Historian rönsyjä ja uudelleenkuvausta

Huom:
Julkaisin tämän blogikirjoituksen 20.2.
- ja täydensin sitä parilla kuvalla ja tekstinpäkällä  22.2.2022. 

20.2.2022:

Eilen: 17.2. tuli kuluneeksi vuosi siitä kun kävin "katsastamassa" asunnon, johon muutin maalis-huhtikuun vaihteessa 2021. Ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista piti käydä katsomassa, että se vastaa tarkoitustansa, ja tutustumassa taloon muutenkin. 
Otin silloin kuvia asunnosta, talosta ja sen ympäristöstä. Dokumenteiksi ja avuksi muuton suunnitteluun ja mielikuvan muodostamiseen paikasta ja huoneen nurkista sekä näkymistä. Reposaari oli ja on minulle ennestäänkin tuttu paikka, mutta pintapuolisesti. Niin kuin se useimmille näyttäytyy, takarantana ja muuna vastaavana maisemapainotteisena. Blogien perussisällöt korostavat myös ruokailu- ja makkaranpaistomahdollisuuksia, jotka ovat erityisen tärkeitä -menipä minne tahansa. 

Saaren ainoa kerrostalo, johon muutin ja jossa olen pian vuoden asunut, oli jäänyt saaressa käydessäni huomioimatta sen kummemmin. Näkyyhän se jo pengertiellä tullessa, mutta siinä kaikki. Kaupasta retkievästä hakiessanikaan en ollut siihen aiemmin huomiota kiinnittänyt, vaikka kaiken maailman töllejä ja halleja on tullut kuvattua ja ihmeteltyä. 
Otin nyt, kun  tuli kuluneeksi vuosi tuosta perusteellisemmasta ensikohtaamisestani, vertailun vuoksi kuvat samoilta jalansijoilta kuin silloin. Niitä kuvapareja tämän postauksen loppupuolella.

Mutta aluksi jatkoa  ja täydennystä edelliseen kun aiheilla ja asioilla on tapana rönsyillä ja laajeta. 

Satamapuisto 28. 
- ammoisina aikoina katunimeltään joku muu, jonka näin jossain mutta-en-nyt-muista. 
Löysin kuvan Finnasta, etsiessäni lisätietoa aiheeseen josta kirjoitin  viikko sitten:valokuvaaja John Englundista, ja paikoista joissa hän ateljeetaan piti. Kuvan talossa toimii nykyisin Reposaaren pappilana tunnettu seurakunnan toimitila, jolla on oma historiansa ja yhteytensä Satamapuisto 6:n taloon jossa Englundilla oli toimipiste 1900-luvun alussa. 
Kuva on Museoviraston kokoelmasta, teostovapaa. Poikkeuksena moniin Finna:ssa oleviin, se on ladattavissa melko suurikokoisenakin. 

Sama Satamapuisto 28,  huhtikuussa 2021

Aloin jäljittää Englundin kuvaamon sijjaintia Reposaaressa, ja sainkin vastauksen
josta kiitokset Jorma Holmille, joka tuntee saaren historian perusteellisesti ja läpikotaisin. 

Satamapuisto 6.  - kuva:  15.2.2022. 
"Jäljet" johtivat minut kameroineni Satamapuiston ja Venekadun kulmalle, tämän talon luo. Jommassa kummassa päässä taloa on melko varmasti sijainnut Englundin kuvaamo. 

Vanha kuva samalta paikalta. 

Talon seinässä on kyltti: Walhlroos & Co O/Y   -   O/Y Wahlroos brothers Ltd. 
Kun rupesin ottamaan selvää tuosta "companysta", löysin lopulta itseni Museoviraston kokoelmista, josta laitoin kuvan tämän kirjoituksen aloitus- ja kansikuvaksi. 

Aloituskuvassa erottuu nimi: U. Wahlroos. 
Rafael ja Uuno Wahlroos pitivät siinä, Satamapuisto 28:ssa (Nykyinen pappila)  laivatavarakauppaa (Wahlroos & Co). Nimi muuttui Wahlroos Brothers Ltd:ksi. Sellainen säilytetty kyltti on edelleen (tässä)  Satamapuisto 6:n seinässä. Siinä oleva puutalo tunnetaan nykyään nimellä kiinteistö oy Wahlroosin kulma. Veljeksillä oli oma hinaaja, jonka savutorvessa oli tunnus ”W”. Wahlroos Brothers Ltd menestyi niin hyvin, että Werner Hacklin parantaakseen asemaansa osti sen itselleen. Rafael Wahlroos osti Reposaaren konepajan konkurssipesältä 1919. Rafaelin kuoltua tuli uusi konkurssi ja konepajan osti Hacklin. 

lisäys: 22.2.2022:

Wahlroosien sukuhauta on Reposaaren hautausmaalla.
Tämä ja seuraava kuva: 20.2.2022.  

Sukuhaudan vieressä Reposaaren Wahlroosin suvun "kantaisän": Karl Wahlroosin ja vaimonsa hauta
Suvusta ja sen henkilöistä sekä sukusuhteistaan voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta jätän sen asiasta ja aiheesta kiinnostuneiden itse tutkittavaksi ja tiedot etsittäviksi. Sukututkimus on oma taiteenlajinsa joka on helpottunut paljon, kirkonkirjojen siirtyessä hiljalleen digitaliseen muotoon ja netissä nähtäviksi. 
Apuvälineitä tutkimukseen ja tiedon etsintäänkin on syntynyt, muunmuassa geni.com sivusto, jonka käyttöä yritän hiljalleen opetella. Wahlroosien vaiheiden katsomisen voi aloittaa tästä linkin sivusta. 

______________________________________________________________________________

Edestakaisin hyppimisen ja rönsyilyn jälkeen uudelleenkuvaukseen.
Näkymiä vuosi sitten ja nyt (eilen)

Ylempi: Tulin 17.2.2021 katsomaan asuntoa, aamupäivällä klo 10. Pakkasta oli 17 astetta; kaunis talvipäivä "koittamassa"
Alempi: Vuosi myöhemmin, sama päivämäärä: 17.2. Lämpötila plussalla; 3 astetta. Kaivokatu melko liukas mutta sorastettu. 

Lähemmäs "tornia". Vasemmalla 2021, oikealla 2022. Samaan aikaan päivästä. Katolle ilmestynyt DNA:n tukiasema-antenni. 

Toiselta puolen, Kaijankadun kulmasta. 

Sisään: Ensinäkymä ja eilinen. 

Lopuksi vilkaisu ranskalaiselta parvekkeelta pihaan. Ylempi 2021, alempi nyt. 
Lämpötilaero 20 astetta; pakkasesta suojakeliin. Vanhemman kuvan värilämpötila mitä sattui tulemaan, mutta olkoon. 

Lopuksi: jotain muuta, "viikon varrelta"

Korvamadon poistoon on lääke: Kuunnella se pois. 

Kaivoin levyhyllystä ceedeen, vuodelta 1993 jolloin minulle tuli tilattuna Suomen Kuvalehden 4 kertaa vuodessa julkaisema Classica. Sen liitteenä oli  levy, niin tuokin.

Äänitin yhden osan, ja skannasin kannen videon kuvitukseksi. Sibeliuksen kuuluisaasa Valse tristessä (1903) on yllättviä samankaltaisuuksia tämän 1880 sävelletyn valssiosan kanssa.
Kuvassa Classican CD-levyt, joista nyt kuuntelemani Tsaikovski vasemmanpuoleisin.

Äänitin yhden osan, tein videon ja pistin YouTubeen: 

Osa 2; Walzer (moderato tempo di valse) 

Tsaikovskin serenadista jousiorkesterille C-duuri op. 48

Kamariorkesteri Vox Artis. Äänitys: 10/1991

13.2.2022:
Kokeilin uudella puhelimella livevideon striimausta Facebook:iin. Lähinnä kuvalaatua ihmetelläkseni, mutta olihan kelikin vähän talvinen. Videon voi ehkä katsoa tästä linkistä. 

Kun oppilaat siirtyivät kivikoulun korjaustöiden alta puukoulukortteliin helmikuun alussa, kivikoulun kadunpuoleisen sisäänkäynnin ovet vaihdettiin jykevämpiin. Juhlasalin osalta koulu on edelleen käytössä, ja sinne käy kulku tästä. Silloin kun tai jos käy. 

Vanhat ovet. Kuva on pari vuotta vanha. 

Räkää

En tiedä onko tämä omatoimikirjaston ovenavaamislaitteen näytön räkä seurausta koulujärjestelyistä. Voihan se toki olla suivaantuneen aikuisenkin räkää, tai muuta ruumiineritettä. (en usko)
Pääsin omatoimikirjastoon. Minulla ei ollut mukana paperinenäliinaa tai muuta vastaavaa tarviketta, jolla olisin saaattanut tuon näytön putsata. Mutta seuraavana päivänä paikalla oleva henkilökunta varmaankin joutui niin velvollisuudessaan tekemään. 

Yritän palata asioihin taas viikon kuluttua. Kuudentena peräkkäisenä perjantaina.

Reposaaressa: 18.2.2022      
- sisältöä lisätty: 22.2.2022

____

___

__

_

-

.

(  )(  )