Kuudes osa ja muuta videointia

Alotuskuvana näkymä vuodelta 2018

Jaarittelua:

Otsikko ei tarkoita kirjoitussarjan kuudetta osaa. Kun covid-19, eli kotoisammin sanottuna korona-aika alkoi Suomessa rajoittaa elämistä ja liikkumista maaliskuun 16. päivä tätä vuotta, alotitin ja julkaisin neliosaisen koronaviikko-sarjan.
Neliosaiseksi se muodostui, kun neljänä peräkkäisenä sunnuntaina pistin kasaan ja yhteenvedoksi kuluneiden viikkojen kulkemisiani ja näkemisiäni. Viimeiseksi jääneen osan laitoin julki 12.4., jonka jälkeen palasin "normaaliin" epäsäännölliseen kiukutteluuni jota on kertynyt kymmenen postauksen verran.

Jos olisin jatkanut "viikkokatsauksia", olisin tänään synnyttämässä kymmenennen koronaviikon yhteenvetoa. Tulee kuluneeksi kymmenen viikkoa korona-ajanlaskuun alusta; edellämainitsemastani maaliskuun 16. päivästä.

Tämä kuudes osa

Nyt on kyse Porin kaupungin kuudennesta osasta, kuudennesta kaupunginosasta jota kutsutaan kuukkariksi. Jotta vielä tämän verran jaarittelisin, niin kuukkariksi kutsutun kaupunginosan virallinen nimi on Päärnäinen. 

Kuudesosa -kuukkari -Päärnäinen rajoittuu pohjoisosassaan Kaupunginsairaalan alueeseen, ja etelässä Kalevanpuistoon. Itäpäässään Rauhanpuistoon ja lännessä Ratakatuun. Vanha hautausmaa ja vesitorni ovat kuukkarin alueella. Käytän tästä eteenpäin tekstissäni alueesta ja kaupunginosasta nimeä kuukkari, jona se yleisesti tunnetaan ja on tunnettu jo melko kauan, vaikka joku toisinkin väittää tai luulee. Kukin tulkoon saivartelulaan, jaarittelullaan tai uskossaan autuaaksi.
Ylläoleva kuva on kaappaus kaupungin karttasivulta, jonka tasoksi valitsin kaupunginosat-ominaisuuden. Karttaa voi katsoa tässä linkissä.

Tämän blogikirjoitukseni pääaihe tulee tästä karttakuvasta, johon on piirtynyt gps-jäljet kahdelta kuukkariin tekemältäni pyörälenkiltä. Kuvassa oleva sinisellä värillä piirtynyt jälki on ensimmäiseltä lenkiltäni, 14.5.2020; jolloin pyöräilin kuukkarin itä-länsisuuntaiset kadut, alkaen Tuomarinkatua länteen ja viimeiseksi Kalevanpuisto itään.
Punainen viiva piirtyi vähän yli viikko myöhemmin; toissapäivänä kun ajoin pohjois-eteläsuuntaiset, Ratakadulta Rauhanpuistoon. Yhdistin gps-jälkikarttojen kuvat photoshopin tasoissa yhdeksi kuvaksi.
Äkkikatsomalla ajattelee että hullua touhua; mitä se siellä pyörii pitkin poikin katuja ristiin rastiin.
Niinhän se vähän olikin.

Halusin kuvata nuo kadut videolle. Katsoa saako siitä mitään tolkkua. Pistin pienen videokameran kiinni sarvien väliin ja pyöräilin. Samalla sain käsityksen katujen nimeämissysteemistä. Varsinkin itä-länsisuuntaisilla on logiikka: Tuomari- neuvosmies-  esivalta- laamanni- raatimies; pohjoisesta etelään.
Poikkikaduilla ei niin selkeää: Käpylän- peltomiehen- hakkisen- tapion- ignatiuksen- ilkan- sacklenin- tiilitehtaanpuisto- päärnäisetn- väinön- malmin- riihikatu ja lopuksi Ratakatu; lännestä itään.

Laitoin syntyneet videot Youtubeen. Suunnilleen sellaisinaan kuin kameran muistikortille olivat tallentuneet.

Ensimmäinen tallenne, jonka syntyi yhden sekunnin välein tallentuneista "ruuduista". Video on "järjettömän" nopeatempoinen, mutta nopeutta voi hidastaa asetuksista, jotka aukeavat hammasratas-symboolin takaa. Mutta siinä tapauksessa (ja muutenkin suosittelen katsomaan) video pitää katsoa Youtubessa, osoitteessa: https://youtu.be/5IbEnyJ_t2Q

Toinen tallenne, normaalinopeudella. Isompana ja paremmin hahmoteltavassa muodossa Youtubessa, osoitteessa: https://youtu.be/HDc74U9oa1Q

Eilen Yyterissä

Pyöräilin eilen (23.5.2020) Yyteriin. Halusin nähdä juuri valmistuneen rantaan johtavan uuden lankongin. Vähän outo nimi, mutta yleisesti käytetty. Ei noita pitkoksiksikaa oikein voi kutsua.
Näin netissä kuvan, johon ensieaktioni oli että maisema on kadotettu elävöittämisen nimissä. 

2018 - mäntyä kuvaamassa

2018. "yyterin mänty" on iki ajat ollut maamerkki. Sellaisena se säilyy jatkossakin, mutta muuttuneessa maisemassa. Otin tämän kuvan filmille 2018. Mänty on ollut minulle kuvaushaaste. Eräänlainen referenssikohde varsinkin filmikuvauksessa.
Lankonkiympäristössä siitä en enää innostu. Olin ensin kirota mokomat johonkin syvälle, mutta mitä minä niistä. Ne on tehty heille jotka niitä tarvitsevat, ja onhan rantaan mukavampi nyt mennä. Itse haen rentoutumispaikkani tai rauhoittavat paikkani kauempaa, tai toista kautta kulkien. 

 Käytyäni "päärannalla", pyöräilin  Yyterin virkistyshotellille. Sieltä "muovilankonkeja" pitkin santojen pohjoiskärkeen, jonka tunnen myös tai paremmin nimellä surffiranta. Mennessäni yyterin sannoille, menen yleensä tuon herrainpäivien kautta.
Lankonki hotellilta oli viime vuonna keskeneräinen, mutta nyt saatu vedettyä koko matkalle. Opastetaulut ovat tulleet, yhtenäisellä lay-outilla ja ihan mukavilla kartoilla moneen paikkaan. 

Vuosi sitten (17.5.2019): Hotellilta Herrainpäiville johtava lankonki päättyi tähän.
Seuraavasltavideolta näkee nykytilanteen. 

Yyteri ja Herrainpäivät nyt;  videolla

Täysikokoinen video katsottavissa (paremmin) sen omalla sivulla Youtubessa.Tai klikkaamalla tuossa videoruudussa YouTube-logoa

Viimeaikaiset videoni YouTubessa, ovat keränneet paljon katselijoita, jaettuani ne pariin Pori-aiheeseen keskittyvään facebook-ryhmään. Palaute on ollut melkein kokonaan mukavaa ja hyvin positiivista.
Kiitän kaikkia teitä siitä(kin). Jatkan kuvauksia ja videoiden viilausta, varmaankin seuraavaksi Porin viidennessä kaupunginosassa - viikkarissa - itätullissa. Silläkin on monta nimeä tai nimitystä.

Lopuksi postimerkkiaheesta

Tapoihini ei yleensä kuulu "kerjätä", tai pyytää mitään. Mutta tässä tein poikkeuksen ja teen edelleen. Laitoin noin kuukausi sitten jossain yhteydessä toiveen että jos joku on hävittämässä; laittamassa vanhoja ja varsinkin uudempia kirjekuoria paperinkeräykseen, ottaisin niitä mielelläni vastaan ja laittaisin niissä olevia merkkejä ja joissain tapauksissa postileimauksia kokoelmaani.
Sain muutaman vastauksen, ja pari leikkeitä sisältävää kirjettä joista paljon kiitoksia lähettäjilleen!

Sain myös palautetta jossa oletettiin minun metsästävän harvinaisuuksia jotka myymällä saisin rahaa.
Kyseessä ei kuitenkaan ole hyötymistarkoitus, muutoin kun oman mielihyvän hankkimisen muodossa. Käytetyillä postimerkeillä  on äärimmäisen harvoin rahallista arvoa, ja filatelistit eivät maksa niistä käytännössä mitään. Lähetyskulut ja euron päälle korkeintaan.

Olen aiemmin rajannut keräilyäni ennen euroaikaa julkaistuihin merkkeihin, mutta huomasin ettei se joissakin tapauksissa "kannatakaan". Postin toiminnassa ja julkaisuissa on ollut käännekohtia jotka kiinnostavat minua kokoelmamielessä. Rahamuutos markoista euroihin. Postimaksuluokkien vaihtuminen ikimerkeiksi, ja muuta vastaavaa joiden pohtiminen ja säilöminen muodossa tai toisessa on yksinäisen ajankulua ja mielenvirkeyden säilyttämistä. Kesäaika on tunnetusti "postimerkkien keräilyn" osalta hiljaiseloa. On paljon muuta tekemistä, mutta jos ja kun jotakin mielenkiintoista tulee eteen niin siihen ryhtyy joka tapauksessa. Ei tarvita sadepäivää tai muuta muun tekemisen estävää.  

"Kiitos ja anteeksi"

Porissa, Toejoella:  24.5.2020

____

___

__

_

-

.

Luonnollisesti ja juurikin muuta vastaavaa välistä

Huomauts:

Tämä julkaisu sisältää ankyröintiä ja mahdollisesti kiroiluakin, mikä herkimpien radion kuuntelijoiden kannattaa ottaa huomioon. 

Poimin hyllystäni kolme kirjaa: Ensimmäisen osan kolmiosaisesta Nyky-Suomen sanakirjasta, sen lisäosan; vierasperäiset sanat, ja kuvaan alimmaiseksi Sanankäytön pikkujättiläisen.

Sanakirjaa käytän silloin tällöin hakuteoksena, pikkujättiläisen olen lukenut jo kauan sitten kannesta kanteen, mutta palaan sen pariin välillä tietoa hakeakseni ja joskus ihan muuten vaan.

Tein tämän kuvan blogipäivityksen "pääkuvaksi" ja aloin kirjoittaa tätä, eilis-iltaisen närästyskohtaukseni johdosta. Some ja eritoten Facebook (yhteen kirjoitettuna, kun Suomessa ollaan) saa päivittäin aikaan närästystä, johon olisi ja on helppo lääke. Sen sisällöistä 90% on sellaista, jota voisi viitata kintaalla. Rullata eteenpäin, alas. Mutta kun siellä saattaa olla ja on joukossa asiaakin. Pikkuasioihin ei kannata puuttua, mutta joskus täytyy. Varsinkin jos ja nykyään kunkin närästäjä kuuluu sanankäytön, eli median ammattilaisiin. Sellaisiin joiden pitäisi osata asiansa ja hommansa. 

Päästään otsikon ensimmäiseen sanaan: luonnollisesti.

Eräs henkilö eräässä kuvia vilisevässä ryhmässä oli laittanut uudella vekottimellaan ottamansa kuvan näytille. Kertoi kuvasta, että se on luonnollisesti käsitelty. Tiesin kyllä mitä hän tuolla luonnollisesti- sanalla tarkoitti. Sitä että kuvaa pitää luonnollisesti käsitellä. Tavoistani poiketen, kommentoin kuvaa. Vielä enemmän tavoistani poiketen, haukuin sen sutuksi. Mutta pääasia kommentissani oli että "mitenn niin luonnollisesti".
Sain vastakommentin, jossa kuvan laittaja luuli minun luulleen hänen käsitelleen kuvaa luonnollisesti - huomaa sanajärjestys, verattuna edellä olevaan. Kyky erottaa luonnollisuuden merkityksen asiayhteydessä perustuu siihen että luonnollisesti sitä tai tätä, tarkoittaa tai tarkoitti että  on-sanomattakin-selväää-että-on-niin-tehty!
Jätin asian siihen. Kuvan haukkumisestani en saanut, ihme kyllä, paskaa tuulettimeeni.

Se miksi kuvat olivat kuraa  johtui siitä, että ne oli heitetty faceen koossa jonka face raiskaa, eli sen algoritmit huonontavat kuvan laatua, vaikka tarkoitus onn hyvä.

Joskus kauan sitten kun keräilin kaikenlaista tavaraa; keräilytavaraa, antiikkia ja sensellaista turhaa, törmäsin keräilytavaraan keskittyneessä huutokauppaosastossa vanhaan juomapulloon. Kysyin myyjältä, onko kyseinen pullo tyhjä vai avaamaton. Sain vastauksen: "se on luonnollisesti tyhjä".
Niin varmaan; se on luonnollista että pullot juodaan tyhjiksi. Mutta se ei, että niitä kaupataan keräilykohteina, joiden pitää luonnollisesti olla avaamattomia.

no joo... 

Toinen tai yksi monista sanoista jotka saavat joskus munuaiseni toimmimaan väärin päin, on tuo juuurikin. Mutta vielä enemmän se että joku tomittaja-alokas sanoo että joku on jättänyt jonkin asian tai tekemisen välistä. Mistä helvetin välistä!!
Asioita tai tekemisiä jätetään VÄLIIN! Jätetään tekemättä tai lykätään myöhempään, myöhäisempään ajankohtaan. Nähtäväksi jää...  sekin mokoma. Joitakin asioita ei kannata jättää väliin, paitsi ehkä tämäkin aihe bloginpidossa olisi kannattanut.

Kuva-asiaa. Tylsää muokkaustekniikkaa ja saivartelua

Nappasin eilen ehtoolla kopterilla pari kuvaa auringonlaskun loppuvaiheen kajosta, ja hiipuvista auringon heijastuksista pilvissä. Kotipihalta kymmeneen metriin ja räps-räps-räps...
Ihan mukavaa jälkeä, vaikka valoa vähän ja dynamiikkaa vaativa tilanne. Kameroiden dynamiikoista löytyy tietoa, kun googlaa. En minä siitä sen enempää kuin sen että yleensä sitä sisältävä kamera on ollut kallis vempele. Mutta riittää tämäkin.

Kuva tuli, ja se siitä. Talteen vaan, ja johonkin asiaankuuluvaan someryhmään tykkäyksiä keräämään. Hah;
Mutta kun ojensin tuota edellä kertomani ja haukkumani kuvan laittanutta luonnollisesti kuvia muokkaavaa, mutta ei-kuvia-luonnollisesti-muokkaavaa henkilöä siitä että kuvansa oli optimoimatta someen paiskattu, minun piti ties kuinka monennen kerran tarkistaa asia. Etten puhu niinsanotusti paskaa.

Otin auringonlasku-ihq- kuvan photariin ja tein variaatiot jotka numeroin. Syntyi yhdeksän kuvaa eri resoluutioasetuksin. Väreihin, valotukseen, varjoihin ja muuhun sellaiseen en kajonnut. Parissa variaatiossa tuli terävöintiä kokomuutos-algoritmin kylkiäisenä, siihen sisältyen.

Tarkastellessani kuvia, päädyin siihen ettei sen optimiasetuksen mitta niiin dramaattinen ole. Suositus Facebookkiin ladattavalle kuvalle on pitkän sivun mitta 2048 pikseliä, ja talletuslaatu 80-85% välillä.

Se mikä merkitsee enemmän kuvaa tarkastellessa, on laite jolla niitä katsotaan. Nykyisten puhelinten ja tablettien näytöt mukautuvatälykkäästi kuviin, eikä eroa juurikaan ole havaittavissa.
Tietokoneiden näytöt ovat eri juttu. Ne ovat jotain retinoita lukuunottamatta herkempiä näyttämään kuvien huonommat puolet.

Tässä nuo 9 kuvaa, jos asia kiinnostaa. 

Täysikokoinen 100%-laatuinen save as- tallennettu.
Pitkä sivu 4000

Täysikoko 4000 px web-85- tallennus

3072 px bicubic 85%-weblaatu

3072 px sharper 85%-weblaatu

2048 px bicubic 85%-weblaatu

2048 px sharper 85%-weblaatu
- eniten käyttämäni

1920 px bicubic 85%-weblaatu
-1080-videon standardi

1280 px bicubic 85%-weblaatu

800 px bicubic 85%-weblaatu

Samaan kuvasarjaan voi perehtyä Facebook-seinälläni. Sitä "alustaa" vartenhan tuon tein.
Bloggeri ja googl' suhtautuvat kuviin huomaavaisemmin.

Tässä:




Kunnei tuo embed-upotus luonnolisesti (kaan) niin toimi kuin meinasin, niin linkki julkaisuun





Hyvää alkanutta viikonloppua - tehkää mitä tykkäätte!

Porissa: 16.5.2020

____

___

__

_

-

.

Junabongarin Julia

Pyöräillessäni eilen kuukkaria kuvaamaan, pysähdyin virittämään kameraa, radan varteen Valtionsillan ja Veturitallinkadun välisellä polulla. Sattumalta olin sopivasti paikalla, kun rikastejuna tuli Mäntyluododosta. Kuvat jotka otin pikaisesti puhelimella, eivät ole kaksisia laadultaan, mutta tämän jätin talteen.

Olen seuraillut junien kulkua realiaikaisella kartalla julia-sivustolla. Mutta en ole ennen katsonut minkään tietyn junan dataa siellä. Nyt päätin katsoa löytyykö sieltä tai osaanko etsiä oikealla tavalla tämän kuvaamani junan kulkutietoja, vieläpä "havainnostani" vasta euraavana päivänä, eli tänään.

Junan numero on tai siis oli: T 3872, jossa T tairkoittaa tavarajunaa. Aikataulu ja toteutuma yllä olevassa kuvakaappauksessa.

Tässä kuvakaappauksessa junan nopeudet. Kuvasin sen klo 11:59, jonka ajankohdan  voi katsoa kartalta. Samalla näkyy paikka jossakuvan otin.



Lyhyestä virsi kaunis ja niin edelleen. Tässä pari linkkiä juliaan, kyseisen junan tietoihin ja juliaan:
Aikataulu
Nopeustiedot


Julian pääsivu
Realiaikainen kartta jossa kulussa olevat junat

Kuukkaria edes takaisin

Junakuvaus ei ollut liikkeellä olemiseni tarkoitus. Lähdin kuvaamaan kuukkarin katuja, itä-länsi- suunnassa kun aurinko paistoi sopivalta suunnalta. Kuvaamiseni oli kokeellista ja kameran testausta.
Tässä osa GPS-jäljestä joka tallentui ajelustani.
Kuukkari on siis nimitys Porin kuudennelle kaupunginosalle, jonka virallisempi nimi on Päärnäinen.

Tässä sekunnin välein tallentuneista kuvista muodostunut parin minuutin video. Se on turhan nopeatempoinen, mutta YouTubessa katsottaessa sitä voi hidastaa asetuksista. Tässä blogi-ikkunassa sitä ei voi tehdä.
Jokainen kuva tallentui myös still-kuvana, joten niitä kertyi noin 1800 "ruutua".
Teen toisen kierroksen jonakin pilvisenä päivänä, tai auringon paistaessa sopivasti. Kuvaan pohjois-etelä- suuntaiset kadut samaan tapaan.
Jos tarkkoja ollaan, niin saadakseen kattavan dokumentin kaduista ja rakennuksista, pitäisi tuo "lenkki" ajaa kahteen kertaan; molempiin suuntiin. Mutta tyydyn nyt tuohon, joka sekin kesti noin puoli tuntia noin 10-12 km/h nopeudella. Joku ajattelee, että on se hullu

Trackerin tallettama gps-data ja muu sellainen on katsottavissa täällä

Porissa: 15.5.2020

____

___

__

_

-

.

.

Rautatieharrastusta

Olen rautatieharrastaja. Meitä on moneen junaan.

Joukkoon kuuluu melko paljon rautateiden ammattilaisia; niin vetureista, junista, ratapihoilta, kuin konepajoistakin. Sitten on minun kaltaisiani hurahtaneita. Asemilla junia ja vetureita norkoilevia, kameraa ulkoiluttavia hieman epäilyttävän oloisia hörhöjä jotka keräilevät vetureiden numeroita johonkin muistiinpanoihinsa. Kuka milläkin tavalla.

Hurahtamisestani on jo aikaa. Se ei ole siis mitään uutta tai hetken hurmaa. Olen kuvannut junia ja varsinkin vetureita, jostain 1980-luvun loppupuolesta alkaen. Ratapihoja, raiteita, ja vaikka mitä. Pari videotakin on jäänyt talteen. Muutaman kuvan olen ladannut harrastajien foorumille: vorggiin.
Foorumin lempinimi tulee nettiosoitteesta jossa se toimii: vaunut [piste] org. Sielllä olevasta hyvinkin laajasta kuvakannasta on haettavissa ja löydettävissä kaikkea mahdollista rautateihin liittyvää kuvaa, tietoa, ja keskustelua. On olemassa myös pari aiheeseen liittyvää facebook-ryhmää. Löytyvät hakusanalla rautatieharrastus.

Olen keskittynyt kuvaamaan enimmäkseen vetureita, mutta viime aikoina laajentanut jonkin verran myös vaunuihin. Joukkoon mahtuu tilanne- ja henkilökuviakin.
Vaunujen kyljissä on niiden numerot, niin kuin vetureillakin. Ylläolevassa kuvassa on Intercity-vaunu, jonka littera eli luokitus on Edfs.  Sanalla littera on kaksi merkitystä. Se tarkoittaa yhtäältä todistusta tai lippua, jota käytetään puolustusvoimien henkilö- ja tavarankuljetuksessa, ja toisaalta myös kirjainta, varsinkin tunnus- tai järjestyskirjainta. Se tulee latinan sanasta littera/litera.

Vaunun numero on tuossa telin, eli pyörästön yläpuolella, kokonaisuudessaan: FI-VR 5510 8497 313-2
Mitä se pitää sisällään:FI on tietysti Suomi, VR on tietysti Valtionrautatiet, ja sen jälkeen kaksi ensimmäistä numeroa ovat kalustotyyppi, seuraavat kaksi maa (10 = Suomi) sitten siinä on taas jotain tyyppitietonumeroa ja varsinainen vaununumero on "313", viivan jälkeen tuleva kakkonen on tarkistusnumero. Vaunujen maanumerointiin voi tutustua osoitteessa: https://en.wikipedia.org/wiki/UIC_wagon_numbers

Se siitä. Kiitokset rautatieharrastus-ryhmäläiselle, jolta sain ihmettelylleni vastauksen minuutissa.

Mitä tuohon kuvaan muuten tulee, en kuvannut sitä vaunun takia enkä varsinkaan sen numeron, vaan pääosassa ovat henkilöt jotka odottavat lähtöhetkeä. Esteettömällä ovella on konduktööri ja selin kuvassa kuljettaja.




Tapaus ja tilanne on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Konduktööri joka tässä kapuaa veturiin, tuli hetken kuluttua luokseni. Istuin laiturin penkillä kamera kaulassa ja join pullosta vettä. Oli melko helteinen kesäkuun toinen päivä vuosi sitten.
Ajattelin että sanoo jotain kuvaamisestani, mutta ei. Tuli vain sanomaan: "Vein kuskille kahvia, jotta jaksaa ajaa junan takaisin Helsinkiin" Olemuksensa oli niin aurinkoinen lämminhenkinen, etten muista koskaan sellaista kohdanneeni. Jatkoi muuta sanomatta takaisin vaunulle, josta tuo ensimmäinen kuva.
Rautatieläiset ovat tottuneet kuvausharrastajiin. Minulle on usein heilutettu iloisesti, ja muutaman kerran on veturin pilli / torvikin antanut tervehdyksensä. Se on veeärrältä hyvää peeärrää, luultavasti molemminpuoleista ja vastavuoroista.  Meitä rautatieharrastajavalokuvaajia ohjeistetaan julkaisemaan kuvia positiivisessa mielessä, dokumenttiarvo tietysti huomioiden. En ala sitä enempää avaamaan, mutta ymmärtänette asian haarat.

Edellisessä kuvassa, jossa konduktööri kiipeää veturiin, näkyy että veturi on litteraltaan Sr2.

Sr2 on toinen kolmesta VR:n käyttämästä sähköveturityypistä ja niitä valmistettiin vuosina 1995–2003 kaikkiaan 46 kappaletta.
Veturin numero on 3236, joka tieto löytyy myös junan keulasta. Maksiminopeus-tieto on myös merkitty: 210 km/h.
Mutta tässä kuvassa on myös sen toinen numerointi: FI-VR 91 10 3002 035-6, samaan tapaan kuin ensimmäisen kuvan vaununumerointi. Saman vaunun etupää näkyy tässä kuvassa, samoin sen pitkämuotoinen numero. Mutta myös vaunun etupäässä oleva numero: 28313.
Osa siitä: ...313... esiinyy jo aiemmin mainitsemassani vaununumerosarjassa
(FI-VR 5510 8497 313-2) Mutta mistä tuo 28...   Jatkan selvitystyötäni, se on yksi tämän touhun suoloista.
Vetureilla on kutsumanimiä: Sr2 tunnetaan "piireissä" nimellä marsu.  Muita nimiä ovat alppiruusu, käkikello ja möhkö. Alppiruusu ja käkikellö siitä kun se perustuu tekniikaltaan sveitsiläiseen Lok-2000 veturiin. 

Yleisimmät Porin aseman ratapihalla tavattavat veturit ovat deeveri ja Siperian susi. Ensinmainittu kuvassa etualalla. Sähköryssäksikin kutsuttu Siperian susi on litteraltaan Sr1, eli suomen sähköveturimalleista se ensimmäisenä käyttöön otettu. Deeveri eli dv12 on jo melko iäkäs malli; dieselveturi jolla on kuitenkin edelleen paljon käyttöä varsinkin ratapihojen järjestelyveturina. Näitä asemilla paikkoinaan pitäviä kutsutaan myös päivystäjiksi.

Nyt someaikana ,sen harrastajaryhmiin pesiytyy nettimääkijöitä jotka päästelevät suustaan kaikenlaista typerää. Näiden lippalakki päässään ruokapöydässä esiintyvien määkijöiden mielestä deeverit pitäisi romuttaa tai viedä museoon. Olen kerännyt maltillisuutta ja itsekuria, enkä enää huomioi mokomia kommentteja enkä niiden esittäjiä, vaan pistän hiljaa koneen  kiinni. Kun ryhmissä täytyy kuitenkin olla jokseenkin ihmisiksi, nimittelemättä ketään kusipääksi. Ei se siitä miksikään parane.

Sr3, eli uusin sähköveturimalli jonka nimi on Vectron, on minulla vielä bongaamatta ja kuvaamatta. Pendolinon kuvasin joskus kevättalvella, mutta pysyköön sekin vielä arkistoni kätköissä. Tulihan tässä jo tarpeeksi löpistyä aiheesta joka useimpien mielestä on turha ja ajan haaskausta. Mutta saatan jatkaa, tai melko varmastikin jatkan aiheesta toisessa "numerossa".
Saa korjata ja huomauttaa jos puhuin jossain kohtaa pötyä.

Lähden pyöräilemään, ulkoiluttamaan kameraa. Poikkean aseman kautta.

Porissa: 11.5.2020

____

___

__

_

.

.

Testijulkaisu 3 vanha blogger, vain kuva

koko: erittäin suuri

alkuperäinen julkaisu tehty vanhan bloggerversion editorilla ja firefoxilla, ei html-koodia käyttäen


jälkieditti chromella, toisen kuvan lisäys samalla koolla:

___

Lopputulos:  Vanha blogger toimii kaikilla alustoilla, näyttää kuvat niin kuin pitääkin.
Uusi blogger ja siitä html-koodin kopioinnilla myös vanhaan upottaen toimii paremminkin mobiilissa.

Kiitos palautteesta, jos toiminnassa ongelmia.
Kaksi edellistä testipostausta poistettu.

Pori: 6.5.2020 klo 8:15
___

Ryssäntornilla ja suolavesiputkilla

Ryssäntornilla

Ryssäntorni siirrettiin pari viikkoa sitten Mäntyluodon sataman toisesta päästä, kivilaiturin päästä tähän: Kallontien päähän, Kallonlahden sataman kainaloon. Paikan ohi johtaa pengertie Kalloon.
Kuva: 5.5.2020. 

Ryssäntorni alkuperäisellä paikallaan, kivilaiturin päässä. Tämä paperikuvasta skannaamani kuva on joulukuulta 1988. Otettu "pitkällä putkella" Reposaaresta käsin. Kamerana on ollut Canonin AE-1, joka tärkeä tieto on pitänyt kuvan alle albumini lehdelle raapustaa. Silloin välineet olivat tärkeitä.

Ryssäntornin historiaa, lähteenä Wikipedia jota pidän nykymuodossaan aivan kuranttina tietolähteenä.
Googlaamalla löytää lisää, mutta wikipediassa näin:

"Ryssäntorni on Porin Mäntyluodon satamassa sijaitseva jugendtyylinen puinen satamaloisto. Ryssäntorni sijaitsee vuonna 1901 valmistuneen pitkän kivilaiturin päässä.

Tornin piirustukset tehtiin professori Gustav Nyströmin luonnosten perusteella ja torni rakennettiin luultavasti heti kivilaiturin valmistuttua, ehkä vuosina 1902-1903. Ryssäntorni on ollut todennäköisesti lähinnä viestitys- ja vartiotorni josta käsin on pidetty yhteyttä redillä olleisiin ja satamaan saapuviin laivoihin vetämällä tornin huipulla olevaan lipputankoon lippuja tai mustia ja valkoisia merkkipalloja tietyssä järjestyksessä sekä pimeään aikaan näyttämällä lyhdyllä valomerkkejä. Loistomajakkana Ryssäntornia ei ole käytetty vaikka sitä on joissain lähteissä kutsuttu majakaksi. Nykyisin punavalkoinen Ryssäntorni on edelleen Mäntyluodon sataman tunnuksena vaikka se onkin jäänyt uudempien satamalaajennusten puristukseen. Ryssäntornin vieressä sijaitsee "Luveeniksi " kutsuttu Suomen vanhin satamanosturi. Nosturi sai nimensä ensimmäisen Lovén-nimisen hoitajansa mukaan.

Ryssäntornia, joka on suojeltu rakennus, on korjattu 1980-luvulla ja viimeksi vuonna 1996. Vuonna 2014 Suomen Majakkaseuran edustajat ilmaisivat huolensa siitä että Ryssäntorni ja siihen liittyvä osittain jo päästään sortunut kivilaituri vaatisivat pikaista kunnostusta. Ryssäntornin omistaa Porin kaupunki joka on ilmoittanut ettei sillä ole varaa korjauksiin.

Takasisin tähän päivään, ja tornin uudelle paikalle. 

Olen jostain syystä "pantannut" tornille rientämistä ja sen kuvaamista. Ajattelin kai, että tulkoon ensin kesä ja lämpimämmät ilmat. Suunnittelin että menen sitten kun tarkenee pyörällä mennä, tai odotin vain motivaatiota. Nyt sellainen tuli, ja motivaation "aiheuttaja" näkyy tässä kuvassakin. Tai siis kuvan luonteessa ja näkymässä, kuvakulmassa. Se asia, että myin noin vuosi sitten droneni pois ja lupasin itselleni ettei sellaista koskaan enää, ei oikeastaan tähän kuulu. Mutta liittyy kuitenkin; tämä on ensimmäinen varsinainen  kuvauskohteeni uudella dronella, jonka posti toi minulle eilen. Aiemmassa bloggauksessani kirjoitin droneasiasta, joten ei siitä tästä eteenpäin enempää. 

Torni on vuosien saatossa päässyt rapistumaan, mutta jos olen oikein ymmärtänyt niin sitä aletaan kunnostaa ja entisöidä. Torni saa  jossain vaiheessa vierelleen sataman vanhan nosturin, joka on nimetty käyttäjänsä mukaan

Luveeniksi. Se on pelastettu samoilta nurkilta kuin tämä tornikin, ja viety entisöitäväksi asianmukaiseen paikkaan.

Luveeni näkyy tässä 1902 otetussa postikortiksi päätyneessä kuvassa vielä keskeneräisenä.  Sama kortti esiintyy rautatieharrastajien foorumilla, julkaisussa jossa on paljon muutakin mielenkiintoista historiatietoa. Siihen voi tutustua, ja suosittelen lämpimästikin tutustumaan tässä linkissä. 

Pari kuvaa vielä: tornista nyky-ympäristössään, eri suunnista nähtynä ja kuvattuna

Pengertien Kallonpuoleisesta päästä Uniluotoon päin

Taustalla Uniluotoa; Topinranta. Kuva Kallon murtajan juuresta 250mm objektiivilla
croppikenno ja 2/3 kroppauksella

Tornilta toisaalle - Karhuluotoon, tuhkalaitoken suolavesiputken varrelle

En ehkä olisi tätä toista aihetta nyt mennyt katsomaan, mutta facebookissa julkaistut kuvat  pistivät menemään ja katsomaan että miten se nyt on. Innoitukseni lähti tästä Facebook-julkaisusta

Niin kuin kaikki tiedämme; Fortum teki Kirrinsantaan tuhkajalostamoksi kutsutun laitoksen, jossa tehdään paskasta kultaa kuten teollisuuden toimintaperiaatteena on. Keräävät sinne teollisuuden ja polttolaitosten tuhkia, erottelevat niistä sitä sun tätä ja pumppaavat jätevedet mereen. Käyttävät samoja putkilinjoja kuin Vuorikemian tehtaat aikoinaan. Putket johtavat pumppaamojen läpi merelle, Karhuluodon edustalle jossa jätevesi purkautuu merivirtojen kuljetettavaksi. Tämän fortumin laiotoksen vesi jonka he sinne tulevat pumppaamaan, sisältää melkoiset määrät suoloja ja paljon muutakin luonnon kannalta ikävää mömmöä. 

Kuvasin dronella tuhkalaitoksen paalutusta silloin kun laitokselle eivät olleet vielä saaneet minkään valtakunnan lupia. Luottivat siihen että kyllä ne luvat saavat aikanaan. Eivätkä "paaluttaneet turhaan", jota nimimerkkiä entinen äijä käytti kun rakensi naapurin tontille. Minulla on liuta kuvia tuosta, monessa eri rakennusvaiheessaan ja niin edelleen.

Kuvapareja  vuodelta 2014 - ja tänään 2020

Kemiran putket pumppaamoon. 2014

Putket pumppaamoon tänään: 5.5.2020.
Kuvassa oikeanpuoleinen, vielä irrallinen putki Fortumin tuhkasuolalaitokselta tuleva

Putket pumppaamosta ulos ja maan alle. Edelleen mereen, Karhuluodon edustalle
Kuva vuodelta 2014

Sama näkymä tänään: Pumppaamolta ulos ja merelle. Vasemmanpuoleisin Fortumin putki vielä tukittuna

Putkilinja Kemiralle päin vuonna 2014 . . .

. . .   ja sama näkymä tänään: 5.5.2020. Vasemmanpuoleinen eristetty putki Fortumin.

Maisemanäkymä dyyneille, merelle päin pumppaamon vierestä vuonna 2014. Huomaa männynalku

merimerkistä "klo neljään"

Sama näkymä tänään: Mänty on kuudessa vuodessa kasvanut

Pari muuta kuvaa tältä päivältä - putkilinjan rakentumisesta

Plarasin vielä blogini sisällysluetteloa, ja muistin oikein: Olen aiemminkin käsitellyt tätä aihetta ja noita putkia ynnä muuta paalutusta, julkaisussa tammikuussa 2019, jota voi ihmetellä tätä klikkaamalla: Puhtaan meren puolesta

Porissa: 5.5.2020, päivän tummuessa mailleen

.....

....

...

..

.

___