Laiskurin päiväkirja: Puoli vuotta täyteen saaressa

Laskelmieni ja kalenteriin perustuvien havaintojeni mukaan, tänään on tullut kuluneeksi kuusi kuukautta -puoli vuotta siitä kun ensimmäisen kerran heräsin Reposaaren aamuun tänne muutettuani.
Muutamana aamuna aiemminkin olen saaressa herännyt, mutta ne ovat tapahtuneet muualla kuin kotonani, jona tätä nykyistä asumustani ylläpidän ja pidän.
Suurempaa tai edes pienempää ylläpitämistä siinä ei tosin ole, kun talohuolto pitää sitä yllä. Kaukolämpöä tulee, vesi kuuluu vuokraan ja pyykkitupakin on, ettei tarvitse omaa pesukonetta pitää tilaa ja sähköä syömässä.

Asuminen tässä saren ainoassa kerrostalossa, kätevän kokoisessa ja hyvän pohjaratkaisun omaavassa yksiössä on edullista. Ruokakauppaan on alaovelta matkaa 50 metriä. Kirjastoon ja linja-autopysäkille parisataa. Postitoimipaikkaan samoin, jos sellaista tarvitsee. Rantakioski tai rantakahvioko se nykyään on nimeltään, toimii asiamiespostina jossa on tarjolla grilli- ym. ruokaa ja jopa A-oikeudet, jos haluaa juoda viinaa. Minä en viinasta kovin perusta, mutta hyvä tietää että mahdollisuus siihenkin on olemassa.
Voi sanoa, että olen pysytellyt kuluneen ajan melkeinpä kokonaan saaressa. Yhden yön ollut muualla, ja neljästi suorittanut pikaisen sight-see'ingin kaupunkiin. Tänään on 184. päiväni Reposaaressa asumista.
Edellisistä elämistäni vaihtaisin ehkä muutaman päivän pois. Nykyisestäni en ainakaan toistaiseksi ainuttakaan.

Haihattelu pois ja asioihin!

Palaan tämän kuvan myötä huhtikuun alkuun, kun muuttoruljanssi silloin helppasi ja lähdin ensimmäisen kerran ulos. Kulkuni suuntautui Junnilan leirikeskukseen, tai toimintakeskushan se viralliselta nimitykseltään on.
Olen käynyt sen kauniissa ja hienossa mijöössä monen monta kertaa. Välillä ottanut kuvia, ja välillä ollut ottamatta. Tämä keväinen näkymä tallentui 2.4.
Lammessa vielä vähän jäätä, ja puut lehdettömiä. Maa on karu.

Näkymä samoilta jalansijoilta kuin edellinen, tallentui kuvassa näkyvän päivämäärän osoittamana päivänä, elokunn lopulla. Viitisen kuukautta ensimmäisestä.
Minulle on muodostunut tapoja kuvata jotakin paikkaa tai näkymää säännöllisesti, jotta voin palata niihin myöhemmin ja nähdä vuoden kierron. Tästäkin piti tulla sellainen, ja jonkin verran tulikin. Syyskuun aikana se jäi kuitenkin vähälle huomiolle. Pyrin korjaamaan puutteen. Onhan tässä syksyä, ja talvikin näkemättä ja kokematta.

Syyskuu on ollut Junnilassa vikasta aikaa. Yksityistilaisuuksia ja muuta toimintaa. Niiden lisäksi puutarhanhoitotöitä suorittavaa tahoa, jonka työtä en ole halunnut häiritä. Kun alueella on leirejä tai muita vastaavia tapahtumia kuten kuvassa esiintyvää, on porteilla asiasta kertovat laput ja kehoitukset pysyä pois ja antaa rauha alueella oleskeleville. Teen sujuvasti U-käännöksen portilla ja suuntaan kulkuni muualle.

Tämä aiempaa jyrkempi ilmoitus sai minut ensin ajattelemaan, mutta kun se seuraavana päivänä oli viety pois, lakkasin ajattelemasta.
Hiljaisuuden retriitti on aivan selvä asia. Mutta ajattelin että jos tuo isompi nootti jää portille jatkossakin, hommaan tai ainakin yritän hommata jonkinlaisen luvan oleskelulleni jatkossakin.
Kun ajattelutapani on tunnetusti melko jyrkkää, pohdein sitä että mistä minä olen koko työikäni ja edelleenkin kirkollisveroa maksanut. Kun en ole kirkon palveluja ja papistoa paria vihkimystä ja kastetilaisuutta lukuunottamatta hyväkseni käyttänyt, ja kirkossakäyntini tiettyjen henkisten rajoitteiden vuoksi on äärimmäisen olematonta, koen olevani oikeutettu käyttämään esimerkiksi tällaisia luonnonkauniita puistoalueita ja niihin liittyviä rantoja, maksamani veron vastikkeena.
Leikittelin lopulta merkityksettömällä ajatuskululla tilanteesta, jossa tiedustelen seurakuntayhtymältä lupaa mennä nauttimaan kuvittelemastani nautintaoikeudestani tälle alueelle, ja saavani vastaukseksi jotain tylyä tai perusteetonta. Mitä en toki oleta saavani, kun olen aiemminkin saanut osakseni oikein hyvää suhtautumista kyseisen tahon suunnalta. Uhoaisnko eroavani kirkosta!? Mikä tai joka olisi minulle melko merkittävä ja käänteentekevä asia. Kirkolliseverosta vapautuminen ei olisi kohdallani mikään taloudellinen riemu. Tapakristittynä tulisin toimeen ilman instituutiotakin. Sakramentitkin ovat kohdallani muodostuneet papille valehtelemisiksi, kun olen kaksi kertaa päätynyt muunmuassa avioeroon.

Pysyn kirkon "jäsenenä" jatkossakin. Haluan tulla haudatuksi siunattuun maahan, tosin ilman seremonioita. Täytyy päivittää hautaustahtoa, tai ilmaista sellainen omaisilleni jotka ovat käyneet melko harvaluksisiksi. Hoitotahto on olemassa, mutta hautaustahto on muotoutunut vasta aivan viime aikoina.
Muodikkaasti olen ajatellut että tuhkani viskataan mereen, johonkin Kallon ja trekantin välille. Mutta nyttemmin olen viehättynyt ja lämmennyt ajatukselle päästä vieraan maan multiin, kuten täällä tunnetusti tavataan sanoa. Anonyyminä hautauksena muistolehtoon, Räpsöön hautuumaalle.
Otin asiasta fakta-selvää: Anonyymi hautaus muistolehtoon tarkoittaa sellaista, että tuhka haudataan seurakunnan työntekijöiden suorittamana paperipussissa sille tarkoitetulle ja määrätylle hautausmaan alueelle, eikä haudatun nimeä laiteta esille mihinkään muistokiveen tai -tolppaan.
Mielenmuutokseni on kehittynyt hiljalleen, varsinkin muutaman Reposaaren hautausmaalla viettämäni minuutin aikana. Noin viikko sitten menin sinne, jotta sain muunmuassa ylläolevan kuvan Villa Lontoon rakennuttajan hautamuistomerkistä. Hänestä ei sen enempää, kun googlaamalla löytyy tietoa ja historiaa aivan riittävästi. Kuvasta tuli yllättävän somesuosittu.

Vielä Junnilasta: Ennen kun päädyin portille ja otin kuvan kieltotaulusta, olin saanut aikaan tämän. Dronekuvan lammesta ja ankkalasta sen rannalla. Metsän joukossa pilkottaa Junnilan päärakennuksen tornikin. Dronen lennättäminen on jäänyt hyvin vähiin. On ollut niin paljon muuta räpsittävää. Mutta kun sää oli mitä parhain; tyyni ja nätti, pistin sen hetkeksi taivaalle parissa paikassa. En mihinkään sataan metriin, vaan sellaisille korkeuksille, jossa näkymä viehätti silmääni.

Kun dronekuvaaamaan lähdin, menin Junnilanlammelta puukouun pihalle, josta nostin kameran taivaalle ja nappasin kuvan asuinmijööstäni. Saarentorni jossa kortteeraan, on tuo punatiilinen kerrostalo keskelllä kuvaa. Se tunnetaan myös "tiilitornina". Ruokakuppanikin näkyy kuvassa: keltainen rakennus tornista hieman oikealle, Kalliokadun päässä. Horisontissa Kaijakari, tuulivoimaloita, ja Tahkoluotoa aivan kuvan oikeassa yläreunassa. Korkeutta noin 30 metriä.

Ilmakuvia kertyi tusinan verran. Muista viis, mutta tässä näkymä edellisestä vastakkaiseen suuntaan kirkonmäelle päin. Kuvassa vasemmalla oleva katu Kirkkokatu, ja oikealla Kalliokatu. Kirkkokin näkyy, kun kuvan klikkaa isommaksi. Horisontissa Määntyluotoa, vasemmassa laidassa pengertie jota näin meripenkaksikin kutsuttavan.
Etualalla paloasema, jonka vieressä VPK:n talo.

Kaupparantaa - tuulista ja tyyntä

Reilu viikko sitten puhalteli navakan puoleisesti kaakon suunnalta, mikä tarkoittaa että Eteläselältä tuppaa aallokkoa Räpsöön Kaupparantaan. Netissä näkyi kehoituksia mennä tarkistamaan veneiden kiinnitykset ja uutisena se, että palokunta oli käynyt laittamassa pari venettä (troolaria) paremmin kiinni. Yhden kokonaan kiinnityksistään irronneen olivat hinanneet marinan laituriin.
Toinen pelastetuista oli tämä, Semmilän rantankin tunnetussa paikassa oleva. Semmilä oli pubi Kaupparannassa, tuossa taustalla näkyvässä tiilirakennuksessa. Sittemmin siinä toimi kuuluisa Merry monk, joka muutti Merikarviallle. Nyt paikassa toimii ravitsemusliike nimeltä Turo's holy smoke.

Kuva on pelastustoimia seuraavalta aamulta. Yhdellä vaivaisella köydellä oli alus kiinni vielä seuraavanakin päivänä.

Tyypillistä vaahtoamista - ei sen kummempaa.

Kuva tältä aamupäivältä. Kaupparannnan laituri on pitkä ja osin huonoon kuntoon päässyt tai päästetty.
Sitä täytyisi korjata, ja varmaan jossain vaiheessa korjataankin. Ensiapuna on aivan viime päivinä laitettu varoitus / suoja aitoja vaarallisimpiin kohtiin.

Kävin postireissullani napsimassa arkistokuviksi kuvia suoja-aidoista ja laiturin rappiokohdista. Postitoimipaikkaan tuli asiaa, kun palveluntarjoajani Elisa-saunalahti kehoitti laittamaan asiakaspalautuksena digiboksin, joka tuli minulle tarpeettomaksi. Minulla on käytössäni Elisa-viihde niminen suoratoistopalvelu, joka toimittaa tallennussysteemin lisäksi television virkaakin. Televisioni jota äärimmäisen harvoin päälle pistän ja mitään suorana katson, saa signaalinsa netistä. Sitä ei ole kytketty kaapeli / antenniverkkoon.

Edellisessä elämässäni meillä oli kaksi töllöä: toinen makkarissa, toinen olkkarissa.Ja niissä molemmissa omat elisaboksinsa. Niinsanottu viihde-tupla. Kun minulla ei enää ole eläm... siis kahta töllöä, ja yksikin on melko turha, sain sanottua sen toisen osalta sopimukseni irti kun määräaikaisuus kului umpeen. Sen seurauksena toinen boksi tuli lähettää kierrätettäväksi tai hävitettäväksi Elisalle, ja johkaannuin postitoimipaikkaan paketteineni. Muutoksen myötä säästän jatkossa 19 euroa, halventuneen viihdepaketin kuukausimaksuissa. Ostan säästyneellä rahalla kaljaa!
Seli seli!!

Eräänlainen herätys mennä kuvaamaan nuo suoja-aidat oli osaltaan tänä aamuna näkemissäni uutisissa.
Satakunnan Kansa- lehden sivuilta pomppasi somefeediini uutinen, jossa kerrottiin että Kallossa olevan pursiseuran laiturialueen ruooppaushommiin esitetään 2 miljoonan euron kaupunginapua, ja 150 000 euroa sen homman suunnitteluun. On siinä hintaa suunnittelulla: Luvat kuntoon ja kuokka mereen.
Jatkona sille tuli uutinen, että esitetään kaavamuunnosta, jolla koitetaan sulkea autoliikenne Kallonnokkaan jossa samainen pursiseura pitää pavilijonkiaan ja majakaksi kutsumaansa sektoriloistoa kahvila-akvaarioineen, jonka kuukuisa Metsolan Erkki aikoinaan perusti.
Sain kauan sitten jonkun kalloepisodin yhteydessä huutia joltain purjehtijalta, kun haukuin heidän suuriarvoisen kommodorinsa helvetin kuuseen ja ruotsiin. Asuin silloin keskellä peltoa Nakkilassa, mutta pääni kuumeni silloinkin kun esille tuli kallo / yyteri / mäntyluotojeesustelu joka jatkuu paisuen edelleen. Minä paskat nakkaan Kallolle ja Yyterin elävöittämiselle nyjyisin, mutta on tuo aika irvokasta.
Visitporit hoilottaa yyterin elävöittämisellä, ja brändäävät yyteriksi Mänty- ja uniluodot ja jopa Reäpsöön jota tulisi elävöittää ja kehittää osana yyteribrändiä. Pari kuukautta sitten kirjoitettiin, että räpsöön rantaparlamentti on kriittinen räpsöön (anteeksi pienellä kirjaimella) yhdistämisestä yytein elävöittämiseen. Visitporin kukkahatut ja muut kermaperseet sanoivat että sen parlamentin voi jättää omaan arvoonsa. Olen eri mieltä! Rantaparlamentti on hyvinkin oleellinen osa ja vaikuttaja reposaarelaisessa elämässä ja arjen kulussa, eikä sitä kannata tai pidä aliarvioida pätkääkään!
Sain kutsun rantaparlamenttiin, josta olen hyvin otettu ja tyytyväinenkin. Osallistumiseni on kuitenkin toistaiseksi jäänyt, mutta eiköhän sekin siitä kun oleeennun saareen ja vielä vähän rohkaistun.
Puoli vuotta vielä, niin olen oikeuttetu jonkun näkemyksen mukaan kulkemaan räpsöön kaduilla keskellä katua. Joidenkin näkemysten mukaan vasta 3-4 vuotta sarella asutuani. Silloin osoitan olevani tosissani täällä asumisen suhteen. Olen kyllä äärimmäisen tosissani jo nyt :))

Uutisia edellisen liittyen

Kuvakaappaus SK:n sivulta, uutiseen johon heräsin aamula. Tilaajien luettavissa osoitteessa:
https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000008292695.html

Toinen uutinen - Kallon elävöittämiseksi. Niin ikään kuvankaappaus SK:n uutisista. Tilaajien luettavissa, osoitteessa: https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000008302095.html

Kolmantena ja viimeisenä uutisena edellisiin jotenkin liittyen: Ylen juttu jonka pääsee lukemaan osoitteessa: https://yle.fi/uutiset/3-12124073?utm_medium=social&utm_source=copy-link-share

Lopuksi vanhan käytännön mukaan.
Muuta kuvasatoa menneen parin viikon varrelta:

Porin päivää vietettiin syyskuun viimeisenä viikonloppuna. En lähtenyt kaupunkiin sitä viettämään, koska inhoan ohrankryynivelliä, ja museot olen vaihtuvien näyttelyidensä osalta nähnyt. Reposaaressa päivään liittyen oli avoimet ovet museohinaaja Santulla. Tyydyin käymään sen hujakoilla, mutta hinaajaan en mennyt. Olen ennenkin siellä käynyt, ja kuvannut komentosillan ja kansirekenteet. Muihin tiloihin ei ollut pääsyä, joten jätin menemättä.