättyy pääsiäiseen. 
Kevätpäiväntasausta seuraava täysikuu on tänä vuonna lauantaina 16.4. joka muodostuu siten lankalauantaiksi, pitkäperjantain ja pääsiäispäivän väliin. 

Pääsiäisrullit

Tämä ruma ja irvokas kuva, joka ei omaan pääsiäiskäsitykseeni oikeastaan kuulu tai sovi, on edellä  esiintyvän kirjan kuvitusta. Vuotuisen ajantiedon, jonka 21. painos on hyllyssäni ja usein myös työpöydälläni ja tarkasteltavanani, on ansiokkaasti kuvittanut Erkki Tanttu. 
Pääsiäisjaksoksi nimetty luku sisältää 26 sivua kirjasta. En yleensä pölli kuvia julkaisuihin, mutta plarattuani kirjan alku ja loppulehtiä hetken, en nähnyt copyrightejä enkä muutakaan ukaasia. Joten tämän kerran, ennen seuraavaa. 
Pääsiäisperinteitä ja perinnetietoa on paljon. Perinteet kehittyvät, tai trendit. Vainajien päivästä on tullut halloweeni, joulu on mikä on ja alkaa jo lokakuussa. Juhannuksena juodaan juhannus simaa. Vappuna tavallista. Laskiaisena lasketellaan. Nuutipukkia ja muuta noitaa. 
Pääsiäisenä on ollut rulleja,  trulleja kuten niitä Länsi-Suomessa kutsutaan. 

Vuotuinen Ajantieto kertoo; että nimityksen kanta-aluetta on Satakunta ja koko laaja Pohjanmaa. Muualla Suomessa puhutaan pääsiäisämmistä tai vain noidista. Siis ämmistä - ei mämmistä. Edelleen paastonaikaan saa jostain pohjalaisesta paikallislehdestä lukea uutisen rulllien vierailusta. Ne eivät ole vieläkään sivistyneestä Länsi-Suomesta kadonneet. 
Keitä nämä ovat, ja mitä ne hakevat. Voitaneen vastata, että rullit miltei poikkeuksetta ovat tai ovat olleet elämässään syrjäpuolille sortuneita lyhytjärkisiä vanhoja naisia, joiden toiminnna pontimena on pohjaton kateus parempiosaisia naapureita vastaan. Pimeällä toiminnallaan he yrittävät vahingoittaa naapurinsa karjaonnea ja parantaa oma huonostimenestyvää lehmä- ja lammaslyyliään. 

Hyvää pääsiäistä!

Reposaaressa: 14.4.2022

____

___

__

_

-

.

__