Lokakuun lokaa

Vanhalle sanonnalle: "saada lokaa päälleen", on tullut synonyymiksi sanonta "paskaa tuulettimeen".
Tuuletinversio on saanut alkunsa sosiaalisessa mediassa. Se tarkoittaa, että laitettuaan sinne jotakin kriittistä tai vaihtoehtoisesti typerää, saa osakseen ja luettavakseen enemmän tai / ja vähemmän kriittisiä kommentointeja tai paskaa tuulettimeensa. 

Minulla oli yhdistetyn työ- ja ruokailupöytäni viereisellä tasolla tuuletin, johon ei fyysisesti tullut edellä pariinkin kertaan toistamaani kuuluisaa tuotosta, jonka kansanomaista nimitystä en tässä kirjoituksessa kolmatta kertaa toista. 
Tuuletin pisti ilman liikkeelle huoneessani, ja siten helpotti kesällä vallinnutta melkein-kuumuutta. Se imi ikkiunasta ja ovesta raitista ilmaa siipiinsä, ja tuuppasi sen ympäri kämppää. Jossain vaiheesa, syyskuun lopulla siirsin tuulettimen odottamaan lämpimämpiä vuodenaikoja. Huoneen tuuletus tapahtuu niihin asti luonnon suuren tuulettimen hoitamana. Riittää kun avaan ranskalaisen parvekkeeni oven ja annan mereltä tulevan tuulen hoitaa loput. 

Tuulettimen paikalle tuli karttapallo. Maantieteelisen ja geopoliittisen informaation lisäksi se antaa tunnelmallista valoa, koko ajan pimeneviin iltoihin. Sen avulla voi kerrata Afrikan maantietoa, jos se on niiltä ajoilta kun Afrikan tähti-peli oli mainio kyseisen maanosan maantiedon opettaja, päässyt unohtumaan tai hämärtymään. Tämä karttapallo ei ole kovin vanha, koska siinä on eroteltuina esimerkiksi Venäjä, Ukraina, Armenia, monta muuta ja varsinkin Georgia georgiana eikä gruusiana. Se on siten valmistettu suuren ja mahtavan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Palon kartta on suomenkielinen, mittakaava mieletön: 1 : 42 000 000; mikä tarkoittaa että yksi sentti kartalla on luonnossa neljäkymmentäkaksi miljoonaa sentti(metri)ä. Se muutettuna kilometreiksi on 420 kilometriä. 
Onko? Kilometri on 1000 metriä, metri on 100 senttiä. 1000 kertaa 100 on 100 000. 42 miljoonaa jaettuna sadallatuhannella on 420. M.O.T (?) 

Halusin katsoa asiaa vielä lisää, kun olen sen verran kaheli -ja karttafriikki. Otin mauserin, siis työntömitan - en sitä kuuluisaa pyssyä. Mittasin sen kanssa karttapallolla olevan Suomen pituuden; suunnilleen Utsjoelta Hankoon. Mitta näytti että 28-pilkku_jotain millimetriä. Sen mokoman työntömitan paristo on finaalissa, kun lukema vilkkui sen näytöllä ja paristosymbooli näytti että <mene kauppaan ja osta uusi>
28 milliä on 2,8 senttiä. 2,8 kertaa 420 on 1176 mikä tarkoittaa että Suomen pituus karttapallon mittakaavan mukaan on 1175 kilometriä. Uskottava on. Siis karttapallon tekijää. Tai sen kartan. Pallon on tehnyt joku muovitehtaassa tai jossain.

Palloon on printattu muun tiedon lisäksi myös nettiosoite:  replogleglobes.com - josta löytyy... 
karttapalloja. 
Enköhän jaaritellut jo riittävästi!

Muuta-lokakuuta - 12 päivää edellisestä julkilausumastani.
Poimintoja tiheällä seulalla, tästä päivästä taakse päin: 

Sain eilen skannattavakseni paperikuvia. "Kymppikuvia" digiksi. Pari hienoa albumillista, olisikohan kolmisensataa kuvaa.  Otin kuvan työtilanteesta, kun kello tuossa kuvassa esiintyvän kaiuttimen päällä näyttää puolta kahtatoista. 
Aloitin noin tuntia aiemmin. Tässä on työ jo hyvässä "kulussa", kun loin ennen homman aloittamista työnkuluksi kutsutun jutun. Termi "työn kulku" tarkoittaa kuvahommissa sitä, että säädetään ja testataan aluksi laitteet ja softat parilla kuvalla kuntoon, tallennetaan asetukset koneelle ja omaan päänuppiin, tehdään pari makroa koneelle, luodaan tarvittavat hakemistot, vedetään pers-sauhut ja sitten työhön tummaan. 
Skannerin lasilla näkyy harmaakortti ja kaksi kuvaa, kuvapuolet lamppuun päin. Harmaakortti on erinomainen kapine. Kun sen kanssa tekee, niin ei tartte ihmetellä. Onnistuu vaikka värisokealta, mutta en silti suosittele ryhtymään. 

Kuinka homma menee?
Ensin kuvat skanneriin ja prescan -eli esikatselu sen ohjelmaikkunalle. Sitten rajaus johon harmaakortti ja kaksi kuvaa mukaan. Napista että skannaa. Hurisee hetken, ja skannatu kuva aukeaa photoshoppiin -siis minun tapauksessani. Photari kiinni, tai se tiedosto siitä. Saadun tiedoston nimeäminen tarkoituksenmukaisella tavalla, jolla pää ei sekoa myöhemmin. 
Sitten se kuva bridgen kautta rawi-arcciin- editoriin. Pipetillä harmaakortista sävyt ja sitten tiedosto photarilla auki. 
Kuvan rajaus, tarvittaessa kääntö jos pysty. Koon muutos luodulla makrolla ; pitkä sivu sovituksi ja sharppenmodella. Makro lisää koon muutoksen jälkeen smart sharppeningin. 
Tallennus nimellä, jälleen tarkoituksenmukaisella tavalla ja tarkoitukseen luotuun kansioon. Ja sitten historysta lähtöruutuun ja sama homma skannauksen mukana tallentuneelle toiselle kuvalle. 
Kun tapaus loppuun käsitelty niin deleteä originaalille ja toinen kuvaohjelma auki. 
Sillä viime silaus tarvittaessa, ja tallennus täysikokoisena lopulliseen kansioon. 
Seuraavat kuvat skanneriin ja niin edelleen: parisataa kertaa ja homma on valmis. 

99, 2% lukijaklunnasta sanoo ettei ymmärtänyt sanaakaan , mutta ei se mitään. Kerroin silti. 
Minä todellakin kaipaan välillä keskusteluyhteyttä jossa aiheena olisi aivan arkipäivän kuvankäsittely, ja valokuva / kuvailmaisu. Tapasin noin vuosi sitten henkilön, jopa kuuluisuuden ja uranuurtajan kuvankäsittelyn ja kuvanteon alalla. Olen tavannut pari muutakin, jotka ovat kertoneet olevansa ennenkaikkea kuvankäsittelijöitä ja kuvan tekijöitä. Eivät niinkään valokuvaukseen vihkiytyneitä. Kaikille heille ominaista oli heidän tavoitteensa joka on luonnollinen kuva. Varon nyt termiä luomukuva, ettei tule  pask..... eiku. 
Nuo keskusteluhetket ovat oleet unohtumattomia ja hyvin ... järkeen käyviä. 
Taas meni jaaritteluksi - seuraava kuva !

Kävin (16.10)  -ties kuinka monennen kerran Ketarassa. Katsomassa sinne johtavan kivipenkereen varrella olevan sillan rakentamisen tai korjauksen etenemistä. Hyvältä näyttää, ja alkaa olla melkein valmis. Reposaari-yhdistys järjestää kävelyretken Ketaraan tulevana sunnuntaina, tätä kirjoittaessani ylihuomenna. FB-sivuillaan olevassa tapahtumailmoituksessa mainitaan että samalla reissulla "korkataan" yhdistyksen timpuri-puuhamiesten laittama silta. Todella hienoa! Riennän sinne maanantaina, jos sää suosii. 
Olen sokerista ja inhoan sateita, mutta kun koittaa marras-joulukuu ja räntää tulee vaakasuoraan myrskytuulen vauhdittamana, laitan "vehkeet" päälle ja riennän maisemaan. Sitten kun on "tosi kyseessä" eikä mikään iltalehden lööppi-myräkkä tai muu vastaava valkoinen kurittaja. 
Yllä olevassa kuvassa näkyy kaksi joutsenta siltaa alittamassa, suunatana meri. Ne saa näkyviin kun klikkaa kuvan suureksi. 

Olen harrastanut geokätköilyä kauan. Enemmän ja vähemmän aktiivisesti ja epässäännöllisesti. Johkaannuin geokätkentä-sivustolle ja plarailin, olisiko uusia tai muita vaan katsomattomia ilmaantunut lähialueelle. Muutama oli, ja yksi museohinaajalla. Hint-vinkin perusteella hakeuduin sen peräsimen tuntumaan tonkimaan. Mutta kuten usein on käynyt, en löytänyt. Tai en vain osannut. Mutta kuvan sain. 

Kun oli vähän mainingin tapaista, menin lontoonkallioille sellaisen videokameran kanssa joka kykenee 60 kuvaan sekunnissa 4K resoluutiolla. Sellaisesta materiaalista voi noukkia otoksia mielensä tai mielihalunsa mukaan, ja vääntäää valokuvan jonka koko on melko riittävä. 
En saanut mitä hain, mutta olkoon malliksi tekele, josta en henkilökohtaisesti ole otettu. Valon suunta oli vaikea, ja maininkikin olematonta. Jossain näin että oli myrsky  -ja mitä vielä. 
Palaan asiaan ja aiheeseen sitten kun - - ..

Takarannan varrella on linnakepuisto. Sen varrella polku, jonka varrella mielenkiintoinen mieltä askarruttava kivi. Henkilö mainitaan historiankirjoissa. Jatkan tutkimuksia. 

Linnakepuiston lääkintäkorsu-demonstraatio - monen muun joukossa. 

Koepala tyrnipuskasta, menossa pakastimeen. 
Saa odottaa siellä, kunnes muistan hankkia talouteen vanilijajäätelöä jonka joukkoon olen ajatellut sotkea muutaman marjan. C-vitamiinia noissa on hurjasti. Maku potkii ensin päin näköä, mutta jotain mukavaa sen aromissa silti on.
Sain idean kokeiluun uutisjutusta, joka kertoi Pohjanmaallla toimivasta tyrniviljelijästä. Hänellä on kivistä peltoa joka ei sovellu viljan viljelemiseen. Oli hoksannut pistää monta hehtaaria tyrniä kasvamaan, ja satoakin saanut hyvin. 
Mutta poimiminen on kamalaa hommaa, jos haluaa saada marjat kokonaisina eikä puristaa suoraan puskasta pulloon mehuksi. 
Hän oli keksinyt menetelmän: Leikkaa marjat oksineen, leikkelee ylimäääräiset haarat veks. Sitten oksat pakastimeen ja vot'.  Päivän parin päästä voi ravistaa marjat irti ja jalostukseen. 
Täytyhän sitä kokeilla tuollaisella pienellä palasella.

Edellisessä julkaisussani saattoi olla juttua huonoon kuntoon päässeistä laitureista Kaupparannassa. 
Ohilkulkeissani "bongasin" tuollaisen merkinnän, aiemmin kunnostetun laituriosuuden ja sen rappeutuneen vaarallisen rajalla. Olisikohan parannusta tulossa. 

Varvinrannassa on matonpesualtaat. Mattopyykkikausi on ohi, ja pumppu vaiennut. Kuvan taka-alalla mainio mankeli jolla voi puristaa enimmät märkyydet  pois. 
Ehkä ensi kesänä minäkin.., Onhan se tavallaan "hianoo hommaa". 

Oikeen mukavaa alkavaa viikonloppua. Palaan asioihin, jos muistan. Tai johonkin muuhun jaaritukseen sitten kun sen aika on.

- oikoluku tappaa kirjoittamisen  luovuuden

Reposaaressa: 22.10.2021

____

___

__

_

-

.

()