24.5.20

Kuudes osa ja muuta videointia

Alotuskuvana näkymä vuodelta 2018

Jaarittelua:


Otsikko ei tarkoita kirjoitussarjan kuudetta osaa. Kun covid-19, eli kotoisammin sanottuna korona-aika alkoi Suomessa rajoittaa elämistä ja liikkumista maaliskuun 16. päivä tätä vuotta, alotitin ja julkaisin neliosaisen koronaviikko-sarjan.
Neliosaiseksi se muodostui, kun neljänä peräkkäisenä sunnuntaina pistin kasaan ja yhteenvedoksi kuluneiden viikkojen kulkemisiani ja näkemisiäni. Viimeiseksi jääneen osan laitoin julki 12.4., jonka jälkeen palasin "normaaliin" epäsäännölliseen kiukutteluuni jota on kertynyt kymmenen postauksen verran.

Jos olisin jatkanut "viikkokatsauksia", olisin tänään synnyttämässä kymmenennen koronaviikon yhteenvetoa. Tulee kuluneeksi kymmenen viikkoa korona-ajanlaskuun alusta; edellämainitsemastani maaliskuun 16. päivästä.



Tämä kuudes osa

Nyt on kyse Porin kaupungin kuudennesta osasta, kuudennesta kaupunginosasta jota kutsutaan kuukkariksi. Jotta vielä tämän verran jaarittelisin, niin kuukkariksi kutsutun kaupunginosan virallinen nimi on Päärnäinen. 


Päärnäinen
Kuudesosa -kuukkari -Päärnäinen rajoittuu pohjoisosassaan Kaupunginsairaalan alueeseen, ja etelässä Kalevanpuistoon. Itäpäässään Rauhanpuistoon ja lännessä Ratakatuun. Vanha hautausmaa ja vesitorni ovat kuukkarin alueella. Käytän tästä eteenpäin tekstissäni alueesta ja kaupunginosasta nimeä kuukkari, jona se yleisesti tunnetaan ja on tunnettu jo melko kauan, vaikka joku toisinkin väittää tai luulee. Kukin tulkoon saivartelulaan, jaarittelullaan tai uskossaan autuaaksi.
Ylläoleva kuva on kaappaus kaupungin karttasivulta, jonka tasoksi valitsin kaupunginosat-ominaisuuden. Karttaa voi katsoa tässä linkissä.



gps jäljet kuukkarissa
Tämän blogikirjoitukseni pääaihe tulee tästä karttakuvasta, johon on piirtynyt gps-jäljet kahdelta kuukkariin tekemältäni pyörälenkiltä. Kuvassa oleva sinisellä värillä piirtynyt jälki on ensimmäiseltä lenkiltäni, 14.5.2020; jolloin pyöräilin kuukkarin itä-länsisuuntaiset kadut, alkaen Tuomarinkatua länteen ja viimeiseksi Kalevanpuisto itään.
Punainen viiva piirtyi vähän yli viikko myöhemmin; toissapäivänä kun ajoin pohjois-eteläsuuntaiset, Ratakadulta Rauhanpuistoon. Yhdistin gps-jälkikarttojen kuvat photoshopin tasoissa yhdeksi kuvaksi.
Äkkikatsomalla ajattelee että hullua touhua; mitä se siellä pyörii pitkin poikin katuja ristiin rastiin.
Niinhän se vähän olikin.

Halusin kuvata nuo kadut videolle. Katsoa saako siitä mitään tolkkua. Pistin pienen videokameran kiinni sarvien väliin ja pyöräilin. Samalla sain käsityksen katujen nimeämissysteemistä. Varsinkin itä-länsisuuntaisilla on logiikka: Tuomari- neuvosmies-  esivalta- laamanni- raatimies; pohjoisesta etelään.
Poikkikaduilla ei niin selkeää: Käpylän- peltomiehen- hakkisen- tapion- ignatiuksen- ilkan- sacklenin- tiilitehtaanpuisto- päärnäisetn- väinön- malmin- riihikatu ja lopuksi Ratakatu; lännestä itään.

Laitoin syntyneet videot Youtubeen. Suunnilleen sellaisinaan kuin kameran muistikortille olivat tallentuneet.



Ensimmäinen tallenne, jonka syntyi yhden sekunnin välein tallentuneista "ruuduista". Video on "järjettömän" nopeatempoinen, mutta nopeutta voi hidastaa asetuksista, jotka aukeavat hammasratas-symboolin takaa. Mutta siinä tapauksessa (ja muutenkin suosittelen katsomaan) video pitää katsoa Youtubessa, osoitteessa: https://youtu.be/5IbEnyJ_t2Q



Toinen tallenne, normaalinopeudella. Isompana ja paremmin hahmoteltavassa muodossa Youtubessa, osoitteessa: https://youtu.be/HDc74U9oa1Q






Eilen Yyterissä



Pyöräilin eilen (23.5.2020) Yyteriin. Halusin nähdä juuri valmistuneen rantaan johtavan uuden lankongin. Vähän outo nimi, mutta yleisesti käytetty. Ei noita pitkoksiksikaa oikein voi kutsua.
Näin netissä kuvan, johon ensieaktioni oli että maisema on kadotettu elävöittämisen nimissä. 




2018 - mäntyä kuvaamassa



Yyterin mänty
2018. "yyterin mänty" on iki ajat ollut maamerkki. Sellaisena se säilyy jatkossakin, mutta muuttuneessa maisemassa. Otin tämän kuvan filmille 2018. Mänty on ollut minulle kuvaushaaste. Eräänlainen referenssikohde varsinkin filmikuvauksessa.
Lankonkiympäristössä siitä en enää innostu. Olin ensin kirota mokomat johonkin syvälle, mutta mitä minä niistä. Ne on tehty heille jotka niitä tarvitsevat, ja onhan rantaan mukavampi nyt mennä. Itse haen rentoutumispaikkani tai rauhoittavat paikkani kauempaa, tai toista kautta kulkien. 




 Käytyäni "päärannalla", pyöräilin  Yyterin virkistyshotellille. Sieltä "muovilankonkeja" pitkin santojen pohjoiskärkeen, jonka tunnen myös tai paremmin nimellä surffiranta. Mennessäni yyterin sannoille, menen yleensä tuon herrainpäivien kautta.
Lankonki hotellilta oli viime vuonna keskeneräinen, mutta nyt saatu vedettyä koko matkalle. Opastetaulut ovat tulleet, yhtenäisellä lay-outilla ja ihan mukavilla kartoilla moneen paikkaan. 


Vuosi sitten (17.5.2019): Hotellilta Herrainpäiville johtava lankonki päättyi tähän.
Seuraavasltavideolta näkee nykytilanteen. 





Yyteri ja Herrainpäivät nyt;  videolla






Täysikokoinen video katsottavissa (paremmin) sen omalla sivulla Youtubessa.Tai klikkaamalla tuossa videoruudussa YouTube-logoa

Viimeaikaiset videoni YouTubessa, ovat keränneet paljon katselijoita, jaettuani ne pariin Pori-aiheeseen keskittyvään facebook-ryhmään. Palaute on ollut melkein kokonaan mukavaa ja hyvin positiivista.
Kiitän kaikkia teitä siitä(kin). Jatkan kuvauksia ja videoiden viilausta, varmaankin seuraavaksi Porin viidennessä kaupunginosassa - viikkarissa - itätullissa. Silläkin on monta nimeä tai nimitystä.





Lopuksi postimerkkiaheesta


postimerkkejä

Tapoihini ei yleensä kuulu "kerjätä", tai pyytää mitään. Mutta tässä tein poikkeuksen ja teen edelleen. Laitoin noin kuukausi sitten jossain yhteydessä toiveen että jos joku on hävittämässä; laittamassa vanhoja ja varsinkin uudempia kirjekuoria paperinkeräykseen, ottaisin niitä mielelläni vastaan ja laittaisin niissä olevia merkkejä ja joissain tapauksissa postileimauksia kokoelmaani.
Sain muutaman vastauksen, ja pari leikkeitä sisältävää kirjettä joista paljon kiitoksia lähettäjilleen!

Sain myös palautetta jossa oletettiin minun metsästävän harvinaisuuksia jotka myymällä saisin rahaa.
Kyseessä ei kuitenkaan ole hyötymistarkoitus, muutoin kun oman mielihyvän hankkimisen muodossa. Käytetyillä postimerkeillä  on äärimmäisen harvoin rahallista arvoa, ja filatelistit eivät maksa niistä käytännössä mitään. Lähetyskulut ja euron päälle korkeintaan.

Olen aiemmin rajannut keräilyäni ennen euroaikaa julkaistuihin merkkeihin, mutta huomasin ettei se joissakin tapauksissa "kannatakaan". Postin toiminnassa ja julkaisuissa on ollut käännekohtia jotka kiinnostavat minua kokoelmamielessä. Rahamuutos markoista euroihin. Postimaksuluokkien vaihtuminen ikimerkeiksi, ja muuta vastaavaa joiden pohtiminen ja säilöminen muodossa tai toisessa on yksinäisen ajankulua ja mielenvirkeyden säilyttämistä. Kesäaika on tunnetusti "postimerkkien keräilyn" osalta hiljaiseloa. On paljon muuta tekemistä, mutta jos ja kun jotakin mielenkiintoista tulee eteen niin siihen ryhtyy joka tapauksessa. Ei tarvita sadepäivää tai muuta muun tekemisen estävää.  





"Kiitos ja anteeksi"





Porissa, Toejoella:  24.5.2020
____
___
__
_
-
.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jouluvaloa ja lippukauppaa

 Marraskuu on aikaa jolloin harrastustoimintani hiljenee, harvenee tai muuttaa muotoaan uuden luomisen sijasta enemmän vanhojen kaiveuksi. N...