Kartalla ja kartan ulkopuolella

Olen kinnostunut maantiedosta ja karttafriikkikin. Matkan varrella on tullut keräiltyä karttoja, ostetuakin. Muutama karttakirja on muuttojen yhteydessä päätynyt roskikseen, mikä on jälkeenpäin harmittanut. Noukein osan paperille painetuista kartoista pöydälle. Merikartat eivät pöydällä kuvattaviksi mahdu. 

Netti on karttasivuineen ja sovelluksineen mennyt näiden ohi jo ajat sitten,  mutta joskus on mukava tarkastella "oikeaa" karttaa. Kartat vanhenevat vuosien kuluessa, mutta pääpiirteet säilyvät kauan. Jos etsittävä asia tai kohde on päivänpolttavaa laatua, sen voi tietenkin tarkistaa nettikartalta. 

Reposaaren kartalle - Kellarikariin

Mitä tekemistä tällä tuomentuoksuisella kuvalla on karttojen kanssa. 28.5.2021, kun kevät oli vaihtumassa kesäksi, olin Kellarikarissa vakio-pistäytymispaikallani. Tai vakiintuneeksi se on muodostunut vuoden kuluessa. Vuoden joka tuli kuluneeksi viikko sitten. Vuoden jonka olen nyt asunut Reposaaressa. 

Nyt alkaneen toisen vuoden ja uuden pyöräilykauden alkaessa, menin samaan paikkaan ja otin vertailukuvan 3.4.2022. Näkymä ei ole vertailukelpoinen, kun edellinen on myöhemmässä vuodenajan vaiheessa ikuistettu. 

Paikka on Kellarikari. Myös uimaranta, jossa tuli käytyä 90-luvulla. Sittemmin kaupunki lopetti sen ylläpidon ja poisti yleisten uimarantojen "listaltaan". Syystä likkuu erilaisia tulkintoja ja näkemyksiä. Samoin varoitustaulusta, joka oli viime kesänä milloin missäkin; puun oksalla tai rantaviivalle heitettynä. Jonkun jonnen persettä se on kutittanut, kun jalustaltaan revitty ja solmuun väännetty. 
Kuva: 3.4.2022

Kellarikari näkyy ajantasaisella nettikartalla. Uimaranta on edelleen kartalla. Samoin Jaakonsepännokan vastaava.  Mutta mennäänpä ajassa taaksepäin, aikaan jolloin Kellarikari oli nimeltään Heinokari. 

Heinokarissa oli sahalaisten, Reposaaren sahan työläisten sauna jota siellä ei enää ole. Kellareiden raunioita on, joista paikka on saattanut saada nykyisen nimensä. Kiinnostuin paikan historiasta, kohdattuani usemmankin henkilön jotka tuntevat paikan Heinokarina, ja Kellarikari on nimenä vieraampi.  Kuvakaappaus on pdf-sivulta (sivu 16), jonka voi lukea ja katsoa kokonaisuudessan tästä. 

Pikikari(t)

Etsiessäni Kellarikarin / Heinokarin esiintymisiä kartoilla, ja historiatietoa täydentämään kuulemaani, ajauduin muuhunkin. Vastaan tuli Pikikari, jonka nimisen olen nähnyt kartalla. 

Pysähdyin viimekesäisellä pyöräreissullani Kappelinsalmen sillan pieleen. Salmen suulla, Reposaaren puolella on pieni saari, jonka nimi on Pikikari; edelläolevalla nettikartalla. 
Aloin selvittää itselleni, onko löytämässäni "Reposaari tunnetuksi ja elinvoimaiseksi

Kaupunginosasuunnitelmassa vuosiksi 2007 - 2010" esiintyvässä maininnassa: "Pikikari toimi varvissa rakennettavien laivojen tervan keittopaikkana, jonka sijainti merellä poissa rakennusten läheltä johtui tervan paloherkkyydestä, siitä nimi Pikikari."  - kyseessä tämä melko kaukana varvista sijaitseva Pikikari.

Ei ollut, vaan tämä melkein rannassa kiinni oleva Pikikari, joka näkyykin edellä laittamallani vanhalla kartalla josta Heinokarinkin yhytin. Jos Kappelinsalmen suulla oleva Pikikari on kaukana, niin tämä on kyllä melkoisen lähellä rakennuksia ja Räpsöön asutusta. Maannousemalla on tietysii osuutensa, mutta ei tämä koskaan ole "merellä" ollut. 
Kuva: 7.4.2022

Sama näkymä kesällä. Otin nämä Santunrannan veneluiskan laiturilta. Taustalla kuunari Tornator. 

Muuta; viikon- kahden varrelta

Jätin viikko sitten, 1.4: perjantai-iltapäivinä tavaksi tulleen blogijulkaisun väliin. En löytänyt sanottavaa tai sanottava ei ollut julkaisukelpoista. Usempikin luonnos syntyi, mutta deletoin lopulta kaikki. Ja ajattelin jotain muuta, tai en mitään. Olen väsynyt, mutta en niin "väsynyt" kuin silloin. 
Kevät tulee keikkuen, mikä ei ole mitenkään erikoista. Aina se on tullut, ja lopulta tullut. Maikkarin meteorologi on päätynyt iltapäivälehtien tapaan tekemään sään ennustuksesta viihdettä. Makaa studion lattialla (kuulemma - en ole katsonut muuta kuin lööpit) ja uhoaa että kesä on peruutettu. Kaikki menee päin persettä ja niin edelleen. 
Onneksi Ylen säätiedotukset ovat edelleen asialinjalla televisiossa.  Olen tylsä ja ikävä ihminen, ainakin sisäisen itseni kanssa asioihin suhtautumisessani. Säätiedotukset ovat kaikesta somemeuhkaamisesta huolimatta minulle asiaohjelmia. 

Olen muutaman viikon uutislähetyspainotteisen televisionkatselun jälkeen saanut päivänpolttavasta natokeskustelusta tarpeekseni, ja siirtynyt maraton-katseluissani mieliaiheeseeni; ruotsalaiseen poliisielokuvaan. Wallander, Maria Wern, Beck ja pari muuta ovat tulleet tutuiksi ennenkin. Löysin ohjelmatiedoista pari uutta Beck:iä, jotka laitoin menemään talteen, käyttämääni Elisa-viihde systeemiin. Ensimmäinen niistä meni niin kuin kuuluukin. Mutta toisen tallennus meni mönkään. Elisa-viihde-tallennussysteemin algoritmi noudatti ohjelmien ennakkoaikatauluja, eikä huomioinut urheilun menemistä melkein kaiken edelle. Elokuva alkoi noin 40 minuuttia myöhässä, ja tallennus katkesi saman verran liian aikaisin. Arvasin sen, enkä alkanut katsomaan tallennetta. 
Tämän tyyppiset ohjelmat voisi laittaa kanaville joiden nimi ei ole Sub tai Ava tai jotain muuta vastaavaa. 
Kaadoin periaateeni viemäriin, ja niistä poiketen menin nettiin ja lisäsin Elisan palveluihini kanavapaketin: cmore. Ei plussia, sportteja eikä muutakaan platinaa. 13 euroa /kk elokuvia ja sarjoja pilvin pimein. Myös Beckit. Cmoren hakemistossa vähän riipin raapin, mutta wikipediassa on hyvin listattuna beck, kuten moni muukin asia ja aihe. 

Ostin dödöä. Löysin lasipulloisen roll-onin. Halpistavaraa. Ei mitään YSL:n Kouros'ia tai tabac originaalia. Ajaa asiansa. Kuva vaa'alla ihan huvin vuoksi. 

Miksi punnitsin loppusuoralla olleen rexonan?
Halusin tietää, onko sitä enää jäljellä; kannattaako pulloa ravistella, saadakseen loputkin pullosta pallolle ja tarkoitukseensa. Kun muutenkin tykkään laskeskella kaikenlaista ja olen varttihullu, päätin kokeilla. Viivakoodia puhelimen kameralla ja bc/qr-koodiohjelmalla päräyttämällä kulkeuduin sivulle, jossa tuotetiedoissa kerrottiin tuotteen paino: 82 grammaa brutto. Sisältö 50ml painaa 50 grammaa. Sisältö pois kokonaispainosta niin pullon painoksi jää 32 grammaa. 
Kun tuo puteli painaa vaa'alla 34,3 grammaa, voi kuvitella että sisällöstä on jäljellä 2,3 grammaa eli sama millilitroina. Ehkä siitä olisi vielä kerran hieraissut, mutta ei kahta. Joten olisi saattanut jäädä vajaaksikin viimenen antiperspiraatio. Pullo mäkeen ja uutta kaupasta. Lasipullossa. 

Ruokahävikistä paasataan, milloin missäkin asiayhteydessä. Sitä vähentämällä pelastetaan ilmasto ja maapallon köyhät ja muut vähempiosaiset. Sattui sopivasti silmiin ja jääkaappini oli illan tummuessa melkein tyhjä. Siis perusvihannesten ja muun roiskeläppäpizzan osalta. Sinappia, hilloa, ketsuppia, mehua ja maitoa oli ovessa. Ja ylähyllyllä melkin tyhjä perunasalaattitoosa. 
Kuten pitkän aikaa, nytkin ruokahävikkini on 0 - nolla. 

Tämä ei ole kurjistelua. Ruokakuppamatkani on kämpän alaovelta 40 metriä suuntaansa. Käyn kaupassa joka päivä, vähän ennen aamupäiväkymmentä kun on hiljaista. Kannattaisi käydä illalla, viimeisen aukiolotunnnin aikana, jolloin -30% punalappuisilla on tupla-alennus; 60% pois normaalihinnasta. 
Mutta en jaksa siihen aikaan enää liikahtaa. Jokapäivä kauapassakäynti on joidenkin mielestä huonompi kuin kerran viikossa koko viikon ruuat kaappiin. Samalla tulisi se huoltovarmuusvarakin täytettyä. Paali paskapaperia täytyy aina olla jemmassa jos syttyy sota tai jotain. 
Jos hakisin esimerkiksi 4-5 päivän safkat kerralla ja pysyisin sen 5 päivää pois kaupasta, tulisi parina viimeisenä päivänä nälkä. Kun söisin kaapin joka tapauksessa parissa päivässä tyhjäksi. Paskapaperiakin kuluisi tuplasti. 
Jatkan valitsemallani tiellä. 

Minulla on paheita, joista yksi on tupakointi. Toisesta kirjoitelman lopulla. 
Olen aina polttanut enemmän tai vähemmän myös piippua. Alusta asti. Olen perinyt sen ehkä geeneihini isältäni, jonka piippua 6-vuotiaana haistelin ja tyhjänä imeskelin salaa. 
En ole viimeisen vuoden aikana ostanut tehdasvalmisteisia savukkeita kuin kerran. En ole tehnyt niitä itse rullaamallakaan. Tupakkaveroa korottavat ovat hoksanneet että korotettakoon irtotupakan hintaa suhteessa enemmän kuin Marlboron, kun joku perkule on pääsyt sätkineen liian halvalla. Piipputupakan hinta on karannut  ajat sitten, mutta sätkäpresu ajaa melkein saman asian. Nikotiinia tulee ja niinedelleen.
Tilasin nettikaupasta rasseja. Kun kaupat eivät niitä enää valikoimissaan pidä. Eihän piippua enää kukaan polta, kun kaikki piiputtelijat ovat kuolleet keuhko- tai muuhun syöpään. Tai joku kotihoidon tiiminvetäjä on päättänyt että nyt sen papan sauhuttelu loppuu tähän paikkaan ja laastarit perseeseen. Näin olen nähnyt ja kokenut hoitotyöelämässäni, mutta en voi enempää avat kun uhkailivat käräjillä. Itsemääräämisoikeus hevon kuuseen. 
Kun rikos 10 vuoden ikäisenä vanhenee, palaan varmasti asiaan. 

Rassit tuli niin kuin kuuluikin. Mutta vakiopiippuni tuli tiensä päähän ja katkesi stemistään viimeiseen koppaukseen. Mutta ei hätää: Sain viime loppukesänä lahjoituksena (josta edelleen perin kiitollinen ja otettu) kuvassa esiintyvän hienon merenvahapiipun, jota olen käyttänyt vain pari kertaa. Ensisijaisena syynä vain juhlahetkikäyttöön on ollut sen pesän suuri koko. Toisena merenvahapiipun käytön  kommervenkit. Merenvaha on vahamaisesta nimestään huolimatta kivimateriaalia. Herkkää särkymään jos sitä alkaa koppailla tavallisen briarin tapaan. 

Niille joita mineraalit tai kivet kiinnostavat: Wikipedia kertoo merenvahasta:
"Merenvaha eli sepioliitti  on koristekivenä käytettävä kivilaji, joka on syntynyt serpentiinin rapautumistuotteena. Merenvaha on vesipitoista magnesiumsilikaattia, erittäin huokoista kiveä, joka on väriltään valkoista, kellertävää, harmaata tai punertavaa. Merenvahan Mohsin kovuus on 2–2,5, ominaispaino 2 ja valon taitekerroin n = 1,53. Merenvahalla on voimakas rasvakiilto, jota voidaan korostaa rasvalla kyllästämällä.

Tavallisimmin merenvahaa käytetään valmistettaessa tupakka­piipun­koppia ja -imukkeita, jotka polton seurauksena muuttuvat vähitellen keltaisiksi. Merenvahaa on löydetty muun muassa Turkin Anatoliasta, Kreikasta, Espanjasta ja Norjasta."

Poltan piippua enenevässä määrin vain kotona, ja edelleen vähenevässä määrin kenenkään nähden. 
Jatkan valitsemallani tiellä. Minulla on verovaroja säästävä hoitotahto. 

Kelloja siirrettiin -siis aikaa liipattiin tunnin verran juhannuksen suuntaan, kun kesäaika alkoi. 
Puhelin ja tietokoneet sekä pari muuta vehjettä osaavat asian itse. Mutta nämä analogista aikaa seuraavat digilaitteet täytyi laittaa kesäaikaan. Kun haluan tietää mihin aikaan olen niillä otetut kuvat ottanut. Moni sanoo että mitä väliä. Ja jotkut että pistä GMT-aikaan niin ei tarvii rukkailla. Rukkasin edelleen, kun olen aina rukannut. Se siitä. 

Yhdestä nettikaupasta tuli piippurasseja. Toisesta varaketjut fillariin. Kun vähän ilmat lämpiää, voin lähteä huolettomammin pidemmällekin. Nämä saa hyvin paikoilleen sitten jos ja kun vanhat "lorisevat" maantielle kesken matkan. Nitrillit mukaan matkaan, niin ei kädet suttaannu rasvaan jota noissa on tarpeeksi.  

Telakalle oli tullut kevään ensimmäinen asiakas. 

Junnilanjärven (lammen) jäälle menosta varoittava, pikkukakkosesta tuttu hahmo joka kertoo asian heillekin jotka eivät ole pikkukakkosta katsoneet. Beware: ole varuillasi. Samalla sanalla englanniksi ja ukrainaksi. 

Kevät tulee. Ensi viikolla, pääsiäiseksi. Niin kuin aina ennenkin. 

Kun on taas perjantai, menin kauppaan kuten aina perjantaisin. Ostin riitävän määrän keskikaljaa, ja istuudun sen kanssa tietokoneen ääreen kuuuden maissa illalla. Kuntelen Radio Suomesta puhelinlangat laulaa- ohjelmaa, kunnes siirryn kuuntelemaan ja katsomaan Youtubesta musiikkia. Abbaa ja muuta vastaavaa nostalgiaa. Oopperakin on mahdollista. Tavaksi tulleeseen perjantaiseen tapaani. Puolilta öin olen "valmis". Kaljat juotu ja liikuttumiset liikututtu. 

Mieleeni tulee usein sellainen, että alkaisin rettelöimään virtuaalisesti, somessa. Mutta siitä tulee bannia, penalttia ja jäähyä. Ellei facebookin robotti tunnista, niin joku ystävällinen sielu ilmiantaa ja sitten ollaan ihan hiljaa pakottettuna päivä tai viikko. Rettelöinni tasosta ja sävystä riippuen.
Kukkahatut ja sofistikoituneet korrektit henkilöt ovat muuttuneet sodan sytyttyä sotahulluiksi mustavalkoisiksi näköalattomiksi fundamentalistisiksi normatiiveiksi jotka ennen olisivat kauhistelleet asioita joita eivät enää kauhistele ollenkaan. 
Ehkä olen ihmisiksi tänäkin perjantai iltana, kello 18-24 välillä. Vai häh  :D

Tämänkään julkaisun kommentointi ei ole mahdollista. Ilmenneen maalittamisen ja stalkkauksen takia. 
Minut saa "kiinni", jos haluaa tai kokee siihen tarvetta. Tiedätte kyllä miten. Ellette, niin hyvä niinkin. 

Hyvää viikonloppua joka tapauksessa. 

Reposaaressa: 8.4.2022.

____

___

__

_

-

.

____